Sen tähden Kristuksessa ei ole köyhää eikä rikasta. Jeesuksen Kristuksen rakkaus ei ollut mikään oppi lakipykälineen, vaan vapaaehtoinen sydämen luopuminen tarvitsevien hyväksi. kirkon muodostavat ainoastaan sellaiset ", "ekletoit" jotka seuraavat itse Mestari Jeesusta, ja osaavat kaikki Jeesuksen antamat käskyt, koska ne niveltyvät oikealla-tavalla hänen määrittelemäänsä rakkauteen. Jumalallinen Rakkaus/Pyhä-Henki hallitsi täydellisesti Jeesuksen koko olemusta Persoonallisuus oli valloitettu Hengen/Sielun johtoon, jossa toteutui kaikki Jumalisuus.
Joh.16:17. Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö". Tässä Jeesus selvästi kuvaa ristinkuolemaansa jonka kautta hän jättää tämän maailman ja siirtyy Isän tykö".
Ja nyt opetuslapsetkin ymmärsivät, että Jeesus ei heille puhunut suinkaa vertauksilla jolla hän yleisesti kansalle puhui. Mutta nyt opetuslapset saivat todellisen kuvan siitä, että itse elämä tulee kohdistaa vain henkeen - sieluun, koska persoonallisuus on katoava osa jota Jumala eli ELÄMÄ käyttää sen ajan kuin sen voimat riittävät. Mutta tuona hetkenä jolloin ihminen jättää kaiken yksin omaan Isän Kristukse eli Jumalan käsiin täydellisesti, niin silloin persoonallisen minän kaikki halut, sen elämän yllä pitämisen halut ja toiveet ja muistot täydellisesti personoituvat ja se hyökkää kaikella voimallaan sielun/Jumalallista tahtoa vastaa, koska se lopullisesti haluaa eroon fyysillisen ruumiin kahleista, täydellisesti Isän yhteyteen - Pyhän Hengen majaan taivaaseen Jumalalliseen olotilaan.
"Joh.16:32."Katso, hetki on jo tullut, jona teidät hajoitetaan kukin tahollenne ja te jätätte minut yksin; en mminä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani". Pietari kieltää tuossa tilanteessa Mestarinsa.
Mutta kun "minä" seuraan Mestaria, niin Pyhä Henki todistaa, että olen totuudessa, sillä Jeesus Kristuksessa oli totuus, ja vain hänessä asui rakkaus. Hänen rakkautensa ilma piirissä eläminen oli elämistä hänen täyteydessään.
Joh.16:17. Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö". Tässä Jeesus selvästi kuvaa ristinkuolemaansa jonka kautta hän jättää tämän maailman ja siirtyy Isän tykö".
Ja nyt opetuslapsetkin ymmärsivät, että Jeesus ei heille puhunut suinkaa vertauksilla jolla hän yleisesti kansalle puhui. Mutta nyt opetuslapset saivat todellisen kuvan siitä, että itse elämä tulee kohdistaa vain henkeen - sieluun, koska persoonallisuus on katoava osa jota Jumala eli ELÄMÄ käyttää sen ajan kuin sen voimat riittävät. Mutta tuona hetkenä jolloin ihminen jättää kaiken yksin omaan Isän Kristukse eli Jumalan käsiin täydellisesti, niin silloin persoonallisen minän kaikki halut, sen elämän yllä pitämisen halut ja toiveet ja muistot täydellisesti personoituvat ja se hyökkää kaikella voimallaan sielun/Jumalallista tahtoa vastaa, koska se lopullisesti haluaa eroon fyysillisen ruumiin kahleista, täydellisesti Isän yhteyteen - Pyhän Hengen majaan taivaaseen Jumalalliseen olotilaan.
"Joh.16:32."Katso, hetki on jo tullut, jona teidät hajoitetaan kukin tahollenne ja te jätätte minut yksin; en mminä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani". Pietari kieltää tuossa tilanteessa Mestarinsa.
Mutta kun "minä" seuraan Mestaria, niin Pyhä Henki todistaa, että olen totuudessa, sillä Jeesus Kristuksessa oli totuus, ja vain hänessä asui rakkaus. Hänen rakkautensa ilma piirissä eläminen oli elämistä hänen täyteydessään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.