Tämä 70 -palsta on otsakkeen johdannnon mukaan "leppoisa kahvipöytä".
Sisäjjöstä päätelleen näin onkin ja tuon piirteen huomaa, kun vertaa tätä ryhmää muihin ikäryhmiin ja vilkaisee, mitä aiheita siellä käsitellään.
Yleistä on, että oihmiset kirjoittelevat, kun heillä on ongelmia ja kysyvät neuvoa. Tämä koskee niin ihmissuhteital yleensä kuin myös perhesuhteita (ongelmat lasten kanssa), parisuhteen hoitoa, sairauksia, terveydenhoitoa, toimeentulo-ongelmia jne.
Tämä tuli mieleen kun katasahdin aamulla ilmoituksia. Oli yksi kirjoittaja, joka käsitteli unettomuutta. Tuntui oudolta.
Täällähän ei nimittäin juuri kukaan ongelmistaan kerro. Vaivoja ei täällä vaikerrella, murheita ei jaeta toisten kanssa. Kerrotaan kyllä tulemisista, menemisistä ja olemisista lähimenneisyydessä.
Ei kai ole niin, ettei meillä ongelmia? Jos niitä on, niin onko niin, ettemme uskalla niitä kertoa edes nimimerkin takaa tässä piirissä? Onko ehkä niin, ettei tänne kirjoittavilla ole vaivoja, että heillä rahat riittävät ja omaisuutta on kylliksi, on ystäviä tai ainakin hyviä tuttuja, on toimiva parisuhde, ei ole mistään puutetta jne.
Mistähän johtuu, että nuoremmat, mukaan lukien 60 , niin mielellään pysähtyvät edellä mainittuihin enemmänkin henkilökohtaisiin ongelmiin ja aiheisiin?
mistä me vaikenemme - vai eikö meillä ole ongelmia
35
604
Vastaukset
- *Kukkahame*
On toki vaivoja ja vikoja paljonkin.
Olen tehnyt saman havainnon lukiessani Suomi24n keskustelu palstoja, joskus joku onkin tehnyt asiallisen kysymyksen jostain sairaudestaan, mutta joku on ehtinyt heti pyytämään avauksen tekijää viemään kysymystään sille kuuluvalle sivulle.
Joku taas alkanut ilkeän herjaamisen asiasta ja kyllä ne sairauksia ja muita huolia käsittelevät avaukset ovat loppuneet täältä.
Kyllä muissa ikäryhmissäkin keskustellaan aivan mielenkiintoisesti ja avoimesti elämän kaikista ilmiöistä.
Tänne se vaan ei näytä mahtuvan, ehkä nämä ilkeilijät ovat vielä sairaampia kuin luulemmekaan.- joutavoinen
on kokilla kipeänä ja se muka estää perunoiden kuorimisen, paremmin uskoisin estää laulamisen sillä kipeällä polvella on huono liikkua rytmikkäästi laulaessaan. Nyt on mentävä keittiöön ja sitä nyt sitten valitan. Tämä ei ole ilkeilyä, mutta iän mukana myös parisuhde ongelmat muuttuvat huolen pidoksi itsen ja puoliskon kohdalla. Markkina arvo alkaa olla tämän ikäisillä pankkitilin arvo suhteessa odotettavissa olevaan elin ikään.
joutavoinen kirjoitti:
on kokilla kipeänä ja se muka estää perunoiden kuorimisen, paremmin uskoisin estää laulamisen sillä kipeällä polvella on huono liikkua rytmikkäästi laulaessaan. Nyt on mentävä keittiöön ja sitä nyt sitten valitan. Tämä ei ole ilkeilyä, mutta iän mukana myös parisuhde ongelmat muuttuvat huolen pidoksi itsen ja puoliskon kohdalla. Markkina arvo alkaa olla tämän ikäisillä pankkitilin arvo suhteessa odotettavissa olevaan elin ikään.
Valvominen on minulle niin tuttua, ettei se elämääni rasita. Halusin tietää miten muut palstalaiset välttyvät valvomiselta.
Jos tällaiset viestit ovat kelvottomina kielletyt, pitää pyytää luvat kirjoittamiseen. Eräänlaisena hyväksymisenä aiheelle pidän jos saan n. 5 vastausta.- joutavoinen
Ruuneperi kirjoitti:
Valvominen on minulle niin tuttua, ettei se elämääni rasita. Halusin tietää miten muut palstalaiset välttyvät valvomiselta.
Jos tällaiset viestit ovat kelvottomina kielletyt, pitää pyytää luvat kirjoittamiseen. Eräänlaisena hyväksymisenä aiheelle pidän jos saan n. 5 vastausta.nyt on hyvä tilaisuus vastata kysymykseen, mitä tehdä? omalla kohdallani on aika usein tepsiny ajattelun kohdentaminen vaikkapa selkään tai hartioihin ja yrittää rentouttaa sitä ruumiin osaa itsesuggestiolla niinkuin Sus, huomasin mainitsi. Jos tarkoitit unettomuutta niin siihen oli tuo neuvoni. Rentouden lisääntyminen on minulla ihan huomattavaa, en jaksa edes liikahtaa ja asiallinen ajattelun ajattelu loppuu nukahtamiseen.
Minä yliavoimena ja monien tuntemana saan jopa vastauksia, tutuilta mutta muiltakin.
Oletan, että unettomuus tai miksei yliunisuus on monen ongelma. Aihe sopii minusta hyvinkin palstalle käsiteltäväksi. Pitäisikö minun jäävätä itseni kuten Pääministerin olisi pitänyt?- Lorena*
Onhan näitä kirjoitusten arvioijia, milloin mistäkin pistellään. Ei 70v iässä nämä pistot tunnu enää kovinkaan teräviltä, on tullut fiilis, " ei välitetä, eihän Villekään välittänyt, vaikka oli 7 lapsen isä, ja vielä poikamies"!
Avoimuus, onko sitä luonteessa vai ei, on aivan yksilöllistä. Olen huomannut monien tuovan piristystä palstalle aiheilla, jotka ovat jokaiselle tuttuja, näin jokainen kirjoittaja voi halutessaan osallistua aiheen käsittelyyn. Tämä tyyli on ollut vallalla, ei ollenkaan huonompi. Jos jollakin on pientä ongelman tynkää, siihen saa aina kannustavia viestejä ja on hyvä taas jatkaa matkaa.
Nyt sitten OSCARO. käsi sydämelle ja vastaa huutoosi, millaisia aiheita haluaisit palstalla käsiteltävän ja tuo niitä aiheita esille, mieluummin selviytymistarinoita joista saa uutta pontta elon päiviin. Esille tuomiisi aiheisiin uskoisin vastaajia löytyvän. - palstalukija
Lorena* kirjoitti:
Onhan näitä kirjoitusten arvioijia, milloin mistäkin pistellään. Ei 70v iässä nämä pistot tunnu enää kovinkaan teräviltä, on tullut fiilis, " ei välitetä, eihän Villekään välittänyt, vaikka oli 7 lapsen isä, ja vielä poikamies"!
Avoimuus, onko sitä luonteessa vai ei, on aivan yksilöllistä. Olen huomannut monien tuovan piristystä palstalle aiheilla, jotka ovat jokaiselle tuttuja, näin jokainen kirjoittaja voi halutessaan osallistua aiheen käsittelyyn. Tämä tyyli on ollut vallalla, ei ollenkaan huonompi. Jos jollakin on pientä ongelman tynkää, siihen saa aina kannustavia viestejä ja on hyvä taas jatkaa matkaa.
Nyt sitten OSCARO. käsi sydämelle ja vastaa huutoosi, millaisia aiheita haluaisit palstalla käsiteltävän ja tuo niitä aiheita esille, mieluummin selviytymistarinoita joista saa uutta pontta elon päiviin. Esille tuomiisi aiheisiin uskoisin vastaajia löytyvän.Onhan oscaro ansiokkaasti aloituksia tehnytkin, kiitos niistä.
ettemme ala vaikeroimaan ja odottelemaan lohdutusta kertomalla vaivoistamme, nimittäin se johtaa helposti ongelmatilanteeseen, jossa joku aina lohduttaa toista, ja monipuolisuus palstalla häviää.
Nyt palsta on monen kirjava eri tyylisiä kertomuksia ja aloituksia, joihin voi valita mihin osallistuu.
Eihän me käytännössäkään tehdä niin että kun kohtaamme tutun alamme heti vaikeroimaan vaivojamme, kyllä tutut alkaa vaihtamaan katua kun kohtaavat seuraavan kerran.
Harvassa on niitä joilla ei ole mitään vaivaa tälläiällä joten katsotaan elämää eteenpäin mieluimmin iloisilla ja piristävillä kirjoituksilla ja vaikka huumoria viljellen se on piristävämpää kuin ainainen kitinä.
Pienet vaivatkin muuttuu häviävän pieniksi kun saa lukea mieltä piristäviä juttuja.- Hyvä peittelijä
Nii että lakastaa vaa maton kulman alle, siellä ne on naapureiltakin piilossa.
Hyvä peittelijä kirjoitti:
Nii että lakastaa vaa maton kulman alle, siellä ne on naapureiltakin piilossa.
Kaiken näköistä vaivaa ja ongelmaa. Joiden kanssa pitää vaan elää ja tulla toimeen.
Lisäksi me ihmiset ajatellaan asioita erilailla. Toiset tahtoo olla kuin avoimia päiväkirjoja- kaikki kerrotaan kaikille. Toiset taas miettii mitä sanotaan ja kenelle.
Hyvä niin, kumpikin tapa on sallittua, sehän just antaa väriä kirjoituksiin.
Sitten taas ajattelen; kun ei täällä palstalla ole varsinaista "lääkärin vastaan ottoa" on turhaa aina valittaa jostain. Tulee toisillekin masentunut mieli, kun ei mitään kuitenkaan voi.
Sitä tukea ja myötätuntoa annetaan, kuunteluakin tulee jos tänne kirjoittaa ! Ainahan sitä kerrotaankin välistä, semmoisia akuutimpia juttuja. Mutta nämä ikälisävaivat niiden kanssa on vaan elettävä, kuuluvat päivään kuin leipä. Tuo unettomuus, tavallinen ilmiö iän lisääntyessä. Tuttu kamppailulaji täälläkin !
Mutta porskutellaan vaan päivästä toiseen !- f a n n y
Hyvä peittelijä kirjoitti:
Nii että lakastaa vaa maton kulman alle, siellä ne on naapureiltakin piilossa.
Noo-o, minä nyt kirjoitan aina mitä mieleen juolahtaa ja joskus jopa sen päivän ajankohtaisesta aiheesta. Mutta, jos olen kipeä menen valittamaan lääkärille, en ihan luota tai usko 'nettilääkäreihin'. Kas, kun täällä voi olla niitä valelääkäreitä enemmän.
Mitä taas tulee muihin valituksiin itseni kohdalla: minun ei nyt tällä hetkellä tee mieli valittaa mistään. Olen hyvällä tuulella, rahat riittää, ihmissuhteet hyvällä tolalla eikä nyt kolota mistään. Ja kohta tulee joulu, sekin on ihana kaikkine valoineen, kynttilöineen ja heleine väreineen sekä läheisine ihmisineen. - Yääk
f a n n y kirjoitti:
Noo-o, minä nyt kirjoitan aina mitä mieleen juolahtaa ja joskus jopa sen päivän ajankohtaisesta aiheesta. Mutta, jos olen kipeä menen valittamaan lääkärille, en ihan luota tai usko 'nettilääkäreihin'. Kas, kun täällä voi olla niitä valelääkäreitä enemmän.
Mitä taas tulee muihin valituksiin itseni kohdalla: minun ei nyt tällä hetkellä tee mieli valittaa mistään. Olen hyvällä tuulella, rahat riittää, ihmissuhteet hyvällä tolalla eikä nyt kolota mistään. Ja kohta tulee joulu, sekin on ihana kaikkine valoineen, kynttilöineen ja heleine väreineen sekä läheisine ihmisineen.Kaikki kohdallaan vain seksi puuttuu, ja siihen kyllä palstalla puututaan kuin leipään.
Vaiva sekin on jos seisoo ja toinen ei halua, ja päinvastoin se onkin sitten vaimon vika, siis nainen joka tapauksessa.
Kaunista on ja sydämellistä, joskus vaan oksettaa joku asia enemmän ja toisinaan joku toinen.
Joku sanoo että luettua jonkin avauksen jos mielenkiinto ei riitä ei vastaa, taitaa olla harhautusta niin kuin nuo monisanaiset lainaukset ja vaikka selostaa miten päin, niin toinen selostaa vielä paremmin.
Yäääk! Tässä iässä sitä sortuu luettelemaan sairautensa ja kertomaan lääkärissäkäynnit.
Meillä on muutaman hengen porukka, joka kokoontuu iltaa viettämään silloin tällöin. Nauroin erään kerran, että siirtyminen kahvipöytään on nykyisin pitkittynyt sen vuoksi, että ensin luetellaan vaivat, uudet ja vanhat, ja kerrotaan viimeisimmät kuulumiset terveyskeskuksen lääkäripulasta.
Totesimme, että jokaiselle meistä nämä asiat ovat tuttuja. Yleiskunto kuitenkin on kaikilla hyvä, eikä kenenkään puolesta tarvitse suurta huolta kantaa.
Sen jälkeen on porukka hiukan lyhentänyt kertomuksiaan, ja saattaa jopa olla, että kukaan ei puhu mistään taudista sanaakaan, vaan puheenaihetta riittää ihan muusta koko illaksi.
Silloin voi sanoa, että on ollut tosi onnistunut tapaaminen.
Vanha sanonta pitää paikkansa: Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki.- oscaro ..
Makriina kirjoitti:
Tässä iässä sitä sortuu luettelemaan sairautensa ja kertomaan lääkärissäkäynnit.
Meillä on muutaman hengen porukka, joka kokoontuu iltaa viettämään silloin tällöin. Nauroin erään kerran, että siirtyminen kahvipöytään on nykyisin pitkittynyt sen vuoksi, että ensin luetellaan vaivat, uudet ja vanhat, ja kerrotaan viimeisimmät kuulumiset terveyskeskuksen lääkäripulasta.
Totesimme, että jokaiselle meistä nämä asiat ovat tuttuja. Yleiskunto kuitenkin on kaikilla hyvä, eikä kenenkään puolesta tarvitse suurta huolta kantaa.
Sen jälkeen on porukka hiukan lyhentänyt kertomuksiaan, ja saattaa jopa olla, että kukaan ei puhu mistään taudista sanaakaan, vaan puheenaihetta riittää ihan muusta koko illaksi.
Silloin voi sanoa, että on ollut tosi onnistunut tapaaminen.
Vanha sanonta pitää paikkansa: Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki.Olisiko sitten niin, että vaivojensa vanki ei ole se, joka ei niistä valita?
Päin vastoin, kuten sananlasku sanoo, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru ei ole suru. - *Kukkahame*
oscaro .. kirjoitti:
Olisiko sitten niin, että vaivojensa vanki ei ole se, joka ei niistä valita?
Päin vastoin, kuten sananlasku sanoo, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru ei ole suru.Meidän sisärengas on myös sellainen ryhmä missä vaivoja tunneta, kyllä niitä sitten soitellaan ja kysellään, mutta yhdessäolo on 'järjeilyä' milloin mistäkin.
Yhdessä tekemisen ilo ja voima on tärkeintä meidän istunnoissa, otetaan asioista selvää jos tulee sellaisia epävarmuus tilanteista, mutta yleensä nämä meidän jutut on elävästä elämästä ja työelämästä, jätettyhän se on mutta muutoksista halutaan tietää.
Tämä ei taida sivuta otsikkoa. - suu supussa
*Kukkahame* kirjoitti:
Meidän sisärengas on myös sellainen ryhmä missä vaivoja tunneta, kyllä niitä sitten soitellaan ja kysellään, mutta yhdessäolo on 'järjeilyä' milloin mistäkin.
Yhdessä tekemisen ilo ja voima on tärkeintä meidän istunnoissa, otetaan asioista selvää jos tulee sellaisia epävarmuus tilanteista, mutta yleensä nämä meidän jutut on elävästä elämästä ja työelämästä, jätettyhän se on mutta muutoksista halutaan tietää.
Tämä ei taida sivuta otsikkoa.Vaikenen omaisuudesta, suurista rahasummista, ja pahoista vastoinkäymisistä, niitä ei kannata kertoa
- Kokenut*
suu supussa kirjoitti:
Vaikenen omaisuudesta, suurista rahasummista, ja pahoista vastoinkäymisistä, niitä ei kannata kertoa
Kyllä jaettu suru puolittuu.
Jaettu ilo taas kaksinkertaistuu. Makriina kirjoitti:
Tässä iässä sitä sortuu luettelemaan sairautensa ja kertomaan lääkärissäkäynnit.
Meillä on muutaman hengen porukka, joka kokoontuu iltaa viettämään silloin tällöin. Nauroin erään kerran, että siirtyminen kahvipöytään on nykyisin pitkittynyt sen vuoksi, että ensin luetellaan vaivat, uudet ja vanhat, ja kerrotaan viimeisimmät kuulumiset terveyskeskuksen lääkäripulasta.
Totesimme, että jokaiselle meistä nämä asiat ovat tuttuja. Yleiskunto kuitenkin on kaikilla hyvä, eikä kenenkään puolesta tarvitse suurta huolta kantaa.
Sen jälkeen on porukka hiukan lyhentänyt kertomuksiaan, ja saattaa jopa olla, että kukaan ei puhu mistään taudista sanaakaan, vaan puheenaihetta riittää ihan muusta koko illaksi.
Silloin voi sanoa, että on ollut tosi onnistunut tapaaminen.
Vanha sanonta pitää paikkansa: Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki.kun vanhemmilla ihmisillä on ensin puheen aiheet sairauksista, olisiko niin että vähemmän tapahtuu mitään muuta kertomista, ja se voi toisia helpottaa kun saa kertoa huolensa muille, sillä antaahan sairaus huolta ja murhetta.
Mutta kuuntelijan ja lohduttajan osa ei olekkaan helppo, minä en ainankaan mielelläni ole lohduttaja, mutta en myöskään valita vaivoistani muille, vaan pyrin kertomaan jostain matkasta tai mukavista ilmoista tai siirrän kysymyksen häneen kysymällä kerro mitenkä menee mitä olet touhunnut jne.
Hyvää alkavaa perjantaita kaikille- topi '
Yääk kirjoitti:
Kaikki kohdallaan vain seksi puuttuu, ja siihen kyllä palstalla puututaan kuin leipään.
Vaiva sekin on jos seisoo ja toinen ei halua, ja päinvastoin se onkin sitten vaimon vika, siis nainen joka tapauksessa.
Kaunista on ja sydämellistä, joskus vaan oksettaa joku asia enemmän ja toisinaan joku toinen.
Joku sanoo että luettua jonkin avauksen jos mielenkiinto ei riitä ei vastaa, taitaa olla harhautusta niin kuin nuo monisanaiset lainaukset ja vaikka selostaa miten päin, niin toinen selostaa vielä paremmin.
Yäääk!Mainittu parisuhteen toteuttaminenhan on ongelma vähän eräillä muillakin tämän ikäluokan ihmisillä.
Aihe (tai ongelma) on kieltämättä sellainen, että siitä kirjoittaminen aiheuttaa helposti närkästystä jonkun Monikan, Lorenan tai Ruuneperin taholta. Kaipa tähän ikään mennessä moni ehtii tulla jo jonkinlaiseksi tiukkapipoksi. - sinisirkku-
monica kirjoitti:
kun vanhemmilla ihmisillä on ensin puheen aiheet sairauksista, olisiko niin että vähemmän tapahtuu mitään muuta kertomista, ja se voi toisia helpottaa kun saa kertoa huolensa muille, sillä antaahan sairaus huolta ja murhetta.
Mutta kuuntelijan ja lohduttajan osa ei olekkaan helppo, minä en ainankaan mielelläni ole lohduttaja, mutta en myöskään valita vaivoistani muille, vaan pyrin kertomaan jostain matkasta tai mukavista ilmoista tai siirrän kysymyksen häneen kysymällä kerro mitenkä menee mitä olet touhunnut jne.
Hyvää alkavaa perjantaita kaikilleon välttää kaikkein henkilökohtaisempien asioiden esiintuomista palstalla. Oscaron avaus asiasta on hyvä.
Nyt on vaan niin, että me ihmiset saatamme olla haavoittuvia kertoessamme syvimpiä tarpeitamme.
Oscaro kysyi onko niin, että tämän ikäisillä on asiat niin hyvin, parisuhteet/talous ym kunnossa?
Niinkin varmaan on monella.
Mutta on myös yksinäisyyttä potevia joukossamme, kumppaninsa menettäneitä ikäihmisiä, joiden mahdollisuudet luoda uutta parisuhdetta alkaa olla mennyttä. Osa myös sellaisia, jotka eivät ole löytäneet
mieluista ihmissuhdetta.
Itsekin kuulun niihin jotka potee sitä läheisyyden ja lämmön puutetta, minkä puolison kuolema on tuonut.
Sitä kaipuuta toisen ihmisen läheisyyteen ja lämpöön ei voi korvata mikään muu.
Sopeutuminen yksinelämiseen tapahtuu kaiken aikaa, kehykset ympäröiviin ihmissuhteisiin on kunnossa, lasten olemassaolo, muutama hyvä ystävä, mutta kaipaus lämpimään turvalliseen syliin ei varmaan hellitä koskaan:) - Makriina ek
oscaro .. kirjoitti:
Olisiko sitten niin, että vaivojensa vanki ei ole se, joka ei niistä valita?
Päin vastoin, kuten sananlasku sanoo, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru ei ole suru.On kaksi tapaa käsitellä terveytensä ongelmia.
Joku esim. ihmettelee, miten pääsisi unettomuudesta, kysyy myiden konsteja, kertoo omistaan.
Ookoo. Asia kiinnostaa monia, sillä ikäihmisillä on sama vaiva monellakin. Kotikonsteista saattaa löytyä käyttökelpoinen apukin.
Mutta jos uneton valittaen kertoo päivä toisensa jälkeen, kuinka yö taas meni kelloa katsellen, tuskaillen ja kärsien, niin kuulijan myötätunto laimenee. Toisen unettomuudelle kun ei mitään voi, eikä monelle muullekaan vaivalle.
Kuulija osallistuu ongelmaan olemalla myötäelävä ja osoittamalla huolenpitoa, mutta ei hän voi näitä osoittaa joka tapaamiskerralla.
Naapurissani on eläkeläisrouva, minua vuosia nuorempi, joka kertoo heti tavatessamme kaikki vaivansa ja ongelmansa, samoin perheensä vaivat ja vastukset.
En ole koskaan sanonut hänelle, että minulla on lääkitykset miltei kaikkiin häntäkin vaivaaviin kremppoihin. En kerro sitä hänelle, koska häneltähän menisi valitusvirsien esittämisen ilo. Minäkin olisin nolona, jos omat vaivani tulisivat hänen tietoonsa, sillä hän rakastaa toistenkin sairauksien vatvomista.
Ikä tuo tullessaan monenlaista, eikä aina niin mukavaa. Tällä palstalla ovat kirjoittajat kaikki samassa veneessä. Vaikka joku voikin kertoa terveydentilastaan jonkin kerran, niin me muut emme paneudu ko. tapaukseen, vaan asia siirtyy sivuun, kun asianomainen on saanut puretuksi huonon olonsa. Sen suomme jokaiselle. Otamme osaa ja toivotamme parempia aikoja. Hyvä mieli ja kirjoittamisen ilo säilyy kun voimme puhua niin monista asioista.
Tänne kotiutuu, eikä halua vaivata murheilla virtuaalikavereita.
- Maalaismies*
Kyselet oscaro "Mistähän johtuu, että nuoremmat, mukaan lukien 60 , niin mielellään pysähtyvät edellä mainittuihin enemmänkin henkilökohtaisiin ongelmiin ja aiheisiin?" No se johtuu siitä, että he elävät vielä keskellä yhtä elämän kiihkeintä aikaa.
6-kymppisiä huolettaa perhe-asiat, työasiat ja huoli eläkkeelle siirtymisestä, pelko vanhuudesta jne. Me tänne asti ehtineet olemme tavalla tai toisella ylittäneet tuon vaativan ikäkynnyksen. Emme voi enää vaikuttaa noihin tärkeisiin asioihin.
Miksi pitäisi? Onhan palstalla joskus ollut repivä ja rauhaton ilmapiiri. Nyt on ollut otsikon mukaisesti leppoisaa. Itse kokoilen kamppeitani siirtyäkseni tuota pikaa 9:lle vuosikymmenelle. Mulla menee hyvin. En ole rikas jos en köyhäkään.
Kun kysyt oscaro, mistä me vaikenemme, niin hyvin menemisestä ei palstalla kärsi puhua.- Nyysvänä
Merkille pantavaa on se, että kuka puhuu.
Joillakin on joko auktoriteettia pitkältä aikaa keräytynyt ihan kunkuksi saakka, he voivat kirjoittaa mitä vaan vaikka lainateksteillä......... uusia kyllä huomioidaan negatiivisilla ilkeilyillä.
En voisi kuvitella että elävässä elämässä, kadulla, kaupoissa, kahvituokiolla, työpaikoilla, missä vaan aletaan lausumaan runoja keskustelun jatkuessa!
Taidatteko sen paremmin sanoa? - *Kukkahame*
Nyysvänä kirjoitti:
Merkille pantavaa on se, että kuka puhuu.
Joillakin on joko auktoriteettia pitkältä aikaa keräytynyt ihan kunkuksi saakka, he voivat kirjoittaa mitä vaan vaikka lainateksteillä......... uusia kyllä huomioidaan negatiivisilla ilkeilyillä.
En voisi kuvitella että elävässä elämässä, kadulla, kaupoissa, kahvituokiolla, työpaikoilla, missä vaan aletaan lausumaan runoja keskustelun jatkuessa!
Taidatteko sen paremmin sanoa?Olisihan täällä sivuja se vaan pitää tehdä avaus, runojakin on oikein omassa ketjussa, pelätäänkö että taitoa ei siellä niin huomata.
Yhdyn Nysvänän huomioon, ei sitä kaikki saa tehdä, mutten ala kokeilemaan.
Kirjoituksia saa arvostella niinhän se on - sinisirkku-
*Kukkahame* kirjoitti:
Olisihan täällä sivuja se vaan pitää tehdä avaus, runojakin on oikein omassa ketjussa, pelätäänkö että taitoa ei siellä niin huomata.
Yhdyn Nysvänän huomioon, ei sitä kaikki saa tehdä, mutten ala kokeilemaan.
Kirjoituksia saa arvostella niinhän se onsallittua:D Rohkeutta sekin vaatii, ja itseluottamusta. Yleensä jos kaikki soljuu eteenpäin tasaisen rauhallista tahtia, se turruttaa, mitäpä siihen on vastaamista?
Sitten jokin repäisevä otsikko saa kuin hereille:D Voi siinä saada takkiinsakin,sen riskin jokainen ottaa joka provosoi.
Tuohon runon liittämiseen tekstiin, pidän ihan rikastuttavana, joskus ihailee jopa, että niin paljon on runouden tuntemusta, joka sopii tilanteeseen.
Arvostelijoita riittää aina,- rohkeasti aloitteita tekeviä vähemmän! - Lorena*
Vähän niinkuin kannustukseksi. Minulla on ystävä joka täytti äskettäin 90 vuotta hyvin pirteä eläkeläinen. On kaikki tämän päivän venpaimet mökissään jossa yksin asustelee. Surfailee pitkin ja poikin netissä, soittelee Skypellä kun se on halpaa, viimeksi on oppinut karttahaun, etsii paikkoja jossa poika lomailee, entisen kotiseudun tuttujen asuinpaikkoja, että näin. Aivot ja ajattelu ovat täydessä trimmissä. Mikään liikunta intoilija ei ole koskaan ollut, rouva ajelee autolla liki 35km päässä olevaan markettiin. Seuraa paikallista sanomalehteä ja tietysti Hesaria, joitakin viikkolehtiä ostelee marketti reissuillaan.
Mökki jossa asuu kesät ja talvet on puulämmitteinen hiukan hatara, puita kuluu koska hella on "jatkuvalämmitteinen". Puut ostaa valmiiksi pilkottuina, kantaa kyllä itse ne sisälle.
Syö mitä sattuu kotona olemaan, siivoukset pyykinpesut hoitaa viikottain Marttojen kaksi naista. 2 x viikossa käy lähipalvelukeskuksen ,2 km matkaa, saunassa omalla autolla. Vesi sentään menee ja tulee mökkiin, rouva on hyvin elämän myönteinen sekä seurallinen.
Ei pidä pelätä kun ikää karttuu, pitää ottaa vastaan uteliaalla mielellä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämänkin rouvan elämän tyyli on hänen itsensä valitsema ja nauttii elosta mökissään. Lorena* kirjoitti:
Vähän niinkuin kannustukseksi. Minulla on ystävä joka täytti äskettäin 90 vuotta hyvin pirteä eläkeläinen. On kaikki tämän päivän venpaimet mökissään jossa yksin asustelee. Surfailee pitkin ja poikin netissä, soittelee Skypellä kun se on halpaa, viimeksi on oppinut karttahaun, etsii paikkoja jossa poika lomailee, entisen kotiseudun tuttujen asuinpaikkoja, että näin. Aivot ja ajattelu ovat täydessä trimmissä. Mikään liikunta intoilija ei ole koskaan ollut, rouva ajelee autolla liki 35km päässä olevaan markettiin. Seuraa paikallista sanomalehteä ja tietysti Hesaria, joitakin viikkolehtiä ostelee marketti reissuillaan.
Mökki jossa asuu kesät ja talvet on puulämmitteinen hiukan hatara, puita kuluu koska hella on "jatkuvalämmitteinen". Puut ostaa valmiiksi pilkottuina, kantaa kyllä itse ne sisälle.
Syö mitä sattuu kotona olemaan, siivoukset pyykinpesut hoitaa viikottain Marttojen kaksi naista. 2 x viikossa käy lähipalvelukeskuksen ,2 km matkaa, saunassa omalla autolla. Vesi sentään menee ja tulee mökkiin, rouva on hyvin elämän myönteinen sekä seurallinen.
Ei pidä pelätä kun ikää karttuu, pitää ottaa vastaan uteliaalla mielellä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämänkin rouvan elämän tyyli on hänen itsensä valitsema ja nauttii elosta mökissään.Tuleehan sitä joskus rutistua, että takajalka on kipeä tai on muuta kremppaa tai vaikeuksia, mutta ei kai elämän tarkoitus ole se, että kaiken aikaa rutistaan ja ruikutetaan.
Missään tapauksessa en alkaisi henkilökohtaisimpia tai tärkeitä perheasioita levitellä keskustelupalstoilla.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että ympärillä on läheisiä, joiden kanssa voi setviä ne asiat, joita ei pysty huumorilla kuittaamaan.
Kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta, ja jos/kun joku tosissaan kysyy neuvoa tai purkaa vaikeuksiaan palstalla, on mielestäni törkeää, että aina ilmestyy joku irvileuka vinoilemaan.
Yhteiskunnallisiin ja yleismaailmallisiin keskusteluihin osallistun, jos mielestäni minulla on jotakin sanottavaa. Kannanotoissani saatan aiheesta riippuen viljellä ironiaa tai olla pelkästään asiallinen.
Tähän ikään olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että minulla on kanttia nauraa töppäyksilleni.
Ehkä ne naurattavat lukijoitakin.- Ironian taitaja
Venlastiina kirjoitti:
Tuleehan sitä joskus rutistua, että takajalka on kipeä tai on muuta kremppaa tai vaikeuksia, mutta ei kai elämän tarkoitus ole se, että kaiken aikaa rutistaan ja ruikutetaan.
Missään tapauksessa en alkaisi henkilökohtaisimpia tai tärkeitä perheasioita levitellä keskustelupalstoilla.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että ympärillä on läheisiä, joiden kanssa voi setviä ne asiat, joita ei pysty huumorilla kuittaamaan.
Kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta, ja jos/kun joku tosissaan kysyy neuvoa tai purkaa vaikeuksiaan palstalla, on mielestäni törkeää, että aina ilmestyy joku irvileuka vinoilemaan.
Yhteiskunnallisiin ja yleismaailmallisiin keskusteluihin osallistun, jos mielestäni minulla on jotakin sanottavaa. Kannanotoissani saatan aiheesta riippuen viljellä ironiaa tai olla pelkästään asiallinen.
Tähän ikään olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että minulla on kanttia nauraa töppäyksilleni.
Ehkä ne naurattavat lukijoitakin.Se on sinun valintasi palstakirjoitteluun, valinta jota ei pidä tuoda kaikkien hyväksyttäväksi. Ehkä venlastiinalle on se sumppila paras paikka jossa voi toistaa samaa päivästä toiseen, tointervaksia ja pusuja, otin nurkkakaapista napanterit jne.
Ironia on vaikea laji johon vain harvat ja valitut pystyvät! - vauhtia komisario Pa
Ironian taitaja kirjoitti:
Se on sinun valintasi palstakirjoitteluun, valinta jota ei pidä tuoda kaikkien hyväksyttäväksi. Ehkä venlastiinalle on se sumppila paras paikka jossa voi toistaa samaa päivästä toiseen, tointervaksia ja pusuja, otin nurkkakaapista napanterit jne.
Ironia on vaikea laji johon vain harvat ja valitut pystyvät!Monet sodan sukupolven tai sodan jälkeen syntyneet ikäluokat varhaisesta lapsuudesta alkaen kokivat niukkuuden ja köyhyyden. Ja sen haittapuolet.
Lapsia kasvatettiin vitsalla ja muulla väkivallalla. Kiusaaminen ja lapsen vähättely myös kasvatuskeinoina,
Perheväkivaltaa salattiin viimeiseen asti, kauhun `akselilla `elettiin, niin sotatraumaiset miehet, naiset kuin lapsetkin. Ihmiset opetettiin vaikenemaan, henkistä murenemista ja sen seurauksena myös fyysisen terveyden menetystä naurettiin ja pilkattiin niin kuin vammaisuutakin.
Luokkajako pelasi myös ilmiömäisesti, jo pienestä pitäen sai kuulla olitko mihin väestöryhmään kuuluva.
Päihde- ja muut narkomaniaongelmat monessa perheessä myös vahva ongelmia aiheuttava asia, sairauksista puhumattakaan. Onhan näitä asioita. Jotka aikanaan myös kipeästi satutti.
Olet taivaani päällä maan.. laulettiin aikanaan vanhassa romanssissa. Todella, ihminen on kuin taivas.
Pilvien lailla kiitävät ajatukset, tunteet, muistot, tapahtumat.. ynnä muukin.
Mitä kaivamme todellisuudestamme esille, riippuuko se siitä mistä päin kulloinkin tuulee? - komentoija
vauhtia komisario Pa kirjoitti:
Monet sodan sukupolven tai sodan jälkeen syntyneet ikäluokat varhaisesta lapsuudesta alkaen kokivat niukkuuden ja köyhyyden. Ja sen haittapuolet.
Lapsia kasvatettiin vitsalla ja muulla väkivallalla. Kiusaaminen ja lapsen vähättely myös kasvatuskeinoina,
Perheväkivaltaa salattiin viimeiseen asti, kauhun `akselilla `elettiin, niin sotatraumaiset miehet, naiset kuin lapsetkin. Ihmiset opetettiin vaikenemaan, henkistä murenemista ja sen seurauksena myös fyysisen terveyden menetystä naurettiin ja pilkattiin niin kuin vammaisuutakin.
Luokkajako pelasi myös ilmiömäisesti, jo pienestä pitäen sai kuulla olitko mihin väestöryhmään kuuluva.
Päihde- ja muut narkomaniaongelmat monessa perheessä myös vahva ongelmia aiheuttava asia, sairauksista puhumattakaan. Onhan näitä asioita. Jotka aikanaan myös kipeästi satutti.
Olet taivaani päällä maan.. laulettiin aikanaan vanhassa romanssissa. Todella, ihminen on kuin taivas.
Pilvien lailla kiitävät ajatukset, tunteet, muistot, tapahtumat.. ynnä muukin.
Mitä kaivamme todellisuudestamme esille, riippuuko se siitä mistä päin kulloinkin tuulee?Löysin juuri äsken viestin, joka mielestäni kaipaa julkisuutta siksi,
että on todellakin niin hyvä,
siksi tein tästä aloituksen ja luulen että tein oikein.kommentoikaa kommentoikaa. - virtaa ja vauhtia
komentoija kirjoitti:
Löysin juuri äsken viestin, joka mielestäni kaipaa julkisuutta siksi,
että on todellakin niin hyvä,
siksi tein tästä aloituksen ja luulen että tein oikein.kommentoikaa kommentoikaa.Tuota laulua isä joskus lauloi äidille säestäen balalaikalla. Avioliitto tulinen draama. Isä kuoli 40-vuotiaana ja äiti 34-vuotiaana jäi kahdeksan pienen lapsen yksinhuoltajaksi.
Miksi muistelen äitiä, johtuu kai siitä että teen vielä surutyötä n. 1½ v kuoleman jälkeen. Äiti oli kuin pieni hento lapsi, sokea näkövammainen. Kerroin hänelle että olin nähnyt unta isästä ja kahdesta nuorena kuolleesta veljestäni. He olivat kalastamassa virran rannalla, nauravia terveitä unessani.
Äiti halusi paperia ja kynän, kirjoitti hauraalla käsialalla sanat ´sinne samalle virralle ´, mutta sinä et vielä saa sinne tulla. Nauroi ja vilkutti hyvästiksi.
Hänen elämänsä päättyi pian tämän jälkeen - sairaalasta soitettiin.
Riemujen rikkautta ja surujen summaa - kokemuksia elämästä me kannamme mukanamme kehdosta hautaan.
Jokaisella oma ainutkertainen elämä ja tarina. Kuin taivas.
Kiitos kun halusit kommentoida tekstiäni. - löytänyt'
virtaa ja vauhtia kirjoitti:
Tuota laulua isä joskus lauloi äidille säestäen balalaikalla. Avioliitto tulinen draama. Isä kuoli 40-vuotiaana ja äiti 34-vuotiaana jäi kahdeksan pienen lapsen yksinhuoltajaksi.
Miksi muistelen äitiä, johtuu kai siitä että teen vielä surutyötä n. 1½ v kuoleman jälkeen. Äiti oli kuin pieni hento lapsi, sokea näkövammainen. Kerroin hänelle että olin nähnyt unta isästä ja kahdesta nuorena kuolleesta veljestäni. He olivat kalastamassa virran rannalla, nauravia terveitä unessani.
Äiti halusi paperia ja kynän, kirjoitti hauraalla käsialalla sanat ´sinne samalle virralle ´, mutta sinä et vielä saa sinne tulla. Nauroi ja vilkutti hyvästiksi.
Hänen elämänsä päättyi pian tämän jälkeen - sairaalasta soitettiin.
Riemujen rikkautta ja surujen summaa - kokemuksia elämästä me kannamme mukanamme kehdosta hautaan.
Jokaisella oma ainutkertainen elämä ja tarina. Kuin taivas.
Kiitos kun halusit kommentoida tekstiäni.Tunne välittyy lukijalle helposti.
Kiitos viesteistäsi.
Oli hyvä, että joku nosti esiin, sillä en ollut tätä ketjua ese avannutkaan. - eann,
Venlastiina kirjoitti:
Tuleehan sitä joskus rutistua, että takajalka on kipeä tai on muuta kremppaa tai vaikeuksia, mutta ei kai elämän tarkoitus ole se, että kaiken aikaa rutistaan ja ruikutetaan.
Missään tapauksessa en alkaisi henkilökohtaisimpia tai tärkeitä perheasioita levitellä keskustelupalstoilla.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että ympärillä on läheisiä, joiden kanssa voi setviä ne asiat, joita ei pysty huumorilla kuittaamaan.
Kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta, ja jos/kun joku tosissaan kysyy neuvoa tai purkaa vaikeuksiaan palstalla, on mielestäni törkeää, että aina ilmestyy joku irvileuka vinoilemaan.
Yhteiskunnallisiin ja yleismaailmallisiin keskusteluihin osallistun, jos mielestäni minulla on jotakin sanottavaa. Kannanotoissani saatan aiheesta riippuen viljellä ironiaa tai olla pelkästään asiallinen.
Tähän ikään olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että minulla on kanttia nauraa töppäyksilleni.
Ehkä ne naurattavat lukijoitakin.Tuossa ehkä tulee eteen sellainenkin asia kuin ajankohtaisuus. Kun vaikkapa parisuhde ei toimi, se on häiriytynyt luultavasti jo kauan sitten, ei suinkaan viimeisen vuoden sisällä. Jos se on toiminut tähän asti, niin luultavasti se toimii edelleen.
- hilema .
eann, kirjoitti:
Tuossa ehkä tulee eteen sellainenkin asia kuin ajankohtaisuus. Kun vaikkapa parisuhde ei toimi, se on häiriytynyt luultavasti jo kauan sitten, ei suinkaan viimeisen vuoden sisällä. Jos se on toiminut tähän asti, niin luultavasti se toimii edelleen.
Ei ihan noinkaan. Parisuhde voi heiketä ja kuihtua vanhuusiässäkin, kun toinen ei pysty tai halua täyttää siihen kuuluvia perinteisiä velvoitteitaan.
- vm.39 ^
virtaa ja vauhtia kirjoitti:
Tuota laulua isä joskus lauloi äidille säestäen balalaikalla. Avioliitto tulinen draama. Isä kuoli 40-vuotiaana ja äiti 34-vuotiaana jäi kahdeksan pienen lapsen yksinhuoltajaksi.
Miksi muistelen äitiä, johtuu kai siitä että teen vielä surutyötä n. 1½ v kuoleman jälkeen. Äiti oli kuin pieni hento lapsi, sokea näkövammainen. Kerroin hänelle että olin nähnyt unta isästä ja kahdesta nuorena kuolleesta veljestäni. He olivat kalastamassa virran rannalla, nauravia terveitä unessani.
Äiti halusi paperia ja kynän, kirjoitti hauraalla käsialalla sanat ´sinne samalle virralle ´, mutta sinä et vielä saa sinne tulla. Nauroi ja vilkutti hyvästiksi.
Hänen elämänsä päättyi pian tämän jälkeen - sairaalasta soitettiin.
Riemujen rikkautta ja surujen summaa - kokemuksia elämästä me kannamme mukanamme kehdosta hautaan.
Jokaisella oma ainutkertainen elämä ja tarina. Kuin taivas.
Kiitos kun halusit kommentoida tekstiäni.Tuo tarina on kieltämättä koskettava.
Tekee heti mieli kysyä, miten nuo lapset selvisivät myöhemmin elämässä, mitä heistä tuli, mihin he pääsivät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2217472
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s454890- 594752
- 753418
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko162005Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗301870- 311819
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹441667- 371588
- 1481337