Minut kasvatettiin niin kuin monet muutkin ikäiseni arvostamaan rahaa ja kovaa työntekoa, kaiken muun kustannuksella. No tähän oli pyrkimys sen 12 vuotta, kävin töissä ja opiskelin eteenpäin. Mutta..... se kauhea pinkominen pysähtyi kun jouduinkin yllättäen työttömäksi. Vain siksi että olin tullut taloon viimeisempien joukossa. Oma esimieheni sanoi, että ottaa minut takaisin heti kun vain löytää tähän porsaanreiän. Ei aio menettää minua kellekään toiselle firmalle....
Elämä pysähtyi..... ja oli aikaa miettiä mikä elämisen tarkoitus on. Mitä oikeasti halusin ja arvostin. Tulin siihen tulokseen, että olin aina ollut aivopesty noudattamaan markkinataloudellisen kasvatusmallin haavekuvaa, toteuttamaan omien vanhempieni ajatuksia upeasta elämästä: kaksi suittua lasta, oma iso talo, upea trendikäs parin vuoden välein vaihtuva sisustus, pari autoa, kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa. Tarkoittaen 10 tuntisia päiviä konttorityössä, niskat ja silmät kipeänä, toistuvat fysioterapeuttiset hoidot korjaamaan ihmiselle lunnotonta työasentoa. En halunut tätä. Ja mitä enemmän tuota haavekuvaa ajattelin, sen enemmän se etoi.
Kun entinen esimieheni sitten soitti töihin puolen vuoden päästä, en enää ottanut tarjoustaan vastaan. No, kun oli aikaa miettiä...heitin koko 10 vuoden kolutuksen hukkaan (isäni sanoin). Hakeuduin työharjoittelun kautta osapäiväiseksi hanslankariksi. Teen 30 tuntia viikossa töitä, asun vuokralla, kuljen töissä pyörällä ja voin paremmin kuin koskaan! Tuloni ovat kolmannes siitä mitä ansaitsin ennen työttömyyttä. Mutta.... voin lähteä päivällä lenkille ja herätä myöhään.
Näen myös paljon kavereitani ja löysin elämänkumppanin, joka ajattelee elämisen laadusta samoin kuin itsekin. Emme siis enää toteuta kunnianhimojamme, vaan nautimme elämästä niin kuin se on mielestämme tarkoitettu. Emme kaipaa joka sesonki uutta vaatekertaa tai iltoja baareissa. Emme todellakaan kaipaa tyhjää tekeviä palavereja tyhjää tekevien ihmisten kanssa, emmekä oman aikamme jakamista johonkin missä emme enää näe mitään järkeä.
Onnellisuus on lopulta kiinni melko vähästä :)
Elämä pysähtyi..... ja oli aikaa miettiä mikä elämisen tarkoitus on. Mitä oikeasti halusin ja arvostin. Tulin siihen tulokseen, että olin aina ollut aivopesty noudattamaan markkinataloudellisen kasvatusmallin haavekuvaa, toteuttamaan omien vanhempieni ajatuksia upeasta elämästä: kaksi suittua lasta, oma iso talo, upea trendikäs parin vuoden välein vaihtuva sisustus, pari autoa, kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa. Tarkoittaen 10 tuntisia päiviä konttorityössä, niskat ja silmät kipeänä, toistuvat fysioterapeuttiset hoidot korjaamaan ihmiselle lunnotonta työasentoa. En halunut tätä. Ja mitä enemmän tuota haavekuvaa ajattelin, sen enemmän se etoi.
Kun entinen esimieheni sitten soitti töihin puolen vuoden päästä, en enää ottanut tarjoustaan vastaan. No, kun oli aikaa miettiä...heitin koko 10 vuoden kolutuksen hukkaan (isäni sanoin). Hakeuduin työharjoittelun kautta osapäiväiseksi hanslankariksi. Teen 30 tuntia viikossa töitä, asun vuokralla, kuljen töissä pyörällä ja voin paremmin kuin koskaan! Tuloni ovat kolmannes siitä mitä ansaitsin ennen työttömyyttä. Mutta.... voin lähteä päivällä lenkille ja herätä myöhään.
Näen myös paljon kavereitani ja löysin elämänkumppanin, joka ajattelee elämisen laadusta samoin kuin itsekin. Emme siis enää toteuta kunnianhimojamme, vaan nautimme elämästä niin kuin se on mielestämme tarkoitettu. Emme kaipaa joka sesonki uutta vaatekertaa tai iltoja baareissa. Emme todellakaan kaipaa tyhjää tekeviä palavereja tyhjää tekevien ihmisten kanssa, emmekä oman aikamme jakamista johonkin missä emme enää näe mitään järkeä.
Onnellisuus on lopulta kiinni melko vähästä :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Työ ei todellakaan ole mikään viisaus. Ja miksi tehdä rahaa mitä ei ehdi kuluttamaan. Painaa niska limassa itsensä sairaaksi eläkkeelle asti, jolloin ei enää osaa edes nauttia säästöistään.
Suomi-kansa on vedätetty maksamaan veroja. Mainoskampanja herroja ja ahneita varten on käynnistetty jo 50-luvulla!
ole ajatellut, että ihmisen pitää kuluttaa.Jos nyt kaltaistesi kuluttamista välttävien joukko kovin kasvaa, niin pakko on joko nostaa tuotteiden hintoja, tai sitten alentaa niiden kestoikää. Tai jopa molemmat.
Ja kuka siitä kärsii, ellei tavalliset kuluttajat.
Entäpä, oletko ajatellut, että jos tuotteet jäävät hyllyyn, eivätkä mene kaupaksi edes alennusmyynneissä. Niin nepä joudutaan hävittämään uusien tuotteiden tieltä, ja kuka sen maksaa, kuluttaja tietenkin.Sillä onhan selvää, että näiden kaupaksi menemättömien tuotteiden (hävikki) hinta lisätään uusien hintaan.
Koska omistajille tuleva voitto on aina kasvettava, muuten ei kukaan halua omistaa, vaan ne myyvät omistuksensa ja ostavat niillä rahoilla uusia omistuksia sellaiseen mikä tuottaa voittoa joka aina kasvaa, muuten ne taas ei halua omistaa.
Ihmisen on kulutettava ja mahdollisimman paljon, muuten maailma pysähtyy, jos ei kukaan kuluta, eikä kukaan halua omistaa.Työ itsessään ei ole välttämätön, kunhan vain kuluttaa ja mahdollisimman paljon.
Ainoastaan aikaa ei saa kuluttaa, kuluttamiselta.
Kiitokset aloittajalle. On täällä vielä terveitäkin ihmisiä ja ajatuksia.
Nuo mainitut kulutuspakot. Hakatkoon koneilla paskaksi,turha siihen on ihmistä pyytää.
Kapitalistien tulot pysähtyy ,ikävää, mutta maapallo voi paremmin. Johan tätä kulutushistoriaa on kestänytkin.
lisäämiseen keinoja löytyypi joita ei voi välttää.Asennamma vain tooodella halvan kaikkinaisten tavarojen kaupan hyvien kulkuyhteyksien päähän vaikka keskelle ei mitään. Sekä laitamme hulppejat avajaistarjoukset eri alueilta. Sekä mainostamme niitä lehdet ja televiisiot tursolleen.Niin jo on jono oventakana edellisillasta saakka, kaukaisemmat jonottajat arkangelista saakka.
Sekä pidämme kotvan aikaa hintoja huokeampina kuin lähikaupoissa, että pääsevät kuihtumaan pois. Ja niin saa aloittajakin polkupyörällään sotkea kauempaa muonansa ja muut roippeet lopulta kalliinpaan hintaan, kuin ennen lähipuojissa.Ja eipä aikaakaan, kun hän ostaapi velaksi auton, tai aluksi mopon, sekä kyseleepi työnantajaltaan enämpi töitä ja jos ei oo, niin tekeepi hakemuksia ympäristöön, sillä onhan hällä nyt kulkupeli millä voipi kauempanakin töissä käydä. Ja se onkin ensiarvoisen tärkeää kulutuksessa, että työmatkat ovat suht sopivan pitkät tunti puolitoista suuntaansa ja mieluusti tuon ostarin ohi.Kunnes aloittaja hoksii, että hommaampa asunnon lähempää. Toki se maksaa enämpi, koska onhan selvää, että missä palvelut, sielä majailu kallista, joten hän ei voi luopua työstään, vaan lissääpi sitä mieluustikkin juuri tuon asunnon kalleuden vuoksi.Ja onhan kulkupeli huollettava, ja se taas ei sekään ole halpaa.
Ei ei siitä tule mitään, että niiden joukko kasvaisi, jotka eivät kuluta, vaan läpsyttelevät vain lenkkareineen pitkin katuja, silloin kun olisi aika hankkia varoja kulutukseen, vaikka valmistamalla noita tuotteita.
Heille olisikin suunnattava jonkin asteinen kulutuksesta luistajan ylimääräinen vero, nimeltänsä vaikka läpsyttely vero, jos haluavat olla erossa kulutuksesta.Ja korottaa sitä indeksiä vastaavasti vuosittain.Samalla tulisi nähtäväksi, ketkä ovat todellisia kulutuksen vastustajia, eikä vain hetkellisen innoituksen toisten läpsyttelystä saaneena välttele kulutusta, kun joutuvat hankkimaan paremmanpalkatun työpaikan maksaakseen veronsa.
on aina hienoa kun ihminen vapautuu ja löytää itsensä.
Kirjoitit hyvän tarinan ja otan siitä kopion.
Sopiiko?
Ehkä julkaisen sen jossakin esimerkkinä vapautumisesta.
Materialismi tuhoaa ihmisen sielun ja kaiken hyvyyden, myös kyvyn nauttia henkisistä asioista joita ei voi mitat rahalla.
Ihmiskunnan pitäisi löytää sinun tiesi ja pistää nykyinen eliitti roskikseen.
Tässä kylällä eli yksi työnarkomaani. Pitkää päivää ja viikonloput sama kyyti päällä. Oli autoja,
moottoripyörä,vene isoko ok-talo 230 neliöö. Ei ehtinyt ensinmäiselle ulkomaanmatkalle kun viikatemies nouti. 42 v Jälkikasvu otti rennosti, vajaa 2 vuotta.niin koko omaisuus oli mennyt.
Kopioi tämäkin. Elämisen malli numero 1.
kirjoittelemaan tällaisia tarinoita ja jätetään jäähyväiset itsetuhoisalle materianpalvonnalle.
Se merkitsee vetäytymistä sivuun mediasta ja työhullujen karttamista.
Voisi perustaa erilaisia kerhoja joissa ihmiset yhdessä voivat jutella ja kehitellä kaikenlaista ilman isoja rahatuppoja.
Onnittelut, olet oivaltanut jotain oleellista tästä elämästä. Meille on annettu vain aika, joka on kovin rajallista. Miksi myydä kallisarvoinen aikansa turhiin toihuihin, jos vähemmälläkin pärjää, sillä lopulta ihminen tulee aika vähällä toimeen.
Markkinamiesten rakentamia lukuisia ansoja on mahdollista kiertää, kun ajattelee itse. Vaikka on jo kulunut fraasi:niin tavara ei tee onnelliseksi.
Oli mukava lukea tarinasi.
Jatkuvan kasvun vaatimus on sairas.
Tervetuloa meidän onnellisten joukkoon!