paikoissa tai liikennevälineissä?
Minua katsotaan, ei sillä, että se haittaisi minua.
Mietin vain, että sotketaanko minut johonkin julkiseen henkilöön?
Tänäänkin paikallisjunassa monet katsoivat minua pitkään.
Kivahan se on, että huomataan.
Yleensä vain, kun katson takaisin, ihmiset kääntävät katseensa pois.
Suomessa ei oikein uskalleta vastata haasteeseen
tai sitten aletaan tuijottaa, ei tuijottaminen ole kivaa :(
Minua katsotaan, ei sillä, että se haittaisi minua.
Mietin vain, että sotketaanko minut johonkin julkiseen henkilöön?
Tänäänkin paikallisjunassa monet katsoivat minua pitkään.
Kivahan se on, että huomataan.
Yleensä vain, kun katson takaisin, ihmiset kääntävät katseensa pois.
Suomessa ei oikein uskalleta vastata haasteeseen
tai sitten aletaan tuijottaa, ei tuijottaminen ole kivaa :(
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minäkin luulin pitkään sen johtuvan siitä, että muistuttaisin jotain julkisuuden henkilöä, mutta eräänä päivänä tajusin sen johtuvan siitä, että olen niin helvetin ruma ja vielä hullun näköinen. Myös minua tuijotetaan, mutta katseeseen ei uskalleta vastata. Toisinaan kuitenkin ehdin lukea ihmisten katseista hämmennystä ja kauhua, ihmetystäkin, kun he minua katsovat. Tuijottaminen ei kyllä todellakaan ole kivaa. :(
Olen pitkä ja kuulemma "näyttävä" nainen ja keski-ikäinen...omaan puolipitkät punaruskeat hiukset ja kasvoni ovat soikean muotoiset...kun joskus vastaan katseeseen niin vastaupuoli alkaa punoittamaan...tai törmää pylvääseen jne..olen jo tottunut mutta tuijotus ja kohdalla viheltely on epäkohteliasta naista kohtaan.
Vastapuoli alkaa punottamaan siksi kun huomaa että sinä olet huomannut, kyllä niitä katseita saa kaikki naiset oli nyt näyttävä tai ei ja vaikka olisi neliskulmaiset kasvot soikeiden sijasta. Se kuuluu homo sapies käyttäytymiseen, niin että ei ne ihmiset nyt luule että kuuluisuuksia muistutetaan tai että nyt olisi mitenkään tavallisuudesta poikkeava.
Sama täällä..tuijotusta tulee liiankin usein.
Päivästä riippuen esitän takaisin joko pienen hymyn, taikka "jos katse voisi tappaa"-katseen. :P
Olen nuori, normaalipainoinen, punaiset hiukset, hieman aina meikkiä ja siis ihan normaalin näköinen.
En mikään missi, mutten myöskään Tuksu (ymmärtänette varmaan mitä tuolla meinaan).. :D
Nätiksi on kehuttu yms. Joskus verrattiin erääseen suomalaiseen näyttelijättäreen, mutten koe enää olevani samannäköinen, hiustyyli vaihtunut jne.
Tiedä sitten mikä ihmisiä vaivaa, kai meillä suomalaisilla on vaan sellanen tapa..tuijottaa!
Se on ihan HELVETIN rasittavaa, varsinkin silloin, kun on "bad hair"-day tai muuten ei tunne oloaan kovin freesiksi. Uskalletaan kyllä tuijottaa ja mulkata, mutta muuten ollaan niin hiton hissukoita, bussisseissakin etsitään se paikka, mikä on mahdollisimman kaukana muista kanssamatkustajista. Jes! Hyvä me!
erikoisen näköinen sillä ihmiset tuijottaa aina joka paikassa ja se on vaan tavallista uteliaisuutta, ei muuta
sen tajuaa kun tulee vähän vanhemmaksi. Minusta kaikki ihmiset ovat kauniita, kaikilla on jotain vetävää, joten ei ole pakko olla mikään näytteliä kopio eikä erikoisen näköinen, se kuuluu ihmiste hiljaiseen tutustumiseen toisen piirteihin. Niinhän ne tekevät eläimetkin.
on se että kun katsot jotain ihmistä ja ajattelet miksi se tuijottaa sua niin se ajattelee myös susta samoin.. kun katsot sitä
Hyvä esimerkki kuinka fiksuja jotkut psykologit luulevat olevansa, vai oletko edes?
Ajatteletko tosiaan että kenelläkään ei ole ajatusta/suunnitelmaa siitä minne katsoo milloinkin?
Vaan että kaikilla on sama ajatus niinkuin sinulla tai siellä sinun lukemassasi kirjassa?
kyllä hän puhuu asiaa, ihan niin on kirjoista luettua tai ei. Usein nuoret ihmiset luulevat että he ovat jotain erikoista kun joku tuijottaa mutta niin me tehdään kaikki. Ja sitten ei tarvitse alkaa heti piruilemaan jos nyt joku on psygologi, se on ihan hyvä ammatti ja ihan mukavat palkatkin. Usein on ihmisillä heti halu alentaa jos joku on opiskellut vuosi kausia ja saanut hyvän ammatin tuloksena, kai tiedät miten pitkä koulutus heillä on, joten tietoa ei ole koskaan raskasta kantaa, mutta tyhmyys painaa paljon.
on psykologi.
Ymmärätkö sen että he lukevat kirjoista jonkun toisen ajatuksia? ovat siis kirjaviisaita monessakin asiassa.
Se ammatti tuo apua sellaisille jotka eivät osaa ajatella itse ollenkaan.
Mutta joillakin tuossa ammatissa menee pissa päähän niin sanotusti kun ovat päässeet niin kauan sanelemaan vajaille "totuuksia". Ymmärrätkö? Tietoa se on vääräkin tieto.
Ja ymmärrä se että jokaisella on omat ajatukset. Jokainen on oma yksilönsä ajatuksiltaan, ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään. Me ei olla robotteja, vaikkakin psykogia yrittää meistä sellaisia tehdä. Psykologia on tietyllä tavalla hyvin pitkälle yksi monista uskonnoista.
Ei lukeminen itsessään tee kenestäkään viisasta tai älykästä.
Sulla on ihan väärä tieto asiasta joten otappa selvää siihen kirja viisauteen mitä se tarkoittaa käytännössä, ehkä muutat pikku mielesi
Sulla on ihan väärä tieto, ota itse selvää.
Eikä täällä tarvi mitään kuulla vaan lukea.
Selvää että on mielipiteitä ja niihin vastaajia, entäs sitten?
oli sekin mielipide. Niin että sillälailla kun jatkat niin sinusta voi kehittyä kriitikko
lukeminen on hyvä tapa oppia asioita ja kun pänttäät päähäsi viisi vuotta aiheesta psykologia niin siihen lisäksi omat kokemukset asiasta jo voit alkaa keskustelemaan.
Olen jo, enkä niele kaikkien oppeja noin vain. Tässäkin jutussa oli kyse vain yhdestä ajatuksesta, jonka joku väänsi psykologiseksi totuudeksi, vain koska se lukee kirjassa tai jonkun psykologin päässä. Ja sitten yleistetään että kaikki ajattelisi siten. Eihän esim. minultakaan ole kysytty mitä minä ajattelen tuollaisessa tilanteessa, ei ole kysytty minun naapuriltakaan.
Ja sehän tästä vielä puuttuisi että jos ajattelen tilanteessa omalla tavallani enkä psykologian kirjan mukaan niin olen psyykkisesti sairas. "Katselen jatkuvasti ympärilleni ja etsin itselleni pitkänenäistä naista vaimoksi" ;--)
keskustella voi ilman muiden näkemyksiä ja apinointia.
mun systeriä, jolla on persoonallinen pukeutumistyyli.Kerrankin, kun oltiin kaupassa, eräs mies mittasi systerin päästä jalkoihin kolme kertaa monttu auki.Mä seurasin vieressä huvittuneena sillä en ikinä eläissäni ole nähnyt niin julkeaa tuijotusta ja mittaamista.Kieltämättä olisi tehnyt mieli kysyä kaverilta, että kerro mullekin mikä on lopputulos...
on sitä huomion halua, ja kun pukee itsensä erikoisella tavalla saa olla varma että ihmiset tuijottaa. Mutta se onkin ihminen joka on rohkea ja itse varma, jos kaikki olisivat sellaisia niin ei kai vaate mobbausta olisi olemassa. Mutta keskiveto ihminen menee virran mukana eikä uskalla pukea itseään kuten halaisi, ja silloin on suurin osa ihmisistä toistensa kopioita. Ne tuijotukset tulkitaan usein omien mielipiteiden mukaisesti ja tosi asiasssa on vain uteliaisuutta toista ihmistä kohtaan, eläimetkin tuijottelee toisiaan.
kyllä katsotaan ,viimeksi (tai tuijotetaan) tänään kun olin keljon cm lapseni kanssa ostoksilla...miehet tuijottavat joka on epäkohteliasta...lyhyt katse ok mutta toljotus paljastaa niiden sivistyksen tason...
Sinun kirjoitustyylisi paljastaa sivistyksesi tason.
kirjoitit sivistyksen tasosta
tiedä, kun ei tule tuijoteltua ihmisiä. JOs tuijottavat niin se on heidän oma häpeänsä ei mun.
Khah. Musta "tuijottelu"/katsominen/"silmillä mittaaminen" on luonnollisen lisäksi imartelevaakin. Vaikken missään mielessä pukeudu ketään muuta kuin itseäni miellyttääkseni -joskus huvittaakseni - on se pakko myöntää, että hymyilevät katseet imartelevatkin. En mä koe sitä negatiivisena. Jos koen, että jonkun (minua ei niin miellytävän) henkilön katse vaihtuu tuijotukseen käännän vain katseeni pois ja unohdan koko asian. Ei sitä kannata ottaa niin vakavasti.
Tosta mistä joku jo puhuikin, että katsellaan, muttei tulla edes juttusille tai tuijotetaan jopa pitkään, muttei pukahdeta sanaakaan bussissa täytyy kyllä olla yhtä mieltä. Korkeintaan muutaman rohkasevan jälkeen tulee epäselvä vuodatus tms. tai sitten puhumaan tuleva onkin nainen. Paras muisto pukeutumiseen liittyen onkin tullut keski-ikäiseltä naisihmiseltä, joka tuli keskellä kirkasta päivää -selvinpäin- puhumaan kun seisoskelin tupakalla, että mistä päin ja minkä ikänen -nätti ilma juttua ja sitten loppuun totesi, että "sulla on tosi hyvä ja tyylikäs pukeutumistyyli, näytät kauniilta, pidä toi asenne" ja jatkoi matkaansa. Ei aina tietenkään tarvitse pukeutumista kehua/kommentoida, mutta suomessa kieltämättä moniin eurooppalaisiin maihin verrattuna tuota ns. small talkia harrastetaan tosi nihkeästi. Jos itse menee avamaan suun "niistä näistä" niin harvemmin kukaan siihen paria sanalla kummemin lähtee mukaan. Noh, tietenkin, kaikki tyylillään. Voi se toki olla niinkin, että olen niin petolinnunperse, ettei kukaan vaan halua julkisesti näyttää puhuvansa minulle takaisin, mutta epäilisimpä tuota.
Vielä vinkkinä kaikille meille naistentuijottelijoille, jos tyttö/asu/asenne/ilma piristää mieltä/miellyttää, katsokaa silmiin ja hymyilkää, hyväntuulisuus on tarttuvaa! :)
miespuoliset tuijottelee joskus ja varsinkin jos kuteet ok ja muutenki laittautunu. Olen sitä mieltä, että katsellaan takasi ja vinkataan silmää. Katseeseen tottuu ja kun se ei tee reikää meihin keneenkään. Katsellaan katsellaan. Olemme kaikki Luojan luotuja, emme itse itseämme tehneet sellaisiksi mitä olemme. Kaikilla ihmisillä on tarkoitus ihmisinä. Ajattelen aina hieman syvemmin, mutta ei katse tapa, siinäkin kohdataan vain toinen ihminen.
No..kaunottarena olen tähän tottunut:)
Olenhan sentään niin kaunis. Tosin minua se ahdistaa.
Kaunista ja rumaa tuijotellaan, me tavikset saadaan olla "rauhassa". Vaikkakin kauneus ja rumuus on tuijottelijan silmässä..
on kauneus syy tirkistelyyn, mutta jos on poikkeava jotenkin, niin jo tapahtuu, julki ja salaa. Ja kuten jo joku sanoi kauneus on tuijottajan silmissä, vaikka kuinka itse tykkäisi itsestään niin se ei merkitse että tuijottajalla on sama maku. Mutta onhan se hyvä että toisilla on itseluottamusta, omaan ulkonäköönsä nähden.
Mutta multa kysytään tasaiseen tahtiin nimmareita ja viellä englanin kielellä.
Sitten ne hölmönä jää ihmettelemään sitä nimmaria kun omaani siihen aina raapustan
Tätä on tapahtunut jo muutaman vuoden.
Ja sellainen tuijottaminen ja kuiskaileminen.
En ole keksinyt keneksi ne luulevat.
tuo seuraavan kerran tapahtuu! Kerro sitten tänne palstallekin, että keneksi ne sua luulee! :D
Tänään kaks noin 10-14v pikkupoikaa taas nimmaria kyseli, tällä kertaa kysyin keneksi luulevat mutta ei se ainakaan mulle mitään valoa asiaan antanut.
Luulivat että olen joku Lööpi tai jotakin sinneppäin, tietysti vähän vaikeaa googlesta hakea kun ei tiedä miten se nimi pitäisi olla. Pojat vaan sanoi että lööpi.
eiköhän puuro ole liian paksua
ei katsota, olen liian ruma.