Paavo oli ateisti. Kerran Paavo luki Suomi24:n ateismipalstalta jonkun uskovan kirjoituksen, jossa sanottiin, että kannattaisi kaiken varalta kuitenkin uskoa Jumalaan, kun eihän sitä koskaan tiedä, vaikka uskonto sittenkin on oikeassa.
Paavo ajatteli, että tuossa taitaa olla järkeä. Niinpä Paavo tutustui eri uskontoihin. Hän luki buddhalaisudesta ja hindulaisuudesta jälleensyntymineen, islamista, monista muista.
Kuitenkin, koska Paavon vanhemmat olivat olleet kristittyjä ja Paavo oli lapsena käynyt pyhäkoulua ja myöhemmin rippikoulun, kristinusko tuntui Paavosta oikeimmalta. Niinpä hän alkoi käydä kirkossa, rukoilla ja tutkia raamattua.
Papinkin kanssa Paavo jutteli ja pappi kertoi hänelle että Jeesus Kristus on hänenkin syntinsä sovittanut ja Paavon tarvitsee vaan uskoa. Joten Paavosta tuli kunnon kristitty. Sittemmin hän osallistui seurakuntatyöhönkin ja eli kaikin puolin elämäänsä kunnon kristittynä.
Sitten kuitenkin väistämätön tapahtui:
Paavo kuoli.
Hän koki olevansa ikään kuin tunnelissa ja kulki valoa kohti, hän tunsi suunnatonta iloa ja rauhaa. Sitten tunneli ja valo ikäänkuin häipyi ja Paavo tunsi aivankuin kelluvansa ajattomassa pimeydessä.
Sitten Paavon tajunta alkoi palata. Mutta kaikki oli jotenkin toisin. Paavon mielikuvat ja tuntemukset olivat jotenkin hämäriä ja epämääräisiä, hän ei kyennyt ajattelemaan kunnolla.
Hän tunsi olevansa jollain alustalla, kylmäkin oli ja vähän pelotti. Kuului erilaisia ääniä, jotkut tönivät ja tuntui outoja hajuja. Lähellä tuntui kuitenkin olevan joki suuri, lämmin ja turvallinen, joten Paavo alkoi ryömiä sitä kohti. Nälkäkin oli.
Sitten Paavon pää osui tuohon lämpimään ja turvalliseen ja samassa Paavon suuhun osui jokin, josta tuli hyvänmakuista nestettä.
Ja niin Paavo alkoi imeä,
yhdessä 11 muun porsaan kanssa...
Paavo ajatteli, että tuossa taitaa olla järkeä. Niinpä Paavo tutustui eri uskontoihin. Hän luki buddhalaisudesta ja hindulaisuudesta jälleensyntymineen, islamista, monista muista.
Kuitenkin, koska Paavon vanhemmat olivat olleet kristittyjä ja Paavo oli lapsena käynyt pyhäkoulua ja myöhemmin rippikoulun, kristinusko tuntui Paavosta oikeimmalta. Niinpä hän alkoi käydä kirkossa, rukoilla ja tutkia raamattua.
Papinkin kanssa Paavo jutteli ja pappi kertoi hänelle että Jeesus Kristus on hänenkin syntinsä sovittanut ja Paavon tarvitsee vaan uskoa. Joten Paavosta tuli kunnon kristitty. Sittemmin hän osallistui seurakuntatyöhönkin ja eli kaikin puolin elämäänsä kunnon kristittynä.
Sitten kuitenkin väistämätön tapahtui:
Paavo kuoli.
Hän koki olevansa ikään kuin tunnelissa ja kulki valoa kohti, hän tunsi suunnatonta iloa ja rauhaa. Sitten tunneli ja valo ikäänkuin häipyi ja Paavo tunsi aivankuin kelluvansa ajattomassa pimeydessä.
Sitten Paavon tajunta alkoi palata. Mutta kaikki oli jotenkin toisin. Paavon mielikuvat ja tuntemukset olivat jotenkin hämäriä ja epämääräisiä, hän ei kyennyt ajattelemaan kunnolla.
Hän tunsi olevansa jollain alustalla, kylmäkin oli ja vähän pelotti. Kuului erilaisia ääniä, jotkut tönivät ja tuntui outoja hajuja. Lähellä tuntui kuitenkin olevan joki suuri, lämmin ja turvallinen, joten Paavo alkoi ryömiä sitä kohti. Nälkäkin oli.
Sitten Paavon pää osui tuohon lämpimään ja turvalliseen ja samassa Paavon suuhun osui jokin, josta tuli hyvänmakuista nestettä.
Ja niin Paavo alkoi imeä,
yhdessä 11 muun porsaan kanssa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raakel oli vauvana pakkoliitetty kristilliseen kirkkoon. Raakelin henkinen kehitys jumitti, koska hänen maailmakuvaansa alettiin pienestä lapsesta asti vääristää harhaiseksi.
Raakelin lapsuus meni mielikuvitusmaailmassa elellessä, kuten kaikilla lapsilla on tapana niin elää. Raakelin mielikuvitus ei vain lakannut toimimasta, kun muut ikäisensä alkoivat kiinnostumaan todellisen elämän asioista murrosiässä. Syntyi outoa ahdistusta pään sisäisen elämän ja ulkoisen maailman yhteensovittamisen vaikeuksista.
Rippikoulussa Raakelin päätä sekoitettiin lisää. Hän oli saanut kuulla jo aemmissa uskonnonopetuksissa olevansa syntinen tajuamatta mitä se edes tarkoittaa, mutta nyt hieman kypsemmässä iässä sai kuulla lisäksi olevansa syntyjään paha. Raakelin oli mahdottoman vaikea ajatella olevansa paha, koska totaalisen introverttina ja lähes autistisen käytöksen omaavana ei ollut tehnyt eikä sanonut kellekään koskaan mitään pahaa.
Rippikoulun jälkeinen aika Raakelilla meni itkeskellessä omaa pahuuttaan, kylläkin olematonta sellaista, mutta hän ei sitä tiennyt, koska kukaan ei ollut kertonut, että hän on syntyjään hyvä. Hän ei uskaltanut enää poistua kotoaan, ettei vain olisi tehnyt kellekään vahingossakaan mitään pahaa, hirmuisen paha kun oli kuullut olevansa. Pahuuden ajatukset syvenivät syvenemistään, ja päähän ei muuta enää mahtunutkaan, kuin oma pahuus. Raakel päätti helpottaa muiden elämää poistamalla pahan maailmasta, kuten raamatussakin annettiin ohjeeksi.
Raakal hirttäytyi. Hän ei pelännyt kuolla, koska hänelle oli luvattu paratiisissa ikuinen elämä kuoleman jälkeen, jos vain uskoisi jumalaan. Ja hänhän uskoi, täydellä ajatuskapasiteetillaan. Hengityksen hidastuessa ja kuoleman lähestyessä Raakel iloisti tehneensä nyt hyvän teon. Edes yksi paha postuisi maailmasta ja paratiisikin oli tähtäimessä.
Viimeinen henkäys ja sitten ei mitään. Raakelia oli ns. kustu linssiin..
on hyvää!
vähän villoja. Miksi viitsit kirjoitella pajuköyttä "tieteelliselle" palstalle.