Tuossa illasuussa kävi tuttu kylässä asiolla meillä ja minä möläytin kun hän oli ovensuussa tulossa, näin, "on siitä viisaammatkin tulleet sisään". Vieras siihen että "tuolleenko on tapana sanoa", mie siihen, että niin sitä ruukattiin joskus leikillään sanoa.
Meni tunti vieraan lähdöstä niin mulla alkoi valtavat vaivat tuosta sanomastani, enkä rauhaa saanut mitenkään. Päätin että soitan hänelle ja selostan tilanteen, että loukkaantuiko vaikka tuosta, soitin ja nyt on rauha asiasta.
Oliko siis mielestänne terve tunnonvaiva, vaiko liika herkkyyttä joka kyllä mulla on ajottain vaivana?
Meni tunti vieraan lähdöstä niin mulla alkoi valtavat vaivat tuosta sanomastani, enkä rauhaa saanut mitenkään. Päätin että soitan hänelle ja selostan tilanteen, että loukkaantuiko vaikka tuosta, soitin ja nyt on rauha asiasta.
Oliko siis mielestänne terve tunnonvaiva, vaiko liika herkkyyttä joka kyllä mulla on ajottain vaivana?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tuollaisella asialla.Sehän oli hauska sisääntulotoivotus.Jos tulija ei tuollaista ymmärrä selityksesi jälkeenkään on hän silloin vähän "löylyn lyömä".Saatat mielessäsi suurennella asiaa.Jotku on kyllä sisältä kuolleita huumorille ehkä jo syntyissään ja riippuu siitä myös onko kotona ollut leppoisa huumoria taitava ilmapiiri.Ongelma ei siis muutoinkaan olisi siis sinun vaan vieraan.
tilanteessa..ja huomannut,etta asia on paras selvittaa ja heti.
jos tuo omaatuntoasi riipoo,on asiallista kysya --loukkaannuitko?--ei ollut tarkoitus..
tuskinpa omatunto monellakaan on liian'herkalla' ,usein on ihan painvastoin,,,,valitettavasti..
vierashan käsitti huumorin mutta minä en omaa huumoriani, sehän selvisi kun soitin. Että onko mulla mennyt liian herkäksi tämä "uskominen", sellainen ei ole hyväksi, sehän juuri sairastuttaa mielenkin?
Olen monesti joutunut eläissäni kamppailuun juuri liian herkäksi käyneen tuntoni kanssa.
onneksi niin, eihän olisi hyväksi jos oltais kaikki samanlaisia. Minulla on kummallinen taiteellinen luonne, kausia sydän kuin piikiveä, sitten taas kuin lammas. Jakaantuukohan mulla persoona?
* Noita sanontoja olisi syytä välttää, olimme kerran kylässä vanhoilla ystävillä, ja poislähtiessä isäntä sanoi, "kiva kun tulit, mutta vielä parempi jos et olisi tullutkaan?" Jäi mieleen kummllinen tunne, vaikka tiesin sen pilaksi, että emmeköhän olleetkaan oikeasti tervetulleita, Ja kyläilyt loppui siihen, täysin tietämättä, mitä oli tapahtunut ja miksi?
Persoonasi ei jakaudu. Herkkyys on persoonallisuuden piirre.
Herkkyys on hyvä lahja, mutta yliherkkyys voi olla raskas taakka kantajalleen.
Luultavasti olet tunne-elämältäsi labiili eli tunteet heittävät joskus laidasta laitaan.
etenkin kaamos herkistää, että oikein "kipeää kourii", ei ole hyvä asia ollenkaan, koska uskossa on tunne mukana. Joilla on tämä ongelma kyllä tietävät, uskossa oleminen kärsii siitä ja helposti ollaan jopa toisen uskovan ohjailtavissa tavallaan.
Miten tää liittyy hellaripalstaan?
uskovien yleisin vaiva, siitä kyse ja helarithan ovat uskovia. Koetko sina omantunnon vaivoja?
1. Johanneksen kirje 3
19 "Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme,
20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,"
'
Oma vaiva? No jossain on kyllä sitten vikaa ja pahasti.Vai tekeekö usko huumorintajuttomaksi? Tällä tapauksella ei nimittäin ole mitään tekemistä uskon kanssa.Älkäähän nyt saivarrelko.Kyse on henkilön yliherkkydestä ei uskovan omastatunnosta.Herkkyys ei ole pahasta mutta tosikkomaisuus ja ylilyönnit on.
ovat kai juuri niitäkin joilla on lähimmäistä loukattu.
Matt. 12:36
Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
* Uudestisyntynyt, Kristuksen ruumiin jäsen, ei joudu tuomittavaksi, eikä tiliä tekemään, paitsi Kristuksen tuomio istuimen eteen, eikä siellä ketään tuomita, vaan se on palkanmaksu päivä, uskollisuus on tärkeintä
10 "Kaikkien meidän pitää ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää TAI PAHAA."
Roomalaiskirje 8:1 mainittu "kadotustuomio" on eri asia kuin "tekojen mukaan" Kristuksen tuomioistuimen edessä tapahtuva tuuomio; [Matt. 16:27 | Room. 2:6 | Ilm. 18:7 | 20;12,13]
Kadotustuomion saanut kokonaan katoaa kaiken vajavaisen uudeksi tekemisessä, [Ilm. 21:5], mutta tekojen mukaisessa tuomiossa tekomme joko säilyvät tahi palavat, mutta sielumme pelastuvat, [1. Kor. 3:11-15].
'
´
Et sinäkään voi paeta tekosiasi.
uskova on lankeileva ajatuksin, sanoin ja teoin. Jeesushan opettaa Isämeidän rukouksessakin rukoilemaan uskovia näin; "anna meille meidän syntimme anteeksi". Armosta pelastumme siis, KIITOS JEESUS!
Sinäpä myönnätkin avoimiesti virheesi ja elät näin armossa.