Miten ihminen muuttuu, kun hän lopettaa Jumalaan uskomisen?
Monilla uskovaisilla tuntuu olevan kummallisia käsityksiä asiaan liittyen. Kysymystä sivuten on esitetty kummallisia väitteitä mm. ateistien moraalista ja etiikasta, ruumiiden hävittämisestä, yms. Olisi mukava kuulla varsinkin uskovaisten mielipiteitä asiasta.
Monilla uskovaisilla tuntuu olevan kummallisia käsityksiä asiaan liittyen. Kysymystä sivuten on esitetty kummallisia väitteitä mm. ateistien moraalista ja etiikasta, ruumiiden hävittämisestä, yms. Olisi mukava kuulla varsinkin uskovaisten mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi ihmisen pitäisi muuttua ja miten tuota voi
kovin kummoisesti kommentoida kun se on aivan
vieras tilanne uskovalle.
Tarkoitit varmaan, kun ihminen lopettaa itse uskonnollisen uskomisen uskontonsa keskeiseen
tekijään ?,?.
Mutta kerro ihmeessä.
Uskotko muuten, että usko on valinnainen? Sitä uskoo, jos haluaa.
Uskominen on valinnaista ja uskontokuntaan liittyminen/kuuluminen on valinnaista sillä saahan
ihminen luopuakkin omasta uskostaan. Sama varmaan
pätee aatteisiin, luulisin. Mutta kestääkö sitten
valintansa tuomat ristiriidat ja seuraamukset
onkin suuri mysteerio kunkin yksilön kohdalla.
Onko uskominen valinnaista, onkin aika kiinnostava kysymys.
Tuntuu, että jotkut ihmiset ovat lapsesta asti uskonnollisia, henkisiä, ja joitain taas henkiset tai hengelliset kysymykset eivät juurikaan kiinnosta. Ja sitten on ihmisiä siltä väliltä. Sikäli usko ei ole valinnainen, ettei voi päättää kiinnostuksen kohdetta esim."nytpä päätän yhtäkkiä kiinnostua hengellisistä/henkisistä asioista" jos ei kerran kiinnosta.
Mutta jos tämä kiinnostus tai mentaliteetti on olemassa, voi tietyin ehdoin valita, mihin ja miten uskoo.
Jos ihminen on lapsesta asti kasvatettu tiettyyn uskontoon eikä ympäristö tarjoa mitään vaihtoehtoja, ei valinnaisuutta ole olemassa. Nykyään onneksi on muutakin kuin yksi uskonto johon kaikki uskovat. Sanon onneksi, sillä kaikille ei sama uskonto tosiaankaan istu kuin nenä päähän. Mikä yhdelle tuottaa iloa, tuottaa toiselle vain loputtomia epäilyksiä.
Uskonnon vaihtaminen on iso prosessi. Onko se valinnaista, sitä ei silti tiedä. Eihän voi uskoa mihin tahansa uskontoon. Mikä määrittää sen että valitsee juuri sen minkä valitsee?
Ainakin ahdistavasta uskonnosta luopuminen ja mielekkäämmän löytäminen on mahdollista. Silti kysymys on samasta uskonnollisuudesta/hengellisyydestä, vain "kieli" vaihtuu.
Tähän joku sitten tietty törppää, että jumalahan se ihmistä liikuttelee eikä ihminen päätä. Mutta minä en usko niin. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään, myös henkisyys ja tarve uskoa johonkin ja kumartaa jollekin.
Edelleenkin kaikki on valinnaista, jopa sinun kirjoituksesi, vai pakottiko joku sinut sen tekemään. Ja sen pituinen se, eli tämä.
Ei minua kukaan pakottanut tai käskenyt lukemaan
sitä, mutta kuitenkin vain tein sen. ja tämä tästä tälläkertaa.
Minä olen koko elämäni ajan ollut ei uskovien
ihmisten ympäröimä ja siitä huolimatta olen koko
elämäni ajan uskonut korkeimman olemassa oloon.
Ja tuon pituinen tämä. Ja mitä nyt mahdat, kun vastaus ei tyydytä, tai täytä sinun ennakko- odotuksiasi ja eikä hivele sinun enakkoasennetasi
uskovasta kristitystä, joka on protestantti ja vielä Ev.Lut. seurakunnan yksityinen jäsen.
Valitsin uskon periaatteiden ja uskottavuuden
mukaan ja seurakunnan valitsin asuinpaikkani
mukaan, jotka luonnolisesti ovat eri asioita.
Lähimmäiset ovat lähellä ja vieraat kaukana, se
oli varmasti se syy tähän seurakunnan valintaan.
Ja usko olikin jo minussa valmiina ja eniten
minua vakuutti Kristuksen opetukset ja neuvot.
Ja hänen selittämä ihmiskuva oli hyvin oikealta
tuntuva. Ja koska nämä kristityn tavat olivat
Kristuksen mukaan niin vaatimattomat ja yksinkertaiset, niin sekin hiveli minun mieltäni.
Ja vieläkö tähän lisätään se kevyen taakan lupaus
ja riittien puuttuminen kokonaaan, niin johan oli helppo valinta, valita kristinusko kaikkien
muiden uskontojen joukosta.
Tuota juuri tarkoitin kun pohdin onko uskomisen ja ei-uskomisen tai jonkinlaisen uskonnollisuuden/henkisyyden kohdalla valinnaisuutta, kun Trubaduuri kertoi kasvaneensa ei-uskonnollisessa ympäristössä mutta uskoneensa aina lapsesta asti korkeimpaan.
En ymmärrä, Trubaduuri, aggressiotasi. Tarkoitukseni ei ole ollut loukata ketään. Minä ymmärrän hyvin jos jollekin sopii kristinusko ja jos joku saa siitä vastauksia. Minä en saanut. Kaikki eivät saa.
Ja muuten, "vaihdoin" jo 15 vuotta sitten.
Sinun täytyy olla nainen tai olet hyvin herkkä hipiäinen jos näet jotain aggressiivisyyttä
minun kirjoituksissani, myönnän kyllä että ne
ovat hieman teräviä ja joskus voimakas sävyisiä,
sillä kun maailma on täynnä kaikenmoista kulkijaa
niin täytyy olla vähän varautunut ja kirjoittaa
vähän nihkeämmin. Ja samalla myös pitää huoli
ettei anna itsestään liian hyvää kuvaa ulospäin
, koska ihminen se minäkin vain pyrin olemaan.
Kyllä osuit oikeaan olen nainen ja ehkä aika herkkäkin. =)Kyllä se ensimmäinen vastauksesi kuulosti vähän aggressiiviselta, tämä toinen ei ollenkaan. Mutta menee nyt vähän ot:ksi tämä keskustelu.
Eipä se haittaa, jos joskus heittää ohi osumatta
itse maaliin. En itse harrasta kaunokielistä
selittämistä juuri ollenkaan, vaikka ehkä joskus
pitäisi, sillä yleensä teen sitä kirjoittamalla
runoja sekä mietelauseita tai muuten vain sanailen
jotain sinne päin mikä tuntuu oikealta tai hetkeen
sopivalta tarinalta. Voi olla, että se on hyvä
vaan, kun joskus menee vähän vierestä ;)