Olen katsonut tyhjää viesti ruutua pari tuntia - päätin kuitenkin kirjoittaa mitä mietin.
Äitini jo ikäihminen meni isoon leikkaukseen leikkaus onnistui, mutta ennen kotiuttamista hän oli kaatunut kuhmu oli tullut päähän, hoitaja auttoi sänkyyn ja oli puhuttanut kaikki oli tuntunut olevan kunnossa , kun päästiin aamutoimiin olivat huomanneet hänen olevan tajuton > siirto tutkimuksiin > iso sisäinen vuoto päässä > hätäleikkaus > leikkaus onistui jälleen, äitini ei vaan enää herännyt > on nyt letkussa > perushoito, kipulääkkeet, ei elvytetä .
Riski tiedettiin, tuntuu kuitenkin vaikealta hyväksyä tapaturmaa sairaalassa. Nyt odotan soittoa, joka tulee ehkä tunnin tai kuukausien kuluessa.
Hänen oli hyvästellyt ystävänsä ja meidät, kaikki paperit ja ohjeet oli valmiina odottamassa asunnossa, myös vihkonen pöydän kulmalla johon hän oli kirjoittanut mietteitään alkaen 1940 luvulta - en siis ole mikään poikanen itsekkään.
Jonkinlaista surutyötä olen yrittänyt tehdä jo ennakolta jopa hautajaisia olen ajatellut - minun odotetaan pitävän puheen, en vai tiedä pystynkö siihen.
Julkisivuni on kunnossa - kaikki luulevat minun hoitavan asiat kylmän viileästi sen kummemin tunteilematta, en kuitenkaan ole sellainen kun luullaan - taidan olla ihminen joka ei päästä ihan lähelle. Nyt välillä joudun nieleskelemään aika tavalla kontrollin pitämiseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=uuzNohk5cYw&feature=related
Äitini jo ikäihminen meni isoon leikkaukseen leikkaus onnistui, mutta ennen kotiuttamista hän oli kaatunut kuhmu oli tullut päähän, hoitaja auttoi sänkyyn ja oli puhuttanut kaikki oli tuntunut olevan kunnossa , kun päästiin aamutoimiin olivat huomanneet hänen olevan tajuton > siirto tutkimuksiin > iso sisäinen vuoto päässä > hätäleikkaus > leikkaus onistui jälleen, äitini ei vaan enää herännyt > on nyt letkussa > perushoito, kipulääkkeet, ei elvytetä .
Riski tiedettiin, tuntuu kuitenkin vaikealta hyväksyä tapaturmaa sairaalassa. Nyt odotan soittoa, joka tulee ehkä tunnin tai kuukausien kuluessa.
Hänen oli hyvästellyt ystävänsä ja meidät, kaikki paperit ja ohjeet oli valmiina odottamassa asunnossa, myös vihkonen pöydän kulmalla johon hän oli kirjoittanut mietteitään alkaen 1940 luvulta - en siis ole mikään poikanen itsekkään.
Jonkinlaista surutyötä olen yrittänyt tehdä jo ennakolta jopa hautajaisia olen ajatellut - minun odotetaan pitävän puheen, en vai tiedä pystynkö siihen.
Julkisivuni on kunnossa - kaikki luulevat minun hoitavan asiat kylmän viileästi sen kummemin tunteilematta, en kuitenkaan ole sellainen kun luullaan - taidan olla ihminen joka ei päästä ihan lähelle. Nyt välillä joudun nieleskelemään aika tavalla kontrollin pitämiseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=uuzNohk5cYw&feature=related
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen pahoillani äitisi kohtalosta.
Oma äitini kaatui kotonaan ja sai laajan vuodon päähän, jota ei leikattu. Ei uskottu hänen siitä selviävän. Hän toipui jotenkin, jääden kuitenkin aivovammaiseksi. Ja kuoli noin puolivuotta tapaturman jälkeen saamaansa infektioon, sairaalassa saamaansa.
Sairaalassakaan ei voida jatkuvasti olla jokaisen ihmisen vieressä 24 tuntia ja taata ettei ihminen kaatuisi. Niinkuin ei kotonakaan tapaturmia voida täysin ehkäistä.
Haluaisimme pitää läheiset ihmiset luonamme aina, mutta todellisuudessa joudumme kohtaamaan surua ja luopumista elämässämme. Kukaan ei voi tietää, mitä suru on ennenkuin on sen itse kohdannut. Sinä joudut kohtaamaan sen nyt. Anna tunteidesi tulla, itke ja sure. Pääset surussasi näin eteenpäin.
Oman äitini kuolemasta on kulunut nyt kaksi kuukautta.
Voimaa sinulle.
jossa kerrottiin rakkaan äiti joutuvan alueemme keskus sairalaassa leikkaukseen ja hän saattaa kuolla.
äiti oli kaatunut kotonaan eikä päässyt ylös oli koputellut patteriin, sitten hänen sisko oli sattumalta tullut käymään ja löytänyt äitini ja oli yhdessä miehensä kanssa nostanut hänet ylös.
seuraavana päivänä hänet oli viety sairaalaan keuhkokuumeen takia, oli siellä pari päivää huonossa kunnossa ja sitten siirretty tuonne keskussairaalaan.
nyt odotan,,,,. suru on kova.
kokemus äidin lukuisista sairaala käynneistä, kerran äiti oli saanut haavan jalkaansa jonkun kaatumisen takia niin sinä päivänä kun hän oli pääsemässä pois hän sai sairaalabakteerin.
maailmani romahtaa,,,,,,,,,