palvelussäännöt ja maallinen Pyhäkkö. 2 "Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi oli "Pyhä".
3."Mutta toisen esiripun takana oli maja, jonka nimi oli "kaikkeinpyhin"; 4.siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, umpäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheröinyt sauva ja liiton taulut, 5."ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä ei nyt ole syytä puhua kustakin erikseen".
6."Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan, 7."mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä".
8."Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeipyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo. 9."Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa,
10."vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti. 11."Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on joka ei ole tätä luomakuntaa",
11."meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. 13."Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisen päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, 14."kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidäån omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa"!
Tässä 14, jakeessa Paavali aivan kuin muistuttaa tuosta ihmeellisestä Damaskon kokemuksestaan, nyt hän tunsi tuon autuaallisen kokemuksen jälkeen itsensä myöskin Jumalan Pojaksi joka otti "asunnon/majan" häneen. Ja sen tähden hän sanookin teksteissään "nyt minä elän, en kuitenkaan minä vaan Kristus minussa".
"Kristus" oli juuri Jumalan Poika, se Poika joka oli Jeesuksessa ja joka sai myöskin ilmetä Paavalissa. Ja juuri sentähden näemme Paavalin aina nimittävän kirjeissään Jumalan Poikaa Kristukseksi/Rakkaudeksi.
Kristityt kirkolliset uskovaiset täällä meidän "kristikunnassamme" sanovat, että Jeesus Kristus on Jumalan ainokainen Poika. Ei kukaan muu ihminen ole Jumalan Poika, kuin Jeesus Kristus. Tällä väitteellä he kristilliset kirkot ja yhteisöt sulkevat pois itsensä Jumalan valtakunnasta ja pelastuksesta, sillä onhan pelastus ja ikuinen elämä vain, ja ainoastaan *Pojassa *Kristuksessa/*Rakkaudessa: Ei missään muualla. jatkuu!
3."Mutta toisen esiripun takana oli maja, jonka nimi oli "kaikkeinpyhin"; 4.siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, umpäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheröinyt sauva ja liiton taulut, 5."ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä ei nyt ole syytä puhua kustakin erikseen".
6."Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan, 7."mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä".
8."Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeipyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo. 9."Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa,
10."vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti. 11."Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on joka ei ole tätä luomakuntaa",
11."meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. 13."Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisen päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, 14."kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidäån omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa"!
Tässä 14, jakeessa Paavali aivan kuin muistuttaa tuosta ihmeellisestä Damaskon kokemuksestaan, nyt hän tunsi tuon autuaallisen kokemuksen jälkeen itsensä myöskin Jumalan Pojaksi joka otti "asunnon/majan" häneen. Ja sen tähden hän sanookin teksteissään "nyt minä elän, en kuitenkaan minä vaan Kristus minussa".
"Kristus" oli juuri Jumalan Poika, se Poika joka oli Jeesuksessa ja joka sai myöskin ilmetä Paavalissa. Ja juuri sentähden näemme Paavalin aina nimittävän kirjeissään Jumalan Poikaa Kristukseksi/Rakkaudeksi.
Kristityt kirkolliset uskovaiset täällä meidän "kristikunnassamme" sanovat, että Jeesus Kristus on Jumalan ainokainen Poika. Ei kukaan muu ihminen ole Jumalan Poika, kuin Jeesus Kristus. Tällä väitteellä he kristilliset kirkot ja yhteisöt sulkevat pois itsensä Jumalan valtakunnasta ja pelastuksesta, sillä onhan pelastus ja ikuinen elämä vain, ja ainoastaan *Pojassa *Kristuksessa/*Rakkaudessa: Ei missään muualla. jatkuu!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sillä pelastusta ei ole muussa kuin Kristuksen äärettömässä Jumalisessa rakkaudessa. Ei suinkaan siinä, että riipumme kiinni Jeesus Natsarealaisen ulkonaisessa persoonassa, joka eli ja kuoli yli 2000 v-sitten, vaan siinä, että saamme kokea Kristuksen rakkauden elämässämme, ainoastaan siinä on ikuinen elämä, että tunnemme sinut Kristus eli koemme Pojan itsesämme, - tuon ihmeellisen rakkauden.
Jos tuo Jeesuksen Kristuksen ristillä vuotanut veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen uhrasi itsensä, Jumalalle, voisi niin vaikuttaa meidän omaantuntoomme, että alkaisimme elää Jumalallisen rakkauden Henkisestä rakkaudesta: lähimmäisiimme kohdistuvaa, täydellisestä antautumisen halua palvella Jumalallista elämää, koska vain siinä tulee Kristus meidän elämässämme esiin.
Sydämemme puhdistuu vain siten, että uhraudumme täydellä antaumuksella Kristukselle eli Jumalan Pojalle, sillä vain puhtaalla sydämellä me voimme kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin, ja se edellyttää, että meissä saa syntyä myöskin Jumala Poika, niin että "nyt minä elän, en kuitenkaan minä, vaan Kristus minussa". karlpaul.
Ei tunnu löytyvän tähän kirjoittamaani aloitukseen vastakommenttia! Onko niin, että omatunto ei ole valmis antamaan vastausta, koska emme ole kokeneet Uudestisyntymistä Kristuksessa? Toisin sanoen meistä puuttuu oikea Rakkaudellinen asenne lähimmäisiimme, sillä sehän on ainoa oikea tie pelastukseen!