Haluaisin alkaa seurustelemaan ikäiseni pojan kanssa, mutta äitini ei anna lupaa. Hänen mielestään se on syntistä touhua. Olen jo 20 vuotias !!! Kai osaan itsekin arvioida, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei. Mitä neuvoksi ?
Äitini on tyranni !
tyttö 84
131133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikki esiaviollinen seksi on syntiä. Äitisi haluaa varjella sinua Perkeleen houkutuksilta. Miksi et voisi seurustelun sijasta kehittää jotain rakentavampaa poikakaverisi kanssa ? Esim. käykää yhdessä kirkossa/leffassa tai voit viedä hänet teille syömään, silloin kun vanhempasi ovat kotona. Kuulostaako hyvältä ?
Onnea ja hyvää alkanutta kevättä sinulle ! terv.janos.
Kuka on pahuuden viestisi takana? Kuka rakentaa pahaa maailmaa ja ylläpitää syntiä?
Kuka olet Janos?
Miksi seurustelu ei ole rakentavaa??? Miten uskovaiset sitten menevät naimisiin, elleivät seurustele ensin.
Kannatatko kenties sitä että vanhemmat valitsevat puolison lapsilleen. Ihan vain voidakseen vaikuttaa että heidän lapsensa eivät missään tapauksessa SEURUSTELE, että nuoret eivät saa normaalia kontaksia vastakkaiseen sukupuoleen.
Sinä taidat omassa likaisessa mielessäsi liittää kaikki kahteen ihmiseen liittyvät asiat seksiin.
On teillä jutut...
yleistä näitä janoksien juttuja!
Janos itse ei ole edes helluntailainen ja siitä huolimatta hän liehuu täällä ikäänkuin helluntailaisten edustajana.
Jostakin syystä tälle palstalle ovat etsiytyneet mitä erilaisimmat saarnaajat,jotka eivät todellakaan edusta helluntailaisuutta v. 2004.
- Ärsyyntynyt, millainen evankelimi edustaa helluntailaisuutta?
- Jospa perustelisit, mitkä nimimerkit ovat näitä "etsiytyneitä saarnaajia", jotka eivät kuluvan vuoden helluntailaisuutta edusta?
- Poikkeavatko he raamatullisuudesta vai helluntailaisista dogmeista ja perinnäisäännöistä?
- Millä tavalla?
omat päätöksesi. Sinä olet jo aikuinen, sinulla on oikeus päättää omista asioistasi. Älä anna minkään uskonnon tai äitisi määrätä tekemisiäsi. Olet sentään aikuinen!!!
Älä kuuntele äitiäsi. Sinä tiedät, mikä sinulle on parasta. Äitisi ei voi päättää sinun elämästäsi, sillä hän ei elä sitä, vaan SINÄ.
Ole onnellinen ja rakasta! Hmm..eikös Raamattu ja Kristinuskokin ole rakkauden ja onnellisuuden asialla...
Ja, jos vaihtoehtona sinulla on onneton elämä niin luulisi äitisi olevan tyytyväinen, kun näkee tyttärensä onnellisena.
Muista, että äitisi suppeakatseisuuden taustalla ovat, ei raamattu tai jumala, vaan äitisi omat kokemukset elämässä. Tärkeintä on, että itse arvioit mikä on järkevää ja hyväksi itsellesi.
Älä välitä muiden puheista, varsinkaan pahuudesta, synnistä ja perkeleestä varoittavista.
Suosittelen kaikesta huolimatta keskustelemaan äitisi kanssa kypsästi syistä ja peloista, jotka ovat hänen kieltojensa taustalla.
Älä tee mitään seurusteluun liittyviä ratkaisuja muiden kuin omien päätöstesi pohjalta. Varo toimimasta esimerkiksi koston tai kapinan pohjalta. Jos päätät ryhtyä seurustelemaan pojan kanssa, tee se siksi, että pidät hänestä ja arvostat häntä.
Seksikin kuuluu luonnollisena osana rakkauteen, joten sekin tulkoon kuvaan, kun aika on oikea. Jotkut haluavat synkistää ja leimata esiaviollisen seksin, mutta ei se ole sen kummempaa kuin muukaan seksi. Rakkaus ratkaisee, ei paperien allekirjoittaminen tai papin aamen. Jumala näkee niidenkin taakse, joten totuus, jonka sinä ja kumppanisi tunnistatte on myös hänen tiedossaan.
Onnea elämään!
Olet AIKUINEN! Saat tehdä mitä ikinä IKINÄ HALUATKAAN!!!!! Joten älä huoli. Luota omaan arviointikykyysi ja sydämeesi. Tiedät omista asioistasi paremmin kuin äitisi. Kunnioita häntäkin, mutta hän ei sanele sääntöjä sinulle...itseasiassa ei olisi pitänyt sanella enää kahteen vuoteen.
Onnea nuorelle parille!
Feikki
Et kertonut että oletko Jeesukseen uskova!?
Periaatteessa sinä tietenkin saat päättää itse mitä teet! Äitisi neuvot ovat kyllä hyvät!,ottaen huomioon sen jos sinä olet uskova!?,mutta poikakaverisi ei, niin silloin äitisi huoli sinusta on aivan paikallaan.
Sinä olet aikuinen ihminen ja päätös on sinun itsesi tehtävä,mutta älä tee "tyhmää" päätöstä, sillä arkitodellisuus tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin ja silloin viimeistään huomaatte oliko ratkaisunne seurustelun suhteen oikein.
Jos olette kumpikin uskossa, niin en näe seurustelulle mitään esteitä, vaikka seurakuntanne olisikin eri seurakuntia!
Jos uskonne Jeesukseen on yhteinen ,niin päätä itse mitä teet.
Koska en tunne kotisi vaikuttimia ja äitisi vaikuttimia sinuun, niin minun on vaikea sanoa tapaukseesi oikeastaan mitään.
Mutta jos olet uskossa ja kumppanisi ei, niin varmaa on että arki tulee vielä eteesi harmaatakin harmaanpana sillä "sisäiset tunnustuksenne" ovat aivan erilaiset! ja ne tulee näyttelemään voimakkaasti pääosaa elämässänne.
Toivotan ratkaisuusi - "oikeaa ratkaisua"!
Hyvää kevään jatkoa. ~
ihmetellä äitiäsi. Miksi seurustelu muka olisi "syntistä touhua"?
Kyseessähän on yksi Jumalan kauneimmista ihmiselle antamista lahjoista. Jokainen ansaitsee saada rakastaa ja saada rakkautta. Miehen ja naisen välinen rakkaus mukaan lukien.
Jos olet uskossa ja löydät uskovan pojan kumppaniksesi, Jumala iloitsee teidän seurustelustanne. Hänhän totesi jo Raamatun alkulehdillä; "ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä"
Rakastetun silmissä asustaa Jumalan lämmin hymy. =)
Ei sinun auta kuin puhua äitisi kanssa ja kertoa hänelle oma kantasi. Koeta saada hänet tajuamaan, että Raamatun mukaan seurustelu ja avioliitto on kaikkea muuta kuin "syntistä touhua".
olisi sääli jos välit menisivät poikki tämän takia, mutta loppujen lopuksi, olet aikuinen ihminen, eikä äidilläsi ole minkäänlaista oikeutta kieltää sinua seurustelemasta.
Kerronpahan omasta kokemuksesta. Olin ikäisesi kun suin päin syöksyin suhteeseen pojan kanssa. Olin muka hirveän rakastunut ja petyin suuresti, kun äiti suhtautui kalseasti meidän rakkauteemme.
Ihan kilttiä seurustelua, mutta äiti tietysti luuli kaikkea. Hän ei voinut hyväksyä suhdetta. Ja minä ihan vimmassa jatkoin. Melkein meni äidin kanssa välit poikki. No, kun se alkuhuuma asettui, huomasin ettei tää kaveri ole minulle ollenkaan sopiva.Ja sitten tajusin, että äitihän tunsi minut ja ymmärsi, ettei me oltu toisillemme tarkoitettu. Nyt jälkeenpäin olen ollut tosi kiitollinen äidille hänen viisaudestaan.