Kommunismin kusetuksen ydin on siinä, että ahneille ja typerille ihmisille luvataan valtaa ja mammonaa vastineeksi kuuliaisuudesta.
!980 luvun alussa nuori nainen halusi tarjota minulle aterian, koska olin suomalainen. Hän kehui olevansa tehtaassaan sellaisen komitean puheenjohtaja joka keräsi varoja suomalaisten hyväksi.
Hän kertoi, että keräys on ollut voittoisa. Tuloksena summa joka vastaa tehtaan kaikkien työntekijöiden kuukauden palkaa. Ja kaikki on saatu kerätyksi vapaaehtoisesti.
Häntä harmitteli kovasti kun ei päässyt mukaan jakamaan tuotoa nälkäänäkeville suomalaisille; sillä olihan suomessa 1980 - luvun alussa suuri nälänhätä.
Mutta koska keräys oli niin suuri menestys hänpääsisi johtoryhmään joka organisoi koko Leningradin rajoonin keräsytä. Ja sitten hän pääsisi matkustamaan myös länsimaihin; olishan hän todistanut uskollisuutensa puolueelle.
Hän asui tehtaan tarjoamassa asunnossa. Hänellä oli oma huone; ihan oma asunto. Ei tarvinnut asua tehtaan asuntolassa. Oma huone vaikka oli naimaton. Ei nyt ihan niin suuri kuin perheellisillä, mutta oma kuitenkin.
Huone oli noin 16 neliötä, ei VCtä, ei jääkaappia. Hana josta sai kylmää vettä ja kaasulevy joka toimi poleteille. Huone oli niin kylmä, että ikkunan eteen oli pakko laittaa patja, ettei mennyt pakkasen puolelle. Päivälläkin 40W lampun valossa oli romanttinen tunnelma.
No, olihan se hienoa saada ilmainen ateria. Mutta kun kerroin että suomessa ei ole ollut nälänhätää sitten sotavuosien, hän sai raivarin. Ja kun kerroin että asuin kaksiossa yksin helsingissä, hän pakahtui itkuun.
Hän tajusi että kun hän nyt tiesi totuuden ei unelmasta saada matkustaa ulkomaille tulisi mitään. Enää hän ei voisi mennä satojen työläisten eteen selittämään miksi pitää luopua perheensä ruuasta suomalaisten nälkäänäkevien hyväksi. Joten hänen uransa puolueessa olisi ohi.
Hän kirosi että oli edes tavannut minut; ilman minua hän olisi jo ehkä seuraavana vuonna voinut matkustaa länsimaihin ja saanut naapurinsa kateelliseksi hienoilla tavaroillaan.
No, pari vuotta myöhemmin tapasin hänet jälleen. Olin Leningradissa nuorisojärjestöjen tapaamista seuraamassa. Suomalaiset sosiaalidemokraatit ja kommunistit kävivät pokkaamassa rintaneuloja niin NKPn paikallisosaston kuin nuorisoosastojen lahjoina.
Tuo nainen oli nyt Inturistin opas ja kertoi mistä niitä samoja prenikoita saattoi ostaa. Muutamalla ruplalla ostin rintamerkkejä takin etumuksen täyteen. Oli Leninmerkkejä, puolueen lippuja ja ties mitä roskaa.
Kun demarit ja kommarit esittelivät rintamerkkejään suomessa järjestöväelle niin kumma juttu kun saivat raivarin nähtyään takkini.
Samaa arvotonta krääsää oli minun kuin heidänkin rintapielissä: ilmeiseti harmitti kun mulla oli enemmän.
Kyllä kommaria on helppo kusettaa; ja hassua ettei ne älyä olla vihaisia niille jotka kusettaa vaan niille jotka kertoo kuinka pahasti heitä on kusetettu
!980 luvun alussa nuori nainen halusi tarjota minulle aterian, koska olin suomalainen. Hän kehui olevansa tehtaassaan sellaisen komitean puheenjohtaja joka keräsi varoja suomalaisten hyväksi.
Hän kertoi, että keräys on ollut voittoisa. Tuloksena summa joka vastaa tehtaan kaikkien työntekijöiden kuukauden palkaa. Ja kaikki on saatu kerätyksi vapaaehtoisesti.
Häntä harmitteli kovasti kun ei päässyt mukaan jakamaan tuotoa nälkäänäkeville suomalaisille; sillä olihan suomessa 1980 - luvun alussa suuri nälänhätä.
Mutta koska keräys oli niin suuri menestys hänpääsisi johtoryhmään joka organisoi koko Leningradin rajoonin keräsytä. Ja sitten hän pääsisi matkustamaan myös länsimaihin; olishan hän todistanut uskollisuutensa puolueelle.
Hän asui tehtaan tarjoamassa asunnossa. Hänellä oli oma huone; ihan oma asunto. Ei tarvinnut asua tehtaan asuntolassa. Oma huone vaikka oli naimaton. Ei nyt ihan niin suuri kuin perheellisillä, mutta oma kuitenkin.
Huone oli noin 16 neliötä, ei VCtä, ei jääkaappia. Hana josta sai kylmää vettä ja kaasulevy joka toimi poleteille. Huone oli niin kylmä, että ikkunan eteen oli pakko laittaa patja, ettei mennyt pakkasen puolelle. Päivälläkin 40W lampun valossa oli romanttinen tunnelma.
No, olihan se hienoa saada ilmainen ateria. Mutta kun kerroin että suomessa ei ole ollut nälänhätää sitten sotavuosien, hän sai raivarin. Ja kun kerroin että asuin kaksiossa yksin helsingissä, hän pakahtui itkuun.
Hän tajusi että kun hän nyt tiesi totuuden ei unelmasta saada matkustaa ulkomaille tulisi mitään. Enää hän ei voisi mennä satojen työläisten eteen selittämään miksi pitää luopua perheensä ruuasta suomalaisten nälkäänäkevien hyväksi. Joten hänen uransa puolueessa olisi ohi.
Hän kirosi että oli edes tavannut minut; ilman minua hän olisi jo ehkä seuraavana vuonna voinut matkustaa länsimaihin ja saanut naapurinsa kateelliseksi hienoilla tavaroillaan.
No, pari vuotta myöhemmin tapasin hänet jälleen. Olin Leningradissa nuorisojärjestöjen tapaamista seuraamassa. Suomalaiset sosiaalidemokraatit ja kommunistit kävivät pokkaamassa rintaneuloja niin NKPn paikallisosaston kuin nuorisoosastojen lahjoina.
Tuo nainen oli nyt Inturistin opas ja kertoi mistä niitä samoja prenikoita saattoi ostaa. Muutamalla ruplalla ostin rintamerkkejä takin etumuksen täyteen. Oli Leninmerkkejä, puolueen lippuja ja ties mitä roskaa.
Kun demarit ja kommarit esittelivät rintamerkkejään suomessa järjestöväelle niin kumma juttu kun saivat raivarin nähtyään takkini.
Samaa arvotonta krääsää oli minun kuin heidänkin rintapielissä: ilmeiseti harmitti kun mulla oli enemmän.
Kyllä kommaria on helppo kusettaa; ja hassua ettei ne älyä olla vihaisia niille jotka kusettaa vaan niille jotka kertoo kuinka pahasti heitä on kusetettu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.