Viime aikoina on synnintuntoni
kasvanut
niin suureksi, olen piehtaroinut
itsesäälissä
katumuksessa kyykkyyn kusten,
kun olen ollut
paha, ilkeä, varsinainen ihminen
josta ei kukaan
välitä. Kaikki on minut hyljännyt.
Minuun on ollut yhteydessä
Karhukopla, Supo,
keskuskriminaalirekisteri, krp
tavallinen poliisi,
ratsupoliisi, passipoliisi ja
huumepoliisikin kysellyt,
kuinka vahvalla lääkityksellä
oikein veivaan. Olen näyttänyt
reseptini ja saanut myöntävän
vastauksen, että kyllä noilla
napeilla pitää huuhaalla pärjätä,
sanokoon Paakari lääkityksestä
mitä hyvänsä.
Yksikään poliisi ei haistanut
aivopieruja vaikka kolme
huumekoiraa
nuuski ilmaa ja rullatuolia ei
löytynyt takavarikoitavaksi.
Sanoivat,
että joku Paakari, joku päijät-
hämeessä seonnut sämpylä, oli
ollut huolissaan tilastani ja
pistänyt poliisit asialle. He
varustivatkin
kaikki mahdolliset voimat minun
löytämiseksi, vaikka istuin
kotikoneella
koko ajan.
Kirkosta eronneena en voi
kääntyä
rippi-isäni puoleen, näin pyydän
apua
paakarilta, hän tuntee minut
päästä jalkoihin.
niin paljon olen paakarista
pitkoa vääntänyt,
onhan hän miesten mies, aito ME
mies sanoen
ME huuhaalaiset, luullen hän yhä
harhassaan
kuuluvansa johonkin erityis
joukkueeseen ja
että hänestä kukaan välittäisi
ja tykkäisi, nyt on
pakko keskeyttää
kirj,,,,,,,,,,,mi,,,,,,,,,nen,,,,,,,,
pyrskähtelen kovasti, varmaan
flunssa tulossa minulle,
sillä silloin repeilen nauramaan
aivan mitättömistä
syistä.
Jos vain saisin rippi-isäkseni
Paakari nimisen kaverin joka
pystyisi siunaamaan minut ja
antamaan anteeksi kaikki,
mitä en ole tehnyt ja viemään
kolmannen kymmenennen
muistitikkunsa lähi kamarille
kuulusteltavaksi, sillä muistitikut
ovat aina se viimeinen oljen
korsi jotka kertovat tarinansa
ulos.
Tunnustavat kaiken.
Totta sanoen olen aina ihaillut
myös redejä suomalaisia urpoja,
jämäköitä liiterin tai muun
omistavia pohatoita, sellaisia
jotka
paskalta tullessaan eivät erota
lavuaaria ja taikinapyttyä vaan
pesevät kätensä
ruisleipätaikinassa.
kasvanut
niin suureksi, olen piehtaroinut
itsesäälissä
katumuksessa kyykkyyn kusten,
kun olen ollut
paha, ilkeä, varsinainen ihminen
josta ei kukaan
välitä. Kaikki on minut hyljännyt.
Minuun on ollut yhteydessä
Karhukopla, Supo,
keskuskriminaalirekisteri, krp
tavallinen poliisi,
ratsupoliisi, passipoliisi ja
huumepoliisikin kysellyt,
kuinka vahvalla lääkityksellä
oikein veivaan. Olen näyttänyt
reseptini ja saanut myöntävän
vastauksen, että kyllä noilla
napeilla pitää huuhaalla pärjätä,
sanokoon Paakari lääkityksestä
mitä hyvänsä.
Yksikään poliisi ei haistanut
aivopieruja vaikka kolme
huumekoiraa
nuuski ilmaa ja rullatuolia ei
löytynyt takavarikoitavaksi.
Sanoivat,
että joku Paakari, joku päijät-
hämeessä seonnut sämpylä, oli
ollut huolissaan tilastani ja
pistänyt poliisit asialle. He
varustivatkin
kaikki mahdolliset voimat minun
löytämiseksi, vaikka istuin
kotikoneella
koko ajan.
Kirkosta eronneena en voi
kääntyä
rippi-isäni puoleen, näin pyydän
apua
paakarilta, hän tuntee minut
päästä jalkoihin.
niin paljon olen paakarista
pitkoa vääntänyt,
onhan hän miesten mies, aito ME
mies sanoen
ME huuhaalaiset, luullen hän yhä
harhassaan
kuuluvansa johonkin erityis
joukkueeseen ja
että hänestä kukaan välittäisi
ja tykkäisi, nyt on
pakko keskeyttää
kirj,,,,,,,,,,,mi,,,,,,,,,nen,,,,,,,,
pyrskähtelen kovasti, varmaan
flunssa tulossa minulle,
sillä silloin repeilen nauramaan
aivan mitättömistä
syistä.
Jos vain saisin rippi-isäkseni
Paakari nimisen kaverin joka
pystyisi siunaamaan minut ja
antamaan anteeksi kaikki,
mitä en ole tehnyt ja viemään
kolmannen kymmenennen
muistitikkunsa lähi kamarille
kuulusteltavaksi, sillä muistitikut
ovat aina se viimeinen oljen
korsi jotka kertovat tarinansa
ulos.
Tunnustavat kaiken.
Totta sanoen olen aina ihaillut
myös redejä suomalaisia urpoja,
jämäköitä liiterin tai muun
omistavia pohatoita, sellaisia
jotka
paskalta tullessaan eivät erota
lavuaaria ja taikinapyttyä vaan
pesevät kätensä
ruisleipätaikinassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.