Olen ollut kihloissa uskossa olevan kumppanini kanssa parisen kuukautta ja olemme molemmat olleet ehdottomasti sitä mieltä että seksiä vasta avioliitossa. Kuitenkin kävi niin että lankesimme pikkuhiljaa hyväilemään toisiamme ulkoisesti. Vedettiin raja ettei yhdyntää ennen avioliittoa, vaikka tiesimme muunlaisenkin seksuaalisen kanssakäymisen olevan syntiä. Minkäs sitä rakastuneena luonnolleen mahtaa. Liha on heikko. :/
Ahdistus on suuri koska lankesimme myös yhdyntään ja nyt tuntuu että kaikki Jumalan siunaus suhteeltamme on menetetty. Onko meillä oikeutta edes pyytää anteeksi tahallisia rikkomuksiamme Jumalan silmien edessä? En tiedä pystynkö olemaan alttarilla hyvällä omallatunnolla.
Ahdistus on suuri koska lankesimme myös yhdyntään ja nyt tuntuu että kaikki Jumalan siunaus suhteeltamme on menetetty. Onko meillä oikeutta edes pyytää anteeksi tahallisia rikkomuksiamme Jumalan silmien edessä? En tiedä pystynkö olemaan alttarilla hyvällä omallatunnolla.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ihan aluksi on heti sanottava, että kadotus tuomio, johon heitit kysymysmerkin koskee vain niitä, jotka eivät suostu katumaan ja tekemään parannusta synneistään. Ymmärsin viestistäsi, että kadut kovasti tätä tekoa. Itse ehdottaisin sinulle, että miettisitte naimisiin menoa. Sittenhän ei tarvitsisi taistella ja yrittää hillitä himojaan / kantaa huonoa omaa tuntoa. Alttarille voit mennä ihan hyvällä ja puhtaalla omalla tunnolla. Tulevan vaimosi kanssa sinä olet ollut tekemisissä, et sentään kolmannen osapuolen kanssa. Veikkaan, että aika monille on käynyt vastaavalla tavalla ja tiettyjä rajan ylityksiä tulee varmaan kaikille. Siksi sanoin, että menkää naimisiin, niin ei tarvitse miettiä tätäkään puolta.
Eiväthän ne häät tarvitse olla mitkään Euroopan suurimmat ja toisaalta sen homman voi hoitaa ihan maistraatissakin, ilman mitään sukujuhlia. En toki sitä meinaa, ettei juhlia ja kunnon häitä voisi pitää, mutta tiedän vain senkin, että monesti niiden järjestäminen ja kustantaminen voi pahimmassa tapauksessa siirtää naimisiin menoa hyvinkin pitkään. Yleensä suku kustantaa ja jopa järjestää häät, mutta aina ei näin ole. Nimimerkillä kokemusta on. Minä ja vaimoni järjestimme omat häämme a:sta ö:hön itse, ilman kenenkään apua. Jälkikäteen tuli sellainen olo, että jos olisi tiennyt mihin ryhtyy, niin olisi kannattanut vain käydä virallistamassa suhde maistraatissa ja lähteä vaikka ulkomaille häämatkalle. Sieltä sitten olisi voinut lähettää vaikka kaikille kortin, jossa lukee tyyliin sanoimme toisillemme tahdon Kreikassa tms. Minusta tuo on ihan hyvä idea. Mitä sitä pitkitätte, ei muuta kuin vihille vaan. Olettehan jo antaneet toisillenne lupauksen(kihlat) siitä, että menette naimisiin, niin yllättäkää koko sukunne ja ystävänne ja karatkaa naimisiin. Tapoja ja tyylejä tässä on monia, joten ei siitä tarvitse liian monimutkaista juttua tehdä. Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle puolisollesi.
Ps. Jumalan siunaus ei ole kadonnut sinun, eikä kumppanisi elämästä, nyt eikä se katoa myöskään tulevaisuudessa.
Jo ks. lankeemisen takia uskovaiset pyrkivät menemään mahdollisimman pian naimisiin, ettei lankeemusta pääsisi tulemaan. Joskin tässä on sitten se ikäväkin puoli, että jotkut menevät naimisiin, ennen kuin ovat varmoja että tunteet ovat rakkautta eikä ohimenevää ihastumista. Enkä suosittele kihlautumistakaan pelkän ihastumisen perusteella. On tullut nähtyä monien nuorten uskovaisten peruvan kihlojaan kun ihastuminen ei johtanutkaan pysyvään rakkauteen.
Muuten tuo hyvä parisuhde on metka asia ja yleensä miten kestävä parisuhde syntyy.Mielestäni kaikkein ihmeellisintä tässä on,- ettei ajalla, jotaq seurusteluun käytetään ole merkitystä,- vaan merkittävin tekijä on miehen ja naisen sydämentila.Siis missä tilassa he ovat seurustelun hetkellä.
Seurustelevien ihimsten tulisi aina muistaa,- etteivät he koskaan mahdollistu tuntemaan seurustelukumppaniaan seurustelun aikana. Siis oikein syvältä.Tähän vaikuttaa jo tuo ihastuminen/rakastuminen ja sen vaikutus reagoimiseen ja erikosesti "näkökykyyn". Todellisuus vain on, miten hyvän,- pitkäkestoisen liiton peruastana on ensiksi aito,- molemminpuolinen ihastuminen j arakastuminen toisiinsa ja tämä todistaa persoonallisten asioiden/tekijöiden olevan valmiudessa hyvään liittoon.
Toinen erittäin merkittävä tekijä on v-a-s-t-u-u-n ottaminen eli ihmisen tulee olla siinä tilassa seurustelun aikana, että..... m-a-h-d-o-l-l-i-s-t-u-u ...... rakastamaan tulevaa puolisoaan. Jos ihminen ei ole kasvanut vastuun ottamisessa, niin mies ja nainen voivat seurustella ja tutustua toisiinsa vaikka maailman tappiin asti ja siitä huolimatta hyvää liittoa/parisuhdetta he eivät pysty rakentamaan.
Eli hyvä liitto ei välttämättä vaadi pitkäkestoista seurustelua, vaan kasvamista vastuun ottamiseen. Tämä asia lie hämärtynyt tänä aikana.
... on syntien anteeksiantamus. Jeesus on tullut syntisiä pelastamaan. Tällaisissa tapauksissa on hyvä ottaa joku kokenut vanhempi kristitty rippi-isäksi, joka sitten Jumalan palvelijana julistaa syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen käskyn mukaisesti teille. Jeesuksen nimessä ja veressä.
Minkä te päästätte maan päällä, se on päästetty taivaassa. Tämä on Jumalan sana. Totisesti ilosanomana julitettu teillekin rakkaat ystävät. Jos syntien anteeksiantamusta ei olisi, niin me olisimme kaikki kuoleman omia. Joka pahat tekonsa tunnustaa ja hylkää hänelle tapahtuu laupeus.
Ainoastaan pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan ei saa koskaan anteeksi, ei tässä eikä tulevassa elämässä.
PILKKA PYHÄÄ HENKEÄ VASTAAN ON AINA TAHALLINEN JA TARKOITUKSELLINEN TEKO. Teko edellyttää myös että tekijä on uudestisyntynyt kristitty ja tietää mitä tekee. Kukaan ei voi pilkata vahingossa Pyhää Henkeä.
Pilkan jälkeen Pyhä Henki poistuu ihmisestä, eikä hän koskaan enää muistuta mistään synnistä. Pilkannut henkilö alkaa vihaisesti vainoamaan Jumalan sanaa ja myös sen vastaanottajia.
vain sanon, että eihän Raamattu sano, että PH:n pilkka olisi se, että tekee tahallaan syntiä. Eihän uskova halua tehdä syntiä vahingossa, eikä tahallaan, mutta totuus on kuitenkin se, että suurin osa synneistä tehdään ihan tahallisesti ja tiedostaen, että tämä on syntiä. Siinähän on kyse siitä, että synnin himo ja houkutus kasvaa niin suureksi, ettei sitä enää pysty vastustamaan ja sitten se synti tehdään ihan tahallaan ja tiedostaen. Näinhän tuossa aloittajan viestissä on juuri käynyt. Kirjoitit muuten ihan hyvän ja rakkaudellisen viestin, mutta haluan vain korjata tämän asian, ettei siitä tule lisätaakkaa aloittajalle, tai muillekaan. Jeesus on erityisesti uskovaisten armahtaja ja me saamme aina rohkeasti lähestyä hänen armoistuintaan. Hän tietää mitä on elää ihmisenä ja Hän on ollut kaikessa kiusattu, niin kuin mekin. En tosin kehota ketään suhtautumaan kevyesti syntiin, emmekä me voi armoa hyväksi käyttää. Synti on aina vakava asia, mutta niin vakava kuin se onkin, on meillä silti aina mahdollisuus palata takaisin ja katua syntejämme. Pyhän Hengen pilkasta Jeesus puhui fariseuksille, jotka väittivät, hänen ajavan riivaajia ulos perkeleen voimalla. Tämän he sanoivat Jumalan Pojalla, joka itse on Jumala. Totta on se mitä sanoit, että sellainen ihminen ei enää kadu, joka on tehnyt PH:n pilkan. Hän on täysin katumattomassa tilassa. Joten katumus on osoitus siitä, ettei ole syyllistynyt PH:n pilkkaan.
Pyhän Hengen pilkka EDELLYTTÄÄ TAHALLISUUTTA, JA TARKOITUKSELLISTA PILKKAAMISTA.
ESIMERKIKSI HERRAN PYHÄN EHTOOLLISEN POLKEMINEN KIROTEN MAAHAN, (jos henkilö on uudestisyntynyt ihminen), ON PILKKA PYHÄÄ HENKEÄ VASTAAN.
Kysymys ei ole siis tahallaan tehdystä synnistä, vaan tarkoituksellisesti tehdystä Pyhän Hengen pilkkaamisesta.
Ei pidä puuttua tähän ERITYIS- kysymykseen lainkaan, ellei ymmärrä tarkasti mitä Pyhän Hengen pilkka on.
... on katumattomuus kuolinhetkeen aśti. Lisäksi silmitön viha ja vaino kaikkea Jumalan sanaa ja Jumalan ihmisiä vastaan.
Kysymys ei ole Jumalan pikkumaisuudesta taikka anteeksiantamattomuudesta, vaan siitä että Pyhä Henki poistuu ihmisestä. Kun Pyhä Henki poistuu, niin ihminen ei koskaan voi tuntea minkäänlaista katumusta teoistaan, eikä hän tuon tapahtuman jälkeen ymmärrä Jumalan sanastakaan yhtään mitään.
Jumalan sana on sellaista sanaa, että ainoastaan Pyhä Henki osaa avata tuon salaisuuden sinetin jonka takana Jumalan sanan ymmärtäminen ja uskominen on.
Täälläkin on lukematon määrä kopioita Raamatusta ja sen perään sellaisen henkilön selitystä tekstistä jolla ei ole asuvaa Pyhää Henkeä. Tuloksena on täysin pimeätä höpötystä ja valhetta, vaikka henkilö on selittävinään Jumalan sanaa.
Jeesus sanoo: Kenelle minä avaan, ei yksikään sulje. Ja keneltä minä suljen, sitä ei yksikään avaa. Aamen!
puhui synnistään ja sinä kirjoituksessasi puhuit TEON tahallisuudesta liittäen sen Pyhän Hengen pilkkaan. Hyvä että nyt kuitenkin tarkensit kirjoitustasi, niin tiedämme, ettet tarkoittanut synnin tekoa, vaan Pyhän Hengen pilkkaan liitettyä tahallista tekoa. Tiedän kyllä mitä Pyhän Hengen pilkka on. Olen sitä aluetta tutkinut jonkin verran. Esimerkiksi Heprealaiskirje antaa meille siitä tietoa ja sitä voi yhdistellä myös perimätiedon ja vanhojen historian kirjoitusten kanssa, mutta tarkoitukseni ei ollutkaan opettaa siitä, vaan korjata väärinkäsitys.
Viestini alkuosa käsitteli avaajan tapausta.
Loppuosassa viestiäni käsittelin tuota yhtä ainoata synmtiä jota ei saa anteeksi, siis - pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan.
Avaajan mainitsemalla synnillä ei ole mitään tekemistä tämän viimeksimainitsemani synnin kanssa,
sen olen viestissäni kertonut hyvin selvästi.
Monta kertaa saattaa olla niinkin että uskova pariskunta koettaa elää selibaatissa vain siksi että sillä pyritään näyttämään tulevalle puolisolle se oma luonteenlujuus, mitä tulee uskollisuuteen.
Varmasti kaikki nyt hävettää ja nolottaa, ja on hyvä ihan oikeasti kysyä itseltään ihan rehellisesti syy.
Itse olen ollut aikoinaan hm..samassa tilanteessa, ja siinä hetkeä ennen lankeemusta se halu kasvaa niin suureksi ettei muuta jää. Sitä ei näe siinä enää sitä yhteistä onnellista tulevaisuutta.
Olette tilanteessa jossa teidän on hyvä kysyä toisiltanne: haluatteko te tätä?
Ette meinaan halua. Te halusitte mennä kristilliseen avioon ilman aviorikkomuksen painolastia.
Luottamus on kaikkein tärkein.
Ette ole enkeleitä.. lykätkää avioonmenoa ja tutustukaa toisiinne ensin, rehellisemmältä perustalta.
erikoinen neuvo minun mielestäni tuo, että lykätkää naimisiin menoa. Raamattu opettaa, että ellei pysty hillitsemään itseään on silloin parempi mennä naimisiin, kuin palaa(himoissaan). Totta on sekin, että toisiinsa tulisi tutustua ennen naimisiin menoa, mutta jos itse olisin lykännyt naimisiin menoa tutustumisen tähden, niin olisin saanut odotella kymmenen vuotta, eikä sittenkään olisi vielä tuntenut toista ihan kokonaan. Olemme olleet naimisissa kohta 20 vuotta ja minusta tuntuu, että nyt vasta alamme tuntea toisemme. Riippuu varmaan ihmisistä, mutta kyllä siinä se yksi kymmenen vuotta vierähtää helposti, ennen kuin oppii tuntemaan toisensa ja toinen kymppi menee vielä perään harjoitellessa: ) Sanon vain senkin, että monet siirtävät sitä naimisiin menoa ja sitten voi lopulta käydä niin, että ei mennä naimisiin lainkaan. Kaikki on koettu ja tehty ja sitten katsellaan se "oikea", vaikka totuus on se, ettei se ole yhtään sen helpompaa sen toisen, tai kolmannen kanssa. Ennen kaikkea on syytä kuunnella sitä, mitä mieltä Jumala on kumppanista. Mikäli Pyhä Henki sanoo selvästi ei, niin silloin se kannattaa uskoa, mutta jos sitä selvää eitä ei tule, niin silloin kannattaa mennä naimisiin aika pian. Näin ainakin itse tein ja jälkikäteen kun ajattelee, niin tein aivan oikein. Meillä on ihana perhe ja rakastamme toisiamme, mutta alkuvuodet olivat sen verran myrskyisiä, että tuskin olisimme naimisissa lainkaan, jos emme heti olisi menneet. Olen nähnyt myös suhteita, jossa siirretään ja siirretään naimisiin menoa, kunnes alkaa jo tuntua arkiselta se suhde. Sitten aletaan miettiä, että emmehän me ole vielä naimisissa ja tämä nyt hiukan lässähti ja tuli pientä kinaakin, niin kannattaako tätä enää jatkaa.
joka testorooneissaan ähkyy ja kirjoittelee onskuja,ei maksa haastaa kirjoittaa takaisin..
asiassa kanssasi, Psalmi50.15. Vaikka emme lain alla olekaan, niin mielestäni tämä Mooseksen kautta annettu ohje on hyvä naisen kannalta, jos hän itse vain hyväksyy makaajan aviomihekseen:
2. Mooseksen kirja 22
16 "Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen."
'
* Tuo nyt koski ainoastaan juutalaista, lainalaisuudessa, tuota käskyä ei ole pakanoille koskaan annettukaan. Laki annettiin ainoastaan juutalisille, joka tosin on Uudenliiton kautta Vanhatestamentti kuoletettu ristillä, josta avattiin Uusiliitto Kristuksen veressä.
* Pakanat tulevat lainpiiriin ja lain vaitukseen vasta kun uudestisyntyvät, koska Kristus on lain loppu, niin pakana uudestisyntyessään kohtaa lain TÄYTETTYNÄ Jeesuksessa Kristuksessa, ja Hänessä se on panan puolesta täysin suoritettu. Lain kirjain ei siis enää koske pakana uskovaista.
* Mitä tulee avauksen tapaukseen, periaatteessa he ovat JO, yksi ruumis yhtymisen kautta ja näin ollen Jumalan edessä ovat mies ja vaimo. On hyvä laillistaa liitto myös suomen lakien mukaan ja mennä vihille, niin asia on selvä, ei siinä mitään tunnustuksia kenellekkään tarvitse tehdä, miksi taakoittaa vasta uskoon tulleita turhilla ihmiskäskyillä, mitään syntiä ei ole tapahtunut, jos ja kun sitoutuvat toisilleen, Jumalan edessä he ovat yhtymisellään Jo sen tehneet.
* Liitto pitää vain juhlistaa kihlauksella ja vihki toimituksella. Raamattu ei tunne esm. suomessa olevaa lain käytäntöä naimisiin menosta. Miten oli Marian ja Joosefin, he olivat ainoastaan kihlautuneet, ja olivat mies ja vaimo, hääjuhlat vietetään sitten jos niin halutaan.
* Jumalan edessä avioituminen tapahtuu siinä, kun mies ja nainen yhtyvät, he tulevat yhdeksi lihaksi, ja saavat Jumalan siunauksen, ja ovat siinä yhdynnässä sitoituneet toisiinsa, näin on asia avioliitosta yksinkertaisuudessaan.
* Sormukset ja vihkiseremoniat ovat ihmisten luomia normeja. Ja koska Suomen laki vaatii kirkollisen tai tuomarin sanan avioliiton vahvistamiseksi, niin se on hyvä tehdä, siinä asia vahvistuu maallisen lain kautta sitovaksi, jo yhteisen omaisuuden ja yhteisen elämän vellvollisuuksien saattamiseksi lainkanssa sopusointuun.
Luonnollisten tarpeiden tyydyttäminen on syntiä. Raskasta syntiä. Ei siinä katuminen auta.
Helluntailaisten taivaaseen teillä ei ole asiaa, kadutte tai ette.
On yksi konsti kiertää synti ja jota helluntailaiset yleisesti harrastavat.
Tehkää mitä luonto vaatii. Turha siinä on vehdata. Katukaa sitten kun olette naimisissa.
Tai luopukaa tilapäisesti ahdistavasta uskosta ja naikaa silloin kun hyvältä tuntuu. Opin mukaan kerkiätte katua kuolinvuoteellakin. Siis voitte elää yhdessä hyvän elämän tai jos aviota ei tule niin erikseen. Tiedätte että luonnollinen ihminen pyrkii elämään hyvin suhteessa kanssaeläjiin.
Näin voitte kumpikin elää ilman tyhmiä lakimääreitä, kunhan elätte Suonen lakien mukaan ja terveen vaiston perusteella.
Jos kuolinvuoteella sattumalta pelkäätte kuumaa paikkaa, katukaa sitten. Ei siitä haittaakaan ole jos liiemmin hyötyäkään.
Jos helluntailaisten jumala ei hyväksy luonnollista seksiä, kannattaisi mielluummin sellaisen herran antaa olla.
2. Mooseksen kirja 22
16 "Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen."
Tuo Raamatun ilmoitus on erikoisen hyvä ajatellen seurustelua ja seksuaalisuutta ja sen aloittamista.Jos ajattelemme arjen todelllisuutta ja ihmisen käyttäytymistä, niin jo aborttiluvut olisivat toisella tasolla, jos seurustelevat parit huomioisivat tuon Jumalan ohjeen ja eläisivät sen todeksi.
Todellisuus on, miten seurustelussa sukupuolielämän aloittamisessa tulisi erikoisen hyvä pitää mielessä naisen raskaaksi tuleminen ja sen merkitys.Niin, abortti luvut olisivat toisella tasolla, jos m-i-e-s ottaisi v-a-s-t-u-u-n tekemisestään. Sukupuolielämän aloittamisen ehtona tulisi olla juuri tuo alussa oleva Raamatun ilmoitus eli jos kumppani tulee raskaaksi, niin ainut vaihtoehto on avioituminen ja siten kantaa vastuu tekemisestään.
On muuten erikoisen yllättävää, miten juuri m-i-e-s haluaa ottaa etäisyyttä tilanteesta kun nainen tulee raskaaksi yllättäen ja monasti juuri tämä tekijä ohjaa nuoren naisen abortoimiseen.Eli seksielämän aloittamisen ehtona tulisi a-i-n-a olla valmius avioitumiseen molempien kohdalla.
Todellisuus vain valitettavasti on, miten seksuaalisuuden nautinnot ovat yleisiä, mutta t-o-d-e-l-l-i-n-e-n vastuun ottaminen vahingon sattuessa jo harvinaista. Kunnioitan erikoisesti niitä nuoria naisia, jotka ovat ottaneet vastuun tekemisestään ja ottavat yksin vastuun lapsen synnyttämisestä/kasvattamisesta.Raamatun ilmoitukset tällä alueella juuri opettaa v-a-s-t-u-u-n ottamista vaikeissakin olosuhteissa.
Jos ihmisinä me annamme neuvoja tai jopa patistamme joitakin vihille, niin antakaamme se oikea raamatullinen neuvo "kenellä" on raamatullisesti annettu oikeus vihkiä? Kuka tai ketkä vihkivät ihmisiä vaikkapa alkuseurakunnassa?
Mulla ei ole ainakaan oikeutta puuttua kahden ihmisen yhdessä asumiseen, jotka Jumala on kerta yhdistänyt.
ei vaadi.
>> Ja koska Suomen laki vaatii kirkollisen tai tuomarin sanan avioliiton vahvistamiseksi,
Kulttuurissa,- jossa elämme, niin tämä kulttuuri on täysin vääristänyt Jumalan aivoittaman liiton mihen ja naisen välillä.Kulttuurimme painottaa piisojen ja pappien valtaa, mutta on täysin unohduksissa miten Jumala aivoitti liiton mihen ja naisen väliseksi sopimukseksi.
päättää itse mitä tekee naimisiin menon suhteen. Ei minun tarvitse ketään patistella, mutta suosittelin heille tätä vaihtoehtoa ja pidän sitä oikeana ratkaisuna. Lisäksi se on ihan Raamatullinenkin neuvo. Sitä en tiedä miten alkuseurakuntien aikana mentiin naimisiin, mutta uskon kyllä siihenkin liittyneen jotain virallisiakin toimenpiteitä. Mikäli silloin mentiin naimisiin vain Jumalan edessä, niin täytyihän siitä kuitenkin tieto jollain tavalla tulla muillekin ja se oli sitten sen ajan tapa. Raamatussa puhutaan häistä ja Jeesuskin meni häihin, jossa Hän sitten teki ensimmäisen julkisen ihmeenkin. Lisäksi näistä samoista asiayhteyksistä on helppo päätellä monia muitakin asioita, kuten se, ettei kyse ollut häistä, jotka olisivat vain yksittäinen erikoistapaus, vaan häissä oli tapana tietyt asiat. Näin voimme todeta, että häitä pidettiin silloin ihan rutiininomaisesti. Kaikilla ei varmasti ollut varaa hääjuhliin, mutta jollain tavalla se asia varmasti tuli julki ja selväksi ja uskon, ettei Jumala ole tarkoittanut naimisiin menoa sellaiseksi, että aletaan vain olemaan yhdessä, tai mennään sänkyyn. Naimisiin mennään sekä Jumalan, että ihmisten edessä, eikä nykyajan tapoja ja käytäntöjä asiassa voida Raamatulla vesittää. Uskon, että Jumala on tästä asiasta sitä mieltä, mitä mieltä siitä on suomen laki ja siinä säädetyt asetukset. Näin itse ajattelen ja siksi Raamatullinen naimisiin meno tapahtuu maan tapojen ja lakien mukaan.
ei vaadi, mutta et ole virallisesti aviossa, ellei ole papin tai tuomarin siunausta. Olette laittomia, jos muuta väitätte? Avoliitto ei ole aviolitto ?
jos ihminen olisi siunannut raamatun aikoihin ihmisiä avioliittoon, olisi siitä noin viidentuhannen vuoden aikana maininta raamatussa. Kun ei ole niin ei ole ja varma asia, että papin tai tuomarin suorittama vihkimnen ei ole raamatullista.
Jos ihmisiltä kysyy, niin vauvakaste ja avioliittoon vihkiminen/kirkolllishäät ovat Raamatullisia. Mutta,- kuten jo totesitkin, niin Raamattua lukemalla et löydä kumpaakaan. Näin ihmeellinen on maailmain.
Kun ihminen opettamalla opetetaan uskonnollisuuteen, niin ihmisen on erityisen vaikea kasvaa siitä pois ja nähdä todelliset Raamatun ilmoitukset ..t-o-t-u-u-t-e-n-a. Seuratkaapa vaikka mitä aluetta tahansa, seurakuntaa, Jeesuksen olemusta, avioliittoa jne... niin uskonnollisuuden vaikutus on erittäin keskeinen eli ihminen näkee Raamatun ilmoitukset uskonnollisuuden valossa.
Siviilivihkimisiä ei siunata.
Vihkimisoikeus ei kulje sen mukaan onko pappi vai tuomari, vaan siinä ratkaisee erit asiat.
Vihkiminen on juridinen tapahtuma mutta siunaus ei ole kuin vapaa-ehtoinen.
http://www.laki24.fi/pepe-avioliittoparisuhde-avioliittoonvihkiminen.html
Kyllä teillä on oikeus pyytää Jumalan silmien edessä anteeksi rikkomustanne.
Ja voitte alttarillekin mennä hyvällä omalla tunnolla, mikäli puolisosi on se, jonka kanssa olit esiaviollisessa yhdynnässä. Mutta asian kanssa eläminen.... se vie vuosia ennen kuin avioelämänne normalisoituu. Siis ei mikään helppo tie, mutta eihän elämä yleensäkään ole helppoa. Eikä helppouden valitseminen yleensä edes ole se oikea ratkaisu.
* Miksi ihmeessä heidän tulisi kantaa huonoa omaatuntoa? En nyt ymmärrä sinun lainalaisuuttasi? Hehän ovat jo mies ja vaimo Raamatun ja Jumalan sanan edessä, jos vaan pysyvät alkmassaan liitossa, ainoastaan toisen hylkääminen tekee asian syntiseksi, kunhan laillistavat yhtymisen kautta alkaneen liiton, niin asia on täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa. Ei pidä asettaa enempää taakka kannettavaksi, kuin on tarpeellista!
Sinulla on omaperäinen näkemys miehen ja naisen avioitumisesta liittoon. Vaikka vetoat Raamattuun, niin Raamatussa ei todellisesti ole tuota mielikuvaa avioitumisesta. Raamatussa on selkeä mielikuva, miten avioliitto on tietoinen mihen ja naisen välinen sopimus haluta ja tahtoa tähän tilaan.
Se on totta, miten seksielämä tulisi aloittaa mihen ja naisen avioitumisen jälkeen, mutta tämänkään asian ei tulisi ongelmoittaa ihmistä. Seksielämän aloittaminen tulisi mieltää avioliittoon kiirehtimisenä mihen ja naisen välillä ja erikoisesti huomioida sydämentila.
Toisaalla olisi hyvä pohtia mikä on Raamatun ilmoitusten mukainen liitto mihen ja naisen välillä ja miten se tapahtuu.
* Ei siinä ole mitään pohtimista, suomen laki on avioliiton takana, ei avoliiton. Raamatun mukaan mies ja nainen on aviossa jos he yhtyvät, koska siinä he tulevat yhdeksi lihaksi, mutta ellet mene vihille, elät avoliitossa, et avioliitossa. Jos kerran haluaa kaikki avioliiton suomat etuudet ja velvollisuudet pitää mennä vihille. Avoliittossa ei ole lain turvaa, ei edes vaikka sitä nyt on yritetty korjata ja laventaa, joka vaan murentaa avioliiton tarpeellisuutta Jumalan ja ihmisten edssä!
Avoliitto tai salarakkaus suhde on ihmisen korvien välissä mielletty tila. T-o-d-e-l-l-i-s-e-s-t-i mies ja nainen tekee liiton aviosuheestaan kahden kesken Raamatun ilmoitusten pohjalla.
Sekin on totta, miten uskonnollisuus on Suomessa kaavoittanut tämän/kin asian eli uskonnollisuudessa ei enää riitä mihen ja naisen julkinen ilmoitus liitostaan, vaan pitää olla pappi ja lukkari kaavoineen. Raamatussa ei näin ole ilmoitettu, vaan avioituminen tapahtuu puolisoiden mielikuvissa/sydämentilassa ja esim. mies lupautuu eroamaan isästään ja äidistään ja tulemaan yhdeksi lihaksi vaimonsa kanssa.
Ymmärrä, miten tämä tie on vahva perusta hyvälle parisuhteelle/liitolle. Taas uskonnollisuuden pohjalta tehty liitto on hatara kuin harakan pesä,- jossa ei pysy/kasva edes poiksetkaan terveesti.
PS.
Se on totta, miten puolisoiden tulee liitto julkistaa,- ja jopa juhlimisen kera kuten Jeesus/kin oli mukana hää vieraana. Liiton julkistaminen on samanlainen asia kuin uskonsa tunnustaminen ihmisille ,- julkisesti.
Niin, on hyvä muistaa Raamatun ilmoitusten pääasia/Jumalan tahto eli k-o-k-o ilmoitukset on tarkoitettu ihmisen elämää suojelevaksi ja ei missään nimessä, että ihminne ahdistuisi tai menettäisi ilon ja hyvän mielentasapainon.
Tavallaan Raamatun ilmoitukset on kuin kartta ihmisen aivoittelulle.Jos ihminen haluaa itse sorvata ajattelunsa ja käyttäytymisensä mieleisekseen/vastoin Juamlan aivoituksia, niin suurin kärsijähän on tämä ihminen itse. Kun pohdinnan alla on seksuaalisuus seurustelussa, niin havainnoikaapa miten todellisuudessa esim. yllätyksellinen raskaus on vienyt kaaokseen seurustelun. Eli erittäin suuri viisaus on siinä, että sukupuolielämä tulisi aloittaa siinä tilassa/hetkessä kun molemmat mies ja nainen ovat valmiita/valmiudessa ottamaan vastuun tekemisestään.Esim. eihän edes kihlaantuminen ole merkki tästä asiasta,- vaan koko paletti lepää mielikuvissa ja asenteissa jne.. Ihminen voi mennä kihloihin vaikka mukavuuden/näyttämisen halusta.
Tapaus 1.
18 vuotiaat nuoret seurustelevat 7 vuotta. He eivät saisi nauttia seksistä. Vasta sitten hääyönä eka kerran.
Aika höhlä uskonmääre ja typerä. Jospa hääyönä heti sitten todetaan, että heillä ei fyysisesti homma toimikaan. Vuoden kuluttua liitto on seksitön ja kuiva. Eroa ei uudestisyntyneen opin mukaan saisi ottaa. Loppuelämä kyyhötetään kuivassa pakkoaviossa.
Tapaus 2.
Sama pari nyt 25 vuotiaina ja ero tulee eli avioon ei mennä. He jäivät vaille seksiä 7 vuotta. Saattaa käydä niin, että kumpikin tahollaan rakastuu vasta kolmen vuoden kuluttua. !0 vuotta kului eikä olisi saanut edes halata. Sitten he menevät 2 vuoden kuluttua naimisiin tahoillaan ja 12 vuotta ilman seksiä.
Uudestisyntyneet haluavat kieltää ihmisiltä seksin ilot ja hurmion typerään kirjaan viitaten. Antakaa nuoret palaa silloin kun sytyttää.
Tapaus 3.
Pariskunta menee avioon 45 vuotiaina. Siispä heidän täytyy olla vailla seksiä yli 25 vuotta. Muuten taivaspaikka ei aukea.
Tapaus 4.
Eroja voi tulla ja erojen välillä kulua useita vuosia ja seksi kielletty.
52 vuotiaana puoliso kuolee. Jäljelle jäänyt tapaa kivan kaverin mutta ei halua mennä avioon. Seksikielto, jos mieli taivaaseen.
Jotkut voivat asua vuosikymmeniä avopareina. Ei aviota, ei seksiä. Kuka kieltää? Uudestisyntyneet ja raamattu.
Monet ihmiset elävät yksinäisinä läpi elämänsä. Heillekö sen takia seksikielto? Ei edes suutelua.
Raamattu ja uudestisyntyneisyys on tosi tyhmää. Kukaan tai vain harva uskovakaan noudattaa uskonsa lakeja.
Vain pöljä uskoo luonnolliseen elämään kuuluvassa seksissä raamattuun ja/tai uudestisyntyneisiin. Typerämpiä säädöksiä kuin ne esittävät, tuskin maailmassa on.
Tapaus 1.
"18 vuotiaat nuoret seurustelevat 7 vuotta. He eivät saisi nauttia seksistä. Vasta sitten hääyönä eka kerran.
Aika höhlä uskonmääre ja typerä. Jospa hääyönä heti sitten todetaan, että heillä ei fyysisesti homma toimikaan. Vuoden kuluttua liitto on seksitön ja kuiva. Eroa ei uudestisyntyneen opin mukaan saisi ottaa. Loppuelämä kyyhötetään kuivassa pakkoaviossa".
--------------
Heti aluksi, jos sanon asian kirjaimellisesti. KAIKKI ihmiset osaavat naida ja peuhata. Tätä asiaa ei kenellekkään ihmiselle tarvitse erikseen opettaa.Ei kenellekkään. Mutta, taas kaikille ihmisille tulee/tulisi opettaa vastuu tästä touhusta.
Toinen todellisuus myös on se, miten avioituneet puolisot tulevat o-p-e-t-t-e-l-e-m-a-a-n naimiseen liittyvät tekijät ja siten nauttimaan yhdessä tä'stä alueesta avioliiton aikana.
Niin, ei millään pahalla, mutta monasti fiksiivinen/kuvitteellilnen ajattelu ei ole todellisuutta.Esim. tuomasi kuvitteellinen ilmaisusi ei ole todellisuutta.
Mutta, edelleen olen sitä mieltä,- lihallisen mielen tuntien, miten sukupuolielämä tulisi aikaisintaan aloittaa seurustelun siinä vaiheessa kun molemmat osapuolet ovat valmiita menemään vaikka avioon. Tämä valmius muuttaisi aborttitilastoa ja ,- jopa avioeroja.
Muuten,- taivaspaikkaa ei vie se,- jos aviopuoliso on tullut raskaaksi ennen avioitumisen julkaisemista.
"Niin, ei millään pahalla, mutta monasti fiksiivinen/kuvitteellilnen ajattelu ei ole todellisuutta".
Moni varmaan jo ymmärsikin, että tarkoitin siis fiktiivistä ajattelua.
Totta kai ihmissuhteiden kaikista osa-alueista tulee kantaa vastuu. Ei vain pelkästään rakkaudesta ja/tai seksistä.
Tarvitaan tietoa ehkäisystä, sukupuolitautivaarasta ym. ym.
Kuka ihminen on sanomaan kahdelle aikuiselle, mitä heidän ystävyytensä saa ja ei saa sisältää. Tässä yhteydessä kyse on seksistä. Pussailusta, halailusta, silmiinkatsomisesta, aktista ym.
Mikä siinä on, kun vehkeet ovat ja homma on kaunista vapaa-ehtoisuuden pohjalta. Miksi siitä (rakkaudesta) pitää tehdä pahaa ja iljettävää!
Uskallan väittää, että uudestisyntyneistäkin 99,9 % luonto vetää tikanpojan (ja tytön) puuhun.
Jos jotkut haluavat seksiä vain aviossa, se on heidän asiansa. Voi se toimia niinkin. Ei sitä käy kieltäminen.
Otetaan tapaus X.
2 nuorta meni 23 v avioon. He olivat aviossa 3 vuotta kun ero tuli. Lopun ikäänsä he elivät vailla aviota ja siten myös vailla seksiä. Eikö ole aika typerä tarina?
Sanotaan, että he olisivat kyenneet seksiin 75 asti. Heidät olisi kahlittu typerien sääntöjen mukaan 55 - 60 vuotta eämään ilman seksiä.
On turha edes yrittää puhua sellaisesta, mitä kukaan ei voi noudattaa eikä pidäkään. Raamattu ja uudestisyntyneet ovat tältä osin täysiä tomppeleita.
Olet varmaan samaa mieltä, kun tarkkaan harkitset. Toisen ihmisen läheisyys, sitäkö raamatun valtias ei hyväksy? Jos ei hyväksy, valtiaan voi laittaa lukkojen taakse ja elää siitä riippumatta normaalisti.
jeesus harrasti seksiä ja kaikki papit huoraavat ja käyttävät nuoria hyväksi enne uskovaise ei saanu kuunnella musaa ei meikata ei koruja nyt ei ole väliä mitää
tai uskovassa tuttavapiirissänne joku uskonveljenne uskonsisarenne lukenut teille "tuomiota" tuosta inhimillisiin tunteisiin liittyvästä teostanne ikäänkuin se olisi Kadotukseen johtavan tien alkutaival, vai onko Raamatun sana puhutellut teitä kumpaakin asiassa?
Kun Jeesus on pelastanut teidät molemmat, sellaisenaan kuin olette, niin hän on jo ennakolta nähnyt tuon tapahtuman, johon olette rakkaussuhteessanne päätyneet. Ja koska teidän päivänne ei ole vielä päättynyt, niin että olisitte siirtyneet ajan rajan tuolle puolen iankaikkisuuteen, niin ei ainakaan Jeesus ole vielä lukenut teille kummallekaan minkään valtakunnan Kadotustuomiota. Ja koska Jeesus ei ole lukenut teille Kadotustuomiota, ei teidänkään tule sellaista odottaa, ei lukea itsellenne, eikä antaa kenenkään lähimmäisennekään lukea.
Ja ettei asiasta tulisi turhan painavaa taakkaa molemmille, niin eipä lääkkeeksi muuta kuin maistraattiin tuomarin juttusille. Aivan turhaa on kahden ihmisen, miehen ja naisen, ns. kärvistellä puutteissaan, koska saman peiton alla on molemmille tilaa ja on lämmin nukkua. Ja ellei nukuta, niin silloin nautitaan toinen toisensa lämmöstä. Tämä on faktaa, joka ei muuksi muutu millään nuhtelevalla saarnaamisella.
Jääkäätten Isän käteen, sillä hänellä on viisaus ja neuvo ja ymmärrys kaikkiin asioihin.
Raamatussa ei ole kirjoitettuna mitään pelastusautomaattia, eikä predestinaatiota.
Jumalan tahto on, että me emme tekisi syntiä. Koska olemme syntisiä ja sellaisina pysymme myös uudestisyntymisen jälkeenkin, olemme jatkuvasti alttiina vihollisen kiusauksille, ja lankeemuksiakin sattuu. Niinpä Raamattu sanookin ihan selvästi: "Joka pahat tekonsa tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupeus.
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty. Tämä on Jumalan sana.
nyt harhaan ajauduin?
Kun aloituksen laatija kertoi olevansa synnintunnossa, niin kyllä Isä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, näkee aloituksen laatijan sydämen tilan ja katumuksen. Ja kun aloituksen laatija polvistuu kumppaninsa kanssa yhdessä kotialttarilleen ja siinä yhdessä kumppaninsa kanssa asian sopien pyytää tekoaan anteeksi, niin se heille molemmille anteeksi myös annetaan.
Ja tuota jo anteeksiannettua tekoa on tuon yhteisen alttarihetken jälkeen enää turhaa alkaa uudelleen esim. seurakunnassa tunnustamaan ja anteeksi anelemaan, koska Isä Jumala ei sitä anteeksiannettua tekoa enää muista; sillä uusi sivu on käännetty aloituksen laatijan ja hänen kumppaninsa elämässä tuon anteeksiantamuksen jälkeen.
Puhun oman kokemukseni syvällä rintaäänellä asiasta.
Ryssä:
" Ja kun aloituksen laatija polvistuu kumppaninsa kanssa yhdessä kotialttarilleen ja siinä yhdessä kumppaninsa kanssa asian sopien pyytää tekoaan anteeksi, niin se heille molemmille anteeksi myös annetaan. "
Kaksi nuorta olivat sukupuoliyhteydessä. He rukoilevat syntiä anteeksi! Mihin he olivat syyllisiä? Minkä rikosen he tekivät ja ketä vastaan? Voisitko selittää?
Älä selitä, että jokin typerä kirja kieltää rakastamisen. Suomen laki ei kiellä rakkauden fyysistä kokemista.
Tässä mennään homovihaakin pidemmälle. Homo ei saa rakastaa. Heterokaan ei saa rakastaa. Saako ylipäänsä mitään tai ketään rakastaa!