Itse olen 18 ja tunnen oloni turhautuneeksi teinikakaraksi useimmiten. elämäntilanteeni vuoksi.
ihailen kypsiä ja fiksuja aikuisia ihmisiä, pidän vanhuksista.
jollain lailla koen olevani hyvin viisas. osaan olla hyvin empaattinen, olen oppinut ajattelemaan asioita kaikkien ihmisten kannalta, ymmärrän jopa vaikkapa pedofiileja, en hyväksy sellaisia tekoja mitä he saattavat tehdä, mutta ymmärrän, että hekin ovat ihmisiä joilla on omat fantasiansa ja mieltymykset. niin meillä kaikilla on.
välillä tuntuu että ihmiset ovat hyvin typeriä. anteeksi vain, mutta joitain viestejä kun täälläkin lukee niin aina täytyy ihmetellä..
kiinnostaa tämä henkinen ikä nyt kun itse käymässä identiteettikriisiä. saatan tuntea oloni vaihtelevasti ihan vauvasta aikuiseen.
Minkä ikäinen olet ja kuinka vanha koet olevasi?
Anteeksi pitkä omakohtainen kuvaus :D pitää aina päästä aukomaan päätä.
ihailen kypsiä ja fiksuja aikuisia ihmisiä, pidän vanhuksista.
jollain lailla koen olevani hyvin viisas. osaan olla hyvin empaattinen, olen oppinut ajattelemaan asioita kaikkien ihmisten kannalta, ymmärrän jopa vaikkapa pedofiileja, en hyväksy sellaisia tekoja mitä he saattavat tehdä, mutta ymmärrän, että hekin ovat ihmisiä joilla on omat fantasiansa ja mieltymykset. niin meillä kaikilla on.
välillä tuntuu että ihmiset ovat hyvin typeriä. anteeksi vain, mutta joitain viestejä kun täälläkin lukee niin aina täytyy ihmetellä..
kiinnostaa tämä henkinen ikä nyt kun itse käymässä identiteettikriisiä. saatan tuntea oloni vaihtelevasti ihan vauvasta aikuiseen.
Minkä ikäinen olet ja kuinka vanha koet olevasi?
Anteeksi pitkä omakohtainen kuvaus :D pitää aina päästä aukomaan päätä.
Vastaukset 101
Vanhimmat
juts kohta 59v.
Marraskuussa tunnen olevani 80v ja toukokuussa 20v.
Pidän kyllä talvesta, mutta marraskuu..... hyi. Teen silloin kuolemaa.
Minä olin ennen vähän samanlainen hyväksyjä/ ymmärtäjä kuin sinä nyt. Ehkä vieläkin, mutta en kaikissa asioissa ja ilmiöissä. Pedofiilit on mielestäni kieroutuneita rikollisia. Eivät saa minulta myötätuntoa.
Uhrit jää useinkin ilman riittävää apua ja nämä rikolliset saa hyvää hoitoa. Vääryys mun mielestä.
Mulla ei kyllä ole mitään fantasioita. Usko tai älä. Elän rauhallista 80 elämää tällä hetkellä kun odotan 59v. synttäreitä.
Tai ei sentään. Työssä olen viikot ja harva 80v. kai on. Joulukuussa kyllä taas alan nuortumaan kevättä kohti mennessä. Jos tulee kamala helle kesä silloin olen 100v. Taas teen kuolemaa ja odotan syksyä.
Aika aallokossa soutelen. Siltikin ihan positiivisella elämänasenteella eteenpäin menen.
Päätä pitää aukoa jos tuota kirjoitustasi tarkoitit. Sehän oli hyvä aloitus! Tuppisuu on ikävä seuralainen.
Vanhusten kanssa kun tykkäät olla se on hienoa. Siinä kyllä on hyvä osata olla hiljaa ja kuunnella välillä. Oppii paljon niin kuin olet jo tehnytkin. No nyt mä aloin arvioida sua vaikka mun piti kai arvioida itseäni.
Sori. Mä en ole kokenut minkäänlaisia ikäkriisejä. Ei ole ollut aikaa pohtia. Jos ei ole muuta tekemistä käpsin kirjastoon ja lainaan lukemista. Silloin vaihdevuosissa kärvistellessä hikoilu vaan muistutti vanhenemisesta. Heittäydyin kasvissyöjäksi ja kärvistely loppui.
on harhaanjohtavaa miettiä omaa henkistä ikäänsä. nuoret kokevat olevansa vanhempia ja vanhemmat nuorempia. samalla tavalla kuin autoilijat kokevat olevansa keskivertoa parempia kuskeja, ihmiset kokevat olevansa juuri oikeassa iässä.
mielialat vaihtelevat elämäntilanteen ja vuodenaikojen mukaan, se on selvä. on aika erikoinen ilmiö, miten ihmiset liittävät joitain tunteita, kuten masennuksen, väsymyksen ja passiivisuuden vanhuuteen ja iloisuuden, pirteyden ja innokkuuden nuoruuteen. on kuitenkin fakta, että kaikkiin ikäryhmiin vaikuttavat vuodenajat ja monet muut asiat samalla tavalla ja henkisen iän tuntemus on vain tapa selittää ja kuvailla toiselle omaa oloansa.
ja juuri tästä syystä henkisen iän käsite on harhaanjohtava. kaikkien tulisi hyväksyä oma ikänsä, omat tunteensa ja erilaisuutensa muihin nähden ja katsoa aina kerran vuodessa jostain valtion kortista kuinka paljon sitä tänä vuonna oiken täyttikään.
mutta en tunne itseäni sen ikäiseksi. Näytän 10 vuotta ikäistäni nuoremmalta. Muistan vielä hyvin, miltä tuntui olla 18-vuotias. Olen loppujen lopuksi muuttunut hyvin vähän luonteeltani. Pidän edelleen samantyylisestä musiikista, kuin nuorempana. En ole onnistunut löytämään elämänkumppania, mutta ei se minua häiritse. Onneksi on töitä ja rahaa säästössä. Vielä tässä on aikaa tehdä mitä vaan.
Hyvät geenit, terveet elämäntavat, positiivinen asenne, liikunta, nämä pitävät nuorena :)
Tsemppiä kaikille "ikinuorille" :D
No, minä olen 58 mutta näytän myös nuoremmalta. Huvittavaa on se, että moni luulee minua noin- 35-42 välillä, mutta eipä tuo haittaa. Itse tunnen olevani mieleltäni välillä 20 ja välillä noin 37-40 vee. No, ikä on vain pelkkiä numeroita ;D
Poikani sanoi aikoinaan; olit vanha jo viisikymppisenä.
Olen 38.
Näytän alle kolmekymppiseltä.
Henkisesti tunnen olevani viittä vaille valmis eläkkeelle.
ikisinkku, neiti peter pan. olen velvollisuudentuntoinen, mutta yhä tunnen, etten ole kasvanut aikuiseksi.
Joku ehti tänne omat mittani näköjään kirjoittamaan jo. Todellakin, ikä 38 vee. Näytän 10 vee nuoremmalle, mutta henkisesti mietin koko aika milloin romahtaa, eikä kuollut tarvikaan sitten enää eläkettä. Ei olisi minusta muiden rahoilla eläjäksi kuitenkaan.
Aloittajalle: Funtsi tarkkaa mitä teet, ettei tarvi olla tilanteessa jossa esim. työ vetää sinut aivan kuiviin. Niin itsellä tällä hetkellä. En jaksa edes ponnistella pois, eli hakea uutta työtä. Yritin, mutta epäonnistuin ja nyt on se energia käytetty.
Omasta mielestäni en peilissä näytä ihan noin s..tanan vanhalta, ehkä 40 - 50 vuotiaalta (Olen ehkä "hieman" subjektiivinen ;)).
Makuuhuoneessa ikä tulee toki "näkyviin", siis peiton alla, ei näy täällä. Mutta kun heittää sinisen tabun huuleen tai nieluun, niin eip sitä ikää, toivon mukaan, huomaa edes vaimoni ;) ;)
... on niin, että vaihtelee. Toisen avioeron jälkeen vanhenin lujaa, olo oli kuin toinen jalka haudassa. Parhaina päivä olo on kuin parikymppisellä vaikka mittarissa on 40.
ei elä kauan koen olevani 0-100 vuotiass
Mittariin seuraavaksi rapsahtaa 52 silti olo ja mieli on kuin alle 3-kymppisellä. Kait se ilmenee päällepäinkin ja puheistani - kaikesta kiinnostunut ja innostuva kun olen. Uskon sananmukaisesti että ikä on kiinni pääkopan sisäisistä asioista. Viime viikolla näin kohtasin yhden tuntemattoman jampan, joka näytti n. 25 ikävuodestaan huolimatta yli 5-kymppiseltä. Kaveri jäi jotenkin mieleen. Katson häntä ohimennen.... mutta näin paljon: ongelmia, lannistumista, kovaa kohtaloa, rahattomutta, päihteitä, sairautta. Hän oli kyllä aivan selvin päin. Mutta silti ei koskaan voi sanoa iän lisäksi kuinka onnellinen hän on - sitä ei katsota eikä mitata kalenterilla.
Todellinen ikäni on 46, mitä en kuitenkaan tunne olevani, enkä kuulemma näytäkään siltä. Nuorin lapseni täytti 4 vuotta ja miehenikin on minua 10 vuotta nuorempi, joten ympäristötekijät varmaan nuorentavat.
Mieheni sanoi juuri reilun 10 vuotisen ydessäolon vanhentaneen häntä enemmän kuin se aika on vanhentanut minua. Olen kieltämättä vähän keskenkasvuinen ja spontaani eläväinen ihminen, kuuntelen samaa musiikkia kuin 2-kymppiset lapseni:-)
Väittäisin henkisen ikäni olevan n. 30 v.
ja numerot ei valehtele
60v mutta moni luulee 40 vuotiaaksi varsinkin naiset
Numero on todellakin vain luku, joka ei kerro yhtään mistään yhtään mitään. Ihminen saa ja voi olla minkä ikäinen vain ja vaikka kuinka kurttuinen pinnasta, niin se ratkaisee, millainen henki sisällä 'riehuu'. Mieleltään nuori ei vanhene koskaan tai toisin; ryppy pinnassa ei haittaa mutta ryppy sisimmässä (väärä asenne) tekee vanhaksi ja ikäväksi.
Olen 78 vuotias käpy mutta näytän 20 vuotiaalta ja puumanaiset ei jätä olleskaan rauhaan kun ottaa vielä eteenkin jatkuvasti ilman viagraa.
Ja tunnen olevani 15 vuotias. Kavereilla on jo lapsia ja omakotitaloja, ite hyvä ku pystyy itsestäänkään huolehtimaan..
Varmaanki niilä "hiukan" velkoja ,mä 60v. tyhjätasku! No uuden auton ostin velaks.
Olen 29 ja olen ihan samalainen kuin 17-vuotiaana. Ajattelen pitkälle vieläkin samalla lailla (päiväkirjaani lukiessa havaitsen että aika pitkälle samat asiat pyörii mielessä)...
Olen tullut siihen lopputulokseen, että ihminen ei koskaan todellisuudessa aikuistu, vaan jotenkin kyynistyy ja alkaa tehdä vain asiat kuten "muutkin aikuiset." Minulla tuo on jostain syystä jäänyt tapahtumatta enkä tunne itseäni mitenkään lapselliseksi jos haluan leikkiä lumisotaa mieheni kanssa.
Aikuistumista odotellessa..
Niin ja vieläkin kysyvät paperit baarissa.
30 mittarissa ja alkossa kysyivät papereita =) Vaimolta ei kysytty, vaikka perässäni tuli. Sama on baareissakin, jossain paikoissa kysytään että: aikuinen vai opiskelija.
Minkä ikäinen vaimosi on?
Olin jokin aika sitten kukkakaupassa töissä. Olin silloin 24v. Kun yhtäkkiä tuli vanha nais asiakas, naama niiiin äkäisen näköisenä aukomaan päätään. Miksi sinä et ole koulussa???!!! ( luuli minua peruskouluikäiseksi).
Nyt ole 28 ja kolme lastakin olen ehtinyt "pyöräyttää" maailmaan. Edelleen kysytään paperit alkossa.
Hassuinta tässä onkin se, kun itse koen olevani henkisesti täsmälleen sen 28v. Ja minua joskus kohdellaan, kuin lasta.
No joskus vanhuksena sitten tästäkin on hyötyä.
Oletpa fiksu 18v. Sinunlaisiasi nuoria Suomi kaipaa, silloin me vanhuksetkin kokisimme ihmisyyttä, toisin kuin poliitikot meitä arvostavat.
Itse olen 72v. ja kokenut elämää monelta kantilta. Tunnen itseni sekä henkisesti, että fyysisesti huomattavasti nuoremaksi. Ehkä siihen on syynsä runsa liikkuvuus ja runsaat henkiset harrastukset.
Voin sanoa , että ihailen Teitä nuoret, suorastaan rakastan teitä, sillä itselläni on viisi nuorta lastenlasta ja he ovat aivan fantastisia. Teidän laisten nuorten ansiosta maa seisoo omilla jaloillaan ihmisyyttä kunnioitetaan, siitä Teille Iso Kiitos !
Ajoittain tunnen olevani 30v hormoonit hyrrää katselen miehiä sillä silmällä.Olen ollut yksin yli 20 v. on meinaan että jäänyt pitkään katselun tasolle.PEILIIN KUN KATSOO PUTOO MAANPINNALLE.
Kyllä sitä ihmisellä täytyy olla muutakin pääomaa, kuin seksi ja hormoonit. Olen 60 melkein, enää ei hormoonit kiehu, mutta silti nuorekas olo. Nykyään kun ei vanhenemista hyväksytä, niin pysyy jo senkin takia hoikkana ja nuorekkaana.
Ikää on mittarissa 30 v. Henkiseltä puolelta toisinaan tunnen olevani paljon vanhempi. Elämää suurempien ja syvällisten asioiden puolelta aivot meinaa olla kehittyneet kyllä yli ikätason. Toisinaan vanhemmat ihmiset puhuvat elämän kokemuksen syvällä rinta äänellä asioista, jotka ovat juuri oivaltaneen, ja itse hämmästelee, että tuonhan olen oivaltanut jo useita vuosia sitten. Ja usein ihmiset vaikuttavat tyhmiltä, kun eivät ymmärrä useinkaan "itsestään selvyyksiä".
Mutta se toinen minä onkin sitten 18 v, se hullunkurinen humoristinen puoli, joka saattaa heittäytyä hulluksi niinkuin teinit. Elämä on ihanaa kun sen osaa ottaa välillä lapsellisesti pelleillen. Silti mietin voiko kolkyt vee tosiaan olla näin lapsellinen?!
Kolmenkympin kriisi pitää otteessaan tällähetkellä, mikä olen? Lapsi vai aikuinen, tunnen olevani molempia.
Ymmärrystä löytyy erilaisia ihmisiä kohdatessa, jokaisella on luonteet ja mieltymykset ja fantasiat, mutta rikos on aina rikos. Alaikäisiin sekaantuminen on järkyttävä rikos jota ei voi hyväksyä eikä ymmärtää. Jos ihmisellä on lapsiin kohdistuvia fantasioita niin sitten on, mutta niiden toteuttaminen on rikos.
Olen 34v ja näytän varmaan yli neljäkymppiseltä ja tunnen olevani viiskymppinen. Kunto on varmaan 65v mummon tasolla. No näistä lähtökohdista tarkotus on lähteä "nuorentumaan", ainakin kunnon osalta :)
Olen lähellä 65, enkä todellakaan tunne itseäni mummoksi. On se ihmisestä itsestään kiinni mitä sinä olet. Itse liikun ja elän terveellisesti, en ole koskaan tupakoinut, enkä alkoa pahemmin tissutellut. Pidän huolta itsestäni, myös pukeutumisestani. Tähän kun vielä otat positiivisen elämän asenteen, niin mikäpä on eläessä, vaikka menetyksiäkin on ollut elämän varrella. Hyvä, että lähdet nuorentumaan. Tsemppiä!
'
ainakin yksi jolla on jalat maassa ja järki päässä, miten täällä kaien ikäiset (varsinkin miehet )ovat niin jumalattoman nuoren näköisiä, onko teillä peilissä vikaa ?Ollaan vaan ihan ikäisemme näköisiä ,onhan sitä elämänkokemusta tullut joka "vekin myötä!!
Joo, en ole tupakoinut, alkoa käytän, mutta ei mikään ongelma. Liikunta on johonkin unohtunut, mutta nyt se on taas aloitettu ja katsotaan miten homma lähtee luistamaan. Mitään terveysintoiliaa minusta ei tule, mutta on tässä nyt otettava itseään niskasta kiinni. Tolla kunto 65v mummon tasolla laukaisulla ei ollu tarkoitus ketään loukata tai mitään sellaista, 34v miehelle se vaan oli jotenkin sopiva vertaus :)
Kiitos tsempistä
Tunnen itseni 35 vuotiaaksi,mutta olen 56 vuotias. Että muka 56 usein mietin.
http://www.christmasbuzz.com/animated_gifs/christmas_animated_gifs_03.gif
Tunnen olevani noin 35-40 vuotias. Aika paha!
En pukeidu teinimäisesti, mutta en ole tanttamainenkaan. Terveyteni ja fyysinen kuntoni on loistava.
Kosmetologit ja muut ihmettelevät ihoani koska se on sileä. No, onhan noita pikkiriikkisiä naurun ryppyjä jo ilmaantunut, mutta mitenkäs se muuten voisikaan olla iloisella ihmisellä. Mitenkäs mahtais olla asiani jos olisin kaikenkukkuraksi ollut tupakoimaton koko ikäni. Nyt pössyttelen melkein askillisen päivässä:-(
Olen normaalipainoinen.
Mieheni on 56 vuotias ja ryppyinen, mutta muuten hyvin rock ja terve nuori mies:-)
Olen 36. Koen olevani milloin 19-vuotias, milloin vanha, vanhus jo, sellainen väsynyt ja liikaa vaikeuksia nähnyt ja kokenut (veli kuoli vuosia sairastettuaan leukemiaan kun olin lapsi/teini). Joskus tunnen itseni 5-vuotiaaksi, esim. jouluna minusta olisi kiva panna päähäni tonttulakki jossa on kulkunen, mutta kun kellään muulla ei ole, niin en kehtaa.
Minua on koko aikuisikäni luultu paljonkin nuoremmaksi. En käsitä tätä itsekään, mutta minulta edelleen kysytään toisinaan papereita, esim. jos liukuhihnalla ostosten seassa on pari siideriä, niin myyjä saattaa kysyä sen paljon kuulemani, olisiko sinulla näyttää papereita -EDELLEEN. Se tuntuu jo hieman nololta tai ainakin hämmentävältä. (En pukeudu napapaitoihin, pissispöksyihin tms.)
Biologinen ikä on vain biologinen ikä. Ihminen on paljon ja ensisijaisesti muutakin kuin pelkkää biologiaa. Itseasiassa en ole koskaan kokenut olevani sen ikäinen kuin biologinen mittarini näyttäisi, paitsi ehkä ihan lapsena, jos jotain iästäni silloin koin, en muista. Mutta usean muun ikäinen koen olevani. Ehkä hyvä näin. Saisivat sentään kassatädit kuitenkin lopettaa jo paperien kyselyn.
http://www.testimaa.com/testi.php?t=age
Olen 58 v ja henkinen ikä testin mukaan 31 v.
tein ikätestin, olen 26-vuotias. Uskotaan!
olen 56 vuotias ja tunnen olevani 8 vuotias paitsi viriileyteni on 17 tasolla.
Testin tulos (Keskiarvo on 22)
Henkinen ikäsi on 27 vuotta.
Testi on tehty yhteensä 2410977 kertaa.
Minäkin tein tuon testin jonka tulos oli 29 vuotta... Oikeasti olen 23-vuotias. Tunnen kyllä usein itseni nuoremmaksi (en ole ikinä seurustellut, en osaa toteuttaa pitkäjänteisiä suunnitelmia) tai vanhemmaksi (päihdeongelma vanhentanut kroppaa, olen hyvin pohdiskeleva ja ylifilosofinen tyyppi, olin kuulemma pikkuvanha jo vuoden ikäisenä...) Hauska keskustelun aihe:)
Kun 50v saa tuloksen 23v on testi susi tai tyyppi osaa vastata. Toisaalta saan tuosta testistä melkeinpä minkätahansa iän joten mitenvanha olen?
Olen 47 v. ja tunnen olevani 74 v. Muisti on huonontunut ja unohtelen tavaroitani pitkin pitäjää. En muista myöskään ihmisten nimiä enkä oikeastaan juuri mitään. Töissä edelleen olen, mutta mitenkä kauan, jos tämä dementia pahenee..
Näytänkin vanhalle enkä jaksa töiden päälle mitään. Otan päiväunia aina kun mahdollista ja elän kuin vanhus.
Olen 47. Muistini on erinomainen suoritin tänä keväänä itseopiskeluna Tietokoneen A- ja AB-kortin puolessatoissa kuukaudessa. Olen huomannut, että muistan asioita hyvin ja kun lapset opettelevat Ruostsia, niin huomaan ajattelevani ruotsiksi vaikken ole puhunut sitä moneen vuoteen.
40-vuotis virstanpylvään jälkeen olen suorittanut kaksi ammattitutkintoa, Tietokoneen ajokortit ja opetellut yhden vieraan vanhojen Lisäksi.
Tunnen itseni 35vuotiaaksi. Oloni on hyvä ja olen terve kuin pukki.
No itelle tulee kohta 43 mittariin, mut mieli ja ajatukset lentää aivan samalla tasolla kuin parikymppisenä. Hyvä näin ja toivotaan et jatkuukin. Itseni tuntien ei musta ikinä tule sellata äreää tiukkapipo keski-ikäistä;D
ja silti polvi nousee komeasti, kuten se polvien välissäkin roikkuva veitikka. Ei kannata olla ihan kauhean huolissaan siitä että on teiniolo vaikka ikää on "jo" 18. Ehdit elosi varrella olemaan monen monituista kertaa fiiliksissä molempiin suuntiin; toisaalta olisi kiva olla vanhempi, mutta vanhuuden kolotusten ja vaivojen myötä kaipuu teini-ikäänkin käy.
Ihminen on ainaoikean ikäinen, oli tunne mikä vaan.
Tunnen olevani n. 25 vuotias, mutta peili sitten kertoo totuuden eli olen kohta 40 vuotias. Ja kyllä oman lapsen kohdalla olen huomannut tuon ristiriidan n. 18 vuotiailla, toisaalta väliin on kuin pahainen teini ja sitten toisessa vaiheessa vaikuttaa että on jo elämäänsä kyllästynyt keski-ikäinen.
Olen noin 14-vuotiaasta tuntenut olevani noin 10 vuotta vanhempi kuin olen. Fyysiset vaivat mukaanlukien. Toiset palavat nopeammin.
Vajaa kaksi vuotta takaperin kuitenkin pullistelin kapakan pöydillä kilpaan valittuna yleisön joukosta ja naisten äänin huudettiin Cairnsissa vuoden reppureissaajaksi! Olen siis ilmeisen nuorekas vanha mies! Minä tykkään ajatuksesta, vaimoni ei! Vuosia takaperin olin usein pitkillä telttailumatkoilla milloin missäkin. Ja otan kyllä nytkin teltan Mexicoon mukaan, se on eri asia, tuleeko sitä viritettyä. Muutama ikävä vaiva on tullut riesaksi elämän varrella; putoaminen rakennuksella, naula jalassa teki luuydinvaurion jonka takia pitää verihiutalejarrua napsia. (Jotta ei menisi suonet tukkoon). Eipä tuo ole juuri menoa enää haitannut; ennen huonon olon aiheuttajan keksimistä kyllä hiukan. Toiveena olisi elää hyvässä kunnossa keppi kovana noin satavuotiaaksi, ja sitten iskisi salama ennenkuin isommat vaivat! Toivon minulle käyvän niin kuin eräälle 75.vuotiaalle Guayanalaiselle herrasmiehelle, että kun arvioin hänen ikäänsä, erehdyin viisitoista vuotta! Siis nuoremmaksi! Ihannoin nuoruutta, mutta suren nuoruuteen liittyvää ajattelemattomuutta ja suoranaista tyhmyyttä. Ihminen tarvitsisi nuorena nuorekkaan ja viisaan vanhemman ihmisen kaveruutta ja elämän ohjeita. Siitä seuraa vain positiivisuutta ja elämänuskoa! Kuulemiin täältä kylmästä Suomesta!
Mä olen 62vee mimmi, mutta tunnen olevani 30vee.
En mitenkään voi itse uskoa noita vuosia todeksi, eikä niitä kyllä usko muutkaan!
Käytän edelleenkin minareita ja tiukkoja farkkuleggareita baarissa, ja
30-40v miehet ovat ihan innoissaan (toki tiedän miksi, mutta anyway!)
Kroppani on loistavassa kunnossa, minulla on hyvät sääret ja näytän kuulemma todella nuorekkaalta.
Olen aina ollut absolutisti, enkä koskaan ole myöskään polttanut röökiä.
Että näillä mennään.
Olen kohta 50v naishlö; sinkku, fyys. nuorekas, hoikka, terve ja hyväkuntoinen, sieväkin luulen, talous kunnossa, harrastuksia ja ystäviä.... aika paljon edellytyksiä että voisin elää täysillä ja nauttia. Mutta mieleltäni olen kuin yli 80v; vakava, surumielinen, yksin viihtyvä, jollain lailla hauras ja pelokas. Ko ominaisuudet muista omanneeni lapsuudesta, vanhana syntynyt, siltä minusta tuntuu. Tarvitsisin persoonallisuuden muutoksen, muuten elämäni valuu hukkaan.
Mä oon 26, kohta 27 jne.
Olen mielestäni älyttömän vanha. Kumpa ajan vois pysäyttää!
37 viime kesänä kaupan täti kysyi paperit ostaessani siideriä ei paljoa hymyilyttänyt
Korkea henkinen ika on hyvasta. http://mattiviikate.newsvine.com/
otan vastuuni asioista kuin "aikuinen" jne. Lapsenmielinen olen ja osaan pitää hauskaa nuorempienkin kavereiden kanssa. Minulla on ystäviä 20 vuotiaasta 60 vuotiaaseen asti ja kaikenikäisten kanssa tulen toimeen.
Henkisesti sitten muuten..no,olen niiiiiin väsynyt ja loppuun ajettu kaikinpuolin. Elämäni tuntuu olevan umpikujassa. Minulla on ollut vaikea fyysinen sairaus monta vuotta ja samalla myös mielenterveyteni on mennyt. Vaikea sanoa millaiseksi ihmiset tuntevat itsensä 50 vuotiaana,mutta voisin kuvitella että olen ehkä jaksamisen suhteen sen ikäinen :( Tämän ikäisenä työkyvyttömyyseläkkeelle jäänti vie järjen.
Jaksamista sulle. On sitä elämässä muutakin kuin työ vaikka luterilainen mentaliteetti sanoo toisin!
Toivon ettette ala "marisemaan" iästäni----- -.-"
No olen 12.v. ja kohta n.16.. olemma olleet äiteen kanssa semmosessa kuppilassa yhessä uimahallissa öö.. tänävuonna ja mulla oli semmonen pikkuruudullinen kauluspaita päälä//tietysti tytöille tehty..// No hiuksiani on lyhennettty ja se saa joskus minut näyttämään n.17-18 vuotiaalta joskus vanhemmaltakin, kun on lasit päässä.. no kuitenkin olimme sielä kuppilassa ja sitte istuttiin nii että mulla ja äiteellä oli yks penkki välissä ja istuin siin Käytävän lähellä ja kello oli jo n.puol yheksää jne. nii yks humalainen keski-ikäinen mies tuloo mun luo ja kun en ensin kiinnittäny siihen huomioo nii se sitten sormella koppautti olokapäähä ja sitte älysin sen ja katoin sitä et just, just.. en älynnä ensin et se ol humalassa, nii aattelin et jos sillä ois ihan tolokkua asiita ja sitte se alko puhhuu jotain ja en saana selvää ja kysyin sitte että "Mitä?" No taas se sönkkäs ja sillo multa meni hermo ja menin sitten ihan siihe äitee vieree istumaan ja sitte se ukkeli häippäs. äitee kysy mitä se sano, mutta sitte vaa selittelin etten kuullu.. kyllä vieläki ottaa piähä! Ja sitte kerra ku oltiin laivalla yks nuor humalainen mies katto mua ensin ja sitte katto Jari Sillanpäätä joka laulo sielä ja kulki mun ohi tiskille päin, no sitte vähä ajan kuluttuu se tuloo mun takkaa ja osuu "vahingossa" muhun ja sitte kääntyy taas kattoo mua ja on hiljaa vieressäni oli mun veljen vaimo joka on hyvin mukava jne.. Sitte ihmetteli ku se vilkas veljen vaimoo ja rupes sönkkää että "sori, en nähny.." No se häippäs, ku sanoin et "ei se mittää." Mutta on kyllä törkiää.. :I ottaa päähän vieläki, mutten voinu sanoo suoraan ku äitee tai joku muu on siinä ja hyvä vaan. :) -ei kuulu oikeestaan aiheeseen mutta kuiteskin..-
Olen jotain kaksikymppinen nuori mies, pituus on 173 cm. Henkinen ikäni on luultavasti 15-19-vuotiaan tasoa, etenkin 17. =/
ikäs on juuri sillä tasolla kuin pitääkin..
Vielä muutama kuukausi ja sitten 17v. Tässä taas yks sellanen henkilö, joka on koko ikänsä tuntenut olevansa erilainen ja ikäisiään kypsempi. Oon aina pitänyt vanhempien ihmisten seurasta, ja sen vuoksi mulla ei oo ollenkaan tosielämän ystäviä. Vaikea löytää samanhenkistä seuraa näinkin epäsosiaalisena ja sisäänpäin kääntyneenä ihmettelijänä. Kiinnostuksetkohteetkin tuppaavat poiketa valtaväestöstä, oli ikä mikä tahansa. Yhteiskunnalliset asiat ei kiinnosta. Oon ulkopuolinen ja yksinäinen hylkiö, mutta pääasia on, et pystyn ajatteleen poikkeavasti. Silläkin voi saavuttaa joskus jotain, vaikka ihmissuhteet jäisivätkin nupulleen.
mutta totuus on että jos elän mummoksi saakka, olen elänyt yhden kolmas osan tai yhden neljäsosan vasta elämästäni, joten eipäs ruveta vielä ylpeilemään..
ja risat ei enempää eikä vähempää, mutta joka päivä lähempänä kotiutusta, mutta ei kannata jäähä tuleen makaamaan vaan suon yli jotta heilahtaa jos ei muuten heilaha niin viagra poskeen niin heilahtaa (EHKÄ)elämä on kuin keihään kaari se hetken korkealla liitää. Ei muuta kun tsemppiä yli 50v ja sillee kuppila ja tollee..
En tiedä,koska en muista syntymästä mitään.
Vähän yli 50v ikäinen nainen,.Tunnen olevani aina vaan nelikymmppinen,.Eiks se oo ihan hyvä ikä.
Henkiseltä tasolta kakskymppinen,vielä parempaa..
Olen viisissäkymmenissä ja tunnen itseni juuri sen ikäiseksi kuin olenkin. En kaipaa nuoruutta enkä pelkää kuolemaa. Vanhemmiten olen tullut joustavammaksi ja huumorintajuisemmaksi.
Olen 23v mies, näytän kuitenkin todella paljon nuoremmalta.
Voisin sanoa, että koen olevani vanhempi, mutta tiedän itse parhaiten sen olevan lapsen päiväunta. Oikeasti minulla on vielä paljon opittavaa tästä maailmasta, olen nuorempi kuin olen, enkä tykkää tunnustaa sitä, mutta silti sen teen.
Toisin sanoen, fyysiset attribuuttini ja henkinen ikäni täsmäävät hyvin, ikäni paperilla on oikeaa ikääni korkeampi.
On hyvin tyypillistä että Sinun iässäsi tuntuu juuri tuollaiselta. Koet itsesi maailman viisaimmaksi ja kauneimmaksi kun taas muut mielipiteineen ovat typeriä. Kaikki tuo kuuluu kuperkeikkaikään (puberteetti-ikä).
Huomaa todellakin että olet läpikäymässä vaikeata identiteettikriisiä. Toivottavasti kasvat joskus tasapainoiseksi aikuiseksi. Lopuksi haluan vielä todeta, että voit olla myös feikki. Sen verran naiivia tuo vuodatuksesi oli.
Onko sulla lukihäiriö ? Vai eikö ymmärrys vain muuten yllä ? Nuori ihminen, joka tuntee empatiaa ja kokee sympatiaa kanssakulkijoitaan kohtaan on naiivi, niinkö ? En kehtaa sanoa / kirjoittaa tähän, mikä sinä olet mutta kieroutunut asenne loistaa, "tasapainoisuudesta" sinä ainakaan et tiedä mitään.
Minäkin olen ns. aikuinen, kolme kertaa aloittajan ikäinen, mutta luonteeltani juuri samantyylinen ollut ikäni; 'sinisilmäinen' ja luottavainen ja hyvään uskova. Enkä aio ikinä asettua laillasi aikuisten ahtaisiin rajoihin ja karsinoihin katselemaan maailmaa ja elämää avaimenreiästä. Avara mieli tekee ihmisestä "kauniin ja viisaan".
Hieno homma, että mietiskelet asioita :) Jos olet lukuihminen, niin tutustu kernaasti Arthur Janovin " Huuto sisimmästä".
Olen 38, mutta tunnen itseni 5-kymppiseksi. Elämä on raskasta oman paikan hakemista. Kai sitä voisi hoitaa henkistä ikäänsäkin paremmin kun saisi elämänsä järjestykseen, eli pysyvän työn, kodin ja tulevaisuuden. Itsensä todistelu, oman osaamisensa myyminen ja tästä johtuva taisteluväsymys tuo väjäämättä lisävuosia. Toivotaan ettei sama jatku tai olen jo 5-kymppisenä ihan kypsä koko elämään....
:(
hermostuessa pääsee takasin 16-19 tasolle, normaalisti vanhempi olo kun on ja kun asoita miettii niin liian paljon nähty jopa vanhempaankin ikään nähden. jälellä olevien kavereiden määrän perusteella yli 100 vuotias, nähny ja kokenu niin paljon ettei enää oikein jaksais mitään alottaakkaan eikä edes muistaa näitä vuosia. oikea ikä kuitenkin alle 30.
Välillä joutuu ihan miettimään omaa ikäänsä ja kauhistuu; jo 35v!
Tunnen itseni reilusti alle 3kymppiseksi, siihen 2kympin pintaan...
Olen aina tuntenut olevani hieman outolintu joka "piireissä" ikäni puolesta; nuorempana tunsin olevani vanhempaa ikäluokkaa kuin kaverini ja nyt taas jotkut ystävistäni tuntuvat paljonkin vanhemmilta kuin itse:/
Tunnustan kyllä olevani aikamoinen tuuliviiri, taivaanrannanmaalari, unelmoija ja hetken mielijohteet ovat elämän suola... kaikki tekemiseni eivät ole aina 35-vuotiaan tasolla(sillä onhan se jo sellainen ikä, johon mennessä elämän olisi pitänyt "tasaantua", elämänkokemus tulisi olla jo sitä tasoa, ettei enää tekisi samalla tyylillä kuin silloin parikymppisenä tai alle...mutta ei, kaikki vaan uudelleen kantapään kautta:D)
Minäkin pidän vanhuksista, heissä on vankkaa elämänviisautta mutta myös aivan uskomatonta iloisuutta ja huumorintajua, jota voi vain ihailla. Pienenä sain olla päivittäin mummoni seurassa ja opin häneltä paljon kaikenlaista, josta olen kovasti kiitollinen. Siksi voinkin olla ihan oma itseni, tehdä niin kuin miltä tuntuu ja vähät välittää muiden mielipiteistä.
Rajat tekemisilleni menevät kuitenkin oikeudenmukaisuudessa, laillisuudessa ja moraalisessa arvomaailmassa ja niiden suhteen olenkin sitten tarkka.
mukaan 40 mittarissa, mutta henkisen kunnon osalta huidellaan jossain kuudenkympin ja kuoleman välissä.
henkinen ikäni huitelee siinä 18 tuntumassa ja minua luullaan ensinäkemältä aina alle kaksikymppiseksi.
Tupakkaa ja kaljaa en voi koskaan ostaa niin, etteikö multa kysytä papereita. Toki vakiokaupoissa multa ei enää kysytä papruja. Ja kun ihmiset oppivat tuntemaan minut paremmin, arvoivat he sittenkin ikäni siihen kahden kymmenen huiteille, koska en oo oikeesti saanu mitää merkittävää aikaseksi. Asun vuokrakämpässä, työskentelen vuokratyöfirman kautta ja ei ole puolisoakaan. Tykkään rällätä autolla, kuin just korttinsa saaneet ja olen takapotkuisten autojen ystävä. Minua palvelee edelleen vanhat parikymmentä vuotta vanhat kärryt. Just sellaset, joita kaikki ostavat ensikärryikseen. Kun edellinen levii, uus tilalle. Rassaankin niitä edelleen, ku mikäki teini. Ehkä en vanhene koskaan...
Oikee ikä 26, mutta olo varmaan kuin ikäihmisellä. Paljon on koettu, harva se päivä tuntuu siltä, että jo aivan liikaa.
Henkinen varmaan tuotakin vanhempi. Kasvoiltani 20 ja kropaltani 25.
Olen 67:n, peiliin katsoessani jopa näytän vanhemmalta - elämä "räystään alla" jättää jälkensä. Ruumis kolotuksineen ja voimien vähenemisineen kertoo myös , että paras ikä on auttamattomasti jäänyt taakse. Lähemmin määrittelemätön osa, minuus, ei kuitenkaan ole minkään ikäinen. Se on jotenkin iätön ja ajaton. - Tällä minuudella en tarkoita mitään kehon kuvaa vaan tajuntaa, tietoisuutta, tietoisuutta mahdollisimman vähän siihen kiinnittyneitä attribuutteja.
Fyysinen ikä on 27v mutta henkinen ikä on lähempänä 40v. se on aina mulla ollut niin että ainakin 10-15v muita ikätovereita "edellä", ei pysty keskustelemaan samanikäisten kanssa mitään syvällisempiä kun jutut menee kummiskin alapää juttuihin ja millä pää "sekaisin" juttuihin. kukaan kavereistani ei ajattele vklp pidemmälle mitään asioita tai omaa elämää. yritä siinä selitellä sitten mitään. ja alle 30v naiset on kyllä tänä päivänä niin pihalla asioiden tärkeysjärjestyksistä, kun edes ruokaa ei osata tehdä tai kämppää siivota ym arjen askareita. itse asiassa tulen paljon paremmin toimeen vanhempien ihmisten kanssa kuin nuorempien, aina ollut helpompi aloittaa keskustelu vanhemman ihmisen kanssa. no eipä siinä asiat on mulla ihan järjestyksessä ja paljon harrastuksia ym...ihmettelen vaan kun oman ikäiset pelaa jotain pleikkaria päivät pitkät ja tilailee pizzaa kotiin. no kukin tyylillään.
ja tunnen itseni huomattavasti vanhemmaksi, vaikka minulle ei ole kertynyt paljonkaan elämänkokemusta, varsinkaan mtn positiivista.
Joskus tuntuu, että olen keski-ikäinen kyynistynyt ja katkeroitunut ämmä. Mietin aina elämän nurjia puolia; kuinka julmia ihmiset voivatkaan olla, omaa etuaan ajavia ahneita sikoja! Maailmankuvani voi olla jopa vääränkinlainen. Näen maailman pahana paikkana. En sitten tiedä onko se iästä kiinni, miten maailman kuuluisi nähdä. Kuitenkin luulisi, että 2kymppisen kuuluisi elää rentoa ja huoletonta sekä iloista aikaa elämässään. No ehkä olen sitten iloinen päälle 50 vuotiaana. Se voi olla oppimisen kysymys.
Joskus pienenä ihannoin aikuisia ihmisiä. Arvostin sitä kuinka paljon aikuiset tietävät asioista, ja ajattelin myös, että aikuiset osaavat aina tehdä oikeita valintoja jne.. Tajusin varmaan jo 10 vuotiaana kuinka tyhmiä ja kakaroita voivat yli 30 vuotiaat olla. Huoh!
Ja koen olevani ainakin 30-40 ikävuosien välissä. Johtunee jatkuvista ongelmista ja jokapäiväisestä v*tutuksesta. Ehkä sitten 40-50 vuotiaana tunnen olevani parikymppinen. Toivottavasti...
Olen myös huomannut sen, että se riippuu myös joskus siitä seurasta. Jos olen vanhempien ihmisten kanssa tekemisissä kuten vaikka sukulaisissa, silloin tulee itsellenikin automaattisesti jotenkin sellainen kypsempi asenne peliin. Jos taas olen nuorten kanssa enemmän, sillon voi tulla sellasta rennompaa nuorempaa otetta. Itse olen siis 21-vuotias nuori mies.
Joidenkin nuorten kanssa hengailessa on tuntunut joskus siltä, että olen jo liian vanha tälläisiin. Kun taas välillä tulee niin armotonta ja moraalitontakin huumoria toisinaan ja naurettua kyyneleet silmiin myös julkisilla paikoilla, että kaikki katsoo onko tuo kilahtanut?
En osaa sanoa tähän mitään yhtä tarkkaa ikää, mutta heitän tähän kuitenkin: 20-30 vuotiaaksi tunnen itseni olevan :)
Olen vanhuuseläkkeellä,mutta muna seisoo kuin 30-kymppisellä. Siis nuorekas "vanhus. "
Olen 37v. mutta moni on luullut vähän päälle 20V:ksi, kun sanon että opiskelen ja näytän nuoremmalta. Opiskelen uutta ammattia. Olen kyllä monessa asiassa kuin kakara ja haluan olla monessa asiassa kuin kakara, en halua olla aina niin kovin vakava. Siksi monet varmaan luulevat minua niin paljon nuoremmaksi. Itsekin tunnen itseni 10-15v. nuoremmaksi kuin passissa oleva ikä sanoo.
65 oilkeesti. silloin kun pitäisi tehdä jotain niinkuin töitä,tunnen olevani vieläkin vanhempi,mut annas olla kun jotain hauskaa on tiedossa olen tytönhupakko,joka vaan on vanhan näköinen
sillon kun on töitä niin 20v ja työttömänä loka-helmikuu 65v... syntymäajan mukaan 37v..
Kysymys pitäisi olla, kuinka vanha kuvittele olevasi. Mikään muu ei ärsytä kun se että noin 40 vuotiaat ämmät pukeutuu kuin teinit ja pyörii häiriköimässä nuoria. Baarissa nämä "henkisesti nuoret" tyrkyttää ja on niin olevinaan parikymppisiä mutta eivät tajua että niille nauretaan ja käytetään hyväksi. Mä olen parikymppinen ja kun olen tehnyt selväksi että sä oot mun äidin ikäinen joten antaa olla ja hae ikäistäsi seuraa niin alkaa karmee suun soitto. Kaverit sanoo että niitä on helppo vedättää maksmaan juomat ja lemmpata vasta sen jälkeen kun se vittuilu tulee kuitenkin..
Jerry kirjoittaa asiaa, mikään ei ole niin kuvottavaa kun 40 vuotias joka yrittää ulkoisesti näyttä teiniltä, näillä kun se menee viellä ylikorostuksen puolelle. Olin uuden tyttöystäväni kanssa baarissa ja kun hän meni käymään asioillaan niin kohta viereen kynti sellainen ylikorostunut 40 teini ja alkoi heittään juttua, tyttöystäväni tuli paikalle ja sanoi että äiti mitä sä täällä teet, seurasi keskustelu jota en jäänyt kuunteleen mutta tyttöystäväni sanoi että mennään sitten meille kun äiti viihtyy opiskelia baarissa.
En kannata teinipukeutmista, en oikeastaan edes teileille, on sen verran paskan näköistä muoti nykyään. Mutta tuo että ärsyttää kun 40 v. muijat tulee pokaamaan ja itse on parikymppinen. Niin, se on sitä nykyaikaa, ennen meidän naisten piti vaan kestää se että 20-30vuotta vanhempi mies tuli läähättään perään. Tervetuloa nuoret miehet meidän naisten todellisuuteen :)
Miksi me naiset emme katselisi itseämme nuorempia jos ne sattuvat kiinostamaan, niinhän miehet ovat tehneet iät ja ajat. Eihän kenenkään kanssa ole pakko olla.
Vaikka viidenkympin rajapyykkiä lähestyn hittasti ja varmasti, niin olen yhä edelleen mielentäni se sama 25 vee kundi kuin silloin kun puolisoni tapasin. Pukeudun levis 501 farkkuihin ja nahkatakkiin. Kuuntelen yhä niitä samoja vinyylilevyjä. Puolisoni onmilestäni myös yhtä nuori kuin silloin ennen mielestäni ei ole muttunnut yhtään, ei ulkoisesti eikä mielentään.
Olen itse 61 v ja tajusin ikäni vasta luokkakokouksessa jossa oli 69-vuoden ylioppilasluokka.
Kokemus oli silti positiivinen. Kuusikymppisen energiataso on ihan muuta kuin 20-kymmpisenä.
Sinänsä jos tuntee itsensä nuoreksi ei siinä mitään pahaa ole. Muistot kantavat.
Syvällisyys, empatiakyky, käsitys universumin koosta ja ihmeellisyydestä ja meidän (ja uskontojemme) pienuudesta siinä, sekä viisaat elämäntavat ovat puntari henkisestä iästä mielestäni. Ihmisten kehitys heittelee apinan tasolta aina huikeille taajuuksille asti. Itse olen 24 mutta tietääkseni perusmaallikkoa kehittyneempi, en tosin mitään numeroita anna :)
Pikaisella selauksella 95% kirjoittajista kokee olevansa 20 vuotta nuorempia kuin passissa lukee. Naurettavaa! Onko tämä sitä nuoruuden ihannointia mihin länsimainen kulttuuri nojaa kaksin käsin? Onko niin paha olla oman ikäisensä!? Ihmisillä on varmaan yleensä todella stereotyyppinen käsitys oman ikäisistään ja heidän sielunelämästään. Minä olen 42v ja tunnen olevani juuri sen ikäinen vaikka pelaankin konsolipelejä ja latailen netistä hevimusaa. Toisaalta olen vastuuntuntoinen isä ja varmasti kypsempi ihmisenä kuin 20vee sitten.
Juu, tuo on aivan totta, että länsimaissa nuoruudesta ja nuorekkuudesta pidetään kiinni epätoivon vimmalla. Varmasti siksi että meillä ikääntymiseen liittyy juuri niitä odotuksia miten meidän "pitäisi" pukeutua missäkin iässä, mitä meidän olisi pitänyt jo saavuttaa, mitä meidän pitäisi jo omistaa, mitä meidän pitäisi ajatella ja miten meidän tulisi käyttäytyä missäkin iässä, mitkä ovat "soveliaat" harrastukset missäkin iässä. Kuristamme itsemme ja toisemme erilaisiin muotteihin, joille ei edes ole mitään järjellisiä perusteita. Toinen mitä kuulee on se, että kun ikää tulee lisää ihmisestä tulee tehottomampi, raihnaisempi, epäseksikäs, riippakivi, josta työelämässä olisi hyvissä ajoin hyvä päästä eroon (ennenkuin se perkele saa sydärin tai diabeteksen ja on pitkään saikulla eikä tuota firmalle mitään ja ...) jne. mitälieneekään. Meillä ikää ei arvosteta kuten joissain aasianmaiden kulttuureissa, harmi, koska ikä voi tuoda paljon rikkautta muidenkin elämään. Itse naisena ajattelen että vaihdevuosien jälkeen on varmaan ihanaa aikaa kun ei tarvitse pelätä enää raskaaksitulemisesta, kuukautiskivut ei enää vaivaa, saa nauttia seksistä ilman huolia jne. eli ei ikääntyminen kauheaa ole :)
Mutta siksihän me täällä vedetään botoksia naamaan ja pistetään tissit pinkeeksi, koska emme hyväksy toisiamme sellaisina kuin olemme, emme itseämmekään. Surullista ja ahdistavaakin.
Menikö ajatus ohi ? Jokainen normaali aikuinen tietää ja ymmärtää kyllä varmasti lukumääräisen ikänsä eikä halua sitä muuksi muunnella. Ihmisen henkinen ikä, mielenlaatu, ajatuksen juoksu, asennemaailma, miltä sydämessä, sisällä tuntuu ... on ihan eri juttu. Eikä se tee ihmisestä vastuutonta tai epäkypsää.
Itse koin kriisin iän tiimoilta 40 kieppeillä kun ekan kerran poksahti päähän, että oho, näitä tulee koko ajan lisää. Siihen asti iällä ei ollut mitään merkitystä, en muistanut sitä ja jos joku kysyi, täytyi aina aloittaa laskeminen syntymävuodesta. No nyt, puolivälissä kuuttakymppiä, muistuttajia kyllä riittää kun en vieläkään tee mitään niin kuin muut oman ikäiseni. - Ai miksikö ? Siksi, että en anna numeron määrätä mitään enkä määritellä sitä, miltä sisällä tuntuu.
totuus on et tän vuoden aikana olen alkanut tulemaan vanhaksi ja ihmettelinkin et ompas kummaa.
Älkää nyt naurako mut vielä viimekesänä aina lenkille lähdessäni laitoin musaa korviin ja reippailin päivittäin kepeästi mieli täynnä kaikkia hulluja kujeita ja lennokkaita ajatuksia.
Pitäisi olla vakava,tasava,asiallinen ja iän mukainen mut kun en ole.En ole minkään ikäinen.Olen niin kummajainen kaiken suhteen,sanoisinko toisinajattelija monessa suhteessa.
Voisin jatkaa tätä "selittelyä" mutta se ei muuta asioita kuitenkaan.Olen vapaa sielu vapaassa kehossa vapaassa olomuodossa ja vapaa kaikesta.
Nainen 60 ; ))))))))
Olen vasta 21 vuotta täyttänyt. Itselleni luku kuulostaa jo pelottavan suurelta. Kaipaisin takaisin lapsuuteen. Taidan olla henkisesti heikosti kehittynyt, kun tällaista ajattelen. Teinimpänä kuvittelin itseni kypsemmäksi kuin olinkaan. Nyt koen itseni lähinnä 12-vuotiaaksi epävarmaksi lapseksi. Tulevaisuuden perusta on valettu, mutta rakenteet vielä horjuvat.
Tai jos se on viisautta, että ymmärtää, kuinka pihalla onkaan kaikesta?
Henkilöllisyystodistuksissa lukee kyllä, että vm -80, mutta itse olen kyllä 21v ja tulen olemaan tulevaisuudessakin.
33 on ikää. Ikäiseni puhuvat ihan typeriä eivätkä tajua ollenkaan edes Kreikan lainatakuita. 40- 50 luvulla syntyneet jotka kehuvat, että saivat suomen rikkaaksi ja menestyväksi kun kertoo, että olette saaneet tämän maan velkaiseksi niin ne hermostuu. Tunnen itseni oman ikäiseksekseni.
Kolmeysi.
Koen olevani ainaki 4, 14, noin 40 ja noin 100.
26 ELOKUUSSA 27 MUTTA AJATUSMAAILMALTANI EHKÄ JOKU 33-34 VUOTIAS TAI 45-50 VUOTIAS...SELLANEN JOKA ON KUITENKIN KASVANUT NIISTÄ PERUSKOULUAJOISTA AIKUISEKSI JA JOLLA ON OLLUT YLÄ JA ALAMÄKIÄ..
26 ELOKUUSSA 27. MUTTA AJATUSMAAILMALTANI 28-29 VUOTIAS. KUITENKIN TÄSSÄ ON AIKA LAILLA KOETTU PALJON JA JOSKUS MIETITTY KAIKKEA.. MÄ KOEN OLEVANI 31.32.28.45.50.52.67.77 VUOTIAS TAI JOPA 80-VUOTIAS...AIKA LAILLA HUUMORINTAJUNI OLEN PERINYT VAARILTANI 1921-2003. JA UKILTANI S.1931. TEMPERAMENTTINI ISÄLTÄNI 1955. ÄKSYILYNI VAARILTANI JA POLIITIISEN KIINNOSTUKSENI MUMMOLTANI 1922. JA MUA 7-8 V NUOREMPIEN RINNALLA TUNNEN OLEVANI 30-VUOTIAS JA KOKENEEMPI KUIN MUUT ON VAAN SELLAINEN FIILIS..