Väinö Linna koki jatkosodan hyökkäysvaiheessa erittäin traumaattisen tapahtuman, jossa tykistökeskityksessä meni jokseenkin koko hänen ryhmänsä. Siitä hän ei toipunut koskaan kunnolla ja niinpä esimiehet ymmärsivät, että herkkä alikersantti oli siirrettävä koulutuskeskukseen alokkaiden höykyyttäjäksi.
Samainen Linna kirjoittaa "Tuntemattomassa" kuitenkin jatkosodan loppuvaiheista rintamalla aivan kuin olisi ollut siellä itsekin. Tarkka lukija havaitsee, että Linnan sotakirjan jälkimmäinen puolisko latistuu ja erityisesti vuotta 1944 koskeva osio on aika "stalinistinen". Kirjan loppusivut ovat oikeastaan yhtä alamäkeä. Kaiken kruunaa suorastaan teatraalinen loppu. Selvästi näkee ettei Linna ollut perillä tapahtumista jatkosodan alkuvaiheen jälkeisistä ajoista. Tuosta alussa mainitusta syystä.
Samainen Linna kirjoittaa "Tuntemattomassa" kuitenkin jatkosodan loppuvaiheista rintamalla aivan kuin olisi ollut siellä itsekin. Tarkka lukija havaitsee, että Linnan sotakirjan jälkimmäinen puolisko latistuu ja erityisesti vuotta 1944 koskeva osio on aika "stalinistinen". Kirjan loppusivut ovat oikeastaan yhtä alamäkeä. Kaiken kruunaa suorastaan teatraalinen loppu. Selvästi näkee ettei Linna ollut perillä tapahtumista jatkosodan alkuvaiheen jälkeisistä ajoista. Tuosta alussa mainitusta syystä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oli Linnalla myös paremmat mahdollisuuden nähdä asioita ja tehdä päätelmiä, kuin korvessa rämpivällä alikessulla. Ne kirjoittivat 1945-54 välillä niitä
"Katsoimme ihaillen loistavaa kapteeniamme ja juoksimme konekiväärituleen kuollaksemme!"
"Rakastimme majuriamme ja olisimme kuolleet hänen, isänmaan ja trokarien rahojen vuoksi!"
"Epäröimättä peloton ja rohkea luutnanttimme paljasti miekkansa ja tappoi viisi Stalinia eteemme!"
Luetko sinä näitä mieluummin, kuin Linnaa?
nuo tyypit ovat niin rohkeita ja kuolemaa halveksuvia, että siihen ei Linnan "sankarit" pysty. Mikä heidän oli taistellessa ja kuollessa isänmaansa puolesta, puhtain asein ja ajatuksin ? Linnan kirja (Tuntematon) on liian amerikkalaistyylinen (Alastomat ja kuolleet. Take or Destroy, John Harris) Linnan kirja muistuttaa jotenkin alakuloista Seitsemää veljestä (A.Kivi) Linnalla kyllä oli sotakokemusta, hänhän oli sota-asioiden tuntija. Eikä häneltä kyllä hermot menneet, missään vaiheessa. Sellaisia ei valita kouluttajiksi. Mitä vikaa sitten Linnan kirjassa on ? Se oli ja on ehkä liian suosittu. Se kismittää eräitä tahoja.
on otettu? Olet keksinyt ne itse.
"Katsoimme ihaillen loistavaa kapteeniamme ja juoksimme konekiväärituleen kuollaksemme!"
"Rakastimme majuriamme ja olisimme kuolleet hänen, isänmaan ja trokarien rahojen vuoksi!"
"Epäröimättä peloton ja rohkea luutnanttimme paljasti miekkansa ja tappoi viisi Stalinia eteemme!"
omaa kirjallisia ilmaisulahjoja. Siitä vaan kirjoittelemaan.
Käytä typerys hieman mielikuvaa! Ne ovat kirjallisuudestamme 1945-54 ajalta ja sisältävät metaforan eli kielikuvan.
voidaan muutkin niitä lukea.
Näe jotakin vaivaa joskus itsekin! Oletko evakonjätös, jolle aina on kaikki itkuvirren jälkeen tuotu nenän alle?
Olihan siinä päätieto etsimiseen suomenkileinen sotakirjallisuus 1945-54!
pysty vastaamaan puheistasi. Tuollaisia juttuja ei sotakirjallisuudesta löydy, ei edes vitseinä.
nyt on meidän poikiemme ihanaa taistella" Lainaus päivälehden haastattelusta 1940. Ilma oli kirkas ja pakkasta 32 C. Vastaajana hieno rouvva B.
Sinä helvetin kelnkkavääpeli et siis tiedä mikä on metafora? Senhän jo selitin, että kielikuva.
Oletko lukenut niitä "upseerien kirjoittamia" romaaneja ennen Tuntematonta? Et, koska havaintokenttäsi on puutteellinen, kuin Mannerheimin perse.
vuosilta 1945-54??
#"Kyllä siellä nyt on meidän poikiemme ihanaa taistella" Lainaus päivälehden haastattelusta 1940. Ilma oli kirkas ja pakkasta 32 C. Vastaajana hieno rouvva B. #
Tajuatko lainkaan, millaisia avuttomia valeita yrität tyrkyttää? Kyllä ne uppoavat sinun tasoisiis, mutta täällä liikkuu myös täysijärkisiä. Ei kovin runsaasti, mutta kuitenkin.
Tyypillistä hevosmiesten tietotoimistosta saatua tietoa. Komppania oli etenemässä avojonossa. Kurittomia kun olivat, niin ehkä etäisyydet olivat mitä olivat. Tällöin vihollisen KRH:n kranaatti osui kiveen, jonka kohdalla Linnan ryhmä oli etenemässä ketjun aloittajan mainitsemin seurauksein.
Suomessa on liikaa tuijotetty myyttiseen vänrikki Koskelaan. Aikoinaan kaukopartiomies Pauli Marttina totesi, että "Koskela on miesten hännystelijä" ja että sellaisia upseereita tosiaan oli rintamalla jotka halusivat olla hyvää pataa miesten kanssa, mutta tosipaikassa Marttinan mukaan juuri näistä porukoista lipesi eniten miehiä karkureiksi. Tällaiset upseerit heikensivät kuria.
Karkureiden ampuminen oli ymmärrettävää, sillä pelotevaikutuksen turvin myös puna-armeija menestyi sodassa. Tämän totesi myös Ylikangas.
Jatkosodan aikana joukkoihin oli mobilisoitu käytännössä koko miesjoukko, mukaanlukien kommunistit ja muut äärivasemmistolaiset. Ilman muuta oli selvää, että tästä porukasta löytyivät ne suurimmat tappiomielialan lietsojat ja jatkuvat nälvijät.
Oli hyvä että komentoporras kiristi otetta, liinat vedettiin tiukalla ja silloin alkoi myös taistelukyky palautua. Ne, jotka edelleenkin väittävät että kuria ei olisi Suomen Armeijassa tarvittu jatkosodassa ovat juuri näitä "vänrikki Koskelan" ihailijoita.
USA:n ei tarvinnut ampua viime sodissa kuin tiettävästi yksi karkuri ja syy oli se, ettei maan asevoimat koskaan joutuneet katastrofin partaalle. Näin tarvetta kurin koventamiseen ei ollut.
Luulen, että kaltaisesi mielenlaatu oli juuri Riitaojalla.
karanneet? Taistelut käytiin merten takana ja usein pikkusaarilla. Lisäksi taistelun järkyttämät miehet evakuoitiin, eikä pantu takaisin linjaan niin kuin monessa muussa armeijassa.
On kyllä tapauksia, joisxsa upseerit ampuivat karkureita ja kieltäytyjiä. Niistä ei vain puhuta, koska ne eivät sovi kuvaan.