No se että irtaudut kehosta ja jatkat elämää sieluna. Näet ruumiisi vieressä ja et pääse enään siihen takaisin kun se on rikki joten sitten sinun on vain tyydyttävä tosiasiaan että sieluna pitää nyt elää.
Keho on vain ajoneuvo sielulle. (Et inkarnoidu mihinkään etkä hypähdä mihinkään, nouset vain ruumiista ylös ja matka miten se seuraavaksi etenee sinulla, on sinun päätettävissä)
Keho on vain ajoneuvo sielulle. (Et inkarnoidu mihinkään etkä hypähdä mihinkään, nouset vain ruumiista ylös ja matka miten se seuraavaksi etenee sinulla, on sinun päätettävissä)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tarkoitatko sitä, että aineellisesta kehosta "vapautunut" henki (tietoisuus) ei, ns. mene mihinkään erityiseen paikkaan tai tasoon vaan jatkaa olemassa oloaan vapaana kaikista kahleista.
Kuolema on helppoa olemmehan me sen tehneet jo niin useasti että kyllä me se osataan.
On huomioitava että olemme kuin varvas joka ei muista että loppukehokin on.
Kuolemassa kun vedämme viimeisen hengenvetomme taas muistamme sen. Palaamme takaisin kotiin, josta itseasiassa emme ole koskaan edes pois lähteneetkään. Haasteemme maanpäällä on muistaa keitä me olemme ja siinä ei ole mitään uutta. Tämä hetki tässä ja nyt on ikuinen ja tässä hetkessä on ikuinen elämä eli kuolemattomuus.
Ennen siirtymistämme lihalliseen kehoomme meillä oli tieto hengellisestä todellisuudestamme, mutta kun jouduimme kulloinkin vallitsevaan kulttuuriin, unohdimme totuutemme ja otimme sen tiedot totena minkä uusi kasvuympäristö meille opetti.
Kehittymisen kannalta on tärkeää tuntea totuus ja palata todelliseen tietoon joka on itsessä.
Voisi olla näinkin.
Seppo olen samaa mieltä kanssasi ja olen iloinen siitä :)
Olemme täällä vapaaehtoisesti kokemassa kuinka Ehdoton Rakkaus reagoi Negatiivisen Pahan kanssa.
Käytämme Pimeyttä työkaluna jotta voisimme kokea Rakkauden.
Haasteenamme on muistaa ollessamme fyysisessä kehossa, että olemme henkiolentoja joilla on ihmiskokemus. Kun oivallamme Totuuden joka on Yksi mikä vain voi olla, niin palaamme todelliseen tietoon itsessämme, jonka kautta käytämme sitä avainta Valoon joka on meille kaikille annettu.
Kun palaamme JumalLähteeseemme, niin koko universumi katoaa ja minuus katoaa. Jää vain tämä hetki joka on aina ollut ja tulee aina olemaan kun JumalLähteemme on ikuinen, mutta silti meillä on kehomme jonka moottorina käytämme yhteistyössä egoamme. Egoamme siihen tarkoitukseen mihin se alunperin tarkoitettiin huolehtimaan kehomme tarpeista ja turvallisuudesta, jotta Jumaluus voi kävellä ihmisenkelinä maanpäällä. Se on meidän siirtymämme kuin taivas maanpäällä täydessä tietoisuudessa.
Olemme eläneet etsikkoaikamme ikäänkuin murrosikämme ja on aika ruveta elämään täyttä elämää.
Valon nostaminen on hyvin yksinkertaista. Jätetään vain kaikki negatiivinen pois.
Olemme ikuisia ja kuolemattomia, miten voi olla muuten kun olemme JumalLähteemme Valon Pisaroita ja aina JumalLähteemme osia Yhtä sen kanssa, ja JumalLähde on täydellinen ja ikuinen.
Ei ole muuta. Minä Olen se Mikä Olen.
Aivokäyrä on vain viiva, koska mikään ärsyke ei saa aivoja reakoimaan. Aivot eivät yksinkertaisesti toimi. Kehoa voidaan pitää koneellisesti elossa. Aivokuollut saa happea koneen avulla. Sydän toimii koneellisesti – tiputuksessa tulee ruokaa. Kaikki elintoiminnot ovat vallan erinomaiset, mutta keho ei reagoi. Sielu – ihminen on poistunut kehosta. Sielun mukana meni tunto-, näkö-, kuulo-, maku- ja hajuaistit, sekä aivotoiminta ajatuksineen. Muista rikkaan miehen ja Lasaruksen olotilat kuoleman jälkeen. Sielua ei voi tappaa, eikä tuhota. Muistanet varmasti Jeesuksen sanat: Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Häntä peljätkää. Hesekielin kirjassa on sanat: ”Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.” Jesajan kirjan jakeissa voimme lukea – sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä.
Kuoleman jälkeen ihminen kokee yllätyksen – juomareilla himo jatkuu ikuisuuden. viinan himoa ei voi enää kuoleman jälkeen sammuttaa koska ruumis puuttuu.
Kuoleman jälkeen et voi enää himojasi tyydyttää. Haureuden harjoittajan himon polte jää tyydyttämättä. Sen vuoksi Apostolien teoissa sanotaan; että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Ja Roomalaiskirjeessä; jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Oletpa kuka hyvänsä – ilman Jeesusta hukut.
ei sielusi voi palata kehoon.
Kuolemanrajakokemuksissa saatu tietomäärä on melkoisen vakuuttava, eli miten asiat tulevat etenemään.
Perusperiaate on kaikille sama, mutta kun elämä ja tietoisuus jatkavat 'olemistaan', kokevat erilliset sielut asiat omalla tavallaan, kuten maanpäälläkin. Täten kaikilla on hieman poikkeavat tuntemukset ja myös kokevat samat asiat erilailla.
On niin paljon erilaisia mielipiteitä, jokainen on yhtä vakuuttunut siitä että vain hänen uskomuksensa on ainoa oikea.
Mitään todisteita ei ole, onko vain päätetty uskoa mitä uskotaan?
On vain yksi elämä joka on sama kaikille kaikkialla maailmankaikkeudessa, joten me emme ole koskaan syntyneet, emmekä koskaan kuole.
Tuosta kaiken lähteestä on koko ajallinen ja aineellinen maailmankaikkeus ilmennyt,kehittyäkseen syyn ja seurauksen lain alaisena, siten, että syntyy olosuhteet, jossa tuo ajaton lähde voi ilmetä ajassa ja aineessa.
Ihminen on poikkeus, siten, että hänelle on kehittynyt materiasta myös ajallinen elämä ego, sielu, ja se on sitten
erottanut ihmisen yhteydestään tuo ajattomaan
Ajatus on tuo materiasta kehittynyt henki, joka sitten ihmisen henkisellä alueella synnytti tietämättään, ajattoman tilalle ajallisen egon, joka sulki ajattoman ilmennyksen meissä
Se kuitenkin on kuitenkin elämämme perusta johon meidän on palattava,ennemmin tai myöhemmin, ymmärtämällä,että tuo lähde on sisällämme, sillä ulkopuolella oleva on vain aikaa ja ainetta.
Sisimmällämme joka osa ajatonta ei ole syytä eikä aiheuttajaa, mutta tuolla ajallisella egolla sielulla on, ja se elää niinkauan kuin nuo syyt ovat loppuneet psykologisen kuoleman kautta, ja sielu puhdistuu ja yhtyy lähteeseen
Kaikki sanat ovat valetta, niin myös kirjoittamani,sillä totuus on ajaton ja sanato, ja sanolla voidaan vain viitata totuuteen, ja siinä se vaikeus onkin, että olemmeko vapaita ymmärtämään totuutta, sillä me olemme sidonnaisia perimältämme, ja kasvatukseltamme, joten ne ovat esteenä ajattoman totuuden ymmärtämiselle.
Kirjoituksillani yritän vain antaa tietoa, että se auttaisi jot kuta ymmärtämään omakohtaisesti mikä on totuus, eikä totuus ole uskon asia
Mutta esim. kuolemanraja tapauksia on paljon, näissä tietoisuus on jättänyt kehon.
Sikäli nämä kokemukset ovat ns. vakavasti otettavia, että sielu on palannut kehoonsa muistaen asioita.
Ja kun muistot ovat teräviä ja paljolti yhdenmukaisia, miten ne sitten järkevästi selittäisi?
"Mitä tapahtuu kehon kuoleman jälkeen?"
Tuskin mitään koska monet kuolleet eivät edes tiedä olevansa kuolleita, ja kun monet elävät kuolleina koko elämänsä