Absolutismi, oikotie yksinäisyyteen?

Kysyit: "Mitenkä te, jotka olette absolutisteja tai tunnette hyvin absolutisteja ajattelette toisten ihmisten juomisen? "

Eihän sitä selvinpäin jaksa kuunnella niitä juttuja ja katsoa sekoilua. Eivätkä edes sekoilut, hermoston ärtyminen (vieroitusoireet/krapula), sp-taudit, tappelut tai rahanmeno saa vähentämään juomista. Parasta lienee jos keksii itselleen muuta tekemistä silloin, kun lähipiiri ryyppää. Voihan sitä alkuillasta olla mukana, mutta kannattaa nostaa kytkintä viimeistään siinä vaiheessa, kun puhe alkaa sammaltaa.

Ongelmahan on mitä juomisen tilalle. Paras vaihtoehto lienee lyöttäytyä sellaisten henkilöiden pariin, joiden tapoihin ei kuulu jokaviikkoinen perseet olalle -traditio. Illalla voi käydä lenkillä tai kahvilla kavereiden kanssa. Katsoa leffaa ja syödä hyvin. Mielestäni kavereiden kanssa kokkaaminen on aliarvostettua. Keilailu. Peli-illat (konsoli-, tietokone-, lautapelit). Itse tykkäsin aamuvirkkuna tehdä omia asioita aamulla, ennen kuin muut heräsivät. Yksin asuessa sen merkitys on tosin pienentynyt.

Mutta tosiaan riippuu mielenkiinnon kohteistasi. Toinen tykkää mennä kameran kanssa kuvaamaan luontoa kun taas toiselle pitää keksiä enemmän tekemistä. Mutta suosittelen että sijoitat juomiselta säästyvät rahat itseesi ainakin aluksi. Kyllä sitä usein yllättyy miten juomiselta säästyneillä rahoilla voi kehittää itselleen jotain kivaa. Suosittelen kuitenkin aktiivisuutta vaativaa tekemistä. Oli se sitten konsolipelaamista tai ompelua. Pienoismallien rakentamista tai liikuntaa. Itseään voi hemmotella muutenkin kuin viinalla läträämällä. Suosittelen kokeilemaan esimerkiksi hierontaa :)

Ei kuitenkaan ole pakollista lopettaa juomista kokonaan. Kohtuullinen juominen, 1-4 alkoholiannosta, silloin tällöin voi myös rentouttaa ja auttaa pysymään ryyppäämisestä pois. Joskus (harvoin?) alkoholi täydentää hyvää ruokaa. Samoin saunakalja tai siideri voi olla mukavaa sellaisessa seurassa, jossa se tosiaan rajoittuu yhteen-kahteen alkoholiannokseen. 0.5L siideri lienee 1.5 alkoholiannoksen tietämillä.

Mukavaa seuraa ja jotain kivaa tekemistä. Siitä se lähtee. Ja muista tosiaan ettei tarvitse hypätä äärilaidasta toiseen. Joillekin kultainen keskitie voi olla paras.

Absolutismi on aliarvostettua.

Kyllä raittius kannattaa mutta totta on se myös että yksinäisyyden ja eristäytymisen tunne lisääntyy.
Edellä oli näitä sinänsä ihan kivoja ehdotuksia kahvitteluista ja lenkkeilystä...joo...onnistuuhan sekin. Vaikeutena vaan tulee se että kenen kanssa kahvittelet ja lenkkeilet jos kaveripiiri on muodostunut enemmän baarikärpäsistä.
Nuoret ihmiset solmivat ystävyyssuhteita helpommin ja löytävät ehkä uudenlaista seuraa mutta iän karttuessa ei asia ole niin yksinkertaista.
Kaikilla muilla on jo perheet ja ei silloin voi alvariinsa tuppautua kahvittelemaan.
Itse olen totuttautunut yksinäisyyteen. Alkuun oli vaikeaa ja ahdistavaakin mutta lopulta päivät kuluvat toinen toisensa jälkeen, ihan niinkuin ennenkin...ilman viinaa kuitenkin.
Olen tätä ongelmaa jo monta vuotta yrittänyt ratkaista omalla kohdallani ja valitettavaa on että seuraa ei ole löytynyt.
En ole keksinyt mitään sosiaalista harrastustakaan ja vaikka keksisinkin, minun iässäni sielläkin ollaan perheelisiä, ainakin suurin osa.
Kysymyksesi on hyvä...jos joku keksii siihen ratkaisun joka oikeasti toimii, olen minäkin kiitollinen.