SOKEA NÄKEE, KUURO KUULEE
Pyydän luennoillani yleisöä joskus sulkemaan silmänsä ja ajattelemaan jotakuta henkilöä, joka jossain vaiheessa elämää on sytyttänyt heissä sisäisen valon. Jokaiselle on hieno kokemus muistaa se ilo, jonka hän koki saadessaan osakseen arvostusta silloin, kun hän sitä eniten tarvitsi.
Erään luennon jälkeen eräs mies tuli kiittämään minua siitä, että olin luonut hänelle uuden tietoisuuden. Hän oli heti ajatellut lukiovuosien äidinkielenopettajaansa, joka oli vaikuttanut hänen elämäänsä. Nyt mies aikoi etsiä opettajan yhteystiedot ja kiittää häntä.
Muutaman kuukauden kuluttua mies soitti minulle ja kertoi kirjoittaneensa opettajalle kirjeen. Opettaja vastasi seuraavalla viikolla omalla kirjeellään:
”Et ikinä arvaa miten paljon kirjeesi merkitsi minulle.
Olen 83-vuotias ja asun yksin pienessä huoneessa.
Kaikki ystäväni ovat kuolleet. Perheeni on kuollut.
Opetin 50 vuotta, ja sinun kirjeesi oli ensimmäinen
oppilaaltani saamani kiitoskirje. Joskus ihmettelen,
mitä oikein tein elämälläni. Luen kirjeesi uudestaan
ja uudestaan koko loppuelämäni ajan.”
Mies oli puhelimessa hyvin liikuttunut. Juuri hänestä puhumme aina luokkakokouksissa. Hän oli jokaisen suosikkiopettaja. Me rakastimme häntä. Mutta kukaan ei ollut kertonut hänelle ennen kirjettäni.
Äiti Teresa sanoi:
”Ystävällisyys on kieli, jota jokainen ymmärtää.
Jopa sokea näkee sen ja kuuro kuule sen.”
Kiitä ihmistä, joka on koskettanut sinun elämääsi.
Tee se tänään.
-Barbara Glanz
Pyydän luennoillani yleisöä joskus sulkemaan silmänsä ja ajattelemaan jotakuta henkilöä, joka jossain vaiheessa elämää on sytyttänyt heissä sisäisen valon. Jokaiselle on hieno kokemus muistaa se ilo, jonka hän koki saadessaan osakseen arvostusta silloin, kun hän sitä eniten tarvitsi.
Erään luennon jälkeen eräs mies tuli kiittämään minua siitä, että olin luonut hänelle uuden tietoisuuden. Hän oli heti ajatellut lukiovuosien äidinkielenopettajaansa, joka oli vaikuttanut hänen elämäänsä. Nyt mies aikoi etsiä opettajan yhteystiedot ja kiittää häntä.
Muutaman kuukauden kuluttua mies soitti minulle ja kertoi kirjoittaneensa opettajalle kirjeen. Opettaja vastasi seuraavalla viikolla omalla kirjeellään:
”Et ikinä arvaa miten paljon kirjeesi merkitsi minulle.
Olen 83-vuotias ja asun yksin pienessä huoneessa.
Kaikki ystäväni ovat kuolleet. Perheeni on kuollut.
Opetin 50 vuotta, ja sinun kirjeesi oli ensimmäinen
oppilaaltani saamani kiitoskirje. Joskus ihmettelen,
mitä oikein tein elämälläni. Luen kirjeesi uudestaan
ja uudestaan koko loppuelämäni ajan.”
Mies oli puhelimessa hyvin liikuttunut. Juuri hänestä puhumme aina luokkakokouksissa. Hän oli jokaisen suosikkiopettaja. Me rakastimme häntä. Mutta kukaan ei ollut kertonut hänelle ennen kirjettäni.
Äiti Teresa sanoi:
”Ystävällisyys on kieli, jota jokainen ymmärtää.
Jopa sokea näkee sen ja kuuro kuule sen.”
Kiitä ihmistä, joka on koskettanut sinun elämääsi.
Tee se tänään.
-Barbara Glanz
Vastaukset 8
Vanhimmat
Valitettavasti 99% maailman ihmisistä on liian itsekeskeisiä. Expand your mind.....
luonteeseen kuuluu pyöriä paljolti vain oman napansa ympärillä..:) Se on elämänköyhyyttä.
http://www.youtube.com/watch?v=pxjdNr1DIyI&feature=related
elämääni hyvinkin liippaavasti, ajattelen heitä joka hetki;)
http://www.youtube.com/watch?v=Ejgd1dEdAuY
tunnistanut itsesi spämmeistä..? Silloin myös spämmääjä ajattelee sinua...:)
Ajastani. Oli hienoa tekstiä tuo.
Anna ystävällisyydelle pikkusormi niin annat sen mielihyvin viedä koko käden ;)
-OmNomNomi-
http://1.bp.blogspot.com/_LEvigPVxWSM/SoONQ4QAOtI/AAAAAAAAAXk/XvAcsxLILLk/s400/cute-hamster-biting-finger-pic91.jpg
unohtaa jopa kiitoksen sanan. Tuntuuhan se hyvältä, jos tietää tehneensä jotain todella tärkeää toisen ihmisen eteen, että se jotenkin palkitaan :)
Niin, vaikka niinkuin tuossa myöhäisessä vaiheessa. Onneksi ei kuitenkaan liian myöhään :)