tilanteessa, jossa hänen pakana-aikainen ystävänsä harkitsee vakavasti "elämänsä antamista Jeesukselle", ilmeisesti hihhulin peloteltua häntä helvetillä ja ylistettyään kristittynäolon ihanuutta, mutta sitten tämän ystävän ateistiystävä puhuu epäröivälle hankkeen järjettömyydestä perustellen väitettään tieteen antamalla maailmankuvalla, joka osoittaa Raamatun olevan virheellinen jo alkulehdiltään alkaen.
Siitäpä tämä melkeinkääntynyt alkaakin epäröidä ja pohtia, että josko kristinusko on sittenkin täyttä p:aa.
Tästä seuraa varmasti ateistiystävän ja hihhulin välinen kreationismiväittely ja taistelu sielusta, jossa kovat sanat lentävät molemmin puolin ja josta kristityn ilo, lempeys, tuomitsemattomuus("Te evoluutiouskovaiset olette typeriä Perkeleen sokaisemia apinoita!" etc.) sekä rauhallisuus ovat kaukana.
Näin olen havainnut tekevän jokaisen vastaväittäjäni, joka pitää itseään ns. todellisena kristittynä.
Minä olen taas se ateistiystävä.
Huomautan, että juuri nyt ei huvita aloittaa kreaväittelyä kenenkään kanssa.
Siitäpä tämä melkeinkääntynyt alkaakin epäröidä ja pohtia, että josko kristinusko on sittenkin täyttä p:aa.
Tästä seuraa varmasti ateistiystävän ja hihhulin välinen kreationismiväittely ja taistelu sielusta, jossa kovat sanat lentävät molemmin puolin ja josta kristityn ilo, lempeys, tuomitsemattomuus("Te evoluutiouskovaiset olette typeriä Perkeleen sokaisemia apinoita!" etc.) sekä rauhallisuus ovat kaukana.
Näin olen havainnut tekevän jokaisen vastaväittäjäni, joka pitää itseään ns. todellisena kristittynä.
Minä olen taas se ateistiystävä.
Huomautan, että juuri nyt ei huvita aloittaa kreaväittelyä kenenkään kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikös se evoluutio juuri tätä pyri todistelemaan.
Itse en henkilökohtaisesti juurikaan arvosta kyseistä teoriaa. Se ei selitä miksi olemme olemassa ja miksi olemme juuri sitä mitä olemme. Mistä "aineesta" on henkemme koostunut.
Uskon enemmän psykoanalyyttiseen tulkintaan, jonka mukaan yliminämme ohjaa olemassaoloamme tietyn tarkoituksen mukaisesti. Tämä tarkoituksen etsiminen on jokaisen ihmisen elämäntehtävä.
Sen paljastuminen voi olla kipeä, mutta suloisella tavalla koskettava ja kaunis tapahtuma.
Sittemin Jung kääntää tämän tulkinnan päälaelleen samalla syventäen sitä. Teoksessaan "Lebenskunst, Individuation, Wirtschaft und psykoloische Krankenhause" Jung valottaa niitä moninaisia näkemyksiä ja virtauksia joita ihminen on historiassaan luonut itselleen paetessaan oman tarkoituksensa varjoa.
Joskus tuntuu, että evoluutiouskovaiset tekevät juuri sitä, mutta side silmillä.
Tunnustakaamme yhdessä meidän yhteinen Psykoanalyyttinen uskomme:
Minä uskon Jungiin,
Aina oikeassa olevaan,
Pyhään kaikkitieteilijään,
sekä yliminään...
Mr Blob.
Analyysinne on,
yksinkertaisesti...
mykistävän.... kaunista...
Kiitos sanoistanne