Vastavuoroisen, toimivan ihmissuhteen tiellä voi olla esteitä. Kohtaamattomuus on yksi näistä esteistä.
Kun ihmiset kohtaavat toisensa erilaisissa ja toisistaan poikkeavissa rooleissa kuten terveenä ja mielenterveyspotilaana, vastavuoroisen ihmis-suhteen syntyminen estyy.
Näin syntyy kohtaamattomuuden noidankehä, jossa ihmiset eivät kohtaa toisiaan minä-sinä-suhteessa vaan minä-se-suhteessa.
Potilaan rooliin joutunut menettää osan ihmisarvostaan ja ihmisoikeuksistaan.
Se tekee mahdottomaksi tasavertaisen vastavuoroisen kohtaamisen. Kohtaamattomuudessa potilaan rooliin joutunut esineellistyy.
Ihmisestä tulee esineellistetty hoidon ja toimenpiteiden kohde.
Psykonomian keskeisenä päämääränä on potilaan roolista irrottautuminen.
Kun ihmiset kohtaavat toisensa erilaisissa ja toisistaan poikkeavissa rooleissa kuten terveenä ja mielenterveyspotilaana, vastavuoroisen ihmis-suhteen syntyminen estyy.
Näin syntyy kohtaamattomuuden noidankehä, jossa ihmiset eivät kohtaa toisiaan minä-sinä-suhteessa vaan minä-se-suhteessa.
Potilaan rooliin joutunut menettää osan ihmisarvostaan ja ihmisoikeuksistaan.
Se tekee mahdottomaksi tasavertaisen vastavuoroisen kohtaamisen. Kohtaamattomuudessa potilaan rooliin joutunut esineellistyy.
Ihmisestä tulee esineellistetty hoidon ja toimenpiteiden kohde.
Psykonomian keskeisenä päämääränä on potilaan roolista irrottautuminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielisairaan leimaan sisältyy kehoitus kuuntelemattomuuteen. "Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos."
"Ei sen jutuista kannata välittää, sehän on ihan sekaisin."
Kuuntelemattomuus syntyy alitajuisesti, yhteisestä mielisairaan leimaan sisältyvästä sanallisesta merkityksestä.
Mielisairaaseen suhtaudutaan stigman sisältämän torjunnan kaavan mukaisesti.
Kuuntelemattomuus on henkistä väkivaltaa.
Mielenterveyskuntoutuja joutuu kohtaamaan kuuntelemattomuutta.
Se aiheuttaa ihmissuhteiden vääristymisen ja tilanteen jossa ihmisten välinen vuorovaikutus katkeaa.
Hänen sanojaan ei oteta todesta. Hänen mielipiteilleen ei anneta arvoa. Hänen tahtoaan ei kunnioiteta.
Hän joutuu ihmisarvoaan loukkaaviin tilanteisiin.
Näin syntyy kohtaamattomuuden noidankehä, joka ylläpitää mielenterveysongelmaa ja heikentää mielenterveyskuntoutujan psyykkistä hyvinvointia.
Yhteiskunnassamme vallitsevat kovat arvot ovat vertaistuen esteenä. Näihin koviin arvoihin sisältyy kielteiset asennekaavat mielenterveysongelmista kärsiviä kohtaan. Näistä merkittävin on välinpitämättömyys heikommassa oleviin.
Itsekäs, individualistinen, rahanahne kulttuurimme vääristää ihmisten väliset suhteet. Se aiheuttaa hedonistisen, nautinnonhaluisen tavan käyttää ihmissuhteita välineenä. Kulttuurihysteerinen, tavarafetsistinen ajattelutapa ulottaa vaikutuksensa kaikkiin ihmissuhteisiin. Ihmissuhteista on tullut tavara, jolla haetaan nautintoa"nami-namia."
Ihmissuhteita käytetään tavaran tapaan, sen tulee olla virheetön, uutuuttaan kiiltelevä merkkituote.
Kun tavara ei ole enää uusi ja siinä on pieniä, käytöstä aiheutuneita virheitä, tavara hylätään ja heitetään pois.
Vaikka vallitseva kulttuuri on "nami-nami"-ajattelua, vertaistukeen se ei kuitenkaan sovi.
Vertaistuki rakentuu keskinäisestä kunnioittamisesta, keskinäisestä solidaarisuudesta, kunkin hyväksymisestä virheineen ja puutteineen ja keskinäisestä tasa-arvoisuudesta.
Vertaistuki on vaihtoehto yksilökeskeiselle, individualistiselle markkinamiesten kulttuurille.
Se on vaihtoehto yksinäisyyteen, eristäytyneisyyteen johtavalle pikkuporvarilliselle ajattelutavallle, joka korostaa ihmisten välistä kilpailua.
Kilpailukulttuuri asettaa ihmiset toisiaan vastaan kilpailemaan yksin onnestaan, toisiaan vastaan, sosiaalisista ja taloudellisista eduista. Se rikkoo ihmis-suhteet, perheet, työyhteisöt, ystäväpiirit jne.
Vertaistuki puolestaan mahdollistaa keskinäisen tuen, solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden.