En ole itse mormoni, enkä nosta aihetta esille siksi, että saisin väittelyn aikaiseksi. Olen vilpittömän kiinnostunut, mutta suoraan sanottuna en kuitenkaan kehtaa mennä kyselemään tätä keltään tietämältäni mormonilta noin niin kuin henkilökohtaisesti.
Siispä kysyn täällä.
Useampaan otteeseen olen kuullut monen ei-mormonin (joista ehkä osa on ollut jollain tavoin mormonivastaisiakin) juttuja siitä, kuinka MAP-kirkossa ei voi ilmaista epäuskoaan. Tai että jos sen ilmaisee, niin asia kuitataan tyyliin "vika on sinussa". Okei - varmasti MAP-kirkon seurakuntia on erilaisia, että voihan tuo tietysti olla tottakin. Kysyisin nyt kuitenkin, että onko tuo homma tosiaan noin, eikö tosiaan epäuskon kanssa kamppailevaa mitenkään "rohkaista" tai muuten "kannusteta" voittamaan epäuskonsa?
Taisi olla sekavasti selitetty, mutta toivottavasti joku ymmärsi.
Minusta vain TUNTUU, että mitä nyt mormonien puheita kuuntelee, niin tällainen rohkaiseminen ja kannustaminen epäuskon voittamiseksi olisi enemmänkin ominaista Mappilaisille, kuin sellainen syyttävällä sormella osoittaminen.
Siispä kysyn täällä.
Useampaan otteeseen olen kuullut monen ei-mormonin (joista ehkä osa on ollut jollain tavoin mormonivastaisiakin) juttuja siitä, kuinka MAP-kirkossa ei voi ilmaista epäuskoaan. Tai että jos sen ilmaisee, niin asia kuitataan tyyliin "vika on sinussa". Okei - varmasti MAP-kirkon seurakuntia on erilaisia, että voihan tuo tietysti olla tottakin. Kysyisin nyt kuitenkin, että onko tuo homma tosiaan noin, eikö tosiaan epäuskon kanssa kamppailevaa mitenkään "rohkaista" tai muuten "kannusteta" voittamaan epäuskonsa?
Taisi olla sekavasti selitetty, mutta toivottavasti joku ymmärsi.
Minusta vain TUNTUU, että mitä nyt mormonien puheita kuuntelee, niin tällainen rohkaiseminen ja kannustaminen epäuskon voittamiseksi olisi enemmänkin ominaista Mappilaisille, kuin sellainen syyttävällä sormella osoittaminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Usko syntyy kuulemisesta." Epäuskosta huolimatta sellainen ihminen edistyy, joka kuuntelee ja tutkii. Kun rakastaa totuutta, ihminen ottaa vastaan sitä, minkä Pyhä Henki todistaa hänelle todeksi. Kukaan ihminen ei voi opettaa totuutta ilman, että Pyhä Henki on mukana. Ketään ei torjuta uskonsa heikkouden tai epäuskon vuoksi, vaan häntä opetetaan. Kirkossamme on erikseen pyhäkoululuokka tutkijoille ja uusille jäsenille ja kaikille niille, joille perusasiat eivät ole selvillä. Sellainen ihminen, joka ei rakasta totuutta, torjuu Herran Hengen vaikutukset.
Tässä olisi tutkittavaa. Molemmat ovat kirkon virallisia suomenkielisiä sivustoja:
http://www.mormonit.fi
http://www.mormon.org/learn/0,8672,955-19,00.html
Tässä ovat myöhemmät ilmoitukset:
http://scriptures.lds.org/fi
Itsekään en ole ainakaan vielä mormooni, mutta olen käynyt muutaman kerran heidän kirkossa ja saanut todella positiivisen kuvan. Kaikki oat ystävällisiä eikä kukaan ole suhtautunut epäystävällisesti tai halveksien mihinkään kysymykseen. Olen seurannut kohta kuuakuden ajan myös jäsenten välisiä keskusteluita enkä ole ainakaan Tampereella havainnut että kukaan olisi epäystävällinen toisille.
Kerran jossain kokouksessa, en muista minkä nimisessä, oli jonkinlainen paneelikeskustelun omainen oppituokio ja siellä joku vanhempi mies ilmaisi voimakkaasti eriävän mielipiteen. Keskustelun johtaja ei ohittanut tätä mielipidettä, vaan siitä keskusteltiin hyvin avoimesti. Eriävät ja epäilevät mielipiteet ovat tämänkin kokemuksen mukaan sallittuja eikä aiheuta syyttelyjä.
Kyllä ihmisiä pikemminkin rohkaistaan ja kannustetaan kuin syytetään. Niinhän se Kristuskin tekisi.
Tutkijoille ja uusille jäsenille sallitaan tiettyä epäilyä, kunhan se ei ole liian julkista. Kirkko pyörii kuitenkin sosiaalisen pääoman varassa ja kirkkoon syntyneen tai pitkäaikaisen jäsenen epäily tulkitaan heikkoudeksi. Tästä seuraa että kirkon luottamustehtäviä ei välttämättä napsahda kohdalle ja varsin pienillä avioliittomarkkinoilla nuoren henkilön "kapinallisuus" on kyllä myrkkyä.
Kaikki riippuu tietysti seurakunnasta ja epäilyn vakavuudesta. Vakavaa uskonpuutetta "sairastavat" jäsenet ohjataan yleensä piispan tai lähetyssaarnaajien puheille. Eli mitään suoranaista kieltoa ei ole, mutta sosiaalisia sanktioita saattaa tulla - varsinkin kun yhtälöön lisätään suku tai perhe.
Itse törmäsin kauan aikaa tähän tilanteeseen, joka paheni kun ilmoitin että yksinkertaiset pyhäkouluvastaukset eivät riittäneet minulle. Silloin minusta tuli jonkinlainen vihollinen, koska en vain suostunut hyväksymään virallista totuutta ilman kritiikkiä. Tällöin epäuskoni nähtiin henkilökohtaisena loukkauksena uskovan identiteettia kohtaan. Kuulemma halusin vain "repiä ja rikkoa". Tämä onkin todellinen ongelma, koska usko ja identiteetti on monella yksi ja sama asia - liian voimakas tai uskoa syövä kyseenalaistaminen on hyökkäys tätä identiteettia vastaan. Lopetin siis kirkossa käymisen ja erosin, koska en halunnut loukata ihmisiä (jokaisella oikeus onneen omalla tavallaan).
Tänne kirjoittelen koska luulen että aika moni epäilee yksikseen ja haluan olla esimerkkinä heille täällä netissä. Jos tänne tulee niin luultavasti on jo ahdistunut (niin paljon netin antimormoneista varoteltiin jo 90-luvun lopulla), joten täysin tyytyväisiä tosiuskovaisia mormoneita en kirjoituksillani toivottavasti järkytä.
En ole lukenut muiden vastauksia joten voi olla hieman samaa ja hieman ehkä eriasiaa.
Mielestäni kirkkomme on erittäin avara siinä mielessä että siellä ei ketään osoiteta sormella tai moitita jos ei ymmärrä jotakin asiaa. Tietenkin jotkut jotka tuntevat itsensä tarpeeksi läheiseksi henkilö kohtaan voivat joskus naljailla tai jopan tyrkyttääkin omia ajatuksiaan.
Ainoa asia jota EI tule tehdä on puhua KOVAAN vaativaan ääneen jostakin kirjoituksen kohdasta jota ei ymmärrä. Rauhallinen kysely on ihan ok jopa pyhäkoulussakin. Eräskin sisar oli löytänyt jotakin kiummallista Raamatusta ja kertoi nsiitäm kaikille... kukaan ei osannut vastata, mutta monet tutkivat asiaa itsekseen kotona jälkeenpäin. En muista mitä asia koski, muistan vain että asia selvisi minullekin tutkittuani ja keskusteltuani mieheni kansa asiasta.
Se että ei ymmärrä ei ole rikos. Mutta jos haluaa ymmärtää on ensin ymmärrettävä perusteet todella hyvin jotta sitten voi ymmärtää enemmän. Usein jos jollekulle tulee uskon kriisi se johtuu siitä että perusta on joko jätetty hoitamatta tai ei ole oiskeltu kunnolla. Siksi pyhäkoulukin puhuu aika paljon samaa aina... muta kyllä näin kun on mkirkossa ollut 30 vuotta alkaa huomnata että on sitä tietoa tullut lisääkin ihan noin yleisesti ottaenkin koko seurakunnalle. Uusien jäsenten on joskus vaikeata koska muut ovat jo paljon edempänä tiedoissaan. Mutta onneksi usein pyhäkoulu on tehty kaikille tasoille. Joskus olisi kiva jos olisi "ylempi luokkakin", mutta koska vain tuo tavallinen pyhäkoulu on tarpeeksi niin ei ole syytä laitta toista luokkaa joka kuitenkin olisi enemmän tai vähemmän spekulointia. Sen sijana jokainen saa spekuloida aivna mielin määrin, kunhan EI rupea sitä opettamaan.
Meitä rohkaistaan jatkuvasti Pyhien kirjoitusten opiskeluun ja jos omatoiminen opiskelu ei riitä niin voi aina pyytää opillista ongelma keskustelua Piispan kanssa tai vaikka vaarnan ihmisten kanssa. Virhe jonka jotkut kirkosta erotetut ovat tehneet on, että he vaativat selvitystä ja halventavat kirkon johtajia ja käyttäytyvät huonosti ja halventavasti ja sitten he väittävät, että heille ei vastata vaikka on vastattu, mutta he eivät halua ottaa vastauksesta vaarin. Sitten he kirjoittavat kirjassaan, että heille ei vastattu ja että hänet heitettiin ulos vaikka hän ei thenyt mitään, vaikka hän käyttäytyi erittäin sopimattomasti ja vaati vastausta. Hmmm...
Tietenkin asia riippuu hieman millaiseen seurakuntaan joutuu... niitä kun on niin moneksi... ja millaisia ystäviä, tuttavia saa... meitä on moneen junaan. On hyvä muistaa että vaikka kirkko on Jeesuksen Kristuksen kirkko siihen kuuluvat ihmiset eivät ole täydellisiä, eikä meille ole vielä kerrottu kaikkea, eli emme tiedä kaikkea.
Tervetuloa myös www.mormonismi.com sivustolle keskustelemaan... ja tuo kaverisikin!
Tällaisissa yhden totuuden uskonnoissa pyritään jäsenten kollektiiviseen yhdenmukaiseen mielenhallintaan.
Kovin voimakkaasti ryhmän identiteetistä poikkeavat mielipiteet koetaan uhkaavina ja ne pyritään mielenhallinta tekniikoita hyväksi käyttäen yhdenmukaistamaan.
Jotkut eivät kykene samastumaan yhdenmukaiseen ajattelutapaan ja loppujen lopuksi hän ajautuu itse tai hänet erotetaan ryhmästä. Erottamisen ryhmä kokee oikeutettuna.
Voimme olla yhtä aivan aidosti silloin, kun ymmärrämme evankeliumin oikein. Tätä yhtä olemista Kristus tarkoitti rukouksessaan:
Joh. 17
11 "Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. [Joh. 10:30]
12 Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. [Joh. 6:39, Joh. 10:28,29 | Joh. 6:70,71, Joh. 13:18]
13 "Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. [Joh. 15:11]
14 Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.
15 En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. [1. Kor. 5:10; 1. Joh. 5:19]
16 He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.
17 Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. [1. Piet. 1:22]
18 Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. [Joh. 20:21]
19 Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. [1. Kor. 1:30; Ef. 5:26; Hepr. 10:10]
20 "Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.
21 Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. [Ef. 4:3-6]
22 "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
23 Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
24 "Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. [Joh. 12:26, Joh. 14:3]
25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.
Nykyinen kristikunta ei ole yhtä siten kuin Kristus tarkoitti, mutta palautetussa kirkossa tuon yhtä olemisen voi aidosti tuntea, kun elää evankeliumin periaatteiden mukaan. Olemme erilaisia, mutta tunnemme saman totuuden ja yhtä olemisen, joka oli alkukirkossa.