Esko Seppänen: Liliuksen pelastusvene
Fortum on tullut tutuksi entisen toimitusjohtajansa Mikael Liliuksen yli 30 miljoonan euron optio- ja osakepalkkioista.
Summa on korkeaa kansainvälistä tasoa, niin korkeaa, etteivät yhtä paljon ole tienanneet edes kaikki banksterit, nuo amerikangangsterit, joiden ahneus tuotti kapitalismille sen kaikkien aikojen laajimman systeemikriisin. Banksterit söivät paljon isommasta kuormasta kuin Lilius, joka sai virtuaaliset potkut purtuaan häntä ruokkinutta Suomen valtion kättä.
Fortumin hallituksen puheenjohtajan paikalta niin ikään poispotkitun kettuherra Peter Fagernäsin todistuksen mukaan Lilius saa yhdeksän vuoden työstään yhtiössä lähes yhtä paljon eläkettä kuin oli hänen palkkansa. Se oli 72 000 euroa kuukaudessa.
Liliuksen seuraajaksi valittiin hänen kanssaan samoja Fortumin herraetuisuuksia nauttinut Tapio Kuula. Hän saa palkkaa 70 000 euroa kuukaudessa ynnä säilyttää tietysti vanhat optio- ja osakepalkkioetunsa.
Kuinka paljon on 70 000 euroa kuukaudessa?
Se on 2 300 euroa vuorokaudessa, pyhät arjet. Se on lähes 100 euroa tunnissa, yötä päivää. Tarvitaan monien kotitalouksien sähkönkulutus, jotta tulee turvatuksi Kuulan tuntiansio, joka juoksee hänelle sekä töissä että kotona.
Fortumin tehtävä on tuottaa voittoa. Sen edeltäjänä toimineen valtion kokonaan omistaman Imatran Voiman (IVO) tehtävä sen sijaan oli turvata Suomen sähköhuolto. Kun IVO fuusioitiin Nesteen kanssa Fortumiksi, sen omaisuus lahjoitettiin uudelle yhtiölle ehkä kolmasosahintaan sen todellisesta arvosta. Kun Fortum pörssitettiin, sen privatisoitavat osakkeet – eli Suomen kansallisomaisuus – myytiin alennusmyynnissä lahjahintaan ulkomaisille ”sijoittajille”.
Voiton maksimoimiseksi Fortum korottelee härskisti ja tuotantokustannuksiin vetoamatta sähkön kuluttajahintoja. Puolet, itse asiassa yli puolet, sen sähkönmyynnin tuotoista on liikevoittoa.
Hintojen korottelun taustalla on EU:n pyrkimys harmonisoida sähkömarkkinat ja samanhintaistaa sähkö kaikissa maissa.
Suomen halvan vesivoima- ja ydivoimasähkön tuottajille EU on antanut käyttöön kaksi voittoautomaattia. Toinen on tuotantokustannuksista riippumaton hinnanmuodostusmekanismi, mihin kuuluu keinottelu tukkusähköpörsseissä (ja myös ohi pörssien). Toinen on päästökauppa. Siinä päästöoikeuksien hinta saadaan lisätä myös sellaisen sähkön hintaan, joka on tuotettu ilman hiilidioksidipäästöjä.
Sähkön vähittäishinta ei EU:ssa riipu sen tuotantokustannuksista vaan ensi sijassa sen pörssihinnasta. Kun Suomessa sähkö on ollut halvempaa kuin muualla, EU-harmonisointi nostaa meillä sen vähittäishinnan sellaisten kalliiden tuotantokustannusten maiden tasolle, joissa ei esimerkiksi ole lainkaan halpaa vesivoimaa.
Voittoja on kasvatettu myös ylläpitämällä tuotannon niukkuutta.
Tuottajat eivät ole investoineet uuteen tuotantoon, ja tarjonnan niukkuudella on saatu aikaan ylisuuria voittoja. Fortumissa niitä on – turhaan – pantu jakoon ylisuurina osinkoina ulkomaisille sijoittajille.
Edes Lilius ei ole kehdannut jakaa kaikkia voittoja osinkoina.
Kun piti vältellä kotimaisia investointeja, jotta lisätarjonta ei laskisi sähkön hintaa, Fortum osti eurovoitoillaan sähköyhtiön (TGC-10) Venäjältä, kaukaa Uralilta. Siitä maksettiin viime vuonna 2 500 000 000 euroa, minkä ohella sen tuotannollisten investointien tarpeet vievät vielä 2 000 000 000 lisäeuroa.
Ongelma on investointirahojen kotiutus: saadaanko niitä koskaan takaisin.
Sitä vaikeuttaa merkittävästi ruplan devalvaatio. Sen ohella paikallispoliitikot eivät Venäjällä salline – äänestäjiensä etujen puolustajina – ulkomaisten yhtiöiden perivän energiasta samanlaisia ylivoittoja kuin sallitaan Suomessa ja EU:ssa.
On pelättävissä, että TGC-10:n oston lainat tulevat maksuun suomalaisten kotien sähkön hinnoissa.
Liliukselle ylisuuri eläke on pelastusvene turvaan sukellusvene TGC-10:stä (mistä taas ei selviä turvaan Fortum-laivan komentosillalle nostettu Tapio Kuula, joka on ollut Fortumin mies TGC-10:ssä).
Esko Seppänen
Fortum on tullut tutuksi entisen toimitusjohtajansa Mikael Liliuksen yli 30 miljoonan euron optio- ja osakepalkkioista.
Summa on korkeaa kansainvälistä tasoa, niin korkeaa, etteivät yhtä paljon ole tienanneet edes kaikki banksterit, nuo amerikangangsterit, joiden ahneus tuotti kapitalismille sen kaikkien aikojen laajimman systeemikriisin. Banksterit söivät paljon isommasta kuormasta kuin Lilius, joka sai virtuaaliset potkut purtuaan häntä ruokkinutta Suomen valtion kättä.
Fortumin hallituksen puheenjohtajan paikalta niin ikään poispotkitun kettuherra Peter Fagernäsin todistuksen mukaan Lilius saa yhdeksän vuoden työstään yhtiössä lähes yhtä paljon eläkettä kuin oli hänen palkkansa. Se oli 72 000 euroa kuukaudessa.
Liliuksen seuraajaksi valittiin hänen kanssaan samoja Fortumin herraetuisuuksia nauttinut Tapio Kuula. Hän saa palkkaa 70 000 euroa kuukaudessa ynnä säilyttää tietysti vanhat optio- ja osakepalkkioetunsa.
Kuinka paljon on 70 000 euroa kuukaudessa?
Se on 2 300 euroa vuorokaudessa, pyhät arjet. Se on lähes 100 euroa tunnissa, yötä päivää. Tarvitaan monien kotitalouksien sähkönkulutus, jotta tulee turvatuksi Kuulan tuntiansio, joka juoksee hänelle sekä töissä että kotona.
Fortumin tehtävä on tuottaa voittoa. Sen edeltäjänä toimineen valtion kokonaan omistaman Imatran Voiman (IVO) tehtävä sen sijaan oli turvata Suomen sähköhuolto. Kun IVO fuusioitiin Nesteen kanssa Fortumiksi, sen omaisuus lahjoitettiin uudelle yhtiölle ehkä kolmasosahintaan sen todellisesta arvosta. Kun Fortum pörssitettiin, sen privatisoitavat osakkeet – eli Suomen kansallisomaisuus – myytiin alennusmyynnissä lahjahintaan ulkomaisille ”sijoittajille”.
Voiton maksimoimiseksi Fortum korottelee härskisti ja tuotantokustannuksiin vetoamatta sähkön kuluttajahintoja. Puolet, itse asiassa yli puolet, sen sähkönmyynnin tuotoista on liikevoittoa.
Hintojen korottelun taustalla on EU:n pyrkimys harmonisoida sähkömarkkinat ja samanhintaistaa sähkö kaikissa maissa.
Suomen halvan vesivoima- ja ydivoimasähkön tuottajille EU on antanut käyttöön kaksi voittoautomaattia. Toinen on tuotantokustannuksista riippumaton hinnanmuodostusmekanismi, mihin kuuluu keinottelu tukkusähköpörsseissä (ja myös ohi pörssien). Toinen on päästökauppa. Siinä päästöoikeuksien hinta saadaan lisätä myös sellaisen sähkön hintaan, joka on tuotettu ilman hiilidioksidipäästöjä.
Sähkön vähittäishinta ei EU:ssa riipu sen tuotantokustannuksista vaan ensi sijassa sen pörssihinnasta. Kun Suomessa sähkö on ollut halvempaa kuin muualla, EU-harmonisointi nostaa meillä sen vähittäishinnan sellaisten kalliiden tuotantokustannusten maiden tasolle, joissa ei esimerkiksi ole lainkaan halpaa vesivoimaa.
Voittoja on kasvatettu myös ylläpitämällä tuotannon niukkuutta.
Tuottajat eivät ole investoineet uuteen tuotantoon, ja tarjonnan niukkuudella on saatu aikaan ylisuuria voittoja. Fortumissa niitä on – turhaan – pantu jakoon ylisuurina osinkoina ulkomaisille sijoittajille.
Edes Lilius ei ole kehdannut jakaa kaikkia voittoja osinkoina.
Kun piti vältellä kotimaisia investointeja, jotta lisätarjonta ei laskisi sähkön hintaa, Fortum osti eurovoitoillaan sähköyhtiön (TGC-10) Venäjältä, kaukaa Uralilta. Siitä maksettiin viime vuonna 2 500 000 000 euroa, minkä ohella sen tuotannollisten investointien tarpeet vievät vielä 2 000 000 000 lisäeuroa.
Ongelma on investointirahojen kotiutus: saadaanko niitä koskaan takaisin.
Sitä vaikeuttaa merkittävästi ruplan devalvaatio. Sen ohella paikallispoliitikot eivät Venäjällä salline – äänestäjiensä etujen puolustajina – ulkomaisten yhtiöiden perivän energiasta samanlaisia ylivoittoja kuin sallitaan Suomessa ja EU:ssa.
On pelättävissä, että TGC-10:n oston lainat tulevat maksuun suomalaisten kotien sähkön hinnoissa.
Liliukselle ylisuuri eläke on pelastusvene turvaan sukellusvene TGC-10:stä (mistä taas ei selviä turvaan Fortum-laivan komentosillalle nostettu Tapio Kuula, joka on ollut Fortumin mies TGC-10:ssä).
Esko Seppänen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asuinpaikkakunta määrittää kenen lankoja myöten sähkö kulkee kotiisi.
Muutin vuoden alusta Nokialle eli Wattenfalin verkon alueelle, nyt näitä sähkölaskuja on tullut muutama.
Huomioni on kiinnittynyt siihen että siirtomaksut ovat kolminkertaiset verrattuna kulutukseen !
Mieletön yhtälö kyllä shköyhtiöt osaavat rahastaa törkeästi näillä siirtomaksuilla.
Ei ole kilpailua verkoista ihmeellistämonopolilla rahastusta,vielä kun nämä verkot on rakennettu ajat sitten.
Omistajat tekevät hyviä osinkovoittoja kuluttajien kustannuksella ,eikä kilpailuvirastoa asia kiinnosta !
Vattenfall on Ruotsin valtion omistama energialaitos ja me suomalaiset joudumme maksamaan ruotsalaisille sähkönsiirrosta erittäin suuret siirtomaksut 3,48 snt/kWh ja erittäin suuren perusmaksun 13,11 euroa/kk.
Vattenfallilla on Suomen toiseksi suurin siirtoverkko.
Sähköverkkoa ei voi kilpailuttaa, joten Vattenfall laskuttaa mielensä mukaan.
Mutta ei se vielä mitään että ruotsalaiset omistavat Suomen toiseksi suurimman sähköveron.
Fortum on privatisoitu ja ulkomaalaiset omistavatkin Fortumista jo kolmanneksen.
Esko Seppänen kirjoittaa Hymyssä 12/2010 Fortumista:
- Vuosikymmenen ajan on ollut käynnissä rahojen palautus yksityisomistajille. Fortum on maksanut omistajilleen osinkoja noin 6850 miljoonaa euroa plus Neste Oilin yli miljardin euron arvoiset osakkeet. Kun Fortum jaettiin taas kahdeksi erilliseksi sähkö- ja öljy-yhtiöksi sen omistajille annettiin lisäosinkoina ilmaiseksi 85 % uuden Neste Oilin osakkeista.
Jos Fortumia ei olisi privatisoitu, valtio olisi saanut kaikki osingot itselleen ja voittanut privatisoimiseen verrattuna 2- 3 miljardia euroa - ja sillä olisi edelleen omistuksessaan vuoden 1998 alkuperäisestä 4 miljardin euron osakepotista tämän syksyn 18 miljardin euron arvoon nousseet Fortumin osakkeet, sekä erikseen puolentoista miljardin arvoiset Neste Oilin osakkeet.
Yksityisomistajia, joille Suomen valtio on toiminut joulupukkina ja joilla on Fortumissa joulu ainainen, täydentävät yhtiön optiolahjojen saajat, nuo itse itsensä yhtiön "hallitusammattilaisilla" palkituttaneet miljonäärit.
He olivat vuoteen 2010 mennessä vaihtaneet optioita 43.492.305 osakkeeksi, mikä on noin 5 prosenttia Fortumin osakkeista ja pörssiarvoltaan noin 900 miljoonaa euroa. Sillä osakemäärällä he toimivat sen yhteisvastuukeräyksen hyödynsaajina, jonka he toimeenpanevat itse itselleen sähkön hinnankorotusten muodossa.
Jos sataa, sähkön hintaa korotetaan. Jos paistaa, sähkön hintaa korotetaan. Jos ei sada eikä paista, sähkön hintaa korotetaan.
Sähkön hinnassa me maksamme meiltä varastetun kansallisomaisuuden ties kuinka moneen kertaan.
Siinä ei ole mitään järkeä, että kuluttajat maksavat Suomessa korkea energian hinnan, jotta Fortumin johtajat saavat miljoonapalkat, kahdenlaiset kannustinpalkkiot (sekä euroina että Fortumin osakkeina), ylisuuret eläkkeet ...
Siinä ei ole mitään järkeä, että Fortumin omistajat ovat pörssikeinottelijoita ja mahdollistaakseen isot osingot Fortum nostaa sähkön hintaa, ostaa omia osakkeitaan, jotka mitätöidään...
Siinä ei ole mitän järkeä, että Fortum ostaa Venäjältä 5 miljardin euron edesta vanhoja sähkölaitoksia, jotka tuottavat tappiota 100 miljoonaa euroa vuodessa, ja kuluttajat maksavat...
Siinä ei ole mitään järkeä, että Fortum markkinajohtajana sanelee Suomessa sähkön hinnan. Fortumilla on hallussaan Suomen suurin sähköverkko, joten sähkönsiirtomaksun, jota ei voi kilpailuttaa, päättää Fortum.
Fortumin ent. johtaja Lilius nostaa noin 2 miljoonan euron kannustin ym. palkkiot vaikka jäi eläkkeelle viime keväänä.
Vuonna 2009 Fortum maksoi Liliukselle palkkaa luontaisetuineen
864.783 €
ja vuoteen 2008 perustuvaa suorituspalkkiota
346.729 €
eli yhteensä 1.211.512 €
Lisäksi hänellä oli laskennallista bruttotuloa 725,504 € johtuen helmikuussa 2009 tapahtuneesta osakeluovutuksesta, joka perustui LTI-ohjelmaan 2003-2008.
Liliuksen ylisuuri eläke on 40.000 euroa kuukaudessa.
Fortumin energiapolitiikka on tullut suomalaisille kalliiksi, kun Fortum on kotiuttanut voittoja saadakseen johtajien optio-ohjelmat mahdollisimman tuottaviksi. Fortumin Norjan Barentsin meren öljynporausoikeudet myytiin, jotta johtajat saivat roimat optiot.
Fortum lopetti investoinnit ekologiseen energiateknologiaan, ja ryhtyi "investoimaan" johtajien optioihin.
Fortumin liikevoitto oli vuonna 2008 noin 1.800 miljoonaa euroa. Ovatko energian hinnan korotukset olleet tarpeellisia?
Talouspoliittinen ministerivaliokunta otti vuonna 2009 kantaa pitkän tähtäimen kannustinohjelmiin valtion omistamissa yrityksissä.
Osallistujille pitkän tähtäimen kannustinohjelmia (LTI) muutetiin siten, että johtajille ansaintajakson jälkeen myönnettävien osakkeiden enimmäisarvo (ennen veroja) ei voi ylittää yhden vuoden palkkaa.
Vuonna 2010 rajoitusjaksoa pidennettiin kahdesta kolmeen vuoteen. (Yhtiön osakkeita pitää kerätä kahden vuoden sijasta kolme vuotta, ennenkuin osakkeet voi realisoida).
Fortumin johto on ilmoittanut, että Fortumin nykyinen LTI-ohjelma täyttää valtion omistamien yritysten suositukset ja listayhtiöiden hallinointikodin 2008 ehdot.
Fortumin johtajille lahjoitetut osakkeet vuonna 2009:
Tapio Kuula 8682
Mikael Frisk 6292
Timo Kattinen 5174
Juha Laaksonen 7227
Maria Paatero-Kaarnakari 2643
Per Langer 2688
Mikael Lilius 22423
Christian Lundberg 6667
Fortum pitäisi valtiollistaa. Energiaa ei saisi antaa kasinokeinottelijoiden ja Fortumin johtajien pelinappulaksi.
Ruotsalainen Vattenfall on Ruotsin valtion omistama.