Avomies pahoinpiteli koirani....

Minä lähtisin. Olet ihan oikeassa noissa asioissa mitä itsekin mietit. Et tuollaista miettisi ellet itsekin tietäisi että sinäkin olet vaarassa.

Äkkiä karkuun. Käsittämätöntä. Tuollaisessa tilanteessa kannattaa vaan pistää tunteet sivuun ja ajatella järjellä. Olet vaarassa, koirasi on vaarassa ja mikäli saisitte joskus lapsia, olisivat hekin vaarassa.

tekisin ilmoituksen eläinrääkkäyksestä. Jättäisin heti, mitään toivoa ei olisi jatkosta.
Seli, seli.... mutta seuraava potilas olet sinä tai koira taas.

siis pitääkö koirasi asua miehen kanssa joka on pahoinpidellyt sen, siitä on varmaan jäänyt jo pahat traumat koiralle ja koira pelkää, koirasta voi tulla todella häiriintynyt kun joutuu asumaan kaltoinkohtelevassa kodissa... ja sinä hyväksyt sen... olet yhtä syyllinen eläinrääkkäykseen kuin miehesikin, koska annat sen jatkua.

Mutta jos haluat olla miehesi hakattavana, niin vie edes koira turvaan eläinsuojeluyhdistykselle, löytöeläinkotiin tai lahjoita hyvään kotiin.

Olet sinäkin aika tallukka, kun et yksinkertaista asiaa tajua! Eläinrääkkäys on rikos.

Voi pyhä yksinkertaisuus, kuvitteletko, että voisit hänet parantaa sormia napsauttamalla?

En ole tyhmä, enkä kuvittele "parantumista" sormia napsauttamalla. Tämä on vaan minulle uusi tilanne, en ole aiemmin ollut missään vastaavassa, joten saatan esittää tyhmiäkin kysymyksiä.
En ole mitään muuta ajatuksia läpikäynytkään, kun että koirallani on oikeus turvalliseen kotiin. Ja pelkään koko ajan, että tämä tapahtuma on jättänyt ikuiset arvet koiraani, ja että siitä tulee jossain vaiheessa häiriintynyt. Ja myös sitä että jos jään, annan mahdollisuuden sille että sama tapahtuu joskus uudelleen. Tiedän että syyttäisin silloin yhtä paljon itseäni, koska olen antanut sen tapahtua jäämällä väkivaltaiseen kotiin.
Tunnemyllerrys vaan on niin valtava. Lisään vielä että meillä on aina ollut hyvä, terve ja ihana suhde, ilman minkäänlaista väkivaltaa, ei edes henkistä.
Harmittaa että mieheni pilasi kaiken. Siksi tätä ehkä onkin niin vaikea ymmärtää, kun mitään viitteitä ei ole ollut ikinä ilmassa että jotain näin kauheaa voisi tapahtua.
Kiitokset jo kaikille vastanneille, ja edelleen saa kertoa näkökulmiaan :)

Jos hermo menee ja vahingossa sattuu pahasti, niin vahinkoja sattuu.

Jos hermo menee ja tarkoituksella pahoinpitelee, niin se on lähdön paikka. Heti.
Hermojen menetys kun ei ikinä jää yhteen kertaan.

En missään nimessä antaisi tuollaista anteeksi. Antaisin äijälle kengän kuvan persuuksiin. Eläimen pahoinpitely on sairasta! Rakas koirasi on vaarassa luultavasti myös toistamiseen. Eihän äijä tajua edes tehneensä mitään väärää. Saati että katuisi. Vaarassa olet myös sinä. Hui. Pelottavaa.

Koira muistaa aina ,mitä se hullu ukko on tehnyt !Seuraava olet vielä sinä,joka saa korvilleen.

Mä en kyllä voisi jatkaa enää suhdetta enkä antaa anteeksi, hoitoa suosittelisin joka tapauksessa, etenkin kun häpeäminen on noin vähäistä ja selitys noin surkea eikä itse tajua asiaa. Kyllä, väkivaltaisia ihmisiä on ja yleensä eläimestä on helpompi aloittaa, koska sitä on helpompi pitää vähempi arvoisena. Ikävä kyllä, yleensä, se jatkuu, puoliso voi osoittautua vähempi arvoiseksi ja lapsetkin. Kun menee vaan hermo, eikä tajua, että vika ei ole siinä, että menee hermo vaan siinä, ettei osaa lähteä kävelemään muualle ja purkaa hermojaan vaikka tyynyn hakkaamiseen vaan pitää hakata elävää olentoa. Mikä muuten huutaa ja uikuttaa, että aikamoinen psykopaatti saa olla, että pystyy sitä kuuntelemaan: ymmärtäisin että pieni vaiva on kyseessä, jos kerran lyö ja tajuaa jo siitä, että mikä vittu mua vaivaa, mitä mä teen: häpeäisi ja hankkisi apua, mutta se että pahoinpitelee koiran siihen kuntoon, että tarttee oikein eläinlääkärille viedä (siihen ei yksi lyönti/läpsäys riitä) ja lääkitys saada. Sairas on tuo sinun "muuten niin ihana" miehesi.

Tunteet myllertää, se on varmaa, tuo on pettämistä pahimpaan luokkaan, törkeä loukkaus, väkivaltaa ja raakuutta.
Tottakai se toistuu, kun ei ole edes katumusta. Ne miehet ja naiset, jotka ovat parantuneet väkivalllastaan, tuntevat katumusta, pahaa oloa ja hakevat apua, sillä heitäkin on, mutta ei kyllä tuolla asenteella. Todellakin lähtisin kävelemään, todellakin jättäisin ja siinä ei auttaisi enää puolustelut, menneet ihanat eikä selittelyt, raja olisi ylitetty. Jokaisen on vedettävä raja, ja minulla ehdoton raja menee väkivallassa.

Sinä tiedät tasan tarkalleen, minkälaisen miehen kanssa olet. Sinä olet miehen kanssa, joka on muuten ihana, mutta kun hänellä menee hermo, hän katsoo, että hänellä on oikeus pahoinpidellä toinen sairaalakuntoon. Näinhän se pohjimmiltaan on, koira tai ihminen. Tiedät ihan tasan tarkalleen, paljonko hän on osoittanut katumusta, miten selitellyt asiaa, onko itse hakenut apua tai haluaako edes parantua. Sinä tiedät ihan tasan tarkalleen millaisen miehen kanssa olet, sen tuo mies on teoillaan osoittanut. Aika selkeästi.

Sydän voi särkyä, voi olla ikävää, pettymys on varmasti suuri ja toivoisit kovasti, että asiat olisivat jotenkin muuten, mutta tosiasioita ne ei muuta.

Oma koirani on pahoinpidelty ja yritetty myrkyttää, ja se jätti siihen ikuiset arvet. Käy sääliksi sitä, se on ihana ja kiltti, hassu höpö, luonteeltaan, mutta nyt arvaamaton ja käy sääliksi se, ettei sen voi antaa tuntemattomia morjestaa enää, tai lasten lähelle päästää. Siihen kun saattaa sattua tai se saattaa pelästyä (äkkiliikkeet jne.). Se on hankalampi, mutta ihan hyvin ollaan pärjätty ja pääosin se on onnellinen, iloinen lenkkeilijä ja tutuille mukava. Sen lisäksi säälin sitä koska se on "pelottavan näköinen" ja kuitenkin ihan kiltti ja nynny, ja ihmiset pelkäävät sitä, vaikkei se koira mitään pahaa koskaan tehnyt, vaan ihminen sille. Vituttaa, etten pystynyt pitämään sen puolia ja koen että vika on minun, vaikken mitään asialle mahtanutkaan. No, onneksi me olemme selvinneet kuitenkin hänen vanhuusikäänsä saakka ilman enempää, ja hän on saanut muuten elää oikein mukavaa elämää. Ehkä se jotain auttaa. Mutta kyllä, pahoinpitely jättää jäljet myös koiraan ja nyt sinunkin pitää olla koirasi kanssa tarkempi ja miettiä enemmän, miten sitä kohdellaan. Koska lopulta, jos et näin tee, se koira maksaa siitä hengellään.

Ja muista, että jos se mies pahoinpiteleekin sinut, niin siinä vaiheessa sen sydän vasta särkyy: se kipu on kamala ja valtava, enkä puhu edes fyysisestä kivusta. Jos sydän voi särkyä muuten, se ei koskaan voi särkyä niin pahasti, kun että ihminen jota rakastaa tekee täydellisen petoksen, lyö/raiskaa. Se on sellainen painajainen, ettei toivo edes pahimmalle vihamiehelle. Se särkee sydämestä jotain pysyvästi.
Suojele itseäsi ja koiraasi. Usko tekoja.

sellainen asia et tuo hyvin todennäköisesti toistuu. Ja jossain vaiheessa se pahoinpitely voi kohdistua sinuunkin. Älä jää missään nimessä odottamaan enää 'parempia aikoja' vaan lähde mahdollisimman pian pois suhteesta. Se et mietit tuollaisia on jo hälytysmerkki.
t. Nimimerkillä kokemusta on

ja välittömästi. Koirallani ei ole muuta kuin minut, se ei voi itse päättää että lähdenpä lätkimään ja etsin parempaa seuraa. Vastuu koirani hyvinvoinnista menee siksi tietyssä mielessä ihmisten tarpeiden edelle että ihmiset voivat itse päättää omista elinolosuhteistaan.

Eli jos haluat jostain kumman syystä pitää miehesi niin anna edes koirallesi mahdollisuus hyvään elämään ja perheeseen ja luovu siitä.

Siis et ole tosissasi, että oikeasti vielä kyselet täällä, jätätkö tuollaisen aggressiivisen tyypin vai ei????????? Koiraparka, jos sillä on tuollainen emäntä! Suomessa on turvakodit täynnä naisia, joiden miehet eivät tunnu hallitsevan itseään. Odotatko, että sinä olet seuraava?

Herää todellisuuteen nainen! Oikeasti!

Pellolle vain moinen ukko ja kiireen vilkkaa! Edes sitä yhtä kertaa ei voi antaa anteeksi. Minun mielestäni olisi ollut hyväksyttävämpää pätkiä sinua (tai ketä tahansa muuta ihmistä) kuin viatonta eläintä. Eläimellä ei ole oikeuksia ihmisten maailmassa. Ja tosiaan, mieti myös sitä, jos seuraava kerta kohdistuu sinuun. Niin se vain on, että jos kerran lyö, tekee sen toistamiseen. Aina. Jos ei ole sen vertaa miestä että hillitsisi itsensä, niin miksi niin tekisi myöhemminkään?

Pois ja vähän äkkiä! Prkl kun ottaa aivoon tollaset heikot ihmiset! "Mitä mä teen kun mies hakkaa koiraa?" No mitä v*ttua luulet että sun pitäisi tehdä? Miksi sitä täällä kyselet! Jätä se ukko tai jos haluat jatkaa hänen kanssaan olemista niin sitten olet itsekin yhtä syyllinen koirasi pahoinpitelyyn kuin miehesi!

ja lähtisin antamatta koskaan anteeksi.

Olis olisin sinun tilanteessasi niin heittäisin miehen salamana pellolle enkä antaisi missään olosuhteissa anteeksi tuollaista tekoa. Pakko sanoa tässä vaiheessa että olen hyvin eläinrakas ihminen ja koirani on minulle kuin oma lapsi. Tästä päästääkin aasin sillalla aiheeseen; entäs sitten kun/jos teillä on lapsia ja äijältä "vaan" menee hermo uudestaan. Sinuna en jäisi tuollaiseen suhteeseen.

Ero ei tietenkään ole helppo ratkaisu tässäkään tilanteessa.
Mies saattaa vannoa ettei tuollaine tule enää toistumaan, mutta nyt kun on "jää rikottu" niin tapahtuneen uusiutuminen voi olla todennäköisempää.
Voimia sinne ja rapsutuksia koirallesi.

Mun mies pahoinpitelis mulle niin rakkaan lemmikin, jota oon tässä hoitanut ja sen terveyttä kaikin tavoin vaalinut (on tosi allerginen..) niin minä lähtisin! Mun mies on tosi "raju" kun suuttuu... saattaa lyödä seinään nyrkillä tai omalla päällään... mutta ei oo koskaan lyöny mua. Ja jos se ikinä kajois mun lemmikkiin, niin mä lähtisin! Se tarkottaa sitä, että se voi tehdä sen saman sullekki :(

Great! En ole väkivaltainen, mutta jos sama kohdistuisi omaan koiraani, niin päästäisin pirun irti. Eläin on aina ihmisen armoilla, eikä yksikään väkivaltainen teko ole puolusteltavissa. Kuinka voit edes pohtia suhteen jatkamista? Jos edes harkitset sitä, niin et ole ansainnut koiraasi, luovu edes siitä. Miehesi pitää huolen lopusta, eli tuhoaa itseluottamuksesi ja omanarvontunteesi.

Vaikka avomiehesi voisi käydä jossain psykiatrilla ja vihanhallintakurssilla, se ei tarkoita sitä, että olisit koirasi kanssa saman tien turvassa.
Lähde. Mies voi mennä silti kyseiseen vihanhallintakussille. Mies voi saada tämän "kohtauksen" vaikka olisikin jollain kurssilla, sitten on taas sinä tai koirasi, miksei jopa molemmat vaarassa.
Lähde jo, poistu. Minä lähtisin.

Joku päivä se olet sinä, tai teidän yhteinen lapsi... ohjaa vihan hallintakurssille, ja pidä taukoa.

Miksi ihmeessä et estänyt koiran pahoinpitelyä, katselitko vieressä? Helvettiin tollanen äijä, ei järkevä ihminen edes miettisi mitään anteeksiantoa.

Jos yhtään välität tai rakastat koiraasi tai itseäsi, niin äkkiä pois tuollaisesta suhteesta, sama tulee kuitenkin toistumaan, että miehelläsi menee taas hermot ja koirasi joutuu edelleen pahoinpideltäväksi ellet sitten sinä itse. Tee se palvelus edes koirallesi, että pääsee parempaan ja turvallisempaan kotiin, missä se saa rakkautta ja asianmukaista hoitoa loppuelämänsä ajan, ole niin ystävällinen!!
Minä en antaisi miehelle koskaan anteeksi koiralle aiheutettua tuskaa, koska koira ei pysty itseään puolustamaan ja jos puolustautuu niin tietenkin sitten puremalla ja siitähän mies vasta raivostuukin ja mahdollisesti koiran käy sen jälkeen vielä pahemmin, niinkuin koko ajan saa uutisista lukea..
Jos mies sinua rakastaa ja tietää että rakastat myös koiraasi, niin ei hänen pitäisi kyllä tuolla lailla käyttäytyä, mieti vähän.. rakastaako hän edes tarpeeksi sinua? Vai onko hän niin ressukka, että pitää purkaa viattomaan eläimeen omaa tuskaansa, kun ei muuhun pysty? Ota järki käteen naisena ja mieti mikä on oikein ja mikä väärin! Jos mies on sinulle tärkeämpi, niin onko niin vaikeata antaa se koira pois, tekisit sille hyvän palveluksen ja se muistaisi sen aina. Koirallakin on tunteet! Toivon, ettei sille jää loppuelämän traumoja tuosta miehesi käytöksestä. Tee nyt ajoissa se ainoa ja oikea päätös! Tsemppiä sinulle..

Jätä mies välittömästi, äläkä ikinä anna anteeksi. Jos koirasi saisi päättää, se olisi jo lähtenyt. Eläimet kun ovat näissä asioissa fiksumpia kuin ihmiset... Sun asia ei todellakaan ole hoitaa äijä psykiatrille tai aggressionhallintakurssille. Huolehdi itsestäsi ja koirastasi!

...talutushihna

http://vempaimia.net/2009/08/02/koiran-kanssa-kasi-kadessa-talutushihnan-ansiosta/

Eikä muuten kehtaa mies enää silittääkään koiraa!

...voisin vielä antaa itseeni kohdistuvasta väkivallasta, silloin minä päätän itseni puolesta. Koirasi veisin välittömästi asunnosta pois ja todennäköisesti seuraisin itse perässä. Eläimiin kohdistuva väkivalta on täysin raukkamaista, munattoman miehen toimintaa.

Mä hankin ensimmäisen koirani, löytökoiran, exäni kanssa.
Exä pahoinpiteli koiraa kännissä, villakoiranarttu 3kk onnistui saamaan keittiön tuolinkin rikki, kun exä potkaisi tämän tuolia päin koiran pissiessä lattialle
- äijä itse oli kännissä eikä jaksanut päästää koiraa ulos.
Mä lähdin koiran kanssa hyvinkin pian!!

Vuoden olin sinkkuna, elin vain työn ja koiran vuoksi. Kaikki vapaa-aikani meni koiran kanssa ollessa ja yrittäessä saada häntä hyväksymään taas miehiä
- koira kun pelkäsi veljeäni sekä isääni puoli vuotta eroni jälkeen.
Tapailin muutamaa miestä, mutteivat he pitäneet koirastani, syynä oli koiran arkuus ja muriseminen miehille, koira kun sattuu vieläkin, viis vuotta myöhemmin pelkäämään kaikkia miehiä, jotka haisevat vähänkin kaljalle.
Totesin heti miehille, että jollei koirani hyväksy heitä, en minäkään.
Nyt olen onnellisesti naimisissa, tämä ensimmäinen vanhempi koira on enemmän mieheni kuin mun perään ja otimme vuosi sitten toisenkin löytökoiran perheeseemme