Erään ystävän veli oli kuollut yllättäen viime viikolla. Yönä jolloin tuo majanmuutto tapahtui, oli ystävä nähnyt merkillisen unen liittyen veljeen ja surusanoma ei tullut sitten enää yllätyksenä. Meitä oli koolla pieni porukka hartaustilanteen jälkeen seurakuntarakennuksen aulassa, kun tästä kuolemasta keskusteltiin. Paikalla sattui olemaan henkilö, jonka isovanhemmat olivat saaneet tietää Jumalan ilmoituksena jo vuosia ennen kuolemaa, että he saavat amron lähteä samanaikaisesta tästä ajasta ( en kysynyt, miten Herra oli asiasta heille ilmoittanut). Niin vain oli sitten tapahtunut, että mummo sai sairaskohtauksen ja kiidätettiin sairaalaan. Sydän pysähtyi, muta elvytyksen ansiosta verenkierto saatiin vielä pelaamaan. Miltei samanaikaisesti omaisille soitettiin vanhainkodista, että mummon mies oli kuollut. Mummokin kuoli sitten jo seuraavana päivänä. En kysynyt oliko hän ollut tajuissaan elvytyksen jälkeen.
Tämä pariskunnan kuolema ei ole enää ihan tämän päivän uutinen - tapahtui ainakin viisitoista vuotta sitten ja muistan jo silloin, että siitä ihmeenä puhuttiin.
Tämä pariskunnan kuolema ei ole enää ihan tämän päivän uutinen - tapahtui ainakin viisitoista vuotta sitten ja muistan jo silloin, että siitä ihmeenä puhuttiin.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Eihän ne kuolleet edes samana päivänä. Vanhat ihmiset tuppaavat kuolemaan monesti peräkkäin. Ilmeisesti rakkaan ja vuosikymmeniä vierellä olevan ihmisen kuolema rasittaa liikaa jo heikkoa elimistöä.
miehensä kuolinsanomaa ennen kohtausta. Kyllä tuo hiustenhalkomista on vaikka eri päivinä lähtivät. On se kuitenkin melko harvinaista näin lähekkäin molempien lähtö ja kun he olivat puhuneet siitä omaisilleen etukäteen. On vaikea uskoa sattumaksi noin läheinen kuoleman ja aavistus siitä vuosia etukäteen. Kaksi sattumaako peräkkäin. Ukso sitten niin!
Mummoko oli sydän pysähtyneenä seuraavaan päivään?
PS. Jos verenkirto toimii niin silloin täytyy sydämenkin toimia. Sydän on se pumppu joka pistää sen veren suonissa virtaamaan.
Elvytettiin ja sydän alkoi toimia. Kuoli seuraavana päivänä. En kysynyt enkä tiedä oliko hän elvyttämisen jäkeen tajuissaan. Kuitenkin elvytys oli turha toimepide tässä tapauksessa ja periaatteessa mies ja vaimo pääisivät samanaikaiseti taivaan kotiin, niin kuin heille oli annettu ennaltä tietää.
Kaikkihan sinne pääse taikauskonne mukaan samanaikaisesti, sitten kun myyttinen Jeebus comes back. Tällä hetkellä he eivät tee mitään muuta kuin mätänevät haudoissaan kristillisen teologian mukaan.
Heidän ruumiinsa on nyt haudassa ja sen pituinen se.
Jaksa jaksa! Älä lannistu!
Et näytä tuntevan kristillistä teologiaa vaan pistelet omiasi. Höpsis!
Miksi sinä aina kirjoittelet tänne noita älyttömiä kertomuksia. Keksit ne itse, tai olet lukenut jostain hihhulilehdestä ja kerrot ne muka totena. Säälittävää.
ateistina. En minä jaksaisi olla evankeliumin työssä täysillä mukana, jos toditukset olisivat itseni sepittämiä tai ne olisivat "löysistä" lähteitä. Näitä ihmeellisiä asioita tapahuu todella, siksihän me uskommekin. Kuka jaksaisi uskoa Jumalaan esim. 35 vuotta ja ylikin jos mitään konkreettista ei tapahtuisi ja Jumala ei toimisi.
Mihin sillä pyrkisin? Mistä saisin voiman naruttaa itseäni ja toisia. Se olisi totaalista hulluutta.
Mihin sinä noilla paskapuheillasi pyrit? En minä voi tietää. Kai sinulla on joku tarve sepitellä noita juttujasi, koska olet sekopää.
Mitään p...puheita vaan ihan aitoja tapahtumia. ainoa motiivini on kertoa ja todistaa teille uskomattomille, että Jumala on ja elämä jatkuu myös kuoleman jälkeen. Ensisijainen asia on kertoa evankeliumia, mutta Raamattu kehoitaa myös todistamaan ja kertomaan kaikista Jumalan ihmiestä. Tämä on erityisesti niille tärkeää, jotka eivät voi muuten uskoa. Perustuu ihan Sanan opetukseen.
mitä olet tänne kirjoittanut. Etkä sinä tuota siksi tee, että kertoisit "jumalan ihmeistä" vaan ihan siksi, että olet vittumainen ämmä ja käyt täällä ihan vaan ärsyttääksesi. Se on ilmeisesti sinun perimmäinen motiivisi.
Pitäisi tehdä moisesta loppu. Turhaa ajan haaskausta se on ja ei kristillistä. Kuitenkin selvä ero on noiden sukausten ja todistusten välillä. Kyllä minä en keksi näitä taivasjuttuja. Ihan vakavissa mielissä usovaiset ovat: Jumala on, on myös iankaikkinen kadotus ja elämä taivaassa. Ei totuutta muuksi voi muuttaa.
Se sinä olet. Kukaan ei sinun juttujasi usko ja silti aina vaan tunget itsesi palstalle. Ethän sinä edes keskustele asioista, vaan heittelet noita paskajuttujasi palstalle ja painelet menemään. Uso, uso, uso sinä vaan, mutta menisit muualle usomaan.
'Kuka jaksaisi uskoa Jumalaan esim. 35 vuotta ja ylikin jos mitään konkreettista ei tapahtuisi ja Jumala ei toimisi.
Mihin sillä pyrkisin? Mistä saisin voiman naruttaa itseäni ja toisia.'
Sinä olet niin syvällä harhojes suossa, että et pääse sieltä pois enää, joudut uskomaan kaiken mitä lahkos piiristä sinulle syötetään, koska jos päästäisit epäilyksen edes käymään mielessäs, suohautas saattais täyttyä vedellä, eikä sinulla olis enää kehittämääs jumalaa kelluntaliivinä, vaan sekoaisit vielä pahemmin, lahkos sadut ei kuitenkaan riitä enää, siksi keksit noita tarinoita joissa jumala kastelee kukkia ja tappaa sukulaisias
'Se olisi totaalista hulluutta.'
Sitähän se onkin, et vaan huomaa sitä itse
Onpa rumaa tekstiä!
"Erään ystävän veli oli kuollut yllättäen viime viikolla."
Ompas hienoa ja kivaa....kiitos jeesus!
"Yönä jolloin tuo majanmuutto tapahtui, oli ystävä nähnyt merkillisen unen liittyen veljeen ja surusanoma ei tullut sitten enää yllätyksenä."
Kiitos jeesus, kiitos!
" Meitä oli koolla pieni porukka hartaustilanteen jälkeen seurakuntarakennuksen aulassa, kun tästä kuolemasta keskusteltiin."
jeesus meidät oli johdattanut yhteen, kiitos jeesus!
"Paikalla sattui olemaan henkilö, jonka isovanhemmat olivat saaneet tietää Jumalan ilmoituksena jo vuosia ennen kuolemaa, että he saavat amron lähteä samanaikaisesta tästä ajasta ( en kysynyt, miten Herra oli asiasta heille ilmoittanut). "
Kiitos jeesus tästäkin!
" Niin vain oli sitten tapahtunut, että mummo sai sairaskohtauksen ja kiidätettiin sairaalaan. "
Ja koska olimme sen ennaltatietäneet, ambulanssi oli jo etukäteen ennaltatiedetysti tilattu! Kiitos jeesus!
". Sydän pysähtyi, muta elvytyksen ansiosta verenkierto saatiin vielä pelaamaan. "
Kiitos jeesus elvyttävästä mudasta!
"Miltei samanaikaisesti omaisille soitettiin vanhainkodista, että mummon mies oli kuollut. "
Ilonaihe tämäkin. Kiitos kun otit mummon miehen tykösi. Kiitos jeesus!
"Mummokin kuoli sitten jo seuraavana päivänä. "
Pääsi taivaan iloihin. Kiitos jeesus!
"En kysynyt oliko hän ollut tajuissaan elvytyksen jälkeen."
Kyllä oli ollut. Et olisi voinut muuten kysyä 'henkilöltä' kyseistä asiaa. Tai olisit tietenkin, mutta ei olisi voinut kuitenkaan kertoa tarinoitaan!
Maailmassa tapahtuu jatkuvasti suuret määrät mitä erikoisimpia asioita.
Kun näitä tapahtumia sitten tulkitaan, asia muuttuu näkökulmakysymykseksi. Mikä tahansa tapahtuma voidaan vääntää vaikkapa nyt sitten uskonnolliseksi ihmeeksi, jos siihen vain halua löytyy. Joku toinen taas toteaa esim. "Sattuuuhan sitä..."
Näille tarinoille on tyypillistä muutama tutunoloinen lauserakenne.
"Eräs tuttavani kertoi..."
"Kuulin äskettäin kokouksessa..."
"Eräs sukulaiseni..."
Kun näitä eritasoisia ihmeitä on tutkittu, esim. ihmeparanemisia kokeneet joko vaikenevat tai sitten paljastuu se, ettei mitään ihmettä todellisuudessa olekaan tapahtunut.
Tähänkin ovat rehdit äärikristityt keksineet vakiovastaukset. Kysymys on JOKO siitä, että tutkijan asenne on ollut väärä - jep, olen todellakin tällaisen perustelun saanut! - TAI parantunut ei halua huomiota. Niinpä.
Olettaisin, että ihminen haluaisi julistaa parantumistaan suureen ääneen, mikäli se olisi kiistaton ihme ja asia olisi todistettavissa. Jostakin kumman syystä näin kuitenkaan ei näytä tapahtuvan. Ihmeellistä.
Tämä avaus menee enemmän parodian puolelle. Kun ihmeitä ei riittävästi löydy parantumisten puolelta, niitä aletaan etsiä kuolemista. Menestys on taattu tällä rintamalla. Kuolema osuu useimmille jossakin vaiheessa.
Tämä palsta on perofetiapalsta, joten pilkkaajat jotka eivät usko, voisitte mennä sinne minne kuulutte, eli homo- lesbo- ja kinkypalstoillenne. Siellä on kaltaisenne pilkkaajat rivissä kaltaistenne kanssa, ne saastaiset ajatukset päissänne. Älkää tulko tänne koska jos ette aiokaan keskustella asiallisesti tai pyytäkää ylläpitoa tekemään teille ikioma pilkkapalsta, jossa voitte vapaasti suoltaa tuota asiatonta tekstiänne.
Kyllä nämä ihmiset täällä, joilla on hyvä sydän, haluaisivat teillekin kertoa ilosanomaa, mutta kun te olette niin kovin kärkkäänä hyökkäämään heitä vastaan. Kristityt puolestaan ovat kaikkein huonoimpia puolustautumaan teidän aseille, koska pelaatte eri säännöillä. Sama pätee rikollisuutta ja lainvalvontaa. On kerta kaikkiaan säälittävää pelata rikollisten säännöttömillä antisäännöillä, heitä vastaan joilla on sekä moraaliset arvot että myös toiminnalliset säännöt elämässään. Olette siis vähän kuin varastaisitte tikkarin 5-vuotiaalta. Säälittävää! Kerata kaikkiaan säälittävää!
Kiitos kommentistasi JE. Tuon todistuksen myös ja tästä on todisteita useammalla henkilöllä. Sukulainen sairastuttuaan vakavasti oli saanut ilmoituksen etukäteen kuolemastaan; tarkan kuukauden, päivän ja kellonajan. Hän kertoi sen omaisilleen ja nämä saivat nähdä ilmoituksen toteutuvan syöpäsairaan luona ollessaan.
"Olettaisin, että ihminen haluaisi julistaa parantumistaan suureen ääneen, mikäli se olisi kiistaton ihme ja asia olisi todistettavissa. Jostakin kumman syystä näin kuitenkaan ei näytä tapahtuvan. Ihmeellistä.
Tämä avaus menee enemmän parodian puolelle. Kun ihmeitä ei riittävästi löydy parantumisten puolelta, niitä aletaan etsiä kuolemista. Menestys on taattu tällä rintamalla. Kuolema osuu useimmille jossakin vaiheessa. "
Olettaisi kyllä tuon kommentin perusteella, että I realisti kaikkitietävänä on kiertänyt kaikki Suomen mahdolliset esirukous- ja parantumiskokoukset. Tai, että edes on aktiivinen näiden ko. suorien TV7 ohjelmien kuuntelija /katselija. Eihän noin varma voi muuten olla.
Kuolemia on monenlaisia. On heitäkin, jotka selkeällä Suomen kielellä sanovat ennen silmän lopullista sulkeutumista, että Jeesus tulee noutamaan. Katsot varmaan tälläkin hetkellä TV7.
Jumalalle kuolema on vain yksi keino, ei ongelma. Jumalattomalle kuolema on armottoman Jumalan todiste Jumalan olemattomuudesta, koska he eivät tunne elävää Jumalaa.
Kerron erään tarinan:
Erään uskovan naisen vain parin vuoden vanha poika sairastui leukemiaan. Tämä nainen kutsui Rauno Helpin luokseen rukoilemaan pojan paranemisen puolesta ja Rauhohan tuli. Rauno kertoi että hän oli aivan varma rukoiltuaan että poika paranisi, vaan niin ei käynyt. Poika kuoli ja Rauno ihmetteli, koska tunsi että Jumalan vastaus oli tullut hänen sydämeensä rauhana ja rakkauden tuntemuksin. Heidän rukouksiin oli siis vastattu, mutta poika silti kuoli.
Tämä nainen pyysi kuukausia Jumalalta syytä miksi poika vietiin häneltä ja lopulta tämä nainen hylkäsi Jumalan ja alkoi pilkata Jumalaa joka paikassa minne meni.
Mutta eräänä yönä nainen alkoi nähdä samaa unta joka yö, jossa hyvin paha mies istuu kapakan nurkkapöydässä ja pelaa pasianssia sikari suussaan. Uni siis toistui monta kertaa, lähes joka yö, kunnes tuon pahan miehen piirteet alkoivat käydä naiselle tutuiksi, vähän liiankin tutuiksi. Kohta nainen tunnisti tuon pahan miehen. Se oli hänen kuollut poikansa ja tämän jälkeen Jumala vahvisti naiselle että sen sijaan kun nyt poikasi on täällä minun luonani, kuin että hän saisi elää menettämään Taivasosuutensa maan päällä. Se on suurta armoa se!
Jumalan siunausta kaikille profetian antajille ja niiden tulkitsijoille...
>>Mutta eräänä yönä nainen alkoi nähdä samaa unta joka yö, jossa hyvin paha mies istuu kapakan nurkkapöydässä ja pelaa pasianssia sikari suussaan. Uni siis toistui monta kertaa, lähes joka yö, kunnes tuon pahan miehen piirteet alkoivat käydä naiselle tutuiksi, vähän liiankin tutuiksi. Kohta nainen tunnisti tuon pahan miehen. Se oli hänen kuollut poikansa ja tämän jälkeen Jumala vahvisti naiselle että sen sijaan kun nyt poikasi on täällä minun luonani, kuin että hän saisi elää menettämään Taivasosuutensa maan päällä. Se on suurta armoa se!
Ei uni mitään mistään "vahvista".
Asia on vaivannut ilmeisesti uskovaista naista ja hänen päässään tapahtuneet kuvitelmat ovat hänet tiettyyn ajatukseen ohjanneet. Tai - joku rehti saarnamise on hänet ajatukseeen ohjannut,.
Tai koko juttu on vain tätä tuttua samaa paatosta. "Erään uskovan naisen..." Kuulostaako tutulta?
Näin se on minunkin käsittääkseni,että unet eivät vahvista mitään mistään.
Kyseessä on yleensä oman mielen manipulointi seikoista,vaikkapa unista,jotka kumpuavat tiedostamattomasta piilotajunnasta muuttuen päivätajunnassa "todeksi" siksi,että niin haluaa uskoa ja tulkita asiat.
Näihin asioihin voi,vaikka sitä ei itse ehkä tiedostakaan,vaikuttaa myös moni ulkopuolinenkin seikka.
Ihan maallisena vertauksena ihmisten mielen manipuloinnista esille voisi nostaa MainosTv:n ja yleensä mainostamisen tavalla tai toisella.
Siis tuo unijuttu? Kun lapsi kuolee, sitä sanotaan kaikkein raskaimmaksi kuolemantapaukseksi?
Eikä ihme? Se mistä JE kertoo ( että uskovan naisen 2-vuotias poika kuoli) ja sitten tämä alkoi nähdä unta, jonka ydisti poikaansa).
Toki tulee hoitamisen ammattilaiselle mieleen a) psykolginen defenssi: torjunta & selitys.
Psyyke ei tahdo hyväksyä asiaa, ja kehittelee "selityksen". Se on ihan normaalia psyyken toimintaa; tieteellisestikin tutkittua, ei siinä ole mitään kummallista sinänsä? Traumaattiset asiat synnyttävät erilaisia psyyken käyttäytymismalleja. Ne sopeuttavat ihmistä; tulevat kuin pehmentäväksi puskuriksi kauheiden asioiden keskellä. Ihmiset aivan tiedostamattaankin toimivat ns. defenssien tasolla, paljonkin.
b) Se selitys, että pojasta olisi tullut joku heittiö? Ja että hänet varjeltiin siltä kohtalolta? Ja että Jumala varjeli, esti sen? Selitys on asia, johon sivullisten ei ole tarpeen puuttua? Jos äiti on siinä käsityksessä, suotakoon hänen olla. On jo tarpeeksi kärsimystä siinä, että menettää pienen lapsen...
Ja tottahan se toki on, ettei 2-vuotias vielä ole synnin orja! Ja kun lapset kasvavat, monesti murheet ja huoletkin kasvavat samassa suhteessa! Lohdutus se on, Jumalaltakin, että lapsi on taivaskelpoinen.
Nimimerkin JE. kertoma case on juuri näitä traagisia "uskottelu-tapauksia"! Niitä on nähty alvariinsa vuosikymmenien varrella! Aina uusia "parantaja-puhujia" jotka uskottelevat, että "paranee, paranee... siitä ja tästä ja tuosta!" Siitä on kihittynyt oikein vallitseva trendi Suomessakin. Traagista siinä on se, että petkutetaan hyväuskoisia ja herkkiä ihmisiä. Annetaan väärää toivoa, ja kuviteltuja parantumislupauksia! Näit siis ON NÄHTY alvariinsa, mutta annas olla jos sanot sanankin kritiikkiä, niin johan on paha juttu!
Tämä JE:n kertoma on juuri tyypillinen, näin se menee usein:
"Rauno kertoi että hän oli aivan varma rukoiltuaan että poika paranisi, vaan niin ei käynyt. Poika kuoli ja Rauno ihmetteli, koska tunsi että Jumalan vastaus oli tullut hänen sydämeensä rauhana ja rakkauden tuntemuksin. Heidän rukouksiin oli siis vastattu, mutta poika silti kuoli."
Kyseessä oli petollinen hanke. KUN JUMALA jotakin asiaa varmana osoittaa, se MYÖS TAPAHTUU!
Mitkään sielulliset "väristykset" tai muut subjektiiviset "tuntemukset" eivät todista mitään!
Sellaisia "fiiliksiä" kokevat kaikki jotka esim. festareilla bailaavat hevirockin huumassa, ovat katsomassa liikuttavaa leffaa, taikka järisyttävää oopperaa! Taikka hehkuvat lätkämatsin katsomossa hurmoksen tasolla hilluen!
Mistä one kyse? Sielullisista fiiliksistä, joissa sellaiset kuvitellaan Jumalan toimintana. Tällaista kokemushakuista kristillisyyttä on joka puolella näkyvissä. Se ei ole uskoa, vaan uskottelua!
Kaikkein surkeinta on, että viattomat, hyväuskoiset ja asioihin perehtymättömät ovat tällaisessa uhreina. Ja sitten tosiaan - kun "uskottelun" tulos on aivan toinen? Henkilö ei parane vaan kuolee,
niin sitten on tuhat ja yksi selitystä. Karmeinta on, että aletaan syyttää ja syyllistää uhrin uskoa! Uskon puutetta? SINULLA ei ollut tarpeeksi "hyvää" uskoa, jne. Ei ihme että tällaisista seuraa mt-ongelmia, jopa suisidisia tapauksia. Uskon romuttumista. Jne.
Mutta homma pelaa, bisnes pyörii! Jonot kiemurtelevat, ihmiset kaatuilevat... Kaikki etsivät extremeä! Ihmiset ovat laumasieluja. Ovat infantiileja, mitä lienevät? Mutta tekijät? Saisi tuokin "parantaja" joka uskotteli 2-vuotiaan prantumista -- saisi hävetä silmät päästään ja mennä vaikka tukkimetsään? Siellä ei niin paljon vahinkoa tapahdu, vaikka petäjä kaatuu väärään suuntaan.
Ihmisten kärsimyksillä leikitteleminen on kauheaa. Olen tätä vastustanut vuosikymmeniä. Ja aina vain samat pelleilyt nostavat uusia tekijöitä kehiin!
Kerron toisen tarinan:
Tapahtui Japanissa vuosia sitten. Japanihan on tunnettu siitä, että USA yritti tuoda kivisydämiseen Japaniin kristinuskoa tuloksetta, mutta joka maassa meitä uskovia silti on. Kivisydämisyys vaan kuuluu ihmisluonteeseen, emmekä edes ymmärrä kunnolla Jumalan suuruutta, vaikka siitä puhuisimmekin.
Eräs tavallinen japanilaisperhe jonka nuorin lapsista (en muista enää hänen nimeään japaniksi) kävi ensimmäisiä kouluvuosiaan ja löysi opettajansa kautta tien tuntemaan Jeesus Kristus. Opettaja toimi siis krtistillisessä yhteisössä ns. pyhäkoulun opettajana. Tyttö halusi päästä aina sunnuntaisin tuonne pyhäkouluun oppimaan lisää Jeesuksesta.
Perhe oli hieman kummissaan ja suhtautuivat hieman epäilevästi tytön haluun mennä tuonne pyhäkouluun ja niinpä äiti halusi eräänä päivänä mukaan. Äidin käytyä vain kerran, hänen mielenkiinto heräsi tietää lisää ja niinpä hän hakeutui tuon yhdistyksen aikuisille tarkoitettuun hengelliseen kokoukseen, jonne hän jäikin sitten pysyvästi.
Kohta veljet ja sisaretkin osallistuivat tuon kristillisen järjestön tilaisuuksiin ja pian koko perhe oli uskossa, vain isä halveksui tuhahtaen perheelleen. Lopulta äiti otti kasteen ja isä jättäytyi tuosta tilaisuudesta pois, koska ei halunnut ymmärtää koko "roskasta" yhtään mitään.
Kului hetken aikaa ja isä suhtautui viileästi kaikkeen perheessä tapahtuneeseeen hengelliseen kääntymykseen ja Raamatun lukemiseen, sekä Jeesuksesta paasaamiseen.
Eräänä päivänä tuo pienimmäinen, joka aloitti koko homman, sairastui vakavasti. Hänellä todettiin aivokasvain, jota ei voitu leikata. Pian tytön kunto heikkeni ja hän menehtyi nopeasti. Isä murtui vasta tyttärensä kuolinvuoteella rukoilemaan ja perhe siunasi tyttären haudan lepoon, isän tultua viimein uskoon.
Tyttären nimeä en muista enää japaniksi, mutta suomeksi käännettynä hänen nimensä tarkoitti joka tapauksessa tiennäyttäjää. Mielestäni kerrassaan todistava seikka, jossa lopputulokselle välttämätön kuolema ohjasi viimeisenkin ikuiseen elämään eli lopulta koko perheen.
Jeesus ristillä kuollessaan meidän puolestamme oli yhtä viaton ja myös tiennäyttäjä koko ihmiskunnalle. Älkää siis aliarvioiko kuolemaa Jumalan kosketuksena elvyttäjänä, uhria tai surevia, uhria joka on kaikkein arvokkain ja sen uhrin antajalle kaikkein Rakkain, joka silti otettiin pois. Kyllä Jumalan Pyhä Henki näkee jokaisen sielun syvimpiin sopukoihin.
Sillä puute, sairaus, sota ja kuolema ovat vain Jumalan lähestyvä varjo kylmälle ihmiskunnalle.
Tähän täytyy sanoa sellainen seikka, että olen itsekin kokenut erittäin voimallisen ihmeen, jossa nimenomaan Jumala oli aloitteen tekijänä. Hän puhui minulle parantamishalustaan pitkiä aikoja, mutta minä en ollut valmis sitä vastaanottamaan. Monin tavoin Hän osoitti ja vahvisti uskoani, kunnes tuli päivä, jolloin sanoin, että saat parantaa. Ajatelkaas, "saat parantaa". Siis ihminen ei ole kuitenkaan valmis kohtaamaan Jumalaa, vaikka usein niin väittää.
Mikähän ajaa sinutkin täällä esiin nostamaan näitä tarnoita, jotka jokainen voi tavallaan tulkita.
Japani antautui Toisessa Maailmansodassa Oikeauskoisen ja Kristityn (!) USA:n pudotettua sinne aseista hirmuisimpia - atomipommeja; oletko kuullut? - peräti kaksi kappaletta. Sen jälkeen siitä on kehittynyt yksi maailman merkittävimpiä valtiota - asetitpa kriteeriksi sitten talouspolitiikan tai teknologisen kehityksen.
Japanilla on omat historialliset juurensa ja kulttuurillinen taustansa, joka pimeämmistä aikakausista huolimatta jättää kirkkaasti vaikkapa Suomen saavutukset varjoonsa.
Esille nostamasi tarina todellakin on vain tarina. Kun ihmiset menettävät lapsensa - syystä tai toisesta! - uskonnollinen paatoksesi tuntuu groteskilta ja irvokkaalta. Yhtä hyvin kai joku voisi vaikka väittää, että lapsi kuoli kristinuskoon kääntymisen vuoksi? No, todellisuudessa kukaan kai ei niin tee. Jos kyse olisi hieman erilaisesta asetelmasta, joku puhdasoppinen äärikristitty tosin saattaisi Uskon hylänneen perheen syyllistää!
Minua tällainen potaskan syöttäminen ihmisille ÄRSYTTÄÄ. On ihme, että joihinkin tällainen roska todellakin uppoaa. Mielestäni tällaisten "opetustarinoiden" syöttäjät ihmisille pitäisi esiin nostaa ja heidän motiivinsa tarkistaa.
Hyvä inhorealisti. Eroamme toisistamme hyvin paljon.
Käsityksemme maailmasta ja elämästä yleensä on kuin kylmä ja kuuma. Sinä käsität maailmasta kaiken ja minä käsitän elämästä riittävästi.
Lisäksi aika ja olemus on suurin ymmärryksemme ero. Sinulle 30 vuotta on pitkä aika ja minulle tuhat vuotta on lyhyt aika.
Sitten kuin piste lauseen lopussa. Sinulle kuolema on pelottava hyppy tuntemattomaan ja minulle se on voitto.
www.pelastussanoma.fi
-jarmo-
Uskonnollisella kentällä on varsin tyypillistä, että kerrotaan "liikuttavia" ja tunteita koskettavia tarinoita, jotta ihmiset pysähtyisivät ja kääntyisivät uskoon. Vuosikymmeniä sitten lähes jokainen ns. herätyskokous päättyi herkistävään kertomukseen ja herkistäviin lauluihin, ja kyyneliin. Eikä metodi näytä vieläkään menettäneen tehoaan? Edelleenkin parantamisen ja kaatamisen puhujaexpertit viljelevät samaa tyyliä: - kerrotaan herkistävä kertomus, saadaan ihmiset liikuttumaan, ja tekemään toivottuja asioita. Tuloksena on sielullisia kokemuksia, väristyksiä, liikutuksia. Ja, mikä surkeaa? Monet luulevat niitä "hengelliksi" asioiksi ja faktoiksi.
Kun sitten juhlahumu on ollut ja mennyt, ja arkinen arki astuu kuvioihin, ollaankin tyhjiössä?
Missä se ihana fiilis on? En taidakaan uskoa? En taidakaan olla parantunut? Otanpa taas lääkkeen.... ei tämä usko auta? Miksi? Usko ja uskottelu. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ja niillä on sen mukaiset tulokset.
Tämä "kertomus" - selostus eräästä hyvin tyypillisestä asetelmasta ei ole kiva? Moni sanoo jo heti - tuon kirjoittaja ei ole uskossa! Se on "vihollinen" - se pilkkaa uskonasioita!
Ei, ja vielä kerran ei! Minä en pilkkaa mitään, mikä on aitoa, oikeaa, todellista ja totuudellista.
Enkä ole kenenkään "onnen" ja fiilisten pilaaja. En ole todellisen uskon vihollinen. Mutta olen nähnyt tarpeeksi kauan, vuosikymmeniä, sitä surkeaa "satoa" jota "uskottelun jumalan" nimissä ja merkeissä puuhastellaan. Ja niitä surullisia tarinoita, joita ihmiset kertovat, kun ovat tulleet petkutetuiksi. Hämäytetyiksi. Jumalan asialla, Jumalaan vetoamalla.
Aina on aitoa ja väärennöstä. Kritiikkini ei sulje pois sitä faktaa, että porukoissa on AINA todellisia etsijöitä, apuakin moni saa, joka sitä todella Jumalala pyytää. Sitäkin lajia olen nähnyt. Mutta usein, valitettava päälinja on, että massoja liikutellaan joukosuggestion ja manipulaation tasolla. Vetoamalla ihmisen tunteisiin, vetomalla moraaliin ja joihinkin herkistäviin seikkoihin (jopa kuolemaan!) - liikutellaan ihmisten tahtoa toivottuun tulokseen.
Totuus on, ettei Herramme Jeesus - eikä Jumala ylipäätään - tahdo mitään käännynnäisiä! Mitä Jeesus sanoi? Matteus 23:15
"Voi teitä kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut! Kun kiertelette meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman kuin itse olette."
Valitettavasti 2000 vuotta vanha analyysi sopii tähän aikaan. Kierrellään siellä ja täällä... ja tulos
on valitettava? Yhä useampiin kuppikuntiin ja eriseuroihin hajaantunut kristikansa, keskinäisissä oppi-ja kannattajariidoissa hapantuva. . .
Mutta aika on ja tulee, että Jumala puhdistaa ja seuloo seurakuntansa. Jyvät ja akanat erottuvat. Uskon lapset ja uskottelun onttous erottuu. Jeesus kysyy niinkuin muinoin:
tahdotko seurata Minua? Ei houkuttele... sanoo pikemminkin: Tahdotteko tekin mennä pois?
(Joh 6:67). Hän etsii uskollisia, jotka vapaasta tahdosta ja vilpittömästä rakkaudesta Jumalaan Jeesusta seuraavat!
Näin nelikymppisenä sitä on huomannut, että se 30 vuottakaan ei lopulta mahdottoman pitkä aika ole. Tässä iässäkin aika jo jotenkin lentää.
Tuhat vuotta? En usko, että sinunkaan aikakäsityksesi ulottuu noihin sfääreihin. Aika harva teistä äärikristityistä nimittäin edes hahmottaa sitä, miten pitkä aika jo se tuhat vuottakiin on ja mitä kaikkea ehtii tällöin tapahtua.
Kaikkea en ole väittänyt tietäväni, mutta en oikein sulata sitäkään, että ihmisille suoranaista VÄÄRÄÄ tietoa syötetään sen enempää uskon kuin muidenkaan asioiden nimissä. Kyllä ihmisellä on vastuu siitä, mitä väittää ja jos se ei ole totta, normaali ihminen kykenee sen myöntämään.
Pelkään kuolemaa?
En oikein tiedä. En tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Sen näkee sitten. Jos jotakin on, se on mielenkiintoista nähdä. Jos taas ei, sitten ei.
Se kuoleman pelko tuntuu leimaavan enemmän teitä uskovaisia. Teillähän on HIRMUINEN hätä varmistaa se iänkaikkinen elämänne! Minulla taas ei. Jos en sitä koe, ok.
Kerrotko tarkemmin tuosta parantumisesta?
Tarinat ovat tosiaankin tarinoita joita kukin voi tulkita omalla tavallaan.Ja tulkinnastahan saa aina kiinnostavan jos siinä vedotaan tunteisiin.
Tämän toisen maailmansodan päättäneen kahden ydinaseen käytöstä Japania vastaan saisi aikaan satojatuhansia tarinoita.
Samoin koko II-maailmansodasta.Siinä menehtyi ja katosi arviolta yhteensä 50 miljoonaa ihmistä,sotilaita,naisia,lapsia,miehiä ja vanhuksia.
50 miljoonaa erilaista tarinaa....
Realisti kultasein, kaikkea ei kerrota...
Totuudenmukaisesti minun on vastattava, etten ole vielä toipunut asiaan liittyvistä asioista. En siis kykene niitä sinulle esittämään!
Kyseessä oli erittäin pitkä prosessi, joka kosketti niin minua kuin lastani. En edes voi enkä halua eritellä niitä osasia.
Sen voin kuitenkin sanoa, että ilman Jumalan väliintuloa olisin retkahtanut todella pahasti - itsemurhaan, viinaan, mihin vaan. Eikä perhettä olisi.
Että revi siitä!
Sinulle Inhottava realisti...
Kyllä asia on niin, ettei tällaisilla riiviö-foorumeilla kallisarvoisia aarteita levitellä revittäväksi?
En itsekään ryhtyisi - enkä ryhdy - moninaisia ihmeellisiä asioita TÄÄLLä enkä missään vastaavassa paikassa raportoimaan. Mutta asia erikseen on, että on ihmisiä, joille voi uskoa luettavaksi sellaistakin. Siellä, missä repivien koirankuonojen hampaat eivät pääse käsiksi.
Verrattavissa näin: a) on julkisia asiakirjoja b) asianosaisjulkisia ja c) salaisia.
Mitä Jumalan ihmeellisiin tekoihin ja sanoihin tulee, niissä on suurinpiirtein tuo jaottelu?
Kukaan järkevä realisti - uskova siis - ei hölötä sellaista julki, joka ei julkisille rienausfoorumeille kuulu. Mutta toki on monia asioita, jotka voi kertoa, jotka kestävät "valheidenkin tulen", saati tervettä arviointia!
En odotakaan, että täällä alettaisiin kovin henkilökohtaisia tarinoita julkisesti kertoilemaan.
Käsitin sanan "parantaminen" ehkä eri tavalla kuin sinä tässä tapauksessa. Minähän en henkilöhistoriaasi tunne.
Yleisesti ottaen suhtaudun näihin paranemistarinoihin skeptisesti.
Jos usko on elämääsi hyviä asioita ja tasapainoa tuonut, hyvä. Jokainen ansaitsee onnea elämäänsä.
Minulla ei ole olltu mitään ongelmaa kertoa niistä ihmeistä, myös kiistattomasta ja lääketieteellisesti dokumentoitusta parantumisesta, jossa Jumalan käsittämätön puuttuminen oli faktaa. Mutta sen olen tehnyt niissä puitteissa ja piireissä, joissa minut tunnetaan, eikä leimata "höperöksi" - vaan nautin uskottavuutta ja arvostusta. Ihmisenä, joka pysyy linjallaan, eikä höyryä sinne eikä tänne. Sellaiset ihmiset ovat iloinneet siitä, mitä Jumala on tehnyt.
Ovat iloinneet siitä mitä ovat nähneet. Joukossa ihan uskon ulkopuolella oleviakin, jotka ovat sanoeet: - kyllä sinun Jumalasi on tosiaan sinua auttanut!
Ja toki? Itsekin kiitän. Joka ikinen päivä. On niin paljon syytä ja aihetta! Köyhäksi jää kiitos, silti... Onnea? Kyllä! Kun pieni savi-ihminen, maan tomusta tullut ja tomuksi kerran tuleva, saa nähdä ja kokea että on Elävä Jumala - joka välittää, muistaa, huolehtii. Rakastaa. Eikö se ole onnea? Kyllä. Ja vielä kerran: kyllä! Onnea joka täällä alkaa kuin varjon tavoin, mutta muuttuu kirkkaudeksi, kerran!
Ei ihme, että apostoli Paavali tätä samanlaista "onnea" tuntiessaan lausahti kuningas Agrippalle:
"Toivoisin Jumalalta, että olipa vähällä taikka paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te jotka minua tänään kuulette tulisitte semmoisiksi kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta." (Apt 26:29)
Maijaliisa Hiekkanen
Tekstini oli suunnattu lähinnä nimimerkille "yksin armosta".
Toki siihen muutkin savat tietysti vastata.
Seuraavassa sodassa menee 4000 miljoonaa, eli 4 miljardia ihmistä. Olen pahoillani, mutta ottakaa sanani vakavasti. Kukaan ei ole niin tyhmä, ettei sitä tosiasiaa myös ymmrtäisi. Reaaliteetit ovat mitä ovat. Nuo 1. ja 2. maailmansota olivat pelkkiä harjoituksia ihmisten tuohamisesta. Varatkaa itsellenne turvaa jostain!
Parantuminen ja sairastaminen ovat hyvin kokonaisvaltaisia asioita. Sairaus voi siirtyä identiteetiksi ja siitä saa monenlaista hyötyä. Oletkos ajatellut sitä? Voi saada erilaisia tukia (rahallisia) sekä tekosyyn kaikkeen huonoon käytökseen. Näin kävi minun kohdallani. Oli helppo syyllistää muita - kun itsellä oli niin kovaa. Siksi kesti niin kauan sanoa: saat parantaa.
Ihmiset usein etsivät fyysistä parantumista ja korottavat sitä. Meidän kohdallamme nimenomaan fyysinen paraneminen (paranemiset) oli se kulmakivi, joka vapautti kaiken muun, mutta suurin voitto oli Jumalan työ minussa itsessäni. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat." Sitä halusin silloin ja haluan vieläkin kertoa.
Sairaus kuten kaikki muut kohtaamamme vaikeudet voivat parhaimmillaan viedä meitä lähemmä Jumalaa kokemaan Hänen rakkauttaan ja huolenpitoaa. Mietitään vaikka pientä lasta - milloin hän saa suuremman rakkauden ja hoivan kokemuksen, kuin sairastaessaan (en puhu nyt vakavasta sairaudesta)? Äiti tai isä kantaa mehua, voileipää, herkkuja, silittää, paijaa, antaa maata sohvalla katsellen piirrettyjä jne.
Lapsemme vakavamman sairauden ollessa kiihkeimmillään itkin yökaudet sitä, kenelle minä saisin olla heikko (kun lapselle oli oltava koko ajan läsnä). En ollut koskaan ollut siinä määrin heikko enkä saanut keneltäkään lohdutusta. Jumala ei ollut minulle isä tai äiti, eikä kenestäkään ihmisestä ollut siihen hommaan.
Kun sitten lapsemme muutaman kauhun vuoden jälkeen parani, koin Jumalan rakkauden ja huolenpidon niin valtavana, että sanoin kuin epäilevä Tuomas: "Minun Herrani ja Mestarini!" Jumalan konkreettinen vastaus oli jotain niin tyrmäävää, niin suurta ja nöyräksi vetävää.
Elämä on heittää eteen meille kaikenlaista. Otetaan siitä kaikki hyöty irti! Jota Jumala rakastaa, sitä Hän kurittaa! "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." Muista se! Ja "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Emme me voi rakastaa ellei Hän ensin osoita rakkautta meille! Niin kuin Israelin kansa joutui faaraon sotajoukkojen ja Punaisen meren väliin, niin meillekin tehdään! Ei apua edessä eikä takana! Missä sitten? Ylhäällä!
Meille kaikille on varattu tuo kokemus, se tulee Jumalalta: "Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa." (Job 42)
Mihin nämä realiteetit ja laskelmat tarkalleen ottaen perustuvat? Ja mitkä ovat ne tosiasiat myös tarkasti eriteltyinä ja myös maailmanlaajuisesti ajatellen??
Eli lyhyesti:Mitä,missä,milloin,miksi,miten,kuka,ketkä ja mistä syystä?
Kyselet täysin idioottimaista, kehdonomaista ruusustelua. Haluat tietysti välttää kaiken koska pelkäät, mutta kerron sinulle:
1. Ateistinen päätelmä:
Vanhoissa tietokirjoissa on vielä mainintoja maailman väkiluvunsta ilman vääristettyä tietoa. Tiedätkö siis montako ihmistä juuri nyt maailmassa tallaa ja montako ihmistä niiden jalanjäljet kestävät? Muistan vallan hyvin uutisen vuonna 2006 jossa sanottiin 6 miljardin ihmisen rajan menneen rikki ja ennusteen että 7. miljardi menisi jo vuonna 2012. Kun aloin tutkia miten historia on kehittynyt kansoituksen suhteen, niin huomasin että 2 miljadia meni rikki jo 1800 luvulla ja miljardi vasta 1000 luvulla. Sitten 1950 meni 3. miljardi rikki ja 1980 luvulla 4. miljardi. Seuraava miljardi vuonna 2000 ja 2006 kuudes. Sitten kun saavutamme 2012 seitsemännen miljardin, niin ei menee kahdeksanteen kuin kuukausia ja yhdeksänteen enää viikkoja. Tätä rataa tyhmempikin tajuaa. Vai mitä?
2. Raamatun sanaa:
Mistä me tiedämme Herramme tulemuksen ajankohdan: Katso kun näet viikunapuun jällleen vihertävän ja Israel kokoaa maansa muurit, torit ja vartiotornit, silloin kevät on lähellä. Aikoja te ette ymmärrä mutta näette kun ilta ruskottaa, tulee helle ja aamulla jos ruskottaa ja taivas on synkkä, tulee rajuilma. Lopunaikan on vaikeita aikoja, laittomuus lisääntyy ja monen rakkaus kylmenee. Kaksi kolmannesta tuhoutuu mutta jäännöstä ei hävitetä.
3. Saatanan palvojat, Illuminatit ja vapaamuurarit:
Heidän peruskivessään lukee ettei maailmassa saa olla koskaan 500 miljoonaa ihmistä enempää. He haluavat luoda oman maailmanjärjestyksen, jota hallitaan 100% kontrollilla.
Lopuksi totean että Raamattu sanoi tuon kolmannenkin, neljäntenä petona. Danielin lopunajan pedot (v500 eKr) Leijona=USA, Karhu=Venäjä, Muslimimaat=Pantteri (Kiina=vanha lohikäärme) + uusi, neljäs peto =uusi syntyvä maailmanjärjestys.
Vielä todistukseksi kaikille: Jumala sanoi jo Jobille kauan sitten: oletko sinä käynyt katsomassa taivaan lumen ja jään varastoja, jotka olen säilyttänyt viimeisiksi päiviksi? Vihjeenä tämän päivän Raamatun lupauksiin että "te tunnette säät, mutta aikoja ette" Mutta juuri säästä ja maailman luonnon ilmiöistä me arvaamme missä ajassa elämme.
on taito. Vastata pitkästi sanomatta yhtään mitään. Ja ennen kaikkea vastaamatta itse kysymykseen ollenkaan. Toivotonta.
"Ateistinen päätelmäsi" on aivan omassa päässäsi kehitelty. Väestönkasvua kuvaavat ennusteet eivät ole tuon tyyppisiä. Vilkaise tuosta esim. yhtä ennustettta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_väestö
On varsin todennäköistä, että maailman väkiluvun kasvu hidastuu samalla kun globalisaatio etenee - haluammepa sitä tai emme.
Raamatun sanaan pohjautuvat tulkintasi ovat sinun näkemyksiäsi Raamatun moniselitteisistä teksteistä. On olemassa myös erilaisia tulkintoja, sikäli kuin sillä nyt merkitystä on. Tulkinnat ovat vain tulkintoja.
Loppuosa tekstistäsi on valitettavasti kuvitelmiesi sekavuutta konkretisoivaa kaaosta.
Täysin i-maista ja kehdonomaista ruusustelua?
Pyydän tässä yhteydessä saada huomauttaa,että edellä esille tulleen I-kirjaimella alkaneen sanan käyttö vaikkapa jonkin henkilön yhteydessä saattaa asioita maallisesti tulkittuna ylittää tietyn sopivaisuuden rajat....
Minä en pelkää joten minulle voi esittää aivan minkälaisia "faktoja" tahansa aivan mistä asiasta tahansa.
Mutta esitetään sitten mitä "faktoja" tahansa niin ne eivät hätkäytä vaikkapa siitä syystä,että myös aivan "maallisella tasolla" olen saanut vastaanottaa kaikenlaista..
Nekin kommentit menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
PARHAINTA
on löytää elämänsä purrelle vakaa suunta jo nuorena
- itkeä aikanaan
- iloita aikanaan
- elää aikanaan - ja kuolla aikanaan...
PAHINTA
on harhailla läpi elämänsä pimeässä ja suuntaa löytämättä!
- padota surunsa, tuskansa, itkunsa ja ilonsa
- ohittaa elämänsä - elämättä
- kadottaa aikansa - kypsymättä
- kuolla taivasta näkemättä...
(1980)
Mitä tulee elämän ja kuoleman kysymyksiin...Kerron erään tapauksen.
Oli eräs uskova veli. Hän kamppaili ongelmissaan, mm. alkon kanssa. Oli myös väkivaltainen vaimoa kohtaan. Ja muulloin "saarnasi" ja lauloi Jeesuksesta... Sitten Jumala käski minun viedä tälle veljelle profetiaa, kehotusta parannukseen, oikein kirjallisesti. Jumala varoitti häntä jatkamasta "kahdella tiellä", ja käski myös lopettaa TV:n katselun (koska sillä oli ilmeinen "ote" niin ettei veli päässyt irti demonisista kahleistaan). Kävi niinkuin aina käy! Veli alkoi pilkata ja vihata minua. Irvaili ja solvasi, että mikä tuo akka on MINUA neuvomaan! Mutta vielä uudelleenkin Jumala käski viedä varoitusta, kirjallisesti. Jumala sanoi, että ellei veli tee parannusta, Jumalan kuritus tulee.
Ja lopuksi se tuli. Näin. Veli oli ehkä krapuloissaan? - ja lähtenyt syysmyrskyllä muikkuverkkoja yksinään nostamaan. Järvi on suuri, ja aallot sen mukaiset. Ja niin kävi, että vene kaatui ja veli joutui hyisen veden varaan. Siinä kylmettymisen keskellä veli huusi apua henkensä edestä. Mutta kuka kuulisi mitään sellaisen myrskyn pauhun keskellä? Jokainen järkevä ihminen oli lämpimässä neljän seinän sisällä... Mies huusi apua, tunnusti Jumalalle kapinansa, tunnusti syntinsä, sillä kuolema näytti aivan varmalta! Alkoi olla jo hypotermian tila.
Hädässä mies huusi Jumalaa! Sanoi: - Jos minut tästä jotenkin pelastat, teen parannuksen ja annan koko loppuelämäni sinun tahtosi tekemiseen!
Ja Jumala kuuli. Tapahtui ihme. Järven rannalla olevan sellutehtaan pojat olivat tulleet ulos tupakalle. Siinä seisoessaan he alkoivat ihmetellä ääntä, kuin joku olisi karjunut ja huutanut? Missä? He tarkensivat kuuloaan, ja niin oli! Ei kai kukaan hullu sentään järvelle ole lähtenyt tällä säällä? Mutta järveltä se tuntui kuuluvan? Kyllä. Varmistuttuaan huudon suunnasta, he ryhtyivät toimiin.
Lähdettiin etsimään valtavien myrskyaaltojen seasta. Ja lopuksi ääni johti onnettomuuden paikkaan. Pahoin kylmettynyt mies piteli kumollaan olevan veneen reunasta kangistunein käsin ja huusi apua...
Mitä tämän jälkeen? Saatuaan hoitoa ja selvittyään kauheasta kriisistä, mies täytti lupauksen Jumalalle. Ei enää pilkannut, ei profetioitakaan. Ei leikitellyt elämällä. Hän tiesi saaneensa jatkoaikaa! Näet, jolleivat ne tehtaan pojat olisi tulleet tupakille, hän olisi ollut kuollut mies!
Tämän perästä veli perusti hyväntekeväisyysyhdistyksen. Se toimii edelleen (alkaen v. 2001). Siinä hän on auttanut laitapuolen kulkijoita. Siellä toimii köyhien ruokala, ystävätupa. RAY on tätä toimintaa tukenut, samoin se kaupunki, jossa tämä toiminta pyörii. Kaupunki arvostaa niin paljon, että on antanut ihmisiä sinne palvelemaan.
Ja tämä kertomus? Veli itse on tätä kaikille kertonut, kuinka Jumala puuttui hänen elämäänsä! Ja itse olen kiittänyt Jumalaa, että näin hyvä lopputulos asiassa on, vaikka ei ollut helppoa viedä Jumalan varoitusta... silloin, niinkuin se ei koskaan mitään mukavaa ole. (Tämä tapaus on vain yksi esimerkki niistä monista tilanteista, joissa Jumala on lähettänyt sanaansa ja kehotusta viemään. Positiivisiankin asioita, mutta enemmälti on ollut raskasta sanottavaa.)
Jumala - rakkaudessaan -- yrittää ohjata meitä. Sanoa, mikä on meille hyväksi ja onneksi? Ja mikä viettelee meitä huonoon. Onnellinen se, joka arvostaa elämän laatua, sitä mitä Jumala antaa!
Maijaliisa Hiekkanen
JK. Vaikka tapaus on ko. seudulla tunnettu ja henkilö itse siitä julkisesti todistaa, en tässä (ilman hänen suostumustaan) voi kertoa henkilötietoja.