Gylling oli oikeassa että suomalaiset porvarit todellakin mielistelivät inhottavia tsaaristisia venäläisiä hajottamalla eduskunnan ja tekemällä muita toimenpiteitä. Edvard syyllistyi kuitenkin samaan syntiin nuolemalla Leninin ja Trotskin pyllyä!
Gylling oli oikeassa
lahtari komissaari
11211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi Gylling petti oman kansansa Suomen? Kuinka hän saatoi sitten tehdä saman vääryyden turvapaikan antaneelle Venäjälle? Hänethän tuomittiin Venäjällä kuolemaan kansanvihollisena!
Nikolai II, Suomen suuriruhtinas ja yksinvaltias, tai hänen täysivaltainen edustajansa rajamaassa; hänellä oli siihen silloisen lain suomat oikeudet.
Gylling ei ehtinyt paljon Leniniä nuoleskella, V.I. kuoli 1924, mutta oli käytännössä toimintakyvytön, kun Fanja Kaplan 1918 latasi niskaan muutaman nikkelihelmen. Trotski alkoi olla heikoilla jo 1920-luvun puolivälissä. Gylling muutti Venäjälle vasta 1920, joten Stalinin piireissä hän pyöri. Gylling kuoli jolloinkin 1937-1944; ampumalla tai nälkään tai muutoin luonnollisella neuvostotavalla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Gylling
kyllä hajoitti 31.7. 17 Venäjän väliaikainen hallitus, jota johti Kerenski. Sitä tässä kai tarkoitetaan? Keisari oli kukistunut jo maaliskuussa.
Gylling taisi olla eduskunnan jäsen.
Gylling ei todellakaan mielistellyt Kerenskiä. Kerenski hallitsi Venäjällä 1917 ja siirtyi sitten Pariisiin. Gylling teki 1917-1918 punakapinaa Suomessa ja kun se ei mennyt ihan ennakkokaavailuiden mukaan, hän siirtyi Ruotsiin jossa viihtyi vuoteen 1920 saakka.
Ruotsissa oli isompi bolsuverkosto kuin monet arvaakaan. Ruotsin kommunistinenpuolue oli muuten ainut puolue joka tuki Neuvostoliittoa sodassa Suomea vastaan. Leninin vallankumouksen aikana käyttämä puku oli ostettu PUB nimisestä liikkeestä Tukholmassa. Samasta liikkeestä jossa Greta Garbo työskenteli ennen näyttelijän uraansa myyjänä. Sam Greta Garbo joka näytteli ryssälutka Aleksandra Kollontaytä tai Kollontaita elokuvassa Ninotchka. Tai siis Garbon näyttelemä hahmo perustui pitkälti huora Wuolijoen ystävään Kollontaihin ja hänen elämäänsä.
näytteli pääosaa "Ninotchkassa". Hän oli Pariisiin lähetetty neuvostovakooja, joka viehättyi länsimaisesta elämänmuodosta ja - tietysti - rakastui mieheen joka edusti kaikkea jota hänen piti vastustaa. Elokuva oli komedia, anti-stalinistinen ja kielletty Neuvostoliitossa ja Suomessa.
Ruben Stillerin juutalainen isoisähän senkin ruotsalaisen huoran "löysi" joten eipä ihme että neuvostovakooja oli.
Olik's toi Kollo lättä?
Gylling oli hyödytön luupää aivan kuten Siveliuskin. Neuvostoliitolle ainakin Stalinin aika ylivoimaisesti hyödyllisimmät suomalaiskommunistit olivat Vilho Pentikäinen ja Aksel Berg. Neuvostoliitossa ei ihmisen arvoa mitattu ulkonäön, rodun tai kielen perusteella vaan saavutusten. Tämä olikin Stalinin vahvuus ja Hitlerin heikkous.
Aatun ajattelussa esimerkiksi surkein vaaleasilmäinen blondi ruotsalainen sotilas oli arvokkaampi kuin lahjakkain Neuvostoliiton aasialainen sotilas. Koko ajattelu kuulostaa järjettömältä mutta no sitähän natsismi parhaimmillaan oli.
Sisällissodan aikaankin Gyllingin rooli oli lähinnä toimia seremoniaalisena agitaattorina sillä aikaa kun Rahja, Aaltonen, Lehtimäki ja muut pätevämmät yksilöt hoitivat sotatoimet.
Vastustihan Otto Wille Kuusinenkin tsaarististen voimien venäläistämispyrkimyksiä. Tarkoittaako tämä sitä että Terijoen hallituksen pääministeri oli jotenkin kunniallinen mies!? No ei hitossa!
Samanlaisia ajatuksia esitti myös virolaiset ja latvialaiset kummanistit. Tuon ajan tilanne oli niin sekava. Luokkaerot näkyivät ympäri maailmaa selvästi. Maailman levottomuudet ja lopulta ensimmäinen maailmansota veivät tilanteen huippuunsa.
Suomi selvisi koettelemuksesta suhteellisen hyvin. Verellä on Suomen valtio rakennettu mutta kyllä se kannatti kun Venäjän nykytilannetta katsoo.
"NKP:n [=Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue] puoluekomitea antoi 10.12.1932, ja vahvisti tammikuun 1933 alussa määräyksen, jolla puolueen sääntöihin lisättiin sääntömuutoksella ”Seitsemän kohdan puhdistusohjelma”.
”Puolue tuli puhdistaa:
1. luokkavieraista ja vihamielisistä aineksista,
2. kaksinaamaisista, jotka pettävät puoluetta, jotka salaavat puolueelta todelliset pyrkimyksensä ja rikkovat puolueen politiikkaa,
3. avoimista ja salaisista puolueen ja valtion rautaisen kurin rikkojista,
4. rappeutuneista ja porvarillisten ainesten kanssa yhteen kasvaneista aineksista,
6. moraalisesti turmeltuneista, jotka sopimattomalla käyttäytymisellään alentavat puolueen arvoa ja tahraavat puolueen lipun, sekä
7. passiivisista aineksista, jotka eivät täytä puolueen jäsenten velvollisuuksia, eivätkä ole omaksuneet puolueen ohjelmaa ja sääntöjä eivätkä sen tärkeimpiä päätöksiä.
- -
Keskuskomitean ja keskuskontrollikomitean määräyksestä oli jo tammikuusta 1933 toukokuuhun 1934 puhdistusaalto kulkenut Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moskovan alueet. Puolue-elimet olivat ”itsekritiikin” kautta puhdistaneet lähes kaksi miljoonaa puolueen jäsentä ja puolue-ehdokasta.
Leningradin aluekomitea ja kaupunkikomitea tekivät yhdistetyn byroon kokouksessa 25.6.1933 päätöksen ryhtymisestä toimenpiteisiin myös ”epäkansallisten ainesten poistamisesta sosialistisesta rakennustyöstä”. (Arvo Ylärakkola: Edvard Gylling
– Itä-Karjalan suomalainen rakentaja, Keuruu 1976)
Noissa leireissä menehtyi lopulta miljoonien muiden ihmisten tavoin myös itärajan taakse v.1918 paenneet n.20,000 "epäkansallista" suomalaista, joiden joukossa teloitetuksi joutui myös Edvard Gylling.
”SKP:n ylintä johtoa edustanut Otto Wille Kuusinen oli yksi Kominternin keskeisistä johtohahmoista. Kuusinen kuului kolmikkoon, joka 1936 määritteli Kominternin linjanvedot, jossa asetuttiin ehdottomasti kannattamaan Stalinin vihollisten tuhoamista. Suurimittaiset puhdistukset [likvidoinnit] pantiin toimeen Kominternissä 1937.” (Lebedeva-Rentola-Saarela: Kallis toveri Stalin)