Toisen maailmansodan paras henkilökohtainen ase, toimii kauas ja lähelle, tulinopeutta, kestävä ja luotettava. Sakut ja japsit olivat hätää kärsimässä pulttilukkoisten rohjojensa kanssa kun jenkkipoika laittoi Garandin laulamaan!
Toinen lähes yhtä hyvä oli M1 Carbine. Se oli parempi kuin konepistooli, tarkka aina pariinsataan metriin. Se olisi ollut kakkosvaihtoehtoni, viidakossa ja katutaisteluissa ykkönen.
Jenkeillä oli muutenkin kaikken parhaat jälkäväen aseet. Thompson konepistooli, BAR-pikakivääri jokaisella miehellä oli puoliautomaatti tai automaattiaseet. Siihen vielä konekiväärit päälle. Näistä legendaarisin oli puolen tuuman raskas kk. Sen kun antoi puhua niin vihollista vietiin. Jenkit hukuttivat heidät tuleen!
Toinen lähes yhtä hyvä oli M1 Carbine. Se oli parempi kuin konepistooli, tarkka aina pariinsataan metriin. Se olisi ollut kakkosvaihtoehtoni, viidakossa ja katutaisteluissa ykkönen.
Jenkeillä oli muutenkin kaikken parhaat jälkäväen aseet. Thompson konepistooli, BAR-pikakivääri jokaisella miehellä oli puoliautomaatti tai automaattiaseet. Siihen vielä konekiväärit päälle. Näistä legendaarisin oli puolen tuuman raskas kk. Sen kun antoi puhua niin vihollista vietiin. Jenkit hukuttivat heidät tuleen!
Vastaukset 49
Vanhimmat
Hyvää tavaraa löytyi tosin muiltakin kuin jenkeiltä.
Paras kombinaatio tuon ajan kivääriryhmän aseistukselle olisi varmaan seuraava:
- konepistoolit Neuvostoliitosta (PPsh41, mielellään 9x19mm muutettuna)
- kiväärit USA:sta (M1 Garand)
- pikakiväärit Briteistä (Bren L4A3)
- pistoolit Belgiasta/Briteistä (FN Hi-Power)
Siinä olisi ollut murhaavaa tulivoimaa lähelle (PPsh) ja kauas (M1 ja Bren).
Joukkutasolle sitten lisäksi vielä brittien 50mm kranunheitin, jenkkien Bazooka sekä M1919 kevyellä kolmijalalla. Laatua!
Vain lähitaisteluase. Kun vihollinen on yli sadan metrin päässä ei konepistoolilla tee yhtään mitään. M-1 carbine, 30 patruunan lippaalla, siinä oli oiva ase. Lähitaisteluun sopiva ja paukussa riittää tarkkuutta vielä parin sataan metriin.
Ajattele jos suomalaisilla olisi ollut jatkosodassa jokaisella miehellä Garand tai Carbine, olisi ollut tulivoima jotain aivan muuta kun pulttilukkoisilla säheltäminen!
Avoimessa maastossa kp tosiaan menettää merkityksensä. Mutta alle sadan metrin ja etenkin lähietäisyyden yhteenotoissa ei tuohon aikaan juuri parempaa löytynyt kuin kp:n tulivoima, etenkin noiden rumpulippaalla varustettujen pyssyköiden.
Itse olisinkin jakanut sinänsä suhteellisen kevyesti varustetuille kp-miehille sopivasti pikakiväärin/ryhmäaseen patruunoita kantoon, jolloin heidän roolinsa pitkän kantaman taisteluissa olisi ollut suurelta osin ammusmiehenä ja tähystäjänä toimiminen pk/kvkk/kiväärimiehille. Lähietäisyydellä sitten kp miehet rynnäköimään konepisloin ja käsikranuin, kun muut antaa suojatulta itselataavilla sekä pikakivääreillä joukkueen kolmijalallisilla konekivääreillä.
Tuo M1 carbine oli kyllä ihan kiva peli sekin, mutta 2ms aikana siihen taisi olla saatavilla vain 10 patruunan lippaita, mikä ei kovin paljoa ole lähitaistelua ajatellen... Mutta jos niitä oli, niin sitten se voisi olla ihan kelpo peli tuon konepistoolin tilalle.
"Tuo M1 carbine oli kyllä ihan kiva peli sekin, mutta 2ms aikana siihen taisi olla saatavilla vain 10 patruunan lippaita, mikä ei kovin paljoa ole lähitaistelua ajatellen... Mutta jos niitä oli, niin sitten se voisi olla ihan kelpo peli tuon konepistoolin tilalle. "
Karbiini oli viidentoista laukauksen juttu. Ainoat varmasti sodassa käyttöön päätyneet automaattiset variaatiot lienevät olleet ne joita tehtailtiin varikkojoukkojen toimesta kentällä.
kuuleekin...muuten olisikin jotenkin mennyt mutta ....mutta...jenkkien bazooka......hellantuuteli sentään ja vähän jälleen rajaa korkkarikansalta!
No sehän oli jenkkien kehittämä M1A1 60 millinen sinko jonka perusteella sakut kehittivät sen ns.panssarikauhun.
Suomeen panssarikauhuja-ja nyrkkejä saapui jo huhtikuussa 1944,mutta ne pidettiin aluksi salaisina.
Vasta kun NL:n suurhyökkäys Suomeen oli alkanut,niiden käyttökoulutus aloitettiin ja niitä jaettiin eri joukko-osastoille.
Mitäs vikaa Bazookassa on?
Ase on suhteellisen kevyt, riittävän tehokas 2ms:n aikaisia keskiraskaita panssareita vastaan ja sillä pystyi ampumaan myös sirpale-, fosfori- ja savuammuksia jalkaväen tulitueksi. Tokihan se jää kakkoseksi Panzerschreckille raa'assa panssarintorjuntakyvyssä, mutta juurikin keveys ja ammusvalikoima puoltaa Bazookaa kiväärijoukkueen aseena. Varsinainen panssarintorjunta raskain asein onkin sitten pst-joukkojen heiniä.
Nykyäänhän Bazookan virkaa tst-kentän monitoimiveitsenä hoitaa menestyksekkäästi Carl Gustav- ja RPG- sarjan aseet.
"Toisen maailmansodan paras henkilökohtainen ase, toimii kauas ja lähelle, tulinopeutta, kestävä ja luotettava. Sakut ja japsit olivat hätää kärsimässä pulttilukkoisten rohjojensa kanssa kun jenkkipoika laittoi Garandin laulamaan!"
Erittäin kyseenalainen väittämä tuo. Yksittäisin jv-miehen kiväärin arvo, oli se itselataava tai pulttilukko, oli varsin vähäinen jv-ryhmän konekiväärin tai vastaavan luotiruiskun ollessa ehdottomasti tulivoimaisin ja dominoivin tekijä ryhmän aseistuksessa. Saksalaiset oivalsivat varhaisessa vaiheessa melkolailla oikein siinä, että he rakensivat ryhmänsä tulivoimaisen yleiskonekiväärin ympärille. Yhdysvaltalaiset mitä ilmeisemmin hekin tajusivat myöhemmin saman asian, koska BAR-pyssyjen määrää ryhmissä lisättiin varsin innokkaasti sekä armeijassa että merijalkaväessä. Laskuvarjojoukot sen sijaan adoptoivat rohkeasti vieläkin "saksalaisemman" lähestymistavan käyttäen tarkoitusta varten muunneltua vyösyöttöistä .30 konekivääriä.
Kuitenkin noihin luotiruiskuihin verraten US- armeijan paras sijoitus oli voimakas ja runsas krh ynnä tykistö eikä haittaa ollut myöskään runsaasta viestivälineistöstä ja sitä kautta tehokkaasta tulenjohdosta. Siinä se jv-divisioonan tappavin ase sitten olikin ja he olisivat pärjänneet tod.näk. vaikka vanhoilla springfieldeillä kunhan nuo asiat olivat kunnossa.
SVT-40, eli toisen maailmansodan aikoihin mainetta niittänyt erittäin tarkka puna-armeijan palveluskivääri, joka oli vissiin ensimmäinen itselataava taistelukivääri toisenmaailmansodan mäiskeissä. Länsimaiset versiot oli lähemminkin kopioita tästä maanmainiosta aseesta. Mitä venäläiset edellä, sitä länsimaat perässä. Näinhän se meni myöhemmin rynnäkkökiväärienkin kanssa kun jenkit kehittivät oman version ak-47:sta (M16) ja jumissahan sekin oli Vietnamissa.
http://en.wikipedia.org/wiki/SVT-40
"Ei todellakaan ollut"
Siis itselataava kivääri menestyksen salaisuus? Ei minustakaan
Oletko ihan varma, että ohjasit nyt tämän vastauksen oikealle henkilölle?
"SVT-40, eli toisen maailmansodan aikoihin mainetta niittänyt erittäin tarkka puna-armeijan palveluskivääri, joka oli vissiin ensimmäinen itselataava taistelukivääri toisenmaailmansodan mäiskeissä."
Riippuu siitä miten lasket "ensimmäisen". SVT: tä oli varmaan toisessa maailmansodassa taistelukentällä ensin, mutta kehitys noilla kivääreillä tapahtui jokseenkin samaan aikaan ja M1 ainakin hyväksyttiin palvelukseen ensin.
SVT-40 oli kyllä mainio ase ja m-1 Garand tuskin yhtään sitä parempi, joten periaatteessa ihan oikea vastaus. Samoin se oli tosiaan ensimmäinen itselataava sarjatuotannossa ollut kivääri toisessa maailmansodassa. Mitä tulee luotettavuuteen, niin se oli erittäin tarkka ja haluttu ase. Suomen ja Saksan armeijoiden käsissä kylläkin epävarma, koska he eivät yksinkertaisesti täysin tienneet kuinka kyseistä asetta tuli käyttää.
On ihan totta että m-1 tuli palveluskäyttöön aiemmin ja sitä valmistettiin massoittain länsi-liittoutuneiden käyttöön, vaikkei se koskaan lunastanut mitään ''Toisen maailmansodan paras henkilökohtainen ase'' -meriittiä. Keskustelun aikana mainitut puolustelut tälle väitteelle ovat täysin keksittyjä. Sitä voisi parhaiten kuvailla pikemminkin nimikkeellä ''Toisen maailmansodan loppupuolen tyypillisin henkilökohtainen ase.''
Jos herralle ei kelpaa Garand tai Carbine niin pulttilukkoisella sohlollako mielummin? Ajatteles jos suomalaisillakin olisi kesällä 1944 joka ukolla ollut joko edellämainitut olisi naapurilla tappiot olleet huomattavasti suuremmat.
Jos kerran kiväärillä ei ole mitään väliä vaan tykistö sodan ratkaisee niin miksi tuhlata rahoja edes pulttilukkoiseen. Vaarin tai faijan haulipyssy, kaupunkilaispojalla jouskari. Ei niillä mitään merkitystä kerran ole...
"Ajatteles jos suomalaisillakin olisi kesällä 1944 joka ukolla ollut joko edellämainitut olisi naapurilla tappiot olleet huomattavasti suuremmat."
Tuskin olisivat olleet kovin hirvittävän paljon suuremmat. Mieluummin meidän jalkaväelle jotain L-41 tai MG-42 tyylistä asetta käyttöön runsaissa määrissä.
"Jos kerran kiväärillä ei ole mitään väliä vaan tykistö sodan ratkaisee niin miksi tuhlata rahoja edes pulttilukkoiseen..."
Sinun kannattaisi ehkä lukea uudestaan ajatuksella eikä yrittää hölmösti kärjistää. Rambo-fantasioilla ei oikein ole paikkaa tässä.
"Keskustelun aikana mainitut puolustelut tälle väitteelle ovat täysin keksittyjä."
En minä ainakaan usko sellaista väittäneeni?
Löytyi mainio video kivääreistä, jotka ovat olleet aikoinaan hyvinkin mullistavia. Top 10 lista, jossa aseet ovat täysin väärässä järjestyksessä lukuunottamatta 1. sijalla olevaa ak-47:aa.
Listan länsimielisyyttä kovaa eritoten se, että listan loput kärkipään aseet ovat amerikkalaisia ja toisella sijalla on m16, joka on erittäin kuulu aiemminkin keskustelussa mainitusta Vietnamin sodasta jossa se todettiin täysin käyttökelvottomaksi. Minusta m-16 ei olisi kuulunut listalle ollenkaan, mutta tämä on näitä Discovery-dokumentteja jotka ovat varsin tunnettuja jenkkimielisyydestään.
Toisaalta kiva kuulla kun jenkit kerrankin kehuvat ak-47:aa oikein urakalla
http://www.youtube.com/watch?v=KvrG4T2K4sE
piti laittaa tänne vielä tämäkin Discovery dokkari. AK-47:lla ampuva ei näköjään osaa ampua aseella alkuunkaan, mitä tulee tarkkuusammunta -osioon. Näytti tuo esteen läpi ammunta -osio vain niin helkkarin hyvältä.
http://www.youtube.com/watch?v=G6BpI3xD6h0&NR=1
"Saksalaiset oivalsivat varhaisessa vaiheessa melkolailla oikein siinä, että he rakensivat ryhmänsä tulivoimaisen yleiskonekiväärin ympärille"
Onhan tässä totuuden siemen kyllä. Mutta toisaalta sakujen ratkaisu johti myös siihen, että kiväärijoukkueesta tuli konekiväärijoukkue: ryhmät kuormitettiin kk:n ammuksin, vaihtopiipuin, kolmijaloin jne. Taakan lisäksi muu aseistus koostui käytännössä vain pulttilukkokivääreistä. Tämä söi aika reippahasti lähitaistelukykyä ja myös manööverikykyä peitteisessä maastossa. Avoimessa maastossa kk:t rulettivat luonnollisesti tst-kentän kuninkaina.
Mg42 oli ryhmän aseeksi vähän turhan "järeä": järjetön yli 1000l/min tulinopeus söi patruunaa aivan tolkuttomasti.
...hyvä peli 2 maailmansodassa. Ampui lyhyttä patruunaa 7.62 x 41. Kevyt ja helppokäyttöinen.
Tehokkaampi patruuna kuin jenkkien karbiinissa.
Sama on muuten huomattu myös nykyisten aseiden kehityksessä eli jotkin tyyppi-aseet ampuvat aivan liian nopeasti, jonka takia esimerkiksi uusimmissa (myös länsimaisissa) rynnäkkökivääreissä tulinopeutta on pyritty hidastamaan, jotta panokset eivät loppuisi liian äkisti. Myös helppokäyttöisyyttä on pyritty lisäämään. Kyllä ne länsimaat viimeinkin ovat jotain venäläisistä rynnäkkötuliaseista oppineet.
Vertailun vuoksi tyyppi-aseiden laukausnopeuksia:
M-16: 945 lks/min
AK-47: 600 lks/min
FN Scar (vuosimallia 2009): 625 lks/min
"Onhan tässä totuuden siemen kyllä. Mutta toisaalta sakujen ratkaisu johti myös siihen, että kiväärijoukkueesta tuli konekiväärijoukkue.."
Sen vuoksi asetinkin sanani juuri noin: melkolailla oikein..
Saksalaiset pyrkivät sodan loppupuolella "palauttamaan tehoa" heikkeneville jv-divisioonilleen lisäämällä ryhmän automaattiaseistusta konepistoolien, rynnärien ja konekiväärien muodossa. Lisäksi tietty raketinheittimiä korvaamaan puutteellista tykkikalustoa.
"Mg42 oli ryhmän aseeksi vähän turhan "järeä": järjetön yli 1000l/min tulinopeus söi patruunaa aivan tolkuttomasti. "
Ei sinänsä väärä jos huomioidaan idea sen taustalla. Hallittuja purskeita joilla pyritään saamaan mahdollisimman monta osumaa minimiajassa ennen maastoutumista.
..on asejoka toimii vastapuolen kaliberit huomioiden toimiii moitteetta, jaa..,?
että ,Neuvostosotillailla olleen "semiavtomat" kivääri-kiikaariyhdistelmän, tarkka-amuntaan, mutta sen arvoa ei ymmäretty ilman kaukopartio kokokemusta, lahti/saloranta kp-...ns.suomi kp tää o kymysys ?
Näistä toisen maailmansodan jv-aseista on aika hankala asettaa mitään asetta ehdottomaksi ykköseksi. Laadultaan ne olivat hyviä lähinnä siksi,että rakenne oli yksinkertainen ja toimintavarma mikä vähensi häiriöalttiutta taistelutilanteissa.
Suomesssa käytössä ollut Lahti-Saloranta pikakivääri oli hyvä ase mutta johtuen sen mutkikkaasta rakenteesta niin lumi ja hiekka tukkivat sen helposti.Ei sovi unohtaa myöskään Suomi-kp:ia.Talvisodan alkaessa niitä tosin oli käytettävissä vähän yli 4000 kpl.Lähietäisyyksiltä se oli erinomainen.
Puna-Armeijassa konepistoolia ei ennen sotia pidetty muuna kuin poliisiaseena.Talvisodan kokemukset saivat NL:on kehittämään oman muunnoksensa Suomi-kp:sta.
Eräs rynnärien "esi-isä" on jäänyt hieman pimentoon eli Rynnäkkökivääri St.G (Sturmgehwehr) 44.
7,92 mm.St.G otettiin käyttöön Saksassa sodan loppuvaiheessa korvaaman jv-ryhmän kivääriä,konepistoolia ja pikakivääriä.Sillä voitiin ampua kerta-että sarjatulta ja sen lippaaseen mahtui 30 patruunaa:teoreettinen tulinopeus oli 500 laukausta minuutissa.Sen tärkein ja mielenkiintoisin ominaisuus oli 7,92 mm:n lyhyt patruuna,joka painoin vain kaksi kolmasosaa aikaisemmasta 7,92 mm:n kiväärinpatruunasta mutta lähtönopeuden ollessa 700 m/s se oli tehokas aina 400 metriin saakka.Rynnäkkökivääriä valmistivat Haenel,Mauser ja Erna.St.G painoi 5,2 kiloa ja sen kokonaispituus oli 94 cm.
Kun rynnäkkökivääri St.G 44:n kuvaa katselee niin voi päätellä helposti sen,että mikä ase oli esimerkkinä esim.Ak-47-rynnäkkökiväärille.Ja sitä kautta suomalaiselle Rk-62:lle.
Ase oli pitkähkö ja hirveän painoinen (ladattuna 6 kiloa!) eikä ergonomiakaan mikään huippu ollut. 7.92x33 oli taas patruunana sen verran tymäkkä, että sarjatulen tehokas käyttö oli sillä vähän niin ja näin ja aseen tehokas kantama rautatähtäimillä oli noin 300m enintään, johtuen hitaasta nopeudesta ja kaareutuvasta lentoradasta (samoin kuin 7.62x39mm AK47 ja RK62/95).
Ihan OK ase, ei siinä mitään. Mutta tosiaan hieman yliarvostettu.
Tämän StG 44:sen suhteen lienee huomioitava se,että se kehitettiin ja otettiin käyttöön sodan loppuvaiheilla.Voi olla,että näistä syistä johtuen se kehitettiin hieman kiireellä.Jossitellen voisi sanoa,että jos kyseistä kanuunaa olisi alettu kehittämään vaikka vuonna 1942 niin lopputulos olisi saattanut olla toisenlainen.
Kieltämättä täytyy sanoa että 7.92x33 patruuna oli melko jämäkkää tavaraa ja pyssyn osumatarkkuus joskus vähän niin ja näin.Mutta käsittääkseni tulosta tuli kun osui!
Tämän 7.62x39mm AK47 ja RK 62/95 luodin lentoradasta ja kaareutuvasta lentoradasta voisi sanoa että Suomen peitteinen maasto on kyseisen kaliberin luodille sopiva juuri peitteisestä maastosta johtuen jolloin perustaisteluetäisyys lienee 150-200 metriä.
Tästä 7.62x39mm AK47-rynnäkkökivääristä kehitettiin 1970-luvulla muistaakseni 5.45 kaliberin eräänlainen NATO-versio eli AK74.Tämä malli lienee pääsosin Venäjän erikoisjoukkojen käytössä.
Eräs jenkkien II-maailmansodan aikanana käyttämä ase oli lyhyt kivääri Winchester 1897.Tämän mallin kivääristä kehitetty yksittäisase oli USAn asevoimien käytössä sen käymissä sodissa 1900-luvulta aina Vietnamin sotaan asti.Se oli amerikkalaisittain ilmaistuna 12.kaliberin eli 8.64 mm:n kivääri,jonka lippaaseen mahtui 6 patruunaa.Se oli erittäin tehokas lähitaisteluase ja sitä suosittiin nimenomaan viidakkotaisteluissa.Aseen teho oli parhaimmillaan 75 metrissä,mutta rynnäköissä ja partioissa sitä käytettiin menestyksellisesti lyhyemmiltäkin etäisyyksiltä.
"Tämän 7.62x39mm AK47 ja RK 62/95 luodin lentoradasta ja kaareutuvasta lentoradasta voisi sanoa että Suomen peitteinen maasto on kyseisen kaliberin luodille sopiva juuri peitteisestä maastosta johtuen jolloin perustaisteluetäisyys lienee 150-200 metriä. "
Toisaalta voisi sanoa, että nimenomaan peitteisen maaston takia meillä olisi enempi käyttöä nopealle ja suoraan lentävälle luodille, jolla on helpompi saada osumia kun maali on näkyvillä vain lyhyen aikaa. 7.62x39 ampuminen on aikamoista kaaritulta yli 150m matkoille ja osuminen ilman tarkkaa etäisyysarviota tai liikkuvaan maaliin on enempi haasteellista.
"Tästä 7.62x39mm AK47-rynnäkkökivääristä kehitettiin 1970-luvulla muistaakseni 5.45 kaliberin eräänlainen NATO-versio eli AK74.Tämä malli lienee pääsosin Venäjän erikoisjoukkojen käytössä."
5.45mm AK74 tuli käyttöön Neuvostoliitossa 70-luvulla ja se on ollut jo pitkään sikäläisen sotilaan peruspalvelusase. Eli 5.45x39 on ollut Venäjän peruskaliberi jo kolme vuosikymmentä. 7.62x39 AKM (eli AK47:n tuoreempi versio) on enää varmuusvarastoissa ja rajoitetussa käytössä erikoisjoukoilla. Eli 5.45x39 vei voiton
"Eräs jenkkien II-maailmansodan aikanana käyttämä ase oli lyhyt kivääri Winchester 1897."
Niin... Ei tuo mikään lyhennetty kivääri ole vaan pumppuhaulikko.
"Se oli amerikkalaisittain ilmaistuna 12.kaliberin eli 8.64 mm:n kivääri"
12-gauge haulikon piipun halkaisija on kylläkin 18.53mm, kalibereissa se on .729
"Aseen teho oli parhaimmillaan 75 metrissä,mutta rynnäköissä ja partioissa sitä käytettiin menestyksellisesti lyhyemmiltäkin etäisyyksiltä. "
Haulikon kantama on käytännössä MAKSIMISSAAN tuo 75 metriä (ainakin täyteisillä, buckshotilla todnäk enempi 50m) ja tehokkaimmillaan se on juurikin lyhyillä etäisyyksillä...
Sanoisin näin siihen että termini ja muut ilmaisuni ovat hieman haussa sen,että siitä kohta 10 vuotta kun jäin täysin palvelleena eläkkeelle ammattisotilaan hommista.
Ja kun nykyisin voi ottaa asiat lähinnä relax-tyylillä niin lienee selvää että ne,esimerkiksi pyssyihin ja niiden ominaisuuksiin jne..-liittyvät asiat eivät enää ole niin kirkkaina mielessä.
Mutta aikoinaan nekin jutut kyllä muisti vähän niinkuin "heti tässä ja nyt-tyylillä".
Aikansa kutakin...
"Sanoisin näin siihen että termini ja muut ilmaisuni ovat hieman haussa sen,että siitä kohta 10 vuotta kun jäin täysin palvelleena eläkkeelle ammattisotilaan hommista."
Minä sanoisin enemmänkin, että nämä "termiongelmat" ovat peräisin E. Bauerin Toinen Maailmansota -kirjasarjasta , josta olet ilmeisimmin ottanut nuo molempien aseiden kuvaukset tai ainakin ne ovat täysin identtisia Bauerin tekstien kanssa.
STG44:n kuvaus, jonka annoit ekassa viestissäsi on suoraan nostettu TM osa. 4 sivulta 502 ja tuon 1897 "kiväärin" kuvaus puolestaan heti seuraavalta sivulta 503.
Bauerin kirjat ovat hyviä yleisviitteitä ja parempia kuin monet muut, mutta ihan kaikkea niissäkään kirjoissa ei tule ottaa Raamataun sanana. Tämän 1897 "kiväärin" kanssa nuo ongelmat juontuvat varmaankin suomentajan väärinkäsityksistä.
Sanoisin että yli 300 metrin kantama käsiaseella, olkoonpa rynnäkkö- tai muu kivääri (konekiväärit erikseen) on suomalaisessa maastossa melko teoreettinen. Maaleja ei ole näkyvissä noin kaukana ja jos on, niin oletteko koettaneet ampua 300 metriin esim. hirvikiväärillä? Ei ole lasten leikkiä. Koko vyön saa ampua ennen kun miestä kylmenee.
Koko rynnäkkökiväärin idea oli se huomio että tavallinen sotilas ei ammu yleensä yli 300m. Päässä olevia kohteita. Tästä syystä saksalaiset kehittivät lyhyen patruunansa ja Stg 44. Rynnäkkökiväärin. Se korvasi konepistoolin ja kiväärin. Jenkkien puoliautomaattinen M1 carbine ei ollut rynnäkökivääri, sen patruuna oli huomattavasti heikkotehoisempi kuin saksalainen 7,9x33mm. M1 oli myös ohut helposti kuumuva piippu.
Stg 44 oli kieltämättä painava ase, painoi ilman lipasta 4,3kg. Eli saman verran kuin tyhjä M1-Garand. Tämä johtui siitä että ase tehtiin prässätyistä metallilevyistä. Ase kuitenkin täytti sille asetetut vaatimukset ja oli haluttu sotilaiden parissa.
Miten muuten M1-Garand oli 'parempi' kuin esim. Gw-43? Saksalaisten puoliautomaatti, joka on lähin vertailuase?
Armeija-aikana ammuttiin useasti rynkyllä 300m radalla. Kyllähän kuula epäilemättä sinne asti hyvin lentää mutta sillä kohtuu alkeellisella reikädiopterilla tähdätessä osuminen on ihan herrassaan. Etujyvä on tähtäyskuvassa leveämpi kuin taulu. Er asia sitten jos taistelutilanteessa ruimii sarjatulella tähtäystaktiikalla "ääntä kohti".
"Jos kerran kiväärillä ei ole mitään väliä vaan tykistö sodan ratkaisee niin miksi tuhlata rahoja edes pulttilukkoiseen. Vaarin tai faijan haulipyssy, kaupunkilaispojalla jouskari. Ei niillä mitään merkitystä kerran ole..."
Hyvin sanottu. Nykyäänkään ei tarvitse rahoja rynkkyihin tuhlata, valtio pakko-ottaa hirvikiväärit ja haulikot, kyllä ne kelpaa aivan hyvin. Rynkyt myydään vinku-intiaan jotta saadaan ostettua uudet hävittäjät. Niillähän voi kylvää pommeja vihollisen niskaan.
Kuules nyt Ämerikkalainen joka tulit Suomalaiselle suomi24 sivustolle.
M1 Garand ja M2 Carpine ovat ensimmäisen maailmansodan aikuisia aseita.
M1 Garand on protoase jolla tutkittiin itselataavaa asetta. Mitään järkeähän ei ole aseen toiminnassa kun makasiini ja itselataava-ase on yhdistelmänä.
M1 ja M2 aseissa oli lisäksi diopteri, eli millimetrin reikä taka tähtäimessä. Tälläisellä tähtäimellä ei hämärässä näe lainkaan tähdätä. Lisäksi maalin haku diopterin läpi tähdäten on vaikeaa ja hidasta.
Oikeassa M1 ja M2 aseessa on hahlojyvä tähtäin, irtolipas, kiväärikranaatin ammuntaputki, kaasumännän sulkuventtiili, kiväärikranaattien ammunta suuhinen (panssarin torjunta laukauksia varten), tulen vaihdin kerta sarjatuli, optronisen punapiste ja kiikaritähtäimen kiinnitys mahdollisuus.
Lisäksi aseen lukon tulee olla tehty kuva osista jotka heittävät likaa ja muuta lukon päälle kertyvää pois. Lukko on M1 ja M2 aseissa vanhaa ajattelua, avoin kaikelle taistelukentän lialle.
Paras kaliiperi on M1: 7.62x51 ja M2: 5.56x45.
Paras jalkaväki kivääri on keskikahva. Tässä lipas kiinnittyy kahvan taakse ollen perätön ase. Tukin lavaton.
M14 kivääri ei ole paljonkaan parempi jalkaväki kivääri kuin M1 garand kivääri.
Molemmissa diopterireikä takatähtäin. Hankala hämärässä ja pimeässä ammuttaessa. Maalinhaku ja ammunta reikätähtäimen läpi katsoen on hitaampaa kuin hahlojyvä tähtäimisillä aseilla.
Kummassakaan kiväärissä ei ole kiväärikranaatti suuhista piipun suulla.
Eikä myöskään suunnitteluun ja käyttöön kuulunut kiväärikranaattien ammuntaputkea etutukin alla.
Kaasumännän sulkuventtiilillä varustettuna voi ampua kiväärikranaatteja kaaressa vakio luotipatruunoilla. Laukauksen jälkeen käsin tehty latausliike lukolle ennen uutta kiväärikranaattia pesittää uuden patruunan. Uusi kiväärikranaatti voidaan laittaa suuhiseen. Laukauksen jälkeen sulkuventtiili avataan ja tehdään latausliike jonka jälkeen kiväärillä voi ampua luotipiipulla itselataavasti = automaattisesti.
Amerikan Yhdysvallat on aseistettu ja varustettu aina aikakauteen nähden, kokien vanhanaikaisesti.
Tuo mitä kuvasit on M15 kivääri.
"Amerikan Yhdysvallat on aseistettu ja varustettu aina aikakauteen nähden, kokien vanhanaikaisesti."
USA kulkee aina kehityksen kärjessämyöskevyen aseistuksenosalta.
Toisaalta jalkaväen aseilla ei ole suurtakaan merkitystä muualla kuin ns. epäsäännöllisissä sodissa. Mieskohtaisissa aseissa ei ole tapahtunut ratkaisevaa kehitystä konepistoolin keksimisen jälkeen.
Ja järjettömimpiä varmaankin suomalaisten Maxim ja Lahti PST-kivääri. Maximin pelkkä jalusta painoi yli 30kg, kyllä sitä kelpasi raahata. Vielä tolkuttomammalla pst-kiväärillä ei saanut reikää panssariin, muuten epäilemättä mukava käsitellä.. Lieneekö olisi ollut Aimo Lahdelle ylivoimaista tehdä kotimaista versiota Bazookasta, kun olis voinut vaikka jo tehdystä valmiista kappaleesta luntata. Ei olisi tarvinnut korpisoturin kasapanosten kanssa ryömiä kun olis bunkkerinaukkoonkin vaan tusauttanut singon ammuksen.
Krh 81 ja 120 heittimiä rutkan paljon olisivat olleet pst tykkien kanssa mahtava yhteislisä , sanoisin käänteentekevä Talvisodassa Suomelle.
Lykkäät pötyä:
Maxim-kk oli yleismaailmallinen ase maailmansodissa. USA käytti sitä vielä Koreassa.
Talvisodassa kk muodosti puolustuksen tulirungon.
Pst-kivääri m. Lahti oli lajinsa tehokkain. Esimerkiksi Puna-armeija käytti 13 mm pst-kivääriä sodan loppuun.Vastaava oli myös briteillä.
Suunnnattuun räjähdysvaikutkseen perustuvia pst-aseita saatiin kesällä -44. Ei niitä sitä ennen ollut muuallakaan.
Talvisodassa olivat 81 mm heittimet ja 37-45 mm pst-tykit vakioaseistustamme.
Raskaita heittimiä ei ollut juuri muillakaan.
Suurin ongelma oli heikko kenttätykistö vähine ammuksineen.
"Lieneekö olisi ollut Aimo Lahdelle ylivoimaista tehdä kotimaista versiota Bazookasta, kun olis voinut vaikka jo tehdystä valmiista kappaleesta luntata."
No, sitä ennen jonkun olisi pitänyt tehdä suurempi innovaatio ja keksiä aikakone, koska bazooka saapui ensi kertaa kentälle vasta vuoden 1942 lopulla ja Lahden kivääriprotot olivat kenttäkokeissa jo 1939.
"Maxim-kk oli yleismaailmallinen ase maailmansodissa. USA käytti sitä vielä Koreassa."
Lukuunottamatta ehkä yksittäistapauksia vallattujen aseiden kanssa, Yhdysvaltojen armeija oli heivannut Maximit ensimmäisen maailmansodan tienoilla.
///MeAgaln
Höpöä, Aimon olisi vain pitänyt kyetä seuraamaan aikaansa. Panssaria läpäisevä onteloammus oli kehitetty jo aikaisin 30-luvulla Sveitsissä. Ja mitä sitten vaikka Maxim olisikin ollut yleismaallinen ase. Paitsi ettei ollut kun eihän sitä muut käyttäneet kuin r***ät. Ei tarvittu Manhattan-projektia sen keksimiseen että jo sen jalusta oli aivan tolkuton, painava hässäkkä täynnä turhaa rojua, vipua ja vipstaakia mm. EPÄSUORAN tulen ampumiseen. Olisi edes heivannut sen helkattiin ja tehnyt kevyen toimivan jalustan.
Hyvinhän sen olisi kerennyt asemasodankin aikana vielä kehittää. Syynä oli epäilemättä marskin vanhakantaisuus. Hänhän ei kyennyt näkemään eikä ymmärtämään lainkaan sitä valtavaa teknistä kehitystä joka sotavuosina aseteknologiassa tapahtui. Niinpä vuoden -44 ratkaisutaistoihin kävivät korpisoturit samoin asein kuin millä talvisodassa taistelivat.
” Niinpä vuoden -44 ratkaisutaistoihin kävivät korpisoturit samoin asein kuin millä talvisodassa taistelivat.”
TODELLISUUDESSA vuonna 1939 oli armeijalla pystykorvien lisäksi 4.000 kpl Suomi-kp:tä.
Vuonna 1944 niitä oli jo 50-60.000 kpl! Lisäksi Saksasta oli saatu tehokkaita 75 mm:n past-tykkejä, ps-nyrkkejä ja kauhuja. Myös Saksan Sturm-rynnäkkötykit olivat hyvään tarpeeseen
Kyllä jv:n varustelutaso oli monta luokkaa parempi 1944 kuin 1941!
"Höpöä, Aimon olisi vain pitänyt kyetä seuraamaan aikaansa. Panssaria läpäisevä onteloammus oli kehitetty jo aikaisin 30-luvulla Sveitsissä."
Sikäli kun tiedän, Suomen asevoimat eivät alkaneet saada onteloammuksia käyttöönsä ennen kuin joskus vuoden -42 tienoilla ja Lahden spesialiteettia olivat lähinnä automaattiaseet, joten enpä vyöryttäisi vastuuta hänelle. Jos jätetään huomiotta ns. pst-keihään idea, Suomen armeijan taisteluvälineosasto puuhaili kotimaisen reaktioase 50/44:n parissa, joka heivattiin lopulta teknisten ongelmien takia.
///MeAgaln
No se puuhailuhan juuri oli se ongelma! Ei kyetty näkemään muualle kuin taustapeiliin, mitään todellista uutta kehitystä ei saatu aikaan.
"Ei kyetty näkemään muualle kuin taustapeiliin, mitään todellista uutta kehitystä ei saatu aikaan."
No, tässä tapauksessa sinun pitäisi valittaa nimenomaan päinvastaisesta, koska armeija yritti laittaa kokoon uudentyyppistä asetta käyttämään koko joukkoa erilaisia ammustyyppejä toimien milloin pst-aseena, milloin jonkinlaisena kranaatinheittimen korvikkeena, eli eräänlainen analogia paljon myöhemmälle RPG-7 singolle.
Että he haukkasivat enemmän kuin pystyivät nielemään ei ole epätavallista kehitysprojekteissa. Sama tapahtui monessa muussakin maassa, joista Aimo Lahti oli vielä kauempana ja "täydellinen" on edelleen riittävän hyvän vihollinen ;)
///MeAgaln
Raskas 7.62mm:n Maxim konekivääri toimii kaavamaisessa avomaastossa jossa käydään torjunta taistelua kaivetuissa valmistelluissa asemissa. Päin ryntäävää joukkiota saa niittää. Samoin rannikkolinnakkeella aseella oli käyttöä. Nyt maxim konekiväärit on poistettu ja keräilyharrastajien aseita.
Hyökkäyksessä aseen käyttöarvo oli vähäinen. Paino, koko ,kannettavuus.
Aseen kaliiberin olisi pitänyt olla jalkaväki kiväärin 7.62mm ja raskaan konekiväärin 13mm välimuoto 8.6x70 (.338 lapua magnum) Parhaalla savuttomalla ruudilla kantama luodilla olisi ollut järkevä.
Olet lukenut korkkaria ja nyt olet vanhempi poika.