optipar

P:n vastaus oli asiallinen,muttei mielestäni ollut vastaus suoranaisesti kysymykseesi.
Eli,itselläni menee Seronilia tuo 80mg/vrk tähän BED:n.
Eli,Seroxat aiheuttaa (jos on aiheuttaakseen!) painon nousua (!!) enemmän kuin esim. mainitsemani fluoxetin.

Juttele sen hoitavan psykiatrisi kanssa asioista.
Lisää lääkkeistä voit lukea vaikkapa siv.www.yliopistonapteekki.fi,sieltä löydät indikaatiot ym.
Ja kaikkein tarkinta tietoa (lääkärisi jälkeen) saat kun lukaiset Pharmaca Fennicasta (siitä lääkäreiden painoksesta,ei siitä mitään sanomattomasta maallikoille suunnatusta) lääkkeestäsi,ja vaikkapa näistä P:n mainitsemista lääkkeistä,
P.F:n saat käsiisi esim.apteekista ja kirjastojen käsikirjastoon se kuuluu,vanhempia lainataan,viimeisin,eli vuosi 04 on vain käsikirj.
Voin laittaa tänne P.F:sta tekstiä,jos haluat tietää jotain nimenomaista.
Kaikkein paras tiedpn antaja ja sinut tunteva on sinua nyt hoitava ja sinulle lääkkeet määrännyt psykiatri.

Visainen kysymys. Itse olen syönyt Sroxatia 20 milligrammaa jo noin 6 vuoden ajan ihan vaan pahojen PMS oireiden takia ja on auttanut todella paljon. Painonnoususta en tiedä, luulen että jos syö e-pillereitä samaan aikaan paino nousee, ainakin itselläni. Kun lopetin e-pillert vähän aikaa sitten paino on laskenut jo huomattavasti ja on paljon kevyempi olo. En ollut lihava mutta oman mittapuuni mukaan vähän niinkun pyöreämpi kun normaalisti. En kyllä usko että Seroxat lihottaa, ihan tosissaan, päinvastoin siitä saa serotoniinit mitä muutoin hakisi kaikesta makeasta ja rasvaisesta, että kyllä se on se ruoka kun lihottaa, siis jos se on vääränlaista ja sitä syö liikaa! Tsemppiä.

20 vuoden kokemuksella voin sanoa, ettei Seroxat rinnakkaisvalmisteineen ole hyvä lääke. Jos sinulla, Psykiatri, ei ole sen käytöstä omakohtaista kokemusta, niin turha tulla aukomaan päätä. ;)

Oletko edelleen vuonna 2021 "onnellinen" Optiparisi kanssa vai kenties ehkä jo haudassa?

No minä olen Optiparin takia nykyään mikropeniksellä varustettu aivokuollut dementikko. Mutta mitäpä pienistä sivuvaikutuksista, kunhan masennus pysyy poissa ja elämä hymyilee. =)

Mullakin optipar käytössäni ollut jo useamman vuoden.
Hikoiluttaa ja käyttäydyn joskus jopa maanisesti, paitsi töissä.
kotia päästyäni alkaa urakointi ja väsykin olisi mutta ei aina uni tuu, kuin käy niin ylikierroksilla.
Olen huomannut, että autoa ajan paljon rennompana kun olen aloittanut optiparin (joka vaihdoin Seroxattiin, hinnan takia).
Joskun kun lääkkeet vahingossa loppuivat, tai yritin niitä lopettaa, tuli huimausta.

tipi kirjoitti:

Mullakin optipar käytössäni ollut jo useamman vuoden.
Hikoiluttaa ja käyttäydyn joskus jopa maanisesti, paitsi töissä.
kotia päästyäni alkaa urakointi ja väsykin olisi mutta ei aina uni tuu, kuin käy niin ylikierroksilla.
Olen huomannut, että autoa ajan paljon rennompana kun olen aloittanut optiparin (joka vaihdoin Seroxattiin, hinnan takia).
Joskun kun lääkkeet vahingossa loppuivat, tai yritin niitä lopettaa, tuli huimausta.

Lue lisää

Itse olen syönyt Optiparia (20mg) ahdistukseen kohta kolme vuotta. Lääkkeet vaikuttivat heti eikä ahdistusta ole ollut. Haittapuolia en ole huomannut muita kun hikoilu.
Nyt pienensin annosta 10mg:een. Tarkoitus olisi elää ilman. Viikon olen kohta ollut pienemmällä annoksella ja monesti olen harkinnut paluuta takaisin. Huimaa jatkuvasti ja sydäntä tykyttää. Vissiinkin nämä ovat normaaleja vieroitusoireita joiden pitäisi hävitä parin viikon kuluessa. Ehkä siis kuitenkin yritän elää tämän huimauksen kanssa. Ja parin kuukauden kuluttua lopettaa kokonaan.
Mielestäni kenenkään ei tarvitse lopettaa jos ei itsellä ole sellainen olo. Jos hiukkaakaan pelottaa tai mietityttää, ei aika ole oikea.

ahistunut kirjoitti:

Itse olen syönyt Optiparia (20mg) ahdistukseen kohta kolme vuotta. Lääkkeet vaikuttivat heti eikä ahdistusta ole ollut. Haittapuolia en ole huomannut muita kun hikoilu.
Nyt pienensin annosta 10mg:een. Tarkoitus olisi elää ilman. Viikon olen kohta ollut pienemmällä annoksella ja monesti olen harkinnut paluuta takaisin. Huimaa jatkuvasti ja sydäntä tykyttää. Vissiinkin nämä ovat normaaleja vieroitusoireita joiden pitäisi hävitä parin viikon kuluessa. Ehkä siis kuitenkin yritän elää tämän huimauksen kanssa. Ja parin kuukauden kuluttua lopettaa kokonaan.
Mielestäni kenenkään ei tarvitse lopettaa jos ei itsellä ole sellainen olo. Jos hiukkaakaan pelottaa tai mietityttää, ei aika ole oikea.

Lue lisää

kantsii jutella optiparin lopettamisesta lääkärin kaa eikä mennä itse lopettamaan! tosi pienin annoksin se lopetus aloitetaan, ettei vieroitusoireet olisi suuria. ja se tehdään pitkällä aika välillä. jutelkaa ihmeessä lääkärin kanssa. itse syön 30mg ja pienennän 20mg varmaankin aikas pian, se 10mg pudotus ei mulla oikeen ole ennenkään vaikuttanut paitsi ehkä ihan viikko tai pari ainakin itse miettii sitä että tuntuukos nyt jotenkin erilaiselta... tietysti huimausta saattaa vähän tulla.

alkoholin kanssa? itsellä ollut myös ja olen miettinyt voiko johtua lääkkeestä vaikkei kuulemma pitäs ainakaan..?

vaikutuksia kirjoitti:

alkoholin kanssa? itsellä ollut myös ja olen miettinyt voiko johtua lääkkeestä vaikkei kuulemma pitäs ainakaan..?

oon käyttäny optiparia 5v. viimeks kun join jonkin verran alkoholia, en päässy sängystä ylös 3:een päivään

floralys kirjoitti:

kantsii jutella optiparin lopettamisesta lääkärin kaa eikä mennä itse lopettamaan! tosi pienin annoksin se lopetus aloitetaan, ettei vieroitusoireet olisi suuria. ja se tehdään pitkällä aika välillä. jutelkaa ihmeessä lääkärin kanssa. itse syön 30mg ja pienennän 20mg varmaankin aikas pian, se 10mg pudotus ei mulla oikeen ole ennenkään vaikuttanut paitsi ehkä ihan viikko tai pari ainakin itse miettii sitä että tuntuukos nyt jotenkin erilaiselta... tietysti huimausta saattaa vähän tulla.

Lue lisää

"kantsii jutella optiparin lopettamisesta lääkärin kaa eikä mennä itse lopettamaan!"

Tein virheen ja uskoin lääkäriä FB:n vieroitusryhmien ja Surviving Antidepressantsin sijaan.

"tosi pienin annoksin se lopetus aloitetaan, ettei vieroitusoireet olisi suuria. ja se tehdään pitkällä aika välillä"

Joo joo, mutta a) Täsmälleen kuinka pienin annoksin (%/mg) ja b) Kuinka pitkällä aikavälillä, milloin vähennykset tapahtuvat? Näihin ei Käypähoito anna vastauksia.

Nyt onneksi jo erossa ko. paskalääkkeestä. Huh mitä myrkkyä!

Minulla todettiin paniikkihäiriö 1986, siitä saakka olen muiden lyhytaikaisempien lääkkeiden käytön lisäksi käyttänyt Xanoria lyhyt- ja pitkäkestoisena. Nyt olen ollut melkein "panikoiva" ja masentunut. Jonkun mielestä noin pitkäaikainen Xanor -käyttö ei ole hyväksi. On kokeiltu trisyklisiä lääkkeitä, ne auttoivat joskus ja serotoniinin takaisinottajia. Mikään ei meinaa sopia, lääkkeet tuovat oireeni niin voimakkaina. Nyt olen kokeillut 1 1/2 viikkoa Optiparia, 1/2 joka toinen ilta 1/4 joka toinen ilta 20 mg:sta. Tavallisesti otetaan ilmeisesti aamuisin, mutta niin otettuna olin aamulla vielä ahdistuneempi. Välillä pelkään, että olen kroonistunut vaivojeni kanssa, olen ollut pienestä pitäen arka ja yksinäinen. Nyt siis panen kaiken toivoni tähän Optipariin ja toisaalta luulen, että minun pitäisi saada elämässäni muutenkin "kelkka kääntymään", olen kokenut paljon stressaavaa ja tuntuu, että toivoisin saavani mieleni tyhjäksi kaikesta sielä varastossa olevasta epämieluisista kokemuksista.

better is waiting ?! kirjoitti:

Minulla todettiin paniikkihäiriö 1986, siitä saakka olen muiden lyhytaikaisempien lääkkeiden käytön lisäksi käyttänyt Xanoria lyhyt- ja pitkäkestoisena. Nyt olen ollut melkein "panikoiva" ja masentunut. Jonkun mielestä noin pitkäaikainen Xanor -käyttö ei ole hyväksi. On kokeiltu trisyklisiä lääkkeitä, ne auttoivat joskus ja serotoniinin takaisinottajia. Mikään ei meinaa sopia, lääkkeet tuovat oireeni niin voimakkaina. Nyt olen kokeillut 1 1/2 viikkoa Optiparia, 1/2 joka toinen ilta 1/4 joka toinen ilta 20 mg:sta. Tavallisesti otetaan ilmeisesti aamuisin, mutta niin otettuna olin aamulla vielä ahdistuneempi. Välillä pelkään, että olen kroonistunut vaivojeni kanssa, olen ollut pienestä pitäen arka ja yksinäinen. Nyt siis panen kaiken toivoni tähän Optipariin ja toisaalta luulen, että minun pitäisi saada elämässäni muutenkin "kelkka kääntymään", olen kokenut paljon stressaavaa ja tuntuu, että toivoisin saavani mieleni tyhjäksi kaikesta sielä varastossa olevasta epämieluisista kokemuksista.

Lue lisää

Minä olen syönyt optipar 20 mg:sta yhden päivässä noin kuusi vuotta, sen rinnalla on rauhoittavana lääkkeenä Xanor (määrättynä paniikkihäiriöön). Vuoden pidin taukoa Optiparista, mutta se johti siihen, että noita Xanoreita joutui ottamaan lähes päivittäin, Optipar lääkityksen aikana niitä en tarvinnut lainkaan, lukuunottamatta lääkkeen aloittamista ja joitain yksittäisiä kertoja, kun halusi ottaa varman päälle... Optiparin vaikutus alkoi ilmetä noin 1-2 vko:n sisällä, sen ajan otin tarpeen mukaan Xanoria, noin kerran päivässä.

Kyllä se siitä alkaa pikkuhiljaa tilanne rauhoittumaan, kun vain on aluksi jokin rauhoittava lääke rinnalla varmuudenvuoksi.
Ai niin, kaikki on tietenkin yksilöllistä noiden asioiden kanssa, mutta tsemppiä sinulle, ja kaikille muille samanasian kanssa painiville.

"kauheat oireet :D"

Meitä, kenelle Optiparin lopetus on ollut kulkeminen läpi helvetin, ei naurata. Vieroitusoireet olivat minulla brutaaleja ja persoonani on niiden takia riekaleina. Ne saivat aikaan masennustilan, mihin eivät $$RI-lääkkeet tehoa. Psykiatreilta ja hoitajilta olen kyllä saanut oireisiini naureskelua ja ilkkumista. Kyllä ihminen on PETO!

Kannattaa muistaa se, että isompi annos ja pitempi käyttö voi lisätä vieroitusoireiden riskiä.

Hei!

Itse söin Optiparia parin vuoden ajan masennukseen. Aluksi noin viikon verran lievää pahoinvointia, vapinaa ja sydämentykytystä, mutta se meni ohi ja vaikutukset alkoivat noin viikon sisällä. Olo oli aivan mahtava monen vuoden masennuksen jälkeen. Minulla olo oli kuin lääke olisi vienyt pahalta ololta kärjen pois, eli aivan kuin paha olo olisi ollut jäävuori, ja lääke katkaissut kärjen pois. Lopetin lääkkeen kuitenkin noin parin vuoden jälkeen, kun masennus helpottanut ja elämä alkoi tuntumaan liaan tasaiselta, eli kun masennus poistui uskon, että lääkkeet ikään kuin turruttivat muutkin tunteet. En tiedä onko tämä mitenkään lääketieteellisesti todistettu, mutta koin että tunteet kuitenkin palasivat normaaleiksi lopettamisen jälkeen, paha olo vaan oli poissa! Lopetin ehkä turhan äkkiä ja aluksi oli hiemän ärtymystä, mutta ei mitään mainittavaa. Eli itselläni positiiviset kokemukset lääkkeestä.
Masennus uusii helposti kaikilla, jotka ovat sen kerran sairastaneet, eikä se tarkoita että olisi loppuelämäksi sidottu lääkkeisiin. Itselläni uusi myös nyt kahden vuoden jälkeen, tosin sanoisin enemmän tätä työuupumukseksi, mutta oireet samanlaiset kuin masennuksessa. Oireet tunnistin nyt hyvin nopeasti ja aloitin lääkityksen ajoissa, ja uskoisin ja toivoisin että vuoden ajan lääkkeitä syömällä saisin taas arvot kuntoon. Kaikki eivät välttämättä tarvitse terapiaa, vaan masennus voi olla puhtaasti ns. kemiallinen häiriö aivoissa, jonka lääkkeet korjaavat. Näin kertoi minulle lääkäri kun en terapiasta saanut mitään hyötyä ja lääkkeet olivat ainoa mikä helpotti selittämättömään pahaan oloon. Jokaiselle siis varmasti löytyy omat keinot ja lääkkeet selvitä, yhden kokemukset jostain lääkkeestä ei tarkoita sitä että se sopisi tai ei sopisi toiselle. Tsemppiä kaikille teille, asioilla on tapana järjestyä :)!

one of us kirjoitti:

Hei!

Itse söin Optiparia parin vuoden ajan masennukseen. Aluksi noin viikon verran lievää pahoinvointia, vapinaa ja sydämentykytystä, mutta se meni ohi ja vaikutukset alkoivat noin viikon sisällä. Olo oli aivan mahtava monen vuoden masennuksen jälkeen. Minulla olo oli kuin lääke olisi vienyt pahalta ololta kärjen pois, eli aivan kuin paha olo olisi ollut jäävuori, ja lääke katkaissut kärjen pois. Lopetin lääkkeen kuitenkin noin parin vuoden jälkeen, kun masennus helpottanut ja elämä alkoi tuntumaan liaan tasaiselta, eli kun masennus poistui uskon, että lääkkeet ikään kuin turruttivat muutkin tunteet. En tiedä onko tämä mitenkään lääketieteellisesti todistettu, mutta koin että tunteet kuitenkin palasivat normaaleiksi lopettamisen jälkeen, paha olo vaan oli poissa! Lopetin ehkä turhan äkkiä ja aluksi oli hiemän ärtymystä, mutta ei mitään mainittavaa. Eli itselläni positiiviset kokemukset lääkkeestä.
Masennus uusii helposti kaikilla, jotka ovat sen kerran sairastaneet, eikä se tarkoita että olisi loppuelämäksi sidottu lääkkeisiin. Itselläni uusi myös nyt kahden vuoden jälkeen, tosin sanoisin enemmän tätä työuupumukseksi, mutta oireet samanlaiset kuin masennuksessa. Oireet tunnistin nyt hyvin nopeasti ja aloitin lääkityksen ajoissa, ja uskoisin ja toivoisin että vuoden ajan lääkkeitä syömällä saisin taas arvot kuntoon. Kaikki eivät välttämättä tarvitse terapiaa, vaan masennus voi olla puhtaasti ns. kemiallinen häiriö aivoissa, jonka lääkkeet korjaavat. Näin kertoi minulle lääkäri kun en terapiasta saanut mitään hyötyä ja lääkkeet olivat ainoa mikä helpotti selittämättömään pahaan oloon. Jokaiselle siis varmasti löytyy omat keinot ja lääkkeet selvitä, yhden kokemukset jostain lääkkeestä ei tarkoita sitä että se sopisi tai ei sopisi toiselle. Tsemppiä kaikille teille, asioilla on tapana järjestyä :)!

Lue lisää

Moikka.

Oma kokemukseni on seuraavanlainen: mulla on kolme ihan pientä lasta ja meidän koko perhe on sairastellut vakavampia ja lievempiä juttuja nyt kaikkeistaan 5 vuotta. Viimiset 2 vuotta on ollu tosi rajuja ja itse olen sairastanut kaikkea kohtutulehduksesta sydänlihastulehdukseen ja pienempiin tulehduksiin. Lapsilla jatkuvat infektiokierteet, astma ja allergioita sekä pienimmällä munuaisvaivoja ja isommalla psyykkisiä ongelmia sairastelusta johtuen, jotka on ilmenny agressiivisuutena. Kaks vuotta tuli valvottua yhteen menoon ja mentyä kuin robotti päivästä toiseen, on tapeltu Kelan kanssa ja taisteltu taloudellisesti, lisäksi stressiä isovanhempien sairastelusta jne. Viime keväänä ajauduin tilanteeseen, jolloin alkoi iltaisin olla olo kuin olisi keinuvassa paatissa. Välillä oli kaamea vilu ja kädet vapisi, yksinolo lasten kanssa alkoi tuntua pelottavalta. Kun sitten kerran yks yö heräsin ja herätin miehen ja sanoin, että nyt en tiedä tarvitaanko ambulanssia. Et mulla on joku tosi huonosti mut en tiedä mikä. Darrasin ihan täysillä. Selvisin aamuun ja mies vei lääkäriin. Lääkäri totesi että nyt on puun ja kuoren välissä olo tehnyt paniikkihäiriötilanteen, joka purkautuu näin. Että serotoniini on aivan lopussa ja hän ei voi auttaa mua jollen aloita lääkitystä. Hän kertoi rauhallisesti tilanteen ja itelle tuli sellanen olo että voisi vain itkeä. Joku ymmärsi vihdoin auttaa ilman antibioottikuuria! Olen iloinen ja pirteä, joten minusta saattoi olla vaikea havaita tätä väsähtämistä. Tämä lääkäri oli hoitanut mua aiemmin, joten huomasi ongelman heti. Sanoi että käytä 6vrk 10mg Optiparia, sitten 20 mg ja kuuden viikon päästä kontrolli. Lääkkeen aloitus oli rankka: pupillit oli niin isot että en meinannut kehdata mennä ihmisten ilmoille, ensin tuli paniikkihäiriötä ja järjettömät hikoilut yms. Siis 10mg lääkkeestä. Pikku hiljaa olo huojentui, sillä oli helpotus todeta olevansa burn out ja pystyi kertomaan läheisille että nyt ei vaan jaksa mitään ylimääräistä. Samalla tuli helpotusta kotioloihin, kun osasi lähteä vihdoin hakemaan apua. Lääkitystä lisättiin lopulta ensin 30mg ja sitten 40mg. Olo oli muuten hyvä, mutta mies valitti ettei näe vaimoaan intiimisti enää juurikaan. Totta, seksi ei kiinnostanut eikä se myös tuntunut yhtään miltään. Sit alkoi paino nousta pikku hiljaa ja lopulta tuli 5kg ihan parissa viikossa vaikka vähensin syömistä. Syyskuussa sain luvan alkaa vähentämään lääkitystä ja vähensin aina viikossa 1/4 tabun verran. Nyt olen siis vähentänyt 40-35-30-25-20-15-10 ja sitten lääkäri sanoi että 10 joka toinen päivä. Huimaa, hikoiluttaa, darrattaa, huimaa vielä enemmän, on painetta päässä jne. Eli hidas lasku ei ainakaan mulla todella ole lievittänyt oireita. On oikein lomaa nyt tätä lopetusta varten ja äsken otin yhteyttä lääkäriin kun olo on niin tosi kurja tuon huimauksen suhteen, päätä ei vois liikuttaa yhtään. Kuulemma sitten voi murustella lääkettä, jollei muu auta. Eilen otin 1/4 tabletin, vaikka yritin olla ensin jo ilman. Nyt jouduin ottamaan taas. Murustellaan sitte vaan, mutta siis toi 10mg pienennys voi joillekin olla iso juttu sekin. Mulla se joka toinen päivä laukaisi nämä vieroitusoireet oikein kunnolla, mutta olen päättänyt lopettaa lääkkeen. On kiva ajatus, että seksikin taas kiinnostaa ja yks juttu minkä huomasin yhtäkkiä: olen itkenyt ekaa kertaa moneen kuukauteen oikein kunnolla. En edes huomannut että olin sen verran turta, vaikka lääkäri sanoikin tuhat kertaa, että vaaraton lääke on kyseessä. Odotan innolla, että myös painonnousu jäisi tähän, sillä aikoinaan e-pillereistä lihoin 10 kg ja parin vuoden käytön jälkeen päätin lopettaa ne. Samat 10 kg lähti pois ilman mitään muutosta ruokavaliossa tai liikkumisessa. Tällaisia kokemuksia mulla. Tsemppiä kaikille, lippu korkealle!

one of us kirjoitti:

Hei!

Itse söin Optiparia parin vuoden ajan masennukseen. Aluksi noin viikon verran lievää pahoinvointia, vapinaa ja sydämentykytystä, mutta se meni ohi ja vaikutukset alkoivat noin viikon sisällä. Olo oli aivan mahtava monen vuoden masennuksen jälkeen. Minulla olo oli kuin lääke olisi vienyt pahalta ololta kärjen pois, eli aivan kuin paha olo olisi ollut jäävuori, ja lääke katkaissut kärjen pois. Lopetin lääkkeen kuitenkin noin parin vuoden jälkeen, kun masennus helpottanut ja elämä alkoi tuntumaan liaan tasaiselta, eli kun masennus poistui uskon, että lääkkeet ikään kuin turruttivat muutkin tunteet. En tiedä onko tämä mitenkään lääketieteellisesti todistettu, mutta koin että tunteet kuitenkin palasivat normaaleiksi lopettamisen jälkeen, paha olo vaan oli poissa! Lopetin ehkä turhan äkkiä ja aluksi oli hiemän ärtymystä, mutta ei mitään mainittavaa. Eli itselläni positiiviset kokemukset lääkkeestä.
Masennus uusii helposti kaikilla, jotka ovat sen kerran sairastaneet, eikä se tarkoita että olisi loppuelämäksi sidottu lääkkeisiin. Itselläni uusi myös nyt kahden vuoden jälkeen, tosin sanoisin enemmän tätä työuupumukseksi, mutta oireet samanlaiset kuin masennuksessa. Oireet tunnistin nyt hyvin nopeasti ja aloitin lääkityksen ajoissa, ja uskoisin ja toivoisin että vuoden ajan lääkkeitä syömällä saisin taas arvot kuntoon. Kaikki eivät välttämättä tarvitse terapiaa, vaan masennus voi olla puhtaasti ns. kemiallinen häiriö aivoissa, jonka lääkkeet korjaavat. Näin kertoi minulle lääkäri kun en terapiasta saanut mitään hyötyä ja lääkkeet olivat ainoa mikä helpotti selittämättömään pahaan oloon. Jokaiselle siis varmasti löytyy omat keinot ja lääkkeet selvitä, yhden kokemukset jostain lääkkeestä ei tarkoita sitä että se sopisi tai ei sopisi toiselle. Tsemppiä kaikille teille, asioilla on tapana järjestyä :)!

Lue lisää

"Kaikki eivät välttämättä tarvitse terapiaa, vaan masennus voi olla puhtaasti ns. kemiallinen häiriö aivoissa, jonka lääkkeet korjaavat."

Kaikkea te lampaat uskottekin. Tsemppiä :)!