raamattua. Kokeilkaa Donald Walschin Uusi Ilmestyskirja opusta. Rohkeimmat ja etsivämmät uskaltavat. Ne jotka sulkevat silmänsä, sinetöivät myös tulevaisuuden. Voi olla että tietoisuus laajentuisi ilman että kaikkea nykyistä tulkintaa tarvitsee unohtaa. Nyt on kiire, maapallo kärsii. Edes pienen pieni avartuminen voi pelastaa maailman.
Pelkokin on valinta.
Pelkokin on valinta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutakin kuin Raamattua. Paljon myöskin ei kristillistä kirjallisuutta. Minusta on hauska oppia tuntemaan eri kirjailijoiden tyylejä. Etenkin Dennis Robbins on tyylillisesti mun makuuni. Samoin kristillistä kirjailijoista Hilja Aaltonen ja Anni Korpela. Muuten tänä vuonna on tullut luettua jo lähes sata kirjaa, useimmat ovat paksuja teoksia!
* Kyllä voi lukea paljonkin muuta, kuin Raamattua. Mutta mitään joka yrittää kumota tai vesittää Jumalan sanaa, sitä en lue, enkä suosittele kenellekkään. On vain YKSI Ilmestyskirja, ja se on Raamatun viimeinen kirja, jonka Johannes sai kirjoitettavakseen Patmos nimisellä saarella, eristettynä ja yksinäisyydessään.
* Kaikki muut DW:n kaltaiset tekeleet yrittävät vain samaa, mitä niin monet ovat yrittäneet, kumota Jumalan sanaa. Joutaa roviolle tuokin Opus!
etsivämmät" sisältää melkoisen [ei-uskovien] streotypian helluntailaisista: eivät uskalla etsiä, turvautuvat ennaltasaneltuihin malleihin. Onko mieleesi koskaan tullut ettei välttämättä olisikaan kyse pelosta yms. vaan todellisesta syntien anteeksiantamuksen kokemuksesta Kristuksessa?
Olen selaillut tämän Walschin kirjoja ja minulla on niitä kaksi tai kolme, ainakin Keskusteluja Jumalan kanssa ja muistaakseni myös Uusi ilmestyskirja. Sen verran olen niihin tutustunut että voin ilman pienintäkään epäilystä sanoa että kyseessä on petos. Ikävää että joku hurahtaa tuollaiseen mikä kuitenkin on vain rihkamaa ja jäljitelmää todellisen Jumalan tuntemisen rinnalla, älykkäästi rakennettua ja vetoavaa tosin, mutta niinhän Raamattu varoittaakin "riivaajien viisaudesta". Luultavasti kyseessä ei ole tietoinen petos, siis kirjoittajan taholta, ja olen taipuvainen ajattelemaan että hän todellakin on käynyt nämä keskustelut, ei kuitenkaan Jumalan kanssa. Jo tarinan alku kielii jostain ihan muusta kuin avoimuudesta, rohkeudesta ja rehellisestä etsinnästä - mies raivoaa Jumalaa (tai omia Jumalasta muodostamiaan mielikuvia vastaan) kuvitellen Jumalaa ankaraksi despootiksi tms. ja tähän raivotilanteeseen avautuu "Jumalan" puhe: en minä ole lainkaan sellainen joksi sinä minua luulet jne. Kun ihminen sulkee korvansa todellisen Jumalan puheelta eikä halua hyväksyä Jeesusta vapahtajakseen on monenlaisia muita ääniä, jotka hyvinkin voivat tekeytyä Jumalaksi ja luoda ihmiselle oman, tyköistuvan version.
Ennen uskoontuloa 1989 minulla oli melkoisesti vastaavanlaista kirjallisuutta (Pekka Ervast, Krisnamurti, Castaneda - joitain tuolloin hyviksi katsomiani opettajia mainitakseni) mutta hävitin kirjat päästyäni totuuden tuntemiseen. Joitain kirjoja olen myöhemmin ostanut esim. itsepalvelukirppiksiltä, kirjahyllyssä en niitä pidä mutta pahvilaatikossa, jos joskus haluan tutustua jonkun kirjailijan ajatteluun ja rukoillen tutkia kuinka sielunvihollinen ihmiskuntaa pettää. Tärkeintä kuitenkin on lukea nimenomaan Raamattua koska sen kautta Jumala avartaa sisintä totuuden käsittämiseen Jumalasta, ihmisestä ja maailmasta. Ei-uskovalle se saattaa vaikuttaa kokoelmalta sekavia oppilauseita, mutta uskovalle, joka lukee Raamattua rukoillen, se on elävää seurustelua todellisen, rakastavan Jumalan kanssa.
Walschin tulkinnat Jumalasta eivät johda "tietoisuuden laajentumiseen" vaan tietoisuudessa tapahtuviin keinotekoisiin harhoihin. Ne voivat tuntua laajentumiselta mutta todellisuudessa sitovat ihmisen demonien voimavaikutuksiin. Ei hyvä.
Ihan miten vaan. Ihmiset saavat valita mitä valitsevat. Tiedän että maailma on täynnä mainitun kirjan kaltaisesti ajattelevia. Eikä näissä kirjoissa raamattua kumota, ei tosin muitakaan kirjoja eikä uskontoja. Ne ovat aikakaudellaan palvelleet hyvin. Nyt on kuitenkin aikakausi eri ja jokainen voi laajentaa näkemystään niin että kerkeämme pelastamaan maapallon eikä vain itsekkäästi kuvitellusti itsensä sillä jos kaikki on yhtä niin ajatuksellasi ajat itsesi erilleen Jumalasta et yhteyteen. Mitä tahansa ei missään muodossa tarvitse niellä jos se on vähääkään sielun vastaista. Opittu tieto, pelko, aivopesu eivät kuitenkaan ole sielusta jos uskoo vain vain käskystä. Ehkä kuitenkin on hyvä nähdä että me muut toisin ajattelevat emme ole harhauttajia, pahoja, saatanoita eikä antikristuksia muutoin teitä vastaan olisi liian monta elävää. Yksikään näistä kirjoista ei kehota taisteluun, sotaan, riitelyyn mitä taas yhdenkirjan kannattajat tekevät eikä sitäkään sen vuoksi mitä raamatussa kirjoitetaan vaan kuinka sitä tulkitaan.
Harmin luonnon kannalta, eläinten ja ihmisten vuoksi. Kukaan Jumalasta oleva ei kannata tuomitsemista joka näyttää ainakin lahkojen kannalta olevan etuoikeus. Jos näin olisi, olisi uudempi kirja koraani oikeampi kuin raamattu niissähän kuitenkin on paljon samaa, enemmän kuin luulette sillä tuomitsemisenne menee etsimisin edelle. Ja jos koraanin jälkeenkin on tullut uusia viestejä, lienee paikallaa ajatella että väärään suuntaan menneet polut korjataan. Se jotenkin tuntuu olevan liian suri pala monen pureskeltavaksi.
Olen nähnyt läheltä ihmisiä jotka ovat tehneet ihmeellisiä päätöksiä hetken ahdistuksissa ja jo pitkälle näkee että voivat huonosti mutta toistavat itselleen että näin Jeesus halusi eivätkä kuuna päivänä uskaltaisi tehdä muutosta sillä jos silti joku rankaisee. Miten tällainen voi olla rakastavasta lähteestä?
Pelko on se, joka kahlitsee uskovia ihmisiä, pelko joutua sielunvihollisen johtamaksi muiden ihmisten taholta, kirjojen taholta jne. Ei uskalleta kyseenalaistaa omia uskonkäsityksiään, eikä niitä uskalleta laajentaa tai avartaa. Kaikki, mikä sotii omia uskonkäsityksiä vastaan on pahaa, se on sielunvihollisesta.
Uskoville haluaisin suositella Edgar Caycen kirjoja. Hän oli yhdysvaltalainen psyykikko ja parantaja ja myös syvästi kristitty. Tosin hän joutui elämänkokemustensa kautta arvioimaan uudelleen uskonkäsityksiään.
Kaikkea mahdollista.Uskonnon historiasta on hyvä aloittaa ja tietysti uskonnollisia teoksia kaikista maailman uskonnoista sekä uskonnon vastaisia kirjoituksia.Tiede valottaa myös omalta osaltaan myös uskontoa.Kuinka muuten voi päätyä oikeaan tulkintaan esim,Raamatusta jos ei ole koetellut ja tutkinut kaikkea mikä siihen liittyy tai poissulkee sen.Uskovia haukutaan näilläkin sivuilla tietämättömiksi,välinpitämättömiksi ja laiskoiksi,mutta se ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla.Monet uskovat ovat hyvin valistuneita persoonia.
Kaikkea mahdollista, niin ihmisen tietoisuus laajenee. Jos lähdet tutkimaan elämään avoimin mielin niin että kaikki on mahdollista, ettemme ehkä ymmärrä kaikkea 3 D maailmasta käsin niin kuin maailma on.
Jos tutkii, on hedelmällistä tutkia kunnolla, kaikkea jotta voi tosissaan löytää oman "uskonsa". Ja mitä enemmän tutkin sitä suurempi mahdollisuus on että ensi vuonna näen asiat toisin kuin nyt, suuremmalla rakkaudella. Etsivä siis löytää ja kolkuttavalle avataan. Ihminenhän kehittyy, eikä kaiketi ole tarkoitus polkea paikoillaan. Ei edes tiede välttämättä palvele näkemystä 4 D maailman näkemyksiä sillä miten tärkeää on siinä maailmassa onko kylmää vai ei, vettä tai ei. Ehkäpä siinä maailmassa sielu elää eri värähtelyssä, ei fyysisessä kehossa, näkymättömissä 3 D maailmalle ja kykenee olemaan olevaisuudessa. Toinen maailma voi olla lähempänä kuin luulemmekaan vaikkei sitä 5 aistin maailmassa näkisikään. Uskoohan uskova enkeleihinkin vaikkei niitä näe tai muihin henkiin vaikkei näe. Mitä eroa tällä kaikella lopulta on?
Ja suurimmat edelläkävijät kuten Edgar Caycekin ja kaikki profeetat Jeesus mukaanlukien, unohtamatta sen ajan "noitiin", kaikki ovat joutuneet vastarinnan kohteeksi omana aikanaan. Vähän niinkuin kuuluisimmat taiteilijat eivät ole elinaikanaan olleet arvossa. Ja eikö se maapallokin ollut
lättänä jonkin aikaa kunnes.................
Nih, miks mun pitäs lukee yhtään mitään kenenkään vääntämää tekstiä? Ihan sama, minkä kirjan ottaa käteen, niin siis mitään sellaista uutta ei tule esiin, jolla ois mun elämän kannalta ollut mitään merkittävää sanottavaa. Minkäänlaista Ahaa-elämystä, joka ois jotenkin mullistanut ajattelutapaa ei oo tähän päivään mennessä tullut sen enempää tekstinä kuin kenenkään suusta purkautuneena.
Ajantasalla pysyn, kun lueskelen uutiset, tiedän milloin veroja kiristellään ja köyhtymiseni jatkuu ja milloin Suomi makaa maassa ja milloin se 3. maailmansota alkaa. Näistäkään tiedoista ei sinänsä ole mitään hyötyä, yhteiskunta pitää huolen siitä, että verot kerätään ja jos se 3. maailmansota alkaa, niin mitenkähän ihmeessä minä voisin siihen jotenkin vaikuttaa.
Töissä lueskelen pakolliset, ettei mua potkita ulos, mutta muu, ihan täyttä sanahelinää. Siis sanos mulle nyt esim. vaikka, että mitä hyötyä mulle on tietää vaikkapa jostain nanoteknologiasta, voisin lukea siitä ummet ja lammet ja jutustella tietävänä siitä muiden kanssa sitä sun tätä ja mitä sitten? Ne, jotka asialle ovat vihkiytyneet ja saavat siitä palkkansa, vievät kehitystä eteenpäin niin, että 20 vuoden päästä tänään keksitty ei ole yhtään mitään ja 20 vuoden päästä mä saatan olla jo haudassa ja mitä hyötyä siitä päähän pänttäämisestä on ollut? Sano mulle.
Raamattu on asia erikseen.