söin just herkkua

Noissa ruuissa ei kannattaisi tuijottaa pelkkää kilohintaa, sillä tuolla maksalla lähtee nälkä paremmin kuin jollain makaronilla, jolla ei yksistään syötynä lähde nälkä ollenkaan ja ravintoarvotkin ovat heikot. Sipuli sopii muuten myös maksan kera. Itse käytän paljon sipulia, sillä olen havainnut että flunssa pysyy loitolla, eikä se ole kallistakaan ja se täyttää.

saitis kirjoitti:

Noissa ruuissa ei kannattaisi tuijottaa pelkkää kilohintaa, sillä tuolla maksalla lähtee nälkä paremmin kuin jollain makaronilla, jolla ei yksistään syötynä lähde nälkä ollenkaan ja ravintoarvotkin ovat heikot. Sipuli sopii muuten myös maksan kera. Itse käytän paljon sipulia, sillä olen havainnut että flunssa pysyy loitolla, eikä se ole kallistakaan ja se täyttää.

muhkea maksapihvi, jonka päällä on kasa haudutettuja sipulirenkaita ja vieressä puolukkasurvosta ja perunamuussia, on todellista herkkua, joka rinnalla ranskanperunat, eineslihapullat ja tarjouspizzat kalpenevat.
Kokeilkaapa muutkin!

nuukuus kunniaan kirjoitti:

muhkea maksapihvi, jonka päällä on kasa haudutettuja sipulirenkaita ja vieressä puolukkasurvosta ja perunamuussia, on todellista herkkua, joka rinnalla ranskanperunat, eineslihapullat ja tarjouspizzat kalpenevat.
Kokeilkaapa muutkin!

Minulle kävi hassu juttu 23 vuotta sitten kun odotin kuopustani.
Kaikki vahvanmakuiset ruoat ja juomat tökkäsivät totaalisesti. Opettelin pojan syntymän jälkeen uudelleen juomaan kahvia ja syömään kaalia ym. mutta maksaan en enää oppinut koskaan. Se maistuu edelleenkin suussani kitkerältä myrkyltä. Ennen tätä raskautta söin maksaa monessa muodossa. Tein jauhemaksapihvejä-ja kastiketta. Kokomaksapihvejä. Maksalaatikkoa. Jopa maksapasteijaa tein itse jouluksi. Nyt en voi syödä edes maksamakkaraa.
Minulla kyllä valinta kallistuu makaronin puolelle jos se on ainut vaihtoehto maksan kanssa.
En tosi siedä nykyään eineslihapullia enkä valmiita ranskanperunoitakaan.

elliivo kirjoitti:

Minulle kävi hassu juttu 23 vuotta sitten kun odotin kuopustani.
Kaikki vahvanmakuiset ruoat ja juomat tökkäsivät totaalisesti. Opettelin pojan syntymän jälkeen uudelleen juomaan kahvia ja syömään kaalia ym. mutta maksaan en enää oppinut koskaan. Se maistuu edelleenkin suussani kitkerältä myrkyltä. Ennen tätä raskautta söin maksaa monessa muodossa. Tein jauhemaksapihvejä-ja kastiketta. Kokomaksapihvejä. Maksalaatikkoa. Jopa maksapasteijaa tein itse jouluksi. Nyt en voi syödä edes maksamakkaraa.
Minulla kyllä valinta kallistuu makaronin puolelle jos se on ainut vaihtoehto maksan kanssa.
En tosi siedä nykyään eineslihapullia enkä valmiita ranskanperunoitakaan.

Maksaa ei saa syödä raskausaikana... Tiedän, että joillakin muillakin on jäänyt raskauden jälkeen kuvotustunne tiettyjä ruoka-aineita kohtaan. En enää itse sietänyt raskauden jälkeen riistalintujen hajua, vaikka ennen pystyin syömään niitä. Myös kaalin haju ottaa hermoon, vaikka ennen raskautta rakastin kaalipataa ja puolukkahilloa!

asdölkfjaöldskjf kirjoitti:

Maksaa ei saa syödä raskausaikana... Tiedän, että joillakin muillakin on jäänyt raskauden jälkeen kuvotustunne tiettyjä ruoka-aineita kohtaan. En enää itse sietänyt raskauden jälkeen riistalintujen hajua, vaikka ennen pystyin syömään niitä. Myös kaalin haju ottaa hermoon, vaikka ennen raskautta rakastin kaalipataa ja puolukkahilloa!

kuten onneksi myös vaimoni ja poikani. On kuitenkin yksi asia mitä en suuhuni pistä. Se on polukka kaikissa muodoissa. Syy on se että lapsuudenkodissani minut totaalisesti kyllästettiin puolukoilla. Ja siitä inhosta en ole päässyt eroon. Vanhempani eivät osanneet syksyisin hyödyntää metsästä muuta kun helposti poimittavat puolukat.Ja sitähän meillä' sitten oli pakkaset täynnä koko vuoden. Tehtiin hilloja,kiiseleitä,puuroja ja muuta mehua kun puolukkamehua ei ollut. Äiti nuukana säästi sokerissa ja kaikki máistui kirpeän pahalle. Ja pienenä pakotettiin syömään kaikki pois. Hilloa päivittäin liki joka ruokaan. Rullatortut puolukkahillolla, Jopa munkit ja pullat saivat täytteeksi puolukkahilloa. Viikonlopun jäätelöannoksen päälle puolukka hilloa.Aamupuuro ja murot puolukkahillolla. Kun naapuriäidit tekivät mustikkapiirasta niin meillä se oli puolukkapiirasta. Hyvässä lykyssä joskus puolet oli mustikoita ja puolet puolukoita. Keitot taisi olla ainut ruokalaji mihin sit'ä puolukkaa ei laitettu. Teini ikäisenä kieltäydyin sitten syömästä sitä ja kaikki ne ruuat mihin tyypillisesti käytetään puolukkahilloa syön ilman sitä.
Tuossa takavuosina oli työpaikkani lähellä eräs lounasruokapaikka jossa aika innokkaasti mätättiin annoksiin puolukkahilloa kysymättä mitään. Taisin palauttaa 10 annosta ennenkuin tajusivat että kannattaa kysyä ensin että haluaako asiakas kaikki tarjolla olevat lisukkeet.

puoukkatrauma... kirjoitti:

kuten onneksi myös vaimoni ja poikani. On kuitenkin yksi asia mitä en suuhuni pistä. Se on polukka kaikissa muodoissa. Syy on se että lapsuudenkodissani minut totaalisesti kyllästettiin puolukoilla. Ja siitä inhosta en ole päässyt eroon. Vanhempani eivät osanneet syksyisin hyödyntää metsästä muuta kun helposti poimittavat puolukat.Ja sitähän meillä' sitten oli pakkaset täynnä koko vuoden. Tehtiin hilloja,kiiseleitä,puuroja ja muuta mehua kun puolukkamehua ei ollut. Äiti nuukana säästi sokerissa ja kaikki máistui kirpeän pahalle. Ja pienenä pakotettiin syömään kaikki pois. Hilloa päivittäin liki joka ruokaan. Rullatortut puolukkahillolla, Jopa munkit ja pullat saivat täytteeksi puolukkahilloa. Viikonlopun jäätelöannoksen päälle puolukka hilloa.Aamupuuro ja murot puolukkahillolla. Kun naapuriäidit tekivät mustikkapiirasta niin meillä se oli puolukkapiirasta. Hyvässä lykyssä joskus puolet oli mustikoita ja puolet puolukoita. Keitot taisi olla ainut ruokalaji mihin sit'ä puolukkaa ei laitettu. Teini ikäisenä kieltäydyin sitten syömästä sitä ja kaikki ne ruuat mihin tyypillisesti käytetään puolukkahilloa syön ilman sitä.
Tuossa takavuosina oli työpaikkani lähellä eräs lounasruokapaikka jossa aika innokkaasti mätättiin annoksiin puolukkahilloa kysymättä mitään. Taisin palauttaa 10 annosta ennenkuin tajusivat että kannattaa kysyä ensin että haluaako asiakas kaikki tarjolla olevat lisukkeet.

monia.
Minusta puolukka on parhaimmillaan raakasurvoksena porkkana-, maksa- ja kaalilaatikon seurana, ruispuurossa, vispipuurossa ja kiisselinä sekä rahkan ja luonnonjugurtin mausteena. Myös jouluisen sekahedelmäkeiton maku paranee, kun sekaan lisää muutaman ruokalusikallisen puolukkasurvosta.
Herkullista on myös kaali-puolukkasalaatti. Ja kyllä puolukkapiirakka on suurta herkkua, riippuen tietysti valmistustavasta. Kauraryyni-omena-puolukkapaistos fariinisokerilla maustettuna on myös aivan ihana syksyinen jälkiruoka.
Lapsuudesta asti periytyvä herkkujen herkku on puolukkapöperö: puolukkasurvosta, sokeria ja ruisjauhoja.

herkkumutteria noin 5 min jolloin ruikkas rasvat ja röyhtäsin päälle jopa hyvä ja edullinen lounas suosittelen