Tarvitseeko kirkko optio-ohjelman?

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka kirkko on joutunut ahtaalle. Homojen oikeuksia käsittelevän TV-ohjelman esittämisen jälkeen alkoi jäsenkato, jota kirkon piirissä on kovasti päivitelty. Tilannetta ei auttanut myöskään se, että kirkon johto antoi sen jälkeen ympäripyöreitä lausuntoja, joissa todettiin että kirkon sanoma on toisaalta sitä ja toisaalta tätä. Siitä seurasi, että kirkosta erottiin kahdesta syystä: osa otti nokkiinsa siitä, että kirkon sanoma on "sitä" ja osa siitä, että se on "tätä".

Tämä johtuu siitä, että kirkolta puuttuu selkeä toimintastrategia. Kirkon ydintarkoitushan on jäsenmäärän ja veronmaksajien maksimointi. Ensimmäinen siksi, että vain Ev.lut. kirkkoon kuuluva uskoo Oikealla Tavalla®, jälkimmäinen siksi että on kivaa kun on paljon tuohta, sillä on hyvä pyörittää mittavaa byrokratiaa. Se pitäisi tunnustaa selkeästi kirkossa ja tehdä asiasta johtopäätökset. Tarvitaan selkeä toimintastrategia, piispojen olisi tehtävä selkeä päätös siitä, onko kannattavampaa kalastella liberaaleja homomyönteisiä ihmisiä vai kivikaudelle jämähtäneitä talibaneja.

Ongelma on siinä, että nykyajan liberaalipiispoja ei ole tarpeeksi selkeästi sitoutettu kirkon ydintarkoituksen toteuttamiseen. Siksi kirkkoon tarvittaisiin piispoille optio-ohjelma. Kirkon mittavasta miljardiomaisuudesta voitaisiin laittaa osa jakoon optioina, jotka piispat voisivat saada haltuunsa jos kirkon jäsenmäärää saadaan nostettua. Vaikkapa metsäomaisuutta tai kiinteistöjä, jotka he voisivat myydä määräajan kuluttua. Se auttaisi piispoja fokusoitumaan kirkon ydintarkoituksen toteuttamiseen. Nyt he yrittävät istua kahdella tuolilla yhtäaikaa, eikä kukaan ole tyytyväinen. Lisäksi piispojen pestit pitäisi saada määräaikaisiksi ja rekrytoida tarvittaessa tuoreita kasvoja johtoon yritysmaailman puolelta. Muussa yhteiskunnassa toimiviksi osoittautuneet mallit pitäisi saada käyttöön myös kirkossa. Sanotaan, että kirkko elää ajassa, mutta ei se siltä näytä.