Jatkuu maanpäällinen helvetti..

Olen varma ettei immuunijärjestelmä tuolloin ollut vuosiin enää kunnossa, joiduin jatkuvasti ambulanssilla sairaalaan koska en enää pystynyt huimaukseltani kävelemään ilman varmuudeksi lähellä olevaa tukea, saati ajamaan autoa, mutta siellä ei tuota homealtistusta haluttu myöntää vaikka asia oli tuolloin jo tiedossa, vaan sanottiin että paniikkikohtaus jälleen kerran, muuta vaihtoehtoa ei enää haettukaan vaikka sokeakin olisi huomannut että olen todellakin sairas syystä tai toisesta.
Laihduin ja kuihduin lopulta jotain apua odotellessani 37 kiloiseksi, avomieheni laihtui alle 50 kiloiseksi, insuliinishokit olivat arkipäivää ja jatkuva pelko hänen kohdallaan, lisäksi alle kiloisena syntynyt lapsemme sairasteli jatkuvasti, mutta kaikille tuli sairaalasta sama vastaus, mitään vikaa ei ole, kun mainitsi todennäköisen homeongelman vikaa alkoi löytyä, mutta se löytyi heidän mukaansa meidän omasta päästä ja psyykkeestä.
Kaiken keskellä pidimme perheenä toisistamme huolta ja yritimme hakea apua kaikkialta, saimme välillä sukulaisilta apua kotiin lapsenhoidossa, sekä siivouksessa että saisimme levätä ja kerätä voimia. Lopulta saimme asunnon vaikka senkin saamista virkamiestaholta yritettiin estää, makasin sohvalla sikiö asennossa 2 kk:tta odottaen uuteen asuntoon muuttoa, en päässyt enää pystyyn huimauksen vuoksi, tein kirjaimellisesti kuolemaa.
0191
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


jatkuu.. kirjoitti:

Olen varma ettei immuunijärjestelmä tuolloin ollut vuosiin enää kunnossa, joiduin jatkuvasti ambulanssilla sairaalaan koska en enää pystynyt huimaukseltani kävelemään ilman varmuudeksi lähellä olevaa tukea, saati ajamaan autoa, mutta siellä ei tuota homealtistusta haluttu myöntää vaikka asia oli tuolloin jo tiedossa, vaan sanottiin että paniikkikohtaus jälleen kerran, muuta vaihtoehtoa ei enää haettukaan vaikka sokeakin olisi huomannut että olen todellakin sairas syystä tai toisesta.
Laihduin ja kuihduin lopulta jotain apua odotellessani 37 kiloiseksi, avomieheni laihtui alle 50 kiloiseksi, insuliinishokit olivat arkipäivää ja jatkuva pelko hänen kohdallaan, lisäksi alle kiloisena syntynyt lapsemme sairasteli jatkuvasti, mutta kaikille tuli sairaalasta sama vastaus, mitään vikaa ei ole, kun mainitsi todennäköisen homeongelman vikaa alkoi löytyä, mutta se löytyi heidän mukaansa meidän omasta päästä ja psyykkeestä.
Kaiken keskellä pidimme perheenä toisistamme huolta ja yritimme hakea apua kaikkialta, saimme välillä sukulaisilta apua kotiin lapsenhoidossa, sekä siivouksessa että saisimme levätä ja kerätä voimia. Lopulta saimme asunnon vaikka senkin saamista virkamiestaholta yritettiin estää, makasin sohvalla sikiö asennossa 2 kk:tta odottaen uuteen asuntoon muuttoa, en päässyt enää pystyyn huimauksen vuoksi, tein kirjaimellisesti kuolemaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu