Avomieheni ei mennyt yhtä sairaaksi tuossa altistuksessa vaikka hänkin henkensä kaupalla joutui miettimään miten käyttää insuliinia, käyttääkö lainkaan, sillä verensokerit heittelivät ilman syytä ylös ja alas, puolessatunnissa saattoi tipahtaa 20 shokkiin, pari kertaa shokki tuli kesken ruokailun.
Tähänkään ei kiinnitetty sairaalassa huomiota koska asia kuului kuulema diabetesneuvolaan, jonka lääkä
rit olivat tuolloin lomalla, ja voimakasta heittelyä oli jatkunut jo useita kuukausia.
Sain itsekin "terveenä" mitata jatkuvasti verensokeriani koska kerran olin saanut itsekin shokin, myöskin minulla nuo arvot olivat päivittäin alle 3, mutta eipä sekään tieto lääkäreitä kiinnostanut.
Pahinta että emme saaneet edes pojallemme apua, hän oli onneksi meistä kaikista tervein, hän ei sairatunut kuten me vanhemmat, meillä oli omat syymme, isällä diabetes ja minulla tietämättäni todella paha tulehdus ikenissä joka luultavasti aiheutti ja pahensi tuota huimausta ja kaulan sekä niskanalueella olevia oireita, jotka kirjattiin jännitysniskaksi, hampaat kun olivat ulospäin silloin täysin terveen ja puhtaan näköiset.
Tuolloin alkoi jo kivut leukaluussa mutten osannut yhdistää sitä hampaisiin, olin jo liian heikko ja sairas, odotin vain kuolemaa.
Uuteen asuntoon kun päästiin ja olo alkoi voimistua, mutta silloin alkoi myöskin elimistön tulehdustila tulla julki, ensin munuaiset joiden takia jouduin 5 päiväksi tipukseen, sitten alkoi hampaiden lohkeilu, pienessä ajassa hampaat murenivat pois, en voimut ymmärtää tiannetta, pelkäsin ja häpesin kuollakseni, hymy oli elämänvoimani/minuus, mutta sekin meni, huimaus ja kuihtuminen jatkuivat pari vuotta muuton jälkeenkin, jaksottain aina paheten, pelkäsin jo todella paljon sitä mitä minulle tapahtuu, odotin uuden asunnon auttavan minuakin, avomieheni palautui pikkuhiljaa ja verensokerit olivat taas melkein hallinnassa, lapselta loppui unettomuus, levottomuus, jatkuva pissalla käynti, ja pissasta poistui se tummuus ja pahahaju kaikilta.
Minä jatkoin samaa kuihtumista ja laihtumista, kaulalihakset jotenkin olivat aina "jumissa" ja vaikuttivat koko niskaan, en oikein pystynyt enää hallitsemaan pääni/kasvojeni liikkeitä, kärsin kuten ennekin mutta paremmin "voimissani", pystyin jo hengittämään normaalisti joka auttoi valtavasti, mutta keväällä se taas alkoi ja kesän yli jatkui kun en pystynyt hengittämään, keuhkot olivat kuin pesusieni joka on märkä, en saanut happea taaskaan, kesähelle pahensi tilannetta ja kaikki tuoksut sekä ulkona olevat kasvit tekivät hengittämisestä suorastaan väkinäistä.
En ollut allerginen millekään joten ei johtunut siitä, oletin että se johtuu siitä edellisestä asunnosta josta löytyi lopulta muuttomme jälkeen ongelmia jotka olivat meidän itseaiheuttamia, aktinobakteerista/sädesienestä jota sieltä löytyi 7000000
Tähänkään ei kiinnitetty sairaalassa huomiota koska asia kuului kuulema diabetesneuvolaan, jonka lääkä
rit olivat tuolloin lomalla, ja voimakasta heittelyä oli jatkunut jo useita kuukausia.
Sain itsekin "terveenä" mitata jatkuvasti verensokeriani koska kerran olin saanut itsekin shokin, myöskin minulla nuo arvot olivat päivittäin alle 3, mutta eipä sekään tieto lääkäreitä kiinnostanut.
Pahinta että emme saaneet edes pojallemme apua, hän oli onneksi meistä kaikista tervein, hän ei sairatunut kuten me vanhemmat, meillä oli omat syymme, isällä diabetes ja minulla tietämättäni todella paha tulehdus ikenissä joka luultavasti aiheutti ja pahensi tuota huimausta ja kaulan sekä niskanalueella olevia oireita, jotka kirjattiin jännitysniskaksi, hampaat kun olivat ulospäin silloin täysin terveen ja puhtaan näköiset.
Tuolloin alkoi jo kivut leukaluussa mutten osannut yhdistää sitä hampaisiin, olin jo liian heikko ja sairas, odotin vain kuolemaa.
Uuteen asuntoon kun päästiin ja olo alkoi voimistua, mutta silloin alkoi myöskin elimistön tulehdustila tulla julki, ensin munuaiset joiden takia jouduin 5 päiväksi tipukseen, sitten alkoi hampaiden lohkeilu, pienessä ajassa hampaat murenivat pois, en voimut ymmärtää tiannetta, pelkäsin ja häpesin kuollakseni, hymy oli elämänvoimani/minuus, mutta sekin meni, huimaus ja kuihtuminen jatkuivat pari vuotta muuton jälkeenkin, jaksottain aina paheten, pelkäsin jo todella paljon sitä mitä minulle tapahtuu, odotin uuden asunnon auttavan minuakin, avomieheni palautui pikkuhiljaa ja verensokerit olivat taas melkein hallinnassa, lapselta loppui unettomuus, levottomuus, jatkuva pissalla käynti, ja pissasta poistui se tummuus ja pahahaju kaikilta.
Minä jatkoin samaa kuihtumista ja laihtumista, kaulalihakset jotenkin olivat aina "jumissa" ja vaikuttivat koko niskaan, en oikein pystynyt enää hallitsemaan pääni/kasvojeni liikkeitä, kärsin kuten ennekin mutta paremmin "voimissani", pystyin jo hengittämään normaalisti joka auttoi valtavasti, mutta keväällä se taas alkoi ja kesän yli jatkui kun en pystynyt hengittämään, keuhkot olivat kuin pesusieni joka on märkä, en saanut happea taaskaan, kesähelle pahensi tilannetta ja kaikki tuoksut sekä ulkona olevat kasvit tekivät hengittämisestä suorastaan väkinäistä.
En ollut allerginen millekään joten ei johtunut siitä, oletin että se johtuu siitä edellisestä asunnosta josta löytyi lopulta muuttomme jälkeen ongelmia jotka olivat meidän itseaiheuttamia, aktinobakteerista/sädesienestä jota sieltä löytyi 7000000
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.