"Punaisen terrorin vuosi
Ensimmäinen neuvostovuosi oli virolaisille järkytys, miehittäjä alkoi tuhota virolaista yhteiskuntaa ja yhteiskunnan tuhoaminen kosketti kaikkia kansalaisia.
Vaikka taidemuseot eivät olisikaan niitä lomamatkan suosikkikohteita, niin Tallinnassa Kumuun kannattaa poiketa. Missään muualla ei pysty näkemään länsimaisen yhteiskunnan ja sosialistisen yhteiskunnan henkistä eroa niin selvästi kuin kahdessa Kumun vierekkäisessä salissa.
Toisessa salissa on virolaista taidetta 30-luvulta ja viereisessä miehityksen jälkeen. Aurinkoiset ja kokeilevat maalaukset ovat runsaassa vuodessa vaihtuneet propagandakuviin, sinänsä näyttäviin sosialistisen realismin tauluihin. Kannattaa istahtaa penkille ja ajatella millaiset ihmiset maalasivat näitä tauluja, osa oli samoja taiteilijoita kuin edellisen salin muodoilla ja väreillä leikittelijät. Kun sosialistisen realismin tauluja katselee hetken ajatuksella, niin näiden taulujen henkinen maailma alkaa ahdistaa nykyihmistäkin.
Taiteesta vähemmän kiinnostunut katselija voi sen jälkeen hyvällä omallatunnolla lähteä vaikka oluelle Kumun terassille, katselija on kuitenkin tajunnut yhteiskuntajärjestelmien eron paremmin kuin sitä koskaan voisi ymmärtää kirjoja lukemalla.
Vuonna 1940 virolaiset joutuivat itse elämään tämän yhteiskunnallisten aatteiden eron.
Valtion lopettaminen
Viron kohtalo oli sinetöity jo ennen maan miehitystä. Itsenäisyyteen karannut maakunta piti palauttaa emämaan yhteyteen ja samalla tehdä porvarillisesta tasavallasta kunnollinen neuvostotasavalta.
Vaikka uusi, 22.6.1940 nimitetty, Neuvostoliiton luottamusta nauttiva kansanrintamahallitus muodollisesti noudattikin Viron lakeja ja sen päätökset allekirjoitti presidentti Päts, niin Viron toiminta itsenäisenä valtiona oli lopussa.
Heti alettiin varmistaa saavutettuja asemia. Uuden hallituksen ensimmäisiä päätöksiä oli puolustusvoimien komentajan vaihtaminen. Nopeasti sen jälkeen kiellettiin Viron suojeluskuntajärjestö (27.6.) ja nimitettiin armeijaan poliittiset upseerit eli politrukit (5.7.).
Kun sotilaallisen vastarinnan mahdollisuus oli eliminoitu, siirryttiin hallinnolliselle puolelle. Kaikkien maaherrojen, kaupunginjohtajien ja kunnanjohtajien vaihtaminen luotettavampiin aloitettiin 28.6. ja 30.6., samalla kutsuttiin kaikki Viron diplomaatit takaisin kotimaahan. Poliittisella kentällä kaikki puolueet, paitsi kommunistinen puolue, kiellettiin 4.7. ja parlamentti hajotettiin 5.7.
Uusi ja kuuliainen parlamentti "valittiin" 14.–15.7. vaaleilla, joita ei järjestetty Viron voimassa olevien vaalilakien mukaisesti. Tulos olikin toivottu ja Viron uusi nukkeparlamentti päätti hakea Neuvostoliiton jäsenyyttä, joka sille myönnettiin 6.8.1940.
Kun Virosta oli tullut Neuvosto- Eesti, sai välikauden hallitus lähteä. Entisten ministerien kohtalo vaihteli, mutta kukaan ei enää tulevaisuudessa omannut minkäänlaista poliittista asemaa uudessa Neuvosto-Eestissä. Maan hallinto annettiin luotettavien kommunistien käsiin.
Neuvostotasavallassa olivat tietenkin voimassa neuvostolait ja länsimaisesta oikeuskäsityksestä poiketen niitä sovellettiin taannehtivasti. Esimerkiksi Viron tasavallan entiset ministerit saivat syytteen ja tuomion neuvostovastaisuudesta, sillä virassaan he olivat ajaneet isänmaansa Viron etuja, eivätkä naapurimaan Neuvostoliiton etuja.
Viron länsimainen kansalaisyhteiskunta monine järjestöineen ja aktiivisine kansalaisineen oli ongelma. Se ongelma ratkaistiin yksinkertaisesti lakkauttamalla kaikki kansalaisjärjestöt ja yhdistykset. Sosialismissa ei ollut sallittua, että ihmiset omatoimisesti ja ilman puolueen lupaa vapaaehtoisesti tekisivät jotain.
Joitakin yhdistyksiä ja järjestöjä Neuvosto-Eestikin tarvitsi. Ne nimettiin uudestaan ja niiden johtoon laitettiin luotettavat toverit, toiminta näissä yhdistyksissä oli velvollisuus, eikä enää vapaaehtoista yhteiskunnallista tai harrastustoimintaa.
Paikalliset mielipidejohtajat joutuivat turvallisuuselinten kontrolliin. Itsenäisesti ajattelevat ihmiset olivat totalitarismille vaaraksi ja niin vaino kohdistui kunnanvaltuutettuihin, yhdistysten puheenjohtajiin jne.
Samaan aikaan hyökättiin kansankunnan muistia vastaan. Vanhojen tehtaiden nimet peitettiin, kirjoja hävitettiin ja historiaa kirjoitettiin uudestaan. Hävitettiin myös vanhat muistomerkit ja muut tunnukset, jotka kertoivat Viron olleen joskus itsenäinen tasavalta. Porvarillisen Viron piti kadota täysin, siitä ei saanut jäädä mitään muistoa. Haluttiin pyyhkiä koko ensimmäisen itsenäisyyden aika pois niin fyysisesti kuin ihmisten mielistäkin.
Talouselämän sosialisointi oli helpompaa, omaisuus vain otettiin valtion haltuun.
Valtio on myös virkamieskunta. " http://www.balticguide.ee/index.php?s=1&n=170&a=5816
Ensimmäinen neuvostovuosi oli virolaisille järkytys, miehittäjä alkoi tuhota virolaista yhteiskuntaa ja yhteiskunnan tuhoaminen kosketti kaikkia kansalaisia.
Vaikka taidemuseot eivät olisikaan niitä lomamatkan suosikkikohteita, niin Tallinnassa Kumuun kannattaa poiketa. Missään muualla ei pysty näkemään länsimaisen yhteiskunnan ja sosialistisen yhteiskunnan henkistä eroa niin selvästi kuin kahdessa Kumun vierekkäisessä salissa.
Toisessa salissa on virolaista taidetta 30-luvulta ja viereisessä miehityksen jälkeen. Aurinkoiset ja kokeilevat maalaukset ovat runsaassa vuodessa vaihtuneet propagandakuviin, sinänsä näyttäviin sosialistisen realismin tauluihin. Kannattaa istahtaa penkille ja ajatella millaiset ihmiset maalasivat näitä tauluja, osa oli samoja taiteilijoita kuin edellisen salin muodoilla ja väreillä leikittelijät. Kun sosialistisen realismin tauluja katselee hetken ajatuksella, niin näiden taulujen henkinen maailma alkaa ahdistaa nykyihmistäkin.
Taiteesta vähemmän kiinnostunut katselija voi sen jälkeen hyvällä omallatunnolla lähteä vaikka oluelle Kumun terassille, katselija on kuitenkin tajunnut yhteiskuntajärjestelmien eron paremmin kuin sitä koskaan voisi ymmärtää kirjoja lukemalla.
Vuonna 1940 virolaiset joutuivat itse elämään tämän yhteiskunnallisten aatteiden eron.
Valtion lopettaminen
Viron kohtalo oli sinetöity jo ennen maan miehitystä. Itsenäisyyteen karannut maakunta piti palauttaa emämaan yhteyteen ja samalla tehdä porvarillisesta tasavallasta kunnollinen neuvostotasavalta.
Vaikka uusi, 22.6.1940 nimitetty, Neuvostoliiton luottamusta nauttiva kansanrintamahallitus muodollisesti noudattikin Viron lakeja ja sen päätökset allekirjoitti presidentti Päts, niin Viron toiminta itsenäisenä valtiona oli lopussa.
Heti alettiin varmistaa saavutettuja asemia. Uuden hallituksen ensimmäisiä päätöksiä oli puolustusvoimien komentajan vaihtaminen. Nopeasti sen jälkeen kiellettiin Viron suojeluskuntajärjestö (27.6.) ja nimitettiin armeijaan poliittiset upseerit eli politrukit (5.7.).
Kun sotilaallisen vastarinnan mahdollisuus oli eliminoitu, siirryttiin hallinnolliselle puolelle. Kaikkien maaherrojen, kaupunginjohtajien ja kunnanjohtajien vaihtaminen luotettavampiin aloitettiin 28.6. ja 30.6., samalla kutsuttiin kaikki Viron diplomaatit takaisin kotimaahan. Poliittisella kentällä kaikki puolueet, paitsi kommunistinen puolue, kiellettiin 4.7. ja parlamentti hajotettiin 5.7.
Uusi ja kuuliainen parlamentti "valittiin" 14.–15.7. vaaleilla, joita ei järjestetty Viron voimassa olevien vaalilakien mukaisesti. Tulos olikin toivottu ja Viron uusi nukkeparlamentti päätti hakea Neuvostoliiton jäsenyyttä, joka sille myönnettiin 6.8.1940.
Kun Virosta oli tullut Neuvosto- Eesti, sai välikauden hallitus lähteä. Entisten ministerien kohtalo vaihteli, mutta kukaan ei enää tulevaisuudessa omannut minkäänlaista poliittista asemaa uudessa Neuvosto-Eestissä. Maan hallinto annettiin luotettavien kommunistien käsiin.
Neuvostotasavallassa olivat tietenkin voimassa neuvostolait ja länsimaisesta oikeuskäsityksestä poiketen niitä sovellettiin taannehtivasti. Esimerkiksi Viron tasavallan entiset ministerit saivat syytteen ja tuomion neuvostovastaisuudesta, sillä virassaan he olivat ajaneet isänmaansa Viron etuja, eivätkä naapurimaan Neuvostoliiton etuja.
Viron länsimainen kansalaisyhteiskunta monine järjestöineen ja aktiivisine kansalaisineen oli ongelma. Se ongelma ratkaistiin yksinkertaisesti lakkauttamalla kaikki kansalaisjärjestöt ja yhdistykset. Sosialismissa ei ollut sallittua, että ihmiset omatoimisesti ja ilman puolueen lupaa vapaaehtoisesti tekisivät jotain.
Joitakin yhdistyksiä ja järjestöjä Neuvosto-Eestikin tarvitsi. Ne nimettiin uudestaan ja niiden johtoon laitettiin luotettavat toverit, toiminta näissä yhdistyksissä oli velvollisuus, eikä enää vapaaehtoista yhteiskunnallista tai harrastustoimintaa.
Paikalliset mielipidejohtajat joutuivat turvallisuuselinten kontrolliin. Itsenäisesti ajattelevat ihmiset olivat totalitarismille vaaraksi ja niin vaino kohdistui kunnanvaltuutettuihin, yhdistysten puheenjohtajiin jne.
Samaan aikaan hyökättiin kansankunnan muistia vastaan. Vanhojen tehtaiden nimet peitettiin, kirjoja hävitettiin ja historiaa kirjoitettiin uudestaan. Hävitettiin myös vanhat muistomerkit ja muut tunnukset, jotka kertoivat Viron olleen joskus itsenäinen tasavalta. Porvarillisen Viron piti kadota täysin, siitä ei saanut jäädä mitään muistoa. Haluttiin pyyhkiä koko ensimmäisen itsenäisyyden aika pois niin fyysisesti kuin ihmisten mielistäkin.
Talouselämän sosialisointi oli helpompaa, omaisuus vain otettiin valtion haltuun.
Valtio on myös virkamieskunta. " http://www.balticguide.ee/index.php?s=1&n=170&a=5816
Vastaukset 1
Vanhimmat
talouden tuhoaminen. Hyvinvoiva maa kärsi nälkää koko neuvostoajan. Silti se oli neuvostovaltioiden vauraampaa päätä...