Kuopion paraatissa eilen sotilaspappi esitti hartauspuheessaan mielenkiintoisen asettamuksen.
Se meni jotenkin niin että "..meillä on kolmenlaisia voimavaroja: fyysiset voimavarat, jotka mahdollistavat kaikkinaisen ruumiillisen ponnistelun, henkiset voimavarat, joiden avulla rakennamme tavoitteita ja suunnittelemme, sekä hengelliset voimavarat joiden avulla erotamme ihmiselämän rajapintoja."
Siis jotenkin noin.
Minä kiinnitin siihen huomiota siksi, että olen itse tullut kokemaan todeksi tuon asettamuksen.
Ja juuri sen takia olen etääntynyt ns. kristillisyydestä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Syynä yksinkertaisesti se, että tuo asettamus ei oikeastaan kuulu kristilliseen perinteeseen.
Jeesus ei siitä puhunut mitään; Paavalilla se esiintyi esmes. Korinnttolaiskirjeessä ym, mutta häilyvästi, mistä on pääteltävissä että asia oli hänelle kaikkea muuta kuin selvä.
Häilyvyys ilmenee termistön epäjohdonmukaisuutena: monessakin kohtaa hän puhuu hengellisestä, mutta sen vastakohtaparina on milloin "lihallinen", milloin "luonnollinen", milloin "sielullinen".
Nykykielenkäytössä sekaannus jatkuu sekä teologeilla että maallikoilla esmes siinä, kun usein henkisestä ja hengellisestä puhuttaessa nuo attribuutit esitetään synonyymiparina, puhutaan vaikkapa "henkisestä ja hengellisetä kehityksestä" . Tuollainen rinnastus osoittaa että ei nähdä eroa vaikkapa laskutehtävän ratkaisemisen ja hiljentymisen välillä. Kuitenki edellinen on henkistä, jälimmäinen hengellistä.
Jokainen rakennustekniikasta ymmärtävä tietää että kolmio on maailmankaikkeuden tukevin tunnettu rakenne.
Miksi ei siis sama pätisi muillakin aloilla, ja päteehän se; sitä ei ei kuitenkaan todistanut Paavali, vaan Hermes Trismegistos. "Niinkuin on ylhäällä, on myös alhaalla." :)
Se meni jotenkin niin että "..meillä on kolmenlaisia voimavaroja: fyysiset voimavarat, jotka mahdollistavat kaikkinaisen ruumiillisen ponnistelun, henkiset voimavarat, joiden avulla rakennamme tavoitteita ja suunnittelemme, sekä hengelliset voimavarat joiden avulla erotamme ihmiselämän rajapintoja."
Siis jotenkin noin.
Minä kiinnitin siihen huomiota siksi, että olen itse tullut kokemaan todeksi tuon asettamuksen.
Ja juuri sen takia olen etääntynyt ns. kristillisyydestä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Syynä yksinkertaisesti se, että tuo asettamus ei oikeastaan kuulu kristilliseen perinteeseen.
Jeesus ei siitä puhunut mitään; Paavalilla se esiintyi esmes. Korinnttolaiskirjeessä ym, mutta häilyvästi, mistä on pääteltävissä että asia oli hänelle kaikkea muuta kuin selvä.
Häilyvyys ilmenee termistön epäjohdonmukaisuutena: monessakin kohtaa hän puhuu hengellisestä, mutta sen vastakohtaparina on milloin "lihallinen", milloin "luonnollinen", milloin "sielullinen".
Nykykielenkäytössä sekaannus jatkuu sekä teologeilla että maallikoilla esmes siinä, kun usein henkisestä ja hengellisestä puhuttaessa nuo attribuutit esitetään synonyymiparina, puhutaan vaikkapa "henkisestä ja hengellisetä kehityksestä" . Tuollainen rinnastus osoittaa että ei nähdä eroa vaikkapa laskutehtävän ratkaisemisen ja hiljentymisen välillä. Kuitenki edellinen on henkistä, jälimmäinen hengellistä.
Jokainen rakennustekniikasta ymmärtävä tietää että kolmio on maailmankaikkeuden tukevin tunnettu rakenne.
Miksi ei siis sama pätisi muillakin aloilla, ja päteehän se; sitä ei ei kuitenkaan todistanut Paavali, vaan Hermes Trismegistos. "Niinkuin on ylhäällä, on myös alhaalla." :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.