sairaampia henkisesti, kuin muualta tulleet?
Täällä ainakin vaaditan aina kaikki tai ei mitään.
Nuoretkin opetetaan varomaan virheitä.
Koulu ei ole mitään muuta, kuin virheiden kyttäämistä
ja nöyryyttämistä varten.
Sama jatkuu sitten ammatillisissa oppilaitoksissa
opettajien puolelta.
Yhtä HELVETTIÄ täällä Suomessa on asua >:(
Täällä ainakin vaaditan aina kaikki tai ei mitään.
Nuoretkin opetetaan varomaan virheitä.
Koulu ei ole mitään muuta, kuin virheiden kyttäämistä
ja nöyryyttämistä varten.
Sama jatkuu sitten ammatillisissa oppilaitoksissa
opettajien puolelta.
Yhtä HELVETTIÄ täällä Suomessa on asua >:(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suomalaisilla on heikko itsetunto. Täydellisyydentavoittelu tulee sieltä, myönsi tai ei. Siksi ulkomaalaisiakin otetaan tänne enenevässä määrin, kun suomalaiset itse ovat (mukamas) niin huonoja.
Ainahan sitä on pidetty hienona, kun joku ulkomaalainen suvaitsee tänne tulla.
No tulevathan ne, kun oikein lahjomalla lahjotaan ja monet poliitikot palvovat heitä.
Aivan. Katsoppa Afriikan asukkia.
http://www.iltasanomat.fi/videot/Raju tappelu Linnan jatkoilla veri lensi/vid-1288354540271.html
Eheheheee!
Huono itsetunto = täydellisyydentavoittelu = stressi = paha olo = vahingonilo muita kohtaan = lopulta kiusaaminen.
Siinä on "hyvä paketti" menestymiselle. Virheet ovat heikkous jotka paljastavat osaamattomuutesi. Sinun paikkasi on siis ö-mapissa. Vain tunteettomat narsistit pärjäävät, kun eivät välitä.
Viestini on osin ironiaa, jos et tajunnut.
...nää ihmiset täällä on outoja. Amerikkalaisten kanssa kun jutellu netissä niin on hirveen suvaitsevaista ja mukavaa porukkaa. Olis vaan rahaa ja tarpeeks kielipäätä niin jenkkeihin muuttaisin.
Jos on rahaa elellä loppuelämänsä tekemättä mitään, Jenkeissä kyllä viihtyy. Mutta jos pohjoismaalainen joutuu tekemään työtä siellä, niin ei kauaa viihdy ilman lomia,sairausajan palkkaa ja ylensäkkään ilman minkäänlaista turvaa . Jos ehdotat ,että pidät lomaa, koska et jaksa tehdä 10-12tuntista päivää...saat kyllä lomaa, mutta takaisin ei seuraavana päivänä tarvi tulla.
Yleensä tuttavani ovat tulleet takaisin kipinkapin kun ovat sairastuneet, tai työnantaja jostain oikusta heittänyt ulos.
Eivät kaikki pohjoismaalaiset ihmiset ole samasta muotista tehtyjä, tai saman arvomaailman omaavia. Paitsi ehkä siinä mielessä, että Pohjoismaissa saa itseään ilmaista vapaammin kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa. Siis jopa kritisoida systeemiä ja yrittää muuttaa sitä. Ei tarvitse mennä kuin muutaman sadan kilometrin päähän itäsuuntaan, kun jo journalisteja tapetaan mielipiteidensä vuoksi.
Ohuthan tämä ns. sisvitys täällä pohjolassa on, mutta jotain on sentään saatu aikaan ja se jokin on minusta puolustamisen arvoista. Meillä hommat toimivat, tai ovat ainakin tähän asti toimineet, juuri siitä syystä, että ihmiset ovat ottaneet tekemisistään vastuuta. Sitähän meille on koulussa yritetty opettaa. Ei pohjoismaista demokratiaa olla voitu aikaansaada sillä, että jokainen tekee työnsä vähän sinne päin. Tai menee töihin silloin, kun itseä huvittaa. Tämä nykyinen hyvinvointi on pitkälti siitä johtuvaa, että ihmiseltä on lupa odottaa jotain. Siis vaatia hoitamaan oma tonttinsa.
Kaikki eivät tosin pysty panostamaan yhteiseen hyvään samalla mitalla, jotkut jopa vain jäävät saamapuolelle. Mutta tämän mahdollistaa juuri se, että iso osa meistä hoitaa velvoitteensa. Sillä niitä sosiaalikuluja maksetaan.
Siinä mielessä olen samalla linjalla kanssasi, että ei virheitä pitäisi niin paljon korostaa. Pikemmin kuin moittia siitä, että 30 % meni väärin, voitaisiin kannustaa sanomalla, että 70 % tuli oikein. Se on oleellisempaa kuitenkin.
Toisaalta, jos edelleen on paha asua Suomessa, täältä aina pääsee vapaasti pois. Tosin kokemuksesta tiedän, ettei ulkomailla ainakaan helpommalla pääse. Ellei sitten jo lähtiessään istu ison rahatukun päällä. Elämä on paljon kovempaa ja vaativampaa useimmissa muissa maissa. Siitä syystä Suomeenkin on kova tunku ulkomailtakin. Muualtakin kuin Romaniasta.
Virheiden korostamistahan ap tekstissään juuri esiintoi! On vain tyypillistä, että suomalainen osaa helpommin lannistaa kuin olla positiivinen. Rakentava kritiikki ja sananvapaus on yhtäkuin kiusaamista ja toisen mitätöimistä. Vahingonilo paremminkin se "aito ilo", joka taas on psykologiselta näkökantilta sairasta. Joten...
Mustat osaa lähestyä!
Etkö kestä totuutta? Suomalaiset vittumaisimpia ihmisiä.
Silti en minäkään mamuja tänne enää ottaisi, mutta siitäpä ei ollutkaan kyse.
Täällähän on kätäntö, että mistään ei saa sanoa mitään, ei siitä, että tehdään hommat päin prinkkalaa, myöhästellään, käyttäydytään huonosti. Niistä ei sovi huomauttaa kun ressukalle jolla ei ole mitään kätöstapoja, no voi, hälle voi tulla paha mieli. Nykyään ei todellakaan moitita, anneta palautetta jos menee homma huonosti. Siltelllään vaan ja "kyllä se siitä". Tästä syystä monet kuvittelevatkin olevansa virheetömiä yli-ihmisiä ja parempia kuin muut vaikka eivät osaisi tehdä yhtään mitään. Suuta osataan paukuttaa eli olla sosiaalisia ja kehua itseä ja näpytellä tietokonetta ( ennen sihteerien hommaa), mutta kun oikeasti pitäisi osata tehdä jotain niin takapuolta ei saada irti tuolista, kun on sellainen ihme kuvitelma, että joku muu hoitaa. Mutta pitäisi muistaa, että juuri sinä olet se "joku muu", jonka tulee työ tehdä.
Halveksuntani kaikille pirpääkonsulteille osoitan tässä ja nyt.
Se kyllä pitää paikkansa, ettei rehellisesti kerrota "virheistä" koska pelätään että joutuu myös perustelemaan asiansa ja että uhri puolustautuu. Jos ei pomo suoraan kerro, hän kyräilee muiden kanssa niin kauan, että tieto kyllä tulee jotakin muuta kautta.
Muistanko väärin vai olikohan Suomi yksi kärjessä oleva maa, jossa esiintyy eniten työpaikka ja koulukiusaamista? En ihmettele.
Maailma on rankka ja raadollinen paikka. Meidän pieni Suomemme on vain pikkuriikkinen lintukoto kaukana Pohjolassa, jossa kuitenkin pääsemme vähän helpommalla kuin suurimmassa osasa maailman maita. Oikeastaan edes jossain määrin samalla viivalla on vain muutama ns. länsimaa. Jotta tässä maailmassa pärjää, täytyy olla eväät sen mukaan. Ja niitä pitäisi sitten sekä kotoa että koulusta saada riittävästi, niin että olisi vielä hiukan pelivaraakin.
Jos kasvatuksessa lähdetään siitä, ettei ihmisen mitään tarvitse kestää, eikä mistään ottaa itse vastuuta, ollaan väärillä jäljillä. Ei sillä asenteella ja sen mukaan opituilla "kyvyillä" kovassa kilpailussa pärjää. Teemme lapsillemme karhunpalveluksen, jos pelkästään kasvatamme heistä uusavuttomia valittajia. Pikemminkin meidän tulisi jälkikasvulle opettaa ne keinot, joilla tulevaisuudessakin tullaan toimeen. Opettaa omatoimisiksi, asioista selvää ottaviksi, omiin kykyihinsä luottaviksi kansalaisiksi.
Eräs meidän suurimmista kannoistamme kaskessa on puuttuva verbaalisuus. Emme vain osaa ilmaista itseämme edes silloin, kun haluamme kannustaa. Niinpä usein olemme hiljaa, jos homma näyttää edes jotenkin sujuvan. Nutta, jos meno tökkii vaikkapa työelämässä, niin negatiivinen palaute tulee todella nopeasti ja sekin valitettavasti sellaisessa muodossa, ettei siitä aiheudu kuin perusvitutusta. Mitään rakentavaa kritiikkiä emme oikein osaa esiintuoda. Emme vain löydä niitä sanoja. Sellaista perinnettä meillä ei ole.
Virheistä moittiminen saa ainostaan varovaiseksi ja lopulta ei uskalla enää niiden pelossa toimia ollenkaan. oikea keino olisi aktiivinen kannustaminen jo pienestä pitäen. Koululaiset tulisi opettaa suhtautumaan koetilanteisiin ja ymmärtämään, että elämässä niitä "kokeita" tulee jatkuvasti. Eikä yksikään niistä itsessään ole ns. elämää suurempi. Turha jännittää asioita, joita tulee jatkuvasti eteen niin opiskelussa kuin työelämässäkin. Pikemminkin niihin pitäisi tottua ja nähdä ne alalleen.
Verbaalisuuttakin voi kehittää. Aikanaan koulussa kaikki, lähes poikkeuksetta, pelkäsivät esitelmän pitämistä. Piti esittää vartin verran omia mielipiteitä. Useimmiten sai aika vapaasti vielä valita aiheenkin. Mutta, se kannustus puuttui. Ja näistä pari tai kolme kertaa vuodessa järjestetyistä tapahtumista kasvoi paljon itseään suurempia. Jos näitä olisi vaikka ollut viikottain, ei kukaan olisi enää lopulta jaksanut niitä jännittää. Vielä yliopistossakin vouhkattiin jostain proseminaarista aivan tuhottomasti. Sen tärkeyttä korostettiin ja ihmiset saatiin hermostumaan syyttä suotta. Kuitenkin kyseessä oli ihan pikkujuttu, josta oikealla ohjauksella ja kannustuksella olisi saanut jopa miellyttävän ja kiinnostavan.
Jokaisella ihmisellä on paljon voimavaroja varastossa. Me kaikki pystymme paljon enempään kuin mitä meiltä edes vaaditaan. Mutta, pystymme siihen vain, jos meitä ohjataan ja kannustetaan oikein. Positiivisessa hengessä.
No ei olla sen sairaampia, mutta muualla ei pääse sairaseläkkeelle sen takia, ettei huvita tehdä töitä. suomessahan sanotaan, että on masentunut, jos ei huvita. nuoret opetetaan tähän jo aikaisin ja puututaan varhain erilaisilla pillereillä siihen, että on laiska. kukkahattuiset tädit ovat huolissaan ja ajan kanssa nuori itsekin oppii sen, että hän on henkisesti sairas, kun oikeasti on vain murrosikäinen.
Päinvastoin, pillereitähän tungettaisiin nuorille naamaan juuri syystä että tulisivat tunteettomiksi zombeiksi ja näinollen "terveiksi".
Ja mistä tämä nuorten masentuminen johtuu? Kieltämättä, ei ennenvanhaan vaadittu niin nopeasti ja niin paljon kuin tämän päivän mittapuun mukaan. Nykyään jo nuoresta pitäen. Lapsikaan ei enää saisi olla lapsi.
Uskon, että ongelmallisista oloista tulleella lapsella ja nuorella on häiriökäytöstä, mutta muilla ei muutoin normaali kasvatus selitä mitään. Ihmisen persoona vaikuttaa eniten. Vai miten selität sen, että 10:llä saman perheen lapsella on ehkäpä jopa hyvinkin erilaisia luonteita :D