Kyllähän me puhumme isänmaasta ja pidämme itseämme sankarikansana, mutta unohdamme eäitä historian tosiasioita.
Rajamme ovat Venäjän sanelemat: länsi- ja pohjoisrajan asetti Venäjä vuoden 1809 sodassa; itäraja on riippunut Venäjän tahdosta.
Olemme olleet itsenäisenä valtiona edelleenkin vä'hemmän kuin Venäjän alaisina (1809-1918).
Lippumme perustuu vanhan Venäjän laivaston lippuun. Sen valintaa maan lipuksi vastustivat aikoinaan mm. eräät huomattavat taiteilijat. Sinivalkoisuus ei mitenkään muuten liity kansaamme; voi vaikka aktsoa vanhoja maalauksia, ml. kirkkotaide.
Kansallishymnimme on alkuaan vanha saksalainen juomalaulu. (Alkuperäisessä ruotsinkieliseeä tekstissä muuten ei mainita lainkaan maan nimeä, eikä sitä alkuaan tarkoitettu täällä tekstitettynä kansallishymniksi.)
Vaakunammekin on ruotsalaista alkuperää, mutta tulloin olimmekin osa Ruotsia.
Olisiko meidän paikallaan sekä lipun että kansallishymnin uudistamista?
Lippuun sopisivat hyvin alkuaan ehdotetut värit punainen ja keltainen. Näin se olisi paremmin erottuva. Toinen kysymys on, pitäisikö sen olla edelleen ristilippu.
Kansallishymniksi sopisi varmaan jokln suomalainen sävelmä. Usein ehdotettu Finlandia on aika verkkainen ja hankala laulettavaksi. Mieluummin siihen panisi jotakin reipasta. Miten olisi vaikkapa Sam Sihvon säveltämä Muistoja Pohjolasta?
Olisi paikallaan, että kansalliset tunnuksemme olisivat myös kansallista alkuperää.
Rajamme ovat Venäjän sanelemat: länsi- ja pohjoisrajan asetti Venäjä vuoden 1809 sodassa; itäraja on riippunut Venäjän tahdosta.
Olemme olleet itsenäisenä valtiona edelleenkin vä'hemmän kuin Venäjän alaisina (1809-1918).
Lippumme perustuu vanhan Venäjän laivaston lippuun. Sen valintaa maan lipuksi vastustivat aikoinaan mm. eräät huomattavat taiteilijat. Sinivalkoisuus ei mitenkään muuten liity kansaamme; voi vaikka aktsoa vanhoja maalauksia, ml. kirkkotaide.
Kansallishymnimme on alkuaan vanha saksalainen juomalaulu. (Alkuperäisessä ruotsinkieliseeä tekstissä muuten ei mainita lainkaan maan nimeä, eikä sitä alkuaan tarkoitettu täällä tekstitettynä kansallishymniksi.)
Vaakunammekin on ruotsalaista alkuperää, mutta tulloin olimmekin osa Ruotsia.
Olisiko meidän paikallaan sekä lipun että kansallishymnin uudistamista?
Lippuun sopisivat hyvin alkuaan ehdotetut värit punainen ja keltainen. Näin se olisi paremmin erottuva. Toinen kysymys on, pitäisikö sen olla edelleen ristilippu.
Kansallishymniksi sopisi varmaan jokln suomalainen sävelmä. Usein ehdotettu Finlandia on aika verkkainen ja hankala laulettavaksi. Mieluummin siihen panisi jotakin reipasta. Miten olisi vaikkapa Sam Sihvon säveltämä Muistoja Pohjolasta?
Olisi paikallaan, että kansalliset tunnuksemme olisivat myös kansallista alkuperää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei kiitos kristuksen symbooleja mihinkään uuteen lippuun. Jeesuksenusko on kuollut ja kuopattu. Ei mitään uskontoa lippuun, ei edes islaminkuuta.
Leijona ei ole symbolina sen enempää ruotsalaista kuin venäläistäkään alkuperää. "Pohjolan leijona" oli tunnuksena ennen kuin mitään varsinaista Ruotsiakaan oli olemassa.
Siniristilippu on tahriintunut, pahemman kerran.
Bolshevismin ja marxilaisuuden väriä ei Suomen lippuun tuoda! Tämän puolesta olen tarvittaessa valmis kaatumaan. Veripunalippu on idän aavikkolaumojen lippu, ei suomalaisten.
Bolshevismi ja marxismi ovat jo katoamassa. Niiden merkitys ihmiskunnan historiassa on jäämässä aika vähäiseksi.
Punaista väriä on monen maan lipussa, joilla ei ole ollut juuri mitään tekemistä mainittujen aatesuuntie kanssa. Mainittakoon Itävalta, Ranska, Iso-Britannia, Italia, Tanska, Norja, Japani ... .Se lienee yleensä lippujen yleisin väri. Punainen väri puolustaa itseään sillä, että se on näyttävä, samoin kuin keltainen.
Kirjoittajan "Gegen bolshevismus" puheenvuorossa on sikäli oikeaa taustaa, että aikoinaan hyväksyttäessä Suomen lipun väritystä ei haluttu taiteilijoiden suosittelemaa punaista väriä tuolloin tuoreessa muistissa olleen kansalaissodan takia. Päädyttiin nykyiseen lippuun ilmeisesti ajattelematta sitä, että se on lähtöisin Venäjän laivaston lipusta.
Lippu on kautta aikojen ollut joukon tunnus, oli kyseessä sitten kansa, armeija, ruhtinaskunta, yhdistys ym. Sen on tarkoitus tuoda joukko näkyviin, huomion kohteeksi. Siksi lipun värityksenkin tulee olla ympäristöstä hyvin erottuva. Tämä selittää sen, että lippujen yleisimmät pohjavärit ovat sininen, keltainen ja punainen, harvinaisimmat taas musta ja valkoinen.
Jos risti tosiaan katsotaan kristinuskon tunnukseksi, ymmärtää hyvin senkin, että monet muunuskoiset vieroksuvat sitä lipussakin.
Suomen ristilipussa on kristinuskoviittauksen lisäksi sekin huono puoli että se on niin samanlainen Ruotsin lipun kanssa, ja täten ikäänkuin muistuttaa vuosisatoja jatkuneesta miehityksestä. Mikäli Suomi olisi todella itsenäinen maa ja suomalaiset oma-arvontuntoinen kansa, tulisi kansallisten tunnustenkin olla vapaita suoranaisista viittauksista vieraisiin herroihin ja hallitsijoihin.