Ehdotan, että Skepsis ry antaa tämän vuoden Huuhaa-palkinnon Christopher Hitchensille. Hänen kirjansa Jumala ei ole suuri on nimittäin täynnä epätieteellistä hölynpölyä uskonnosta.
Mutta eivätpä taida skeptikot Hitchensiä huuhaana pitää. Washingtonilaistunut britti kun on nimenomaan itseään vapaa-ajattelijoiksi kutsuvien ahdasmielisten skientistien guru.
Hitchens kuuluu "neljäksi ratsumieheksi" nimettyyn uuden ateismin saarnaajakoplaan Daniel Dennettin, Richard Dawkinsin ja Sam Harrisin kanssa. Jumala ei ole suuri on aggressiivinen ja huonosti argumentoitu yritys haastaa riitaa. Hitchensillä riittää kyllä pokkaa. Hän niputtaa kaikki maailman uskonnot ja henkiset perinteet yhdeksi "uskonnoksi" ja tuomitsee sen vääräksi.
Hitchens esittää "neljä ylitsepääsemätöntä vastaväitettä uskonnolle".
Ryhdyn riitelemään ja pistän neljä vastaan hänen kirjalleen.
Yksi. On älyllistä laiskuutta syyttää perinnettä niistä virheistä, joita ihmiset sen nimissä tekevät.
"Uskonnolla" on syntilistallaan murhia, orjuutusta ja sukuelinten silpomista. Hitchensin johtopäätös - uskonto on aina paha. Ei ole. On vain surullista, miten ihmiset ovat vääristäneet sen väkivallan välineeksi.
Kaksi. Kirjassa on läjäpäin asiavirheitä. Hitchens tuntuu tietävän hyvin vähän uskonnoista, ja minkä tietää, tulkitsee tarkoitushakuisesti.
Esimerkkejä.
Toisin kuin Hitchens väittää, Israelin ja Palestiinan konfliktin syyt eivät ole perimmältään uskonnollisia. Maailman kaikissa uskonnollisissa teksteissä ei tuomita naisia saastaisiksi houkuttelijoiksi. Uskonnon kollektiiviseen sielunelämään ei kuulu väistämättä maailmanlopun innokas odottaminen.
Ja sian syömisen kielto lähtee torjutusta alkuperäisestä sianhimosta? Haloo?
Kolme. Perusteettomat yleistykset ovat halpaa retoriikkaa.
Hitchens kaivaa satojen miljoonien ihmisten perinteiden nurkista pikkulahkojen marginaali-ilmiöitä. Niiden perusteella hän tuomitsee myös kaikki maltilliset valtalinjan uskonnon harjoittajat.
Neljä. Hitchens näkee uskontoa siellä missä sitä ei ole, ja kieltää sen siellä missä sitä on.
Hän laittaa maallisen totalitarismin - Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan - rikokset uskonnon syyksi. Eikä Martin Luther King ollut oikeastaan kristitty. Tai ei ainakaan mikään hyvä hänessä noussut kristillisestä vakaumuksesta. Filosofi Baruch Spinozankin usko oli jotain ihme panteismia. Eihän sellainen edes ole uskoa.
Kuin John Wayne Hitchens karauttaa yleistyksestä toiseen, luonnontiede asevyöllään, skientistinen kehitysusko ratsunaan. Hyvät ovat tieteessä, pahat uskossa ja rumat ovat jäljet, kun seriffi poistuu paikalta.
Rehentelevän epä-älylliseen tyyliin Hitchens peräänkuuluttaa järjenkäyttöä ja valistusta. Tosiasiassa Hitchens käyttää aivan samaa retoriikkaa kuin uskonnolliset fundamentalistit. Hänen väitteiksi puetut oletuksensa vahvistuvat vain niiden emotionaalisella voimalla.
Miten hän voi kirjoittaa tällaista? Koska Hitchens on journalisti. Toimittajana hänen ei tarvitse argumentoida tutkijan täsmällisyydellä. Riittää, että järkyttää ja vakuuttaa. Jumala ei ole suuri on skandaalijournalismia.
Hitchens on käynyt kaikkialla - Sri Lankasta Ruandaan, Afganistanista Vatikaaniin. Hän on ollut siellä, uskovien vierellä. Mutta aina hänellä on ollut kädessään lehtiö, kuin henkisenä luotiliivinä.
Uskonto on Hitchensille jotain, mitä hän on vuosikymmeniä katsonut vierestä ja lukenut kirjoista.
Mutta uskonto ei ole kirjoissa, eikä sitä voi katsoa vierestä. Sitä ei näe Hitchensin ylistämillä suurimmilla teleskoopeilla eikä tarkimmilla mikroskoopeilla. Se litistyy välittömästi raivotautisten ratsumiesten kavioiden alle, koska sillä ei ole mitään syytä puolustaa itseään tai antautua väittelyyn, jos se uskoo itseensä.
Hitchensillä ei tosiasiassa ole mitään ymmärrystä uskonnollisen elämän psykologisesta todellisuudesta tai uskonnollisen symboliikan totuudellisuudesta. Hitchensin turvana on Freud ja hänen uskontokriittinen teoksensa Erään illuusion tulevaisuus.
Uskonto laatikoidaan lohdun ja turvan etsimiseksi kuoleman pelon edessä, ihmiskunnan traumaattiseksi lapsuusvaiheeksi.
Profeettojen aika on ohi, Hitchens profetoi.
Hitchens ei edes halua hoitaa traumaa - mikä sekin ylenkatsoisi suurinta osaa ihmiskunnasta.
Sen sijaan hän änkyröi, möykkää ja riitelee.
Hän vakuuttaa faninsa ja ajaa pois ne, jotka epäilevät aggressiivisen ateismin perusteita.
Hänen kirjansa on vihainen provokaatio maailmassa, jossa vaihtoehdot ovat fundamentalistinen kristillisyys tai fundamentalistinen ateismi.
On silkkaa huuhaata väittää, ettei niiden väliin mahtuisi mitään muuta.
JUSSI AHLROTH
[email protected]
Mutta eivätpä taida skeptikot Hitchensiä huuhaana pitää. Washingtonilaistunut britti kun on nimenomaan itseään vapaa-ajattelijoiksi kutsuvien ahdasmielisten skientistien guru.
Hitchens kuuluu "neljäksi ratsumieheksi" nimettyyn uuden ateismin saarnaajakoplaan Daniel Dennettin, Richard Dawkinsin ja Sam Harrisin kanssa. Jumala ei ole suuri on aggressiivinen ja huonosti argumentoitu yritys haastaa riitaa. Hitchensillä riittää kyllä pokkaa. Hän niputtaa kaikki maailman uskonnot ja henkiset perinteet yhdeksi "uskonnoksi" ja tuomitsee sen vääräksi.
Hitchens esittää "neljä ylitsepääsemätöntä vastaväitettä uskonnolle".
Ryhdyn riitelemään ja pistän neljä vastaan hänen kirjalleen.
Yksi. On älyllistä laiskuutta syyttää perinnettä niistä virheistä, joita ihmiset sen nimissä tekevät.
"Uskonnolla" on syntilistallaan murhia, orjuutusta ja sukuelinten silpomista. Hitchensin johtopäätös - uskonto on aina paha. Ei ole. On vain surullista, miten ihmiset ovat vääristäneet sen väkivallan välineeksi.
Kaksi. Kirjassa on läjäpäin asiavirheitä. Hitchens tuntuu tietävän hyvin vähän uskonnoista, ja minkä tietää, tulkitsee tarkoitushakuisesti.
Esimerkkejä.
Toisin kuin Hitchens väittää, Israelin ja Palestiinan konfliktin syyt eivät ole perimmältään uskonnollisia. Maailman kaikissa uskonnollisissa teksteissä ei tuomita naisia saastaisiksi houkuttelijoiksi. Uskonnon kollektiiviseen sielunelämään ei kuulu väistämättä maailmanlopun innokas odottaminen.
Ja sian syömisen kielto lähtee torjutusta alkuperäisestä sianhimosta? Haloo?
Kolme. Perusteettomat yleistykset ovat halpaa retoriikkaa.
Hitchens kaivaa satojen miljoonien ihmisten perinteiden nurkista pikkulahkojen marginaali-ilmiöitä. Niiden perusteella hän tuomitsee myös kaikki maltilliset valtalinjan uskonnon harjoittajat.
Neljä. Hitchens näkee uskontoa siellä missä sitä ei ole, ja kieltää sen siellä missä sitä on.
Hän laittaa maallisen totalitarismin - Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan - rikokset uskonnon syyksi. Eikä Martin Luther King ollut oikeastaan kristitty. Tai ei ainakaan mikään hyvä hänessä noussut kristillisestä vakaumuksesta. Filosofi Baruch Spinozankin usko oli jotain ihme panteismia. Eihän sellainen edes ole uskoa.
Kuin John Wayne Hitchens karauttaa yleistyksestä toiseen, luonnontiede asevyöllään, skientistinen kehitysusko ratsunaan. Hyvät ovat tieteessä, pahat uskossa ja rumat ovat jäljet, kun seriffi poistuu paikalta.
Rehentelevän epä-älylliseen tyyliin Hitchens peräänkuuluttaa järjenkäyttöä ja valistusta. Tosiasiassa Hitchens käyttää aivan samaa retoriikkaa kuin uskonnolliset fundamentalistit. Hänen väitteiksi puetut oletuksensa vahvistuvat vain niiden emotionaalisella voimalla.
Miten hän voi kirjoittaa tällaista? Koska Hitchens on journalisti. Toimittajana hänen ei tarvitse argumentoida tutkijan täsmällisyydellä. Riittää, että järkyttää ja vakuuttaa. Jumala ei ole suuri on skandaalijournalismia.
Hitchens on käynyt kaikkialla - Sri Lankasta Ruandaan, Afganistanista Vatikaaniin. Hän on ollut siellä, uskovien vierellä. Mutta aina hänellä on ollut kädessään lehtiö, kuin henkisenä luotiliivinä.
Uskonto on Hitchensille jotain, mitä hän on vuosikymmeniä katsonut vierestä ja lukenut kirjoista.
Mutta uskonto ei ole kirjoissa, eikä sitä voi katsoa vierestä. Sitä ei näe Hitchensin ylistämillä suurimmilla teleskoopeilla eikä tarkimmilla mikroskoopeilla. Se litistyy välittömästi raivotautisten ratsumiesten kavioiden alle, koska sillä ei ole mitään syytä puolustaa itseään tai antautua väittelyyn, jos se uskoo itseensä.
Hitchensillä ei tosiasiassa ole mitään ymmärrystä uskonnollisen elämän psykologisesta todellisuudesta tai uskonnollisen symboliikan totuudellisuudesta. Hitchensin turvana on Freud ja hänen uskontokriittinen teoksensa Erään illuusion tulevaisuus.
Uskonto laatikoidaan lohdun ja turvan etsimiseksi kuoleman pelon edessä, ihmiskunnan traumaattiseksi lapsuusvaiheeksi.
Profeettojen aika on ohi, Hitchens profetoi.
Hitchens ei edes halua hoitaa traumaa - mikä sekin ylenkatsoisi suurinta osaa ihmiskunnasta.
Sen sijaan hän änkyröi, möykkää ja riitelee.
Hän vakuuttaa faninsa ja ajaa pois ne, jotka epäilevät aggressiivisen ateismin perusteita.
Hänen kirjansa on vihainen provokaatio maailmassa, jossa vaihtoehdot ovat fundamentalistinen kristillisyys tai fundamentalistinen ateismi.
On silkkaa huuhaata väittää, ettei niiden väliin mahtuisi mitään muuta.
JUSSI AHLROTH
[email protected]
Vastaukset 19
Vanhimmat
Läiskit palstalle kaikenlaisia lainauksia, mutta et koskaan kirjoita omia ajatuksiasi. Eikö niitä ole?
Esko Valtaoja kirjoitti:
"Uskonnonvastaisia pamfletteja riittää, kuten kirjeesi lopussa toteat, eikä niiden taso ja tyyli viehätä minua yhtään enempää kuin sinuakaan. Totesin taannoisessa Darwin-symposiossa, että Christopher Hitchensin Jumala ei ole suuri -kirjan lukeminen sai minut melkein harkitsemaan takaisin kirkkoon liittyistä
Huuhaapalkinto valtaojalle sai juuri kristillinen kirja palkinnon ja nyt nuoleskelee
Onko se krisseli
Skepsis jakoi palkintonsa jo. Se meni niille hologrammirannekkeille.
Uskovainen ihminen ei kykene kuin irrallisiin copy/pastettamiselle, ja hänen "faktansa" on sitä mitä seurakuntajohtaja on sanonut kännissä ja pari hänen kaveriansa nyökkäillyt myöntävästi. ja sitten kolehdin aika!
Nytkö sait sen luettua, kirja julkaistiin jo 2007
kunhan vaan kopsasi Jussi Ahlrothin kirja-arvostelun.
kappas vaan, enpä tullut lukeneeksi koko aloitusta, lopetin tässä kohtaa 'Ryhdyn riitelemään ja pistän neljä vastaan hänen kirjalleen.'
Toisen toimittajan arvio kirjasta
'Sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja Petja Savoila kirjoitti, että ”Jumala ei ole suuri jäänee tärkeästä sanomastaan huolimatta vaille suurempaa merkitystä. Se kiinnostanee maalliseen humanismiin taipuvia ajattelijoita. Uskonnolliseen ajatteluun kallistuva tuominnee sen todennäköisesti uskonsa muinaisten opinkappaleiden mukaan sivuakaan lukematta.'''
Palkinto on jo myönnetty. Meni jollekin huuhaa-rannekkeelle!
Teologian tohtori, dosentti Ilkka Pyysiäinen:
"Jumalaa ei ole".
Jos kerran teologit ovat ainoita, joiden aatoksista saat jotain selvää. Ja tämä kirja on tältä vuodelta.
Perusteliko se tieteellä väitteensä
Toinen teologian tohtori Juha Ahvio taas sanoo että Jumala on olemassa.
Epätieteelllistä hölynpölyä uskonnosta? Mitä sitten on tieteellinen hölynpöly uskonnosta? :P
kirjan ja voin sanoa, ettei se ollut kovinkaan vakuuttava.
Mikähän oli tuon kirjasi nimi?
Veikkaan:
Raamattu!
Voisitko nimimerkki "Biersch Blaum" kertoa myös kirjasi nimen..
Olet osittain oikeassa, nimittäin kirjan lukeneena minäkin voin todeta, ettei se nyt kovinkaan
kummoinen ollut. Mutta toisaalta eipä sen kai ollut tarkoitus ollakaan mitään muuta kuin vain
kevyehkö pikku provosointi, eikä mitään kauheasti vakavasti otettavaa.
Ja toisekseen voi todeta, että kirja on tietenkin epätieteellistä hölynpölyä, käsitteleehän se
kaikkien epätieteellisten hölynpölyjen äitiä eli typerää ja alkukantaista taikauskoa nimeltään
kristinusko. Miten nyt edes voisi kirjoittaa vakavasti tai tieteellisesti puhuvista aaseista ja
puhuvista käärmeistä taikapuussa tai kaikista maailman elikoista yhdessä paatissa tai siitä
kaikkitietävästä kaikkivaltiaasta, joka ei koskaan tiedä mitään eikä koskaan mahda mitään,
vaikka on siis kaikkitietävä kaikkivaltias. Ja joka vielä tuon lisäksi on itse oma isänsä ja
uhraa itsensä verisesti itselleen voidakseen muuttaa itse (ihan päin helvettiä) säätämänsä
asian, josta joka tapauksessa aina päättää vain itse, koska on siis kaikkivaltias. Ei siis niin
pienintäkään järjen hiventäkään.
Eihän tuollaisesta idioottimaisesta sonnasta voi mitenkään kirjoittaa muuta kuin täysin
epätieteellistä hölynpölyä, koska juuri sitähän typerä taikauskonto kristinusko on - vain
sitä eikä yhtään mitään muuta. Typerää taikauskoista hölynpölyä taikauskoisille typeryksille.
Hitchens ei tosiaan ole älykkö, kunhan heittelee väitteitä ilmaan vailla minkäänlaista tuntemusta asioista, joista kirjoittaa. Sehän on selvää. Vai oikea uskovainen voi puhua uskonnoista, ei kukaan muu. Kaikki muu on epätieteellistä näpertelyä.