Kampin Lidlissä oli taas yksi tyyppi huutamassa "tehkää parannus...". Vartija poisti sen likkeestä. Kysyin vartijalta kuinka usein se käy siellä huutelemassa. Kuulemma päivittäin.
Mitenköhän päin se useammin menee? Ensin pimahdus ja sitten uskoon tuleminen, vai ensin uskoon tuleminen ja sitten lopullinen pimahdus?
Mitenköhän päin se useammin menee? Ensin pimahdus ja sitten uskoon tuleminen, vai ensin uskoon tuleminen ja sitten lopullinen pimahdus?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Ensin pimahdus ja sitten uskoon tuleminen, vai ensin uskoon tuleminen ja sitten lopullinen pimahdus?"
Ensin pimahdetaan ja tullaan uskoon, sitten pimahdetaan vaan vielä rankemmin. Joillekin se on kuin huume jota tahtoo enemmän ja suurempina annoksina.
Huom uskikset, nyt en toki yleistä.
luulen, että julkinen julistaminen on eräänlainen "miehityyss/naiseusriitti kuten on karaokekin.
Uskalletaan julkisesti esiintyä joko bubissa tai kartsalla vaikka ei suuria julistamisen tai laulunlahjoja omaisikaan.
Yleensäkin ihmetyttää nämä uskonnon kauppamiehet ja naiset. Jehovilla näyttää olevan käytössään "oppisopimuskoulutus kun he tulevat julistamaan.
Yleensä kokeneempi nainen ja nuori nainen joka ei puhu mitään.
Mielenkiintoista.
Jos minä olisin uskovainen, niin olisin kyllä kovasti huolissani siitä, millaisen maineen uskontoverini
maailmalla uskostani kailottavat turuilla ja toreilla, lääkkeet ottamatta ja foliohattu päässä.
Mutta oikein kunnon hihhulit tuntuvat olevan vain ylpeitä näistä selvästi aivan seinähulluista ja
pikaisen hoidon tarpeessa olevista uskonveljistään - mitä enemmän sekaisin ja mitä pimeämmät
jutut, niin sen varmemmin se on oikeassa uskossan, näköjään. Paitsi jos se sattuukin tekemään
jotain pahaa ja rikollista, jolloin ei tietenkään missään tapauksessa ollut oikeassa uskossa, eikä
edes mikään kristitty ollenkaan...
Kummastuttaa silti miksi kristityt jatkuvasti sahaavat omaa oksaansa ja aivan ehdoin tahdoin
haluavat päivittäin todistaa meille, että usko(nto) on seinähullujen sekoboltsien ja säälittävien avohoitopotilaiden temmellyskenttä, kaukana kaukana terveen järjen tuolla puolen. Eipä se
houkuttele moinen ketään älykästä tarkkailijaa, vaan lähinnä kammoksuttaa ja säälittää.
Eräs ateisti jutteli kerran erään uskovan kanssa. Ateisti raivosi niin että melkein kuola valui suusta. Jos olisin ateisti niin häpeäisin hänen puolestaan.
Miksi valehtelet??
Siitä on joitain vuosia aikaa kun vanha nainen oli julistamassa Hgin asematunnelissa uskoa. Pari nuorta poikaa vastasivat hänelle ihan asiallisesti että eivät usko jumalaan. Siitäkös vanha rouva hermostui ja alkoi töniä poikia. Pojat eivät provosoituneet, hymyilivät vain vienosti.
En valehtele.
:D Pimahdus on hauka sana.
Oisko ateistista kutsuttava sana "pamahdus" hyvä?
Heti kun törmäät ovellasi tai paikallisessa marketissa päivittäin suu vaahdossa ateismia julistavaan pamahtaneeseen, ilmoittele tänne.
Vladimir Iljits ilmoittautuu.
Toi oli hyvä!
Ateistin nimi vois olla "alkupamahdus", mutta se on liian pitkä toisaalta.