Loppuun asti

Onko sinulle tullut mieleen sellainen asia kuin rehellisyys? Vai elelisitkö ihan mihin tahansa uskoen jos muutkin siihen uskoisivat ja ajattelisit vain että onhan tässä hyviäkin puolia? Pohjois-Koreassakin osataan järjestää upeita paraateja ja voimisteluesityksiä joten kyllä siellä varmaan ihan hyvät oltavat on ja kyllä kai se Kim Jong-il on ihan mukava mies kun sitä niin kovasti siellä rakastetaankin...

Minun uskomiseni ei ole kaupan enkä ala uskoa johonkin vain siksi että siinä on joitakin kivoja puolia jos koen asian kertakaikkiaan epäuskottavana.

Jos se on sinusta itsekästä ja tarkoittaa sitä että ei uskalla rakastaa niin vähänpä ymmärrät.

Jos eläisit maassa jossa sunnuntaisin kokoonnuttaisiin juomaan lasten verta ja syömään lasten lihaa ja jokaista joka ei kulje sähkötuolikoru kaulassa syytettäisiin rakkaudettomaksi ja itsekkääksi niin ehkäpä sinäkin hieman ihmettelisit ja kyselisit? Vai menisitkö innolla mukaan ja ajattelisit että eipä tässä mitään häviäkään?

Pohjimmiltaan usko on kuitenkin heittäytymistä, luottamista, ojentautumista jonkin mukaan, mitä ei fyysisillä silmillään näe.

Toisaalta tälläkin palstalla monen ns. ei uskovan teksteistä kuitenkin huokuu jonkinlainen huuto tai toive.."kyllä minäkin sitten uskoisin, kun vain voisin olla täysin varma"

Eli minun oma ajatteluni on, että täysin ei uskovaa ihmistä ei ole. On vain etsiviä, kyseleviä, epäileviä ...tai sitten kapinoivia, pettyneitä ....
Jossakin syvällä jokainen kyselee.....entäpä jos sittenkin ..

sumusyreeni kirjoitti:

Pohjimmiltaan usko on kuitenkin heittäytymistä, luottamista, ojentautumista jonkin mukaan, mitä ei fyysisillä silmillään näe.

Toisaalta tälläkin palstalla monen ns. ei uskovan teksteistä kuitenkin huokuu jonkinlainen huuto tai toive.."kyllä minäkin sitten uskoisin, kun vain voisin olla täysin varma"

Eli minun oma ajatteluni on, että täysin ei uskovaa ihmistä ei ole. On vain etsiviä, kyseleviä, epäileviä ...tai sitten kapinoivia, pettyneitä ....
Jossakin syvällä jokainen kyselee.....entäpä jos sittenkin ..

Lue lisää

Totta.kyllä mäkin joskus nuorempana aattelin että Jumalaa ei oo,mutta näin jälkeenpäi aateltuna huomaan että kyllä mulla se usko oli,se oli vaan piilossa jossain kuoren alla.

girl22gr kirjoitti:

Totta.kyllä mäkin joskus nuorempana aattelin että Jumalaa ei oo,mutta näin jälkeenpäi aateltuna huomaan että kyllä mulla se usko oli,se oli vaan piilossa jossain kuoren alla.

Lue lisää

Jos ei olisi ollut Raamattua, niin uskominen Jumalaan olisi voinut olla ehkä mahdollista.
Raamatun sotahullu tappaja -Jumala ei koskaan voi olla minun Jumalani.

Jos joskus olisi tuntunut siltä, että Jumala olisi halunnut auttaa tai parantaa, mutta niin ei koskaan ole tapahtunut. Olisi uskoa sellaiseen, mitä ei koe mitenkään olemassa olevana. Turhauttavaa.

On hyvä epäillä, ottaa selvää. Minä voin uskoa vain johonkin todellisen tuntuiseen. Jotain konkreettista, ei pelkkää sokeaa uskoa. Jumala ei ollutkaan sellainen. Kuten en usko ufoihinkaan.

Mitä tarkoittaa se, että luottaa, koska haluaa antaa mahdollisuuden loppuun asti.

Appiukkoni oli alkkis, jonka kanssa kaiken järjen mukaan ei ollut enää hituakaan toivoa. Anoppini oli varmasti realisti ja ymmärsi tilanteen 0.1% ja 99.9%. Silti hän jäi sen 0.1%:n tähden. Appiukko raitistui viiskymppisenä eikä tullut edes uskoon. Sen jälkeen heillä oli kolmisenkymmentä hyvää vuotta.

Luulen, että anoppini persoonalla (kyvyllä elää rinnalla itsellisesti) ja uskollisuudella oli osuutensa raitistumisessa.