Olen voinut jo tästä joskus kertoakkin, mutta ei liene pahaksi kertailla. Tilaisuudessa maanantaina oli paikalla myös eräs henkilö sisarensa kanssa. Entinen alkoholisti oli paikalla ja ollut nyt raittiina yli kymmenen vuotta. Oli tullut kännissä hengelliseen tilaisuuteen, mennyt rukoiltavaksi ja sen jälkeen ei ole tarvinnut juoda tippaakaan alkoholia. Sitä ennen oli käynyt kaikki mahdolliset terapit, lapset olivat olleet huostaanoton uhan alla, kunnes isovanhemmat olivat ottanet heidät hoteihinsa, asunto oli mennyt. Ajatella ei edes rakkaus lapsiin ollut riittänyt motivaatioksi ja voimaksi jättää juominen - himo kun ei tunne armoa.
Naisen sisarr oli rukoillut yli parikymmentä vuotta sisarensa puolesta ja lopulta Jumala vastasi ja vaputti hetkessä himosta.
Nämä sisarukset ovat ystäväni kaukaisia sukulaisia ja hänkin ihmettelee hetkellistä parantumista. kaikki maalliset tahot ja asianomaiset omat yritykset eivät olleet tuottaneet mitään tulosta mutta lopulta himo juoda otetiin pois.
Naisen sisarr oli rukoillut yli parikymmentä vuotta sisarensa puolesta ja lopulta Jumala vastasi ja vaputti hetkessä himosta.
Nämä sisarukset ovat ystäväni kaukaisia sukulaisia ja hänkin ihmettelee hetkellistä parantumista. kaikki maalliset tahot ja asianomaiset omat yritykset eivät olleet tuottaneet mitään tulosta mutta lopulta himo juoda otetiin pois.
Vastaukset 3
Vanhimmat
------------------
Lähdetään olettamuksesta, että äidinkieli on jäänyt vähemmälle huomiolle ja puututaan sittenkin itse ajatukseen. Minusta tässä on juurikin uskonnon yksi harvinaisista, sopivista käyttötavoista - addiktion korvaaminen toisella.
Jos ihminen on selvästi alkoholisti ja ongelmainen ihminen, hänelle voi olla hyötyä uskonnon mukanaan tuomista harhoista ja valheellisesta hyvänolontunteesta. Yleensä homma vaan menee överiksi ja ruumiillisen väkivallan sijaan lähipiiri joutuukin henkisen väkivallan kohteeksi. Kusipää kun pysyy kusipäänä, oli se sitten "elävässä uskossa" tai kännissä.
Lisäksi voi tulla hirveä romahdus, jos on jäänyt vielä muutama juomaton aivosolu ja kohde itse tajuaa jossain vaiheessa vaihtaneensa viinanpirun raamatun harhoihin.
Parempi olisi saada alkoholisti ymmärtämään, että hän on arvokas ihminen ja hänen pitää tajuta, ettei viina sovi ja jos ei ole muuta vaihtoehtoa kuin on/off pitää kaikki alkoholi jättää pois.
suurimalle osalle "alkoholisteista" riittää se, että joku oikeasti ymmärtää ja kuuntelee ja arvostaa hänen hyviä tekojaan. Joku käsittää, että kännissä riehuminen on väärinymmärretyn ihmisen purkautumista kun ei muuten osaa tunteitaan käsitellä. Pitää opettaa, että kusipäiset teot eivät muutu hyväksi vaan ne on sovitettava ja teon kohteille ja muille on nöyrryttävä ja kerrottava mikä ajoi moiseen.
Todella harva ihminen, joka jo on ajettu nurkkaan ympäristön paineiden vuoksi, pystyy moiseen ponnistukseen ja kovin harva lähipiiri jaksaa känniääliön kanssa käydä prosessia läpi. Siksi sanon, että ihmishenkien säästämiseksi ja rauhan aikaansaamiseksi voi uskonto tälläisessä tapauksessa olla ainakin väliaikainen ratkaisu, josta päästäänkin takaisin aloittajan "hetkellinen parantuminen" -käsitteeseen, johon en siis nyt puuttunut ;o)
Toiseksi viimeiseen kappaleeseen piti lisätä loppuun, että: "Tämän jälkeen "alkoholisti" pystyy todennäköisesti osallistumaan normaalisti tilanteisiin, joissa alkoholia on tarjolla ja myös itse nauttimaan säällisesti, koska ei ole isoa mustaa möykkyä sisällä, joka sosiaalisten pidäkkeiden liuettua etanoliin pääsisi ulostumaan."