Hei kaikille.
Luulenpa vain, että viime kuukausi oli elämäni hirvein, vaikein ja surullisin. Nimittäin siskoni kuoli. Jäi auton alle pimeenä yönä. Autoilijalla ei ollu valoja. Oli sisko ylittämässä tietä ku yhtäkkiä lentääkin tuulilasiin. Vakavat vammat ja lopulta kuolema.
Siskoni oli tärkein ihminen elämässäni, pidimme eniten aikaa yhdessä. Parhaat ystäväthän me myös olimme.
Tää suru on ihan kauhea ja tuntuu että en selviäis tästä. Tiedän, tiedän ihan hyvin että en ole ainoa joka kokee suuren surun ja näin. Olen ajatellut jo itsemurhaa mutta se on varmasti ihan turhaa, sillä minulla on perhe ja mies.
Oli vain nyt pakko avautua. Miten te selviätte tästä surusta`ja tuskasta? Kysymys niille jotka on menettänyt läheisensä.
Luulenpa vain, että viime kuukausi oli elämäni hirvein, vaikein ja surullisin. Nimittäin siskoni kuoli. Jäi auton alle pimeenä yönä. Autoilijalla ei ollu valoja. Oli sisko ylittämässä tietä ku yhtäkkiä lentääkin tuulilasiin. Vakavat vammat ja lopulta kuolema.
Siskoni oli tärkein ihminen elämässäni, pidimme eniten aikaa yhdessä. Parhaat ystäväthän me myös olimme.
Tää suru on ihan kauhea ja tuntuu että en selviäis tästä. Tiedän, tiedän ihan hyvin että en ole ainoa joka kokee suuren surun ja näin. Olen ajatellut jo itsemurhaa mutta se on varmasti ihan turhaa, sillä minulla on perhe ja mies.
Oli vain nyt pakko avautua. Miten te selviätte tästä surusta`ja tuskasta? Kysymys niille jotka on menettänyt läheisensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No minä menetin kihlattuni ja hän oli parhain ystäväni myös. Tuntui, että elämäni romahti, ilmoitin ystäville mitä on tapahtunut ja seuraavana päivänä kaksi heistä tuli luokseni ja olivat muutaman päivän, pyöri kanssa itsetuhoisia ajatuksia päässä. Siitä on kohta kaksi vuotta ja silti pyörii mielessäni. Se helpottaa pikkuhiljaa, mutta ikävä jää. Kannattaa jutella tuntemuksistaan seuraa esim. tämän palstan viestejä ja jollei ketään ystävistäsi tunnu ymmärtävän niin täältä kyllä löytyy menetyksen kokeneita.
Otan osaa suruusi ja rukoilen että Jeesus joka itse tuntee tuskasi syvimmin antaisi sinulle voimia. Saat puhua Jumalalle ihan kuin toiselle ihmiselle ja itkeä ja tuntea kaikkea sitä mitä tällähetkellä tuntuu, hän kestää kaiken ihmisen purkaukset ja se auttaa kun saa asiaa ulos purettua, vaikka huutamalla tai itkemällä miten vain, kun on sellainen yksinäinen hetki ja tuska suurimmillaan.
Samoin keskustelu ystävien kanssa ja asioiden kertaaminenkin auttaa ja sen puhuminen jonkun kanssa, ja vaikka terapeutin kanssa..
Seurakunnissa on sururyhmiä joissa on samojen asioiden kanssa olevia joiden kanssa voi keskustella.
En tiedä miten tästä surusta ja tuskasta selviää. Päivä kerrallaan ajan kanssa. Keskustele, kertaa asioita, muistele siskoasi, katso kuvia, videoita, kuuntele "sisko"musiikkia... Pitäydy kiinni arjessa ja rutiineissa, älä ole yksin.
Itseltäni kuoli pikkusisko reilu kaksi kuukautta sitten aivan yllättäen sairaskohtaukseen, mitään ei ollut tehtävissä. Luulin jo tuskan helpottavan, mutta kyllä se vain aika ajoin voimakkaasti puskee läpi. Ei ole montaa päivää väliä etten itkisi ikävää. Tällä hetkellä suurimman tuskan tuo pintaan ajatus etten pysty auttamaan lastani surun keskellä.
Voimia sinulle tämän kaiken keskellä!