ortodoksien parista niin miten sitten saa kummit ja rippi-isän.En haluaisi ketään sellaistakaan jonka kanssa ajan mittan ei sitten asiat luonnistu tai jompikumpi on persoonana hyvin omalaatuinen ja omavaltainen.
Joka kiusaantuu vaivaamisesta vaikkei usein vaivaisikaan ja jonka kanssa ei voi luontevasti keskustella syvällisistäkin asioista.Tai pahinta joka ei hengellisesti ole ollenkaan samoilla linjoilla tai ymmärrä mistä toinen edes puhuu.On kuitenkin niitäkin jotka ovat kovin rationaalisia uskossaan vaikkei mikään ihme huuhailija itse edes olisi niin jonkun käsitykset uskosta voivat olla hyvinkin käytännön läheisiä..teoreettisia.. ja teknisiä ikäänkuin.Sellaisen kanssa on "uskossa" olevan eikä vain uskoaan harjoittavan vaikea saada juttua aikaiseksi.
Joka kiusaantuu vaivaamisesta vaikkei usein vaivaisikaan ja jonka kanssa ei voi luontevasti keskustella syvällisistäkin asioista.Tai pahinta joka ei hengellisesti ole ollenkaan samoilla linjoilla tai ymmärrä mistä toinen edes puhuu.On kuitenkin niitäkin jotka ovat kovin rationaalisia uskossaan vaikkei mikään ihme huuhailija itse edes olisi niin jonkun käsitykset uskosta voivat olla hyvinkin käytännön läheisiä..teoreettisia.. ja teknisiä ikäänkuin.Sellaisen kanssa on "uskossa" olevan eikä vain uskoaan harjoittavan vaikea saada juttua aikaiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun keskustelet sen seurakunnan, missä aiot liittyä ortodoksiseen kirkkoon, papin kanssa näistä liittämisasioista. Papit yleensä tietävät, ketkä seurakuntalaisista ovat soveliaita kummiksi ja muutkin asiat osaavat kertoa.
Eli kysy seurakuntasi kirkkoherralta asiasta. Yleensä srk:ssa on aina muutama halukas aikuisen kummiksi, yleensä ovat itse srk:ssa aktiiveja ja osaavat hyvin ohjata uutta tulijaa, jos tarvetta on.
Muuten, itselläni ei ollut kummia kun liityin. Meidän kirkkoherramme ei pitänyt sitä olennaisena, ilmeisesti tässä on vaihtelua seurakunnittain. Kun eräs koulukaverini liittyi, niin silloin taas sen paikan kirkkoherra piti ehdottoman välttämättömänä kummia ja järjesti sen itse.
ja isä antoi ihan hyvän vastauksen.Ajattelin vain sen täälläkin esittää ja katsoa mitä vastauksia tulee ja siksikin jos joku muu miettiin asiaa myös.Tämä isä on minusta oikein sydämmellinen ja varmasti uskonasioista ei ole epäilystäkään ja aikalailla samoilla linjoilla olen hänenkin kanssaan ollut minkä tunnen.Minusta se on erittäin hyvä asia.
Sitä vain mietin että kun seurakunnasta ei oikein opi tuntemaan ketään kun vasta vuosien perästä avautuu oikeastaan kuka kukin on luonteeltaan ja toiminta tavoiltaan.Tietysti tälläisiä on hankala kysyäkään ja kuinka oleellista se nyt sitten onkaan jos asiat hoituu persoonista huolimatta..
Itse sain vastauksen ettei asialla ole hengenhätä kuitenkaan ja olen samaa mieltä.Parempi olla yksi hyvä kuin hätäisesti valittu huono.Niinkuin elämässä yleensäkin .. kylllä se sieltä aikansa päästä ilmestyy.. :)