Marsalkka Leonid Govorovin johtamilla joukoilla oli pataljoonissa heinäkuun 11.päivänä 1944 enää vain 20-50 taistelijaa jäljellä (määrävahvuus n. 550 miestä). Govorovin panssarikalustosta oli 5 viikossa menetetty tuhoutuneena ja vaurioituneena n. 750 hyökkäysvaunua (suurempi kuin alkuperäinen vahvuus). Neuvostoliittolaisista lähteistä on paljastunut että peräti 8 divisioonassa oli määrävahvuuus romahtanut jo alle 2000 miehen eli käytännössä kiväärikomppaniat oli menetetty kokonaan ja vahvuudet olivat alkaneet supistumaan jo tykistössä ja huoltomuodostelmissa. Tuskin ainoassakaan divisioonassa oli vahvuudet sitä luokkaa että hyökkäystä olisi voinut enää jatkaa. Suomalaiset puolestaan pystyivät nostamaan divisioonien vahvuuksi jo alkuvaiheen tappioiden jälkeen jo noin 80% tasolle määrävahvuuksista.
Nyttemmin on paljastunut, että voidakseen jatkaa hyökkäysyrityksiään olisi Govorov tarvinnut kokonaista kolme uutta armeijakuntaa eli 120 000 miestä vereksiä voimia uuteen yritykseen. Niitä strategisia reservejä ei kuitenkaan ollut, sillä ne oli jo ajat sitten varattu Narvan rintamalle, Valko-Venäjälle, Laatokan pohjoispuolelle ja Ukrainan rintamalle.
Tämä on syy miksi puna-armeija ei päässyt alkuperäiseen tavoitteeseensa joka olisi ollut
1. Suomen armeijan tuhoaminen Kannaksella
2. Eteneminen Kymijoelle (ja siitä Helsinkiin)
3. Iskeminen suomalaisten Laatokan pohjoispuolella olevien joukkojen selustaan
Govorovin hyökkäys alkumenestyksen jälkeen meni itseasiassa aivan perseelleen. Hän menetti 130 000 miestä ja pataljoonien taisteluvahvuuksista n. 80-95%. Painopistesuunnan pataljoonan tuhoutuivat lähes viimeiseen mieheen.
Nyttemmin on paljastunut, että voidakseen jatkaa hyökkäysyrityksiään olisi Govorov tarvinnut kokonaista kolme uutta armeijakuntaa eli 120 000 miestä vereksiä voimia uuteen yritykseen. Niitä strategisia reservejä ei kuitenkaan ollut, sillä ne oli jo ajat sitten varattu Narvan rintamalle, Valko-Venäjälle, Laatokan pohjoispuolelle ja Ukrainan rintamalle.
Tämä on syy miksi puna-armeija ei päässyt alkuperäiseen tavoitteeseensa joka olisi ollut
1. Suomen armeijan tuhoaminen Kannaksella
2. Eteneminen Kymijoelle (ja siitä Helsinkiin)
3. Iskeminen suomalaisten Laatokan pohjoispuolella olevien joukkojen selustaan
Govorovin hyökkäys alkumenestyksen jälkeen meni itseasiassa aivan perseelleen. Hän menetti 130 000 miestä ja pataljoonien taisteluvahvuuksista n. 80-95%. Painopistesuunnan pataljoonan tuhoutuivat lähes viimeiseen mieheen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
oltu menossa. Siksihän hyökkäys pysäytettiin 11.7. ja joukot käskettiin puolustukseen. Muilla rintamille siirretyt joukot menivät sinne vasta saatuaan täydennyksen. Esimerkiksi 30. KAK oli jo kertaalleen jouduttu täydentämään suurten tappioiden vuoksi.
kummallinen laji että 10 mlj miestä kävelee yhtä nopeasti kun 11 mlj.Elikkä jos Berliiniin matkaavista joukoista olisi irroitettu 1 mlj Suomen rintamalle niin Berliini olisi vallattu just samana päivänä kuin se nyt tehtiin.Jenkit istu kiltisti Elben rannalla ja odotti.Pitäs jo ymmärtää se tosiasia että ei sotaa ratkaistu rintamalla vaan Jaltan konferenssissa
vaikka et sitä tiedäkään.
Jaltassa tehtiin polittiset ratkaisut. Sota ratkaistiin rintamilla. Jenkit jäivät Elbelle, koska puna-armeija tuli siellä vastaan ja se oli sovittu välirajaksi.
Suomen rintaman joukoilla ei ollut merkitystä sodan ratkaisussa. Niitä oli puoli miljoonaa eli yhden vahvan rintaman ( armeijaryhmän) verran. Puna-armeijassa oli toistakymmentä rintamaa eli 6,5 miljoonaa miestä yksin maavoimissa.
Elbelle koska näin oli sovittu Jaltan konferenssissa.Kurskin suurtaistelun jälkeen sota oli pelkkä kävelykilpailu
mitään sen enempää sodasta kuin kävelystäkään.
Näin se meni, puna-armeijan yhtymät kulutettiin loppuun, ennenkuin katkaistiin välit Saksalaisiin.
Olisi itseasiassa ollut aika vaarallista jättää, taistelukuntoinen puna-armeija selustaan kun omat joukot käännetään kohti pohjoista.
1. Miksi Jokisipilä ei ole ottanut huomioon Stavkan tavoitteiden päämääriä ja operaatio suunnitelmia. Viipuri-operaatio sekä sen jälkeistä Kotka.operaatioita, jotka molemmat sisälsivät Stavkan kaikken tärkeintä tavoitetta tuhota suomalaisten päävoimat Karjalan sekä Aunuksen kannaksilla ja näin luoda edellytykset edetä syvälle Suomeen ja uhata
2. Miksi Jokisipilä on kuitenkin päätynyt toteamaan, ettei Neuvostoliitolla ollut edes tarkoitusta vallata Suomea neuvostojoukkojen joukkojen vähäisyyden vuoksi.
ottaa huomioon, että Suomen antauduttua sotaa olisi jatkettu politiikan keinoin. Ei antautuneen maan miehitykseen tarvita suuria taistelujoukkoja, varsinkaan kun asetetaan miehittäjille mieluinen hallinto ja voidaan luottaa kommunistien - vaikkakin vähälukuisten - tukeen.
200 000 miestä niin miten sillä kuviteltiin voitavan tuhota Suomen puolustus? Omia miehiä meillä oli saatavilla yli 400 000 ja saksalaisia yli 200 000 !!!! Vain tollo sanoo, että niillä joukoilla Stavka mukamas pyrki Suomen valtaukseen.
miestä ja valtava materiaaliylivoima. Omia joukkoja oli aluksi noin 80 000 ja lopuksi 150 000. Niinpä hyökkäys pysäytettiin, varsinkin kun opittiin käyttämään rajusti materiaalia.
Stavka ei pyrkinyt Suomen valtatukseen, vaan armeijan tuhoamiseen ja maan antautumiseen. Sota jatkuisi sitten politiikan keinoin.
" Vain tollo sanoo, että niillä joukoilla Stavka mukamas pyrki Suomen valtaukseen. "
Tiedätkö kutka suunnittelivat Suomen joukkojen tuhoamista ja sen jälkeen suunnittelivat edtä syvälle Suomeen. Olivatko he niitä tolloja vai oletko sitä mieltä, että tollo on se nimimerkki, joka tuo esiin Stavkan suunnitelmat?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannaksen_suurhyökkäys_1944
lasketaanko mukaan KAIKKI Kannaksen suunnassa toimineet puna-armeijan maa-, meri- ja ilmavoimat, vai vain varsinaiseen hyökkäylseen osallistuneet 21. ja 23. Armeija. Koko vahvuus on hyvinkin voinut olla tuo 450 000, mutta varsinaisten hyökkäysjoukkojen vahvuudeksi ilmoitetaan useimmin
270 000-300 000.
Olen käyttänyt jälkimmäistä, koska joukkoja vahvennettiin jo kesäkuussa ja heinäkuun alussa vielä lisää mm. koko 59. Armeija.
"Stavka ei pyrkinyt Suomen valtatukseen, vaan armeijan tuhoamiseen ja maan antautumiseen."
Eli venäläiset onnistuivat periaatteessa tavoitteessaan. Suomi pakotettiin antautumaan ja Suomen armeija demobilisoitiin. "Rauhaanpakottamisesta" kai nykyisin puhuttaisiin. Lyhyt isku, nopea tulos.
Armeijaa ei tuhottu, eikä Suomi antautunut. Sodasta isrtauduttiin 5.syyskuuta kauan hyökkäyksen pysäyttämisen jälkeen. Suurhyökkäys epäonnistui Suomen osalta, vaikka sitä ei neuvostopropagandaan uskovat myönnä vieläkään.
Ja huru-ukot laskemaan.
http://kemppinen.blogspot.com/2008/02/tuomiojan-pljys.html
Keväällä 1944 Stalin tarjosi Suomelle rauhaa. Suomen sotarikollinen hallitus kieltäytyi. Stalin käytti voimaa sanojensa painoksi. Suomalaisten rintama murtui kaikissa suunnissa ja sotarikollinen Ryti joutui eromaan presidentin paikalta. Uusi presidentti Mannerheim nimitti rauhanhallituksen. Suomen armeija demobilisoitiin venäläisten ehtojen mukaan. Se merkitsi Suomen antautumista, koska armeijan kotiuttamisen jälkeen Neuvostoliitto olisi milloin tahansa voinut miehittää Suomen, jos Stalin olisi sen katsonut tarpeelliseksi.
Liittoutuneiden valvontakomission hallitsi Suomea usean vuoden ajan ja valvoi Suomen demokratisoimista ja fasismin poisjuurimista. Suomalaisten fasistiupseerien kapinasuunnitelmat ("asekätkentä") paljastettiin ajoissa ja ehkäistiin. Vuonna demokratisoitunut 1948 Suomi teki Neuvostoliiton kanssa sotilaallisen liittosopimuksen saksalaisen fasismin uhkaa vastaan. Stalin saattoi olla tyytyväinen saavutettuaan Suomen suunnalla kaikki tavoitteensa. Sen pituinen se. Miltä totuus maistuu, oikeistoporvari?
Stalin vaati ehdotonta antautumista. Suomi ei voinut siihen suostua. Mannerheimin johdolla hyväksyttiin aselepo ja välirauhansopimus. Niiden mukaan armeija kotiutettiin rauhan ajan joukkoja lukuunottamatta. Suomi ei antautunut, eikä sitä miehitetty, vaikka Viljanen aatteelleen uskollisena niin valehteleekin.
Valvontakomission tehtävänä oli valvoa välirauhansopimuksen toteutumista. Se tosin puuttui myös Suomen sisäisiin asioihin, mutta ei kyennyt murskaamaan demokratiaamme edes kommunistien tuella.
YYA-sopimuksesssa Suomi sai takeet, ettei NL puutu maan sisäisiin asioihin. Tosin se sitä jonkin verran viljasten tuella teki.
Kertoisitko Viljanen, missä päin NL nykyisin sijaitsee ja mikä on puhelin, jos haluiaisi soittaa?
...." Rintaman joukot eivät onnistuneet etenemään valtakunnan ja Suomenrajalle ja täysin puhdistamaan Karjalan kannasta vihollisista. Siirtämällä alueelle riittävästi joukkoja Suomen sodanjohto PYSÄYTTI neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalan kannakselta SYVÄLLE Suomeen. Heinäkuun puolivälissä rintamalinja koko Karjalan kannaksella vakiintui ja neuvostojoukkojen hyökkäystoimet KESKEYTETTIIN. Neuvostoliiton oli saavutettava vielä uusia voittoja Etelä-Karjalassa, Valkovenäjällä, Baltiassa ja muilla saksalais-neuvostoliittolaisen rintaman suunnilla pakottaakseen Suomen taantumuksellisen hallituksen hyväksymään Neuvostoliiton hallituksen ehdot ja irtaantumaan sodasta Hitlerin Saksan rinnalla. ".....
Eli Suomi torjui hyökkäyksen ja Neuvostoliiton oli saavutettava kokonaan uusia voittoja aivan muualla suunnalla jotta Suomi saatiin irti sodasta. Saksa olikin lyötävä ensin.
"Stalin vaati ehdotonta antautumista. Suomi ei voinut siihen suostua. Mannerheimin johdolla hyväksyttiin aselepo ja välirauhansopimus."
Sama asiahan se on. Stalin sai sotilaallisella painostuksella lävitse samat rauhanehdot joita oli keväällä 1944 vaatinut.
"Niiden mukaan armeija kotiutettiin rauhan ajan joukkoja lukuunottamatta."
Siksi voidaan hyvin puhua antautumisessa. Joka tapauksessa Suomen muodostama sotilaallinen uhka Neuvostoliitolle oli eliminoitu.
"Suomi ei antautunut, eikä sitä miehitetty, vaikka Viljanen aatteelleen uskollisena niin valehteleekin."
Suomea ei tarvinnut koskaan miehittää, koska demokratisoidun Suomen uudet vallanpitäjät täyttivät muutenkin liittoutuneiden ja Neuvostoliiton vaatimukset. Stalin sai haluamansa ilman uusia voimatoimenpiteitä.
"Valvontakomission tehtävänä oli valvoa välirauhansopimuksen toteutumista. Se tosin puuttui myös Suomen sisäisiin asioihin, mutta ei kyennyt murskaamaan demokratiaamme edes kommunistien tuella."
Valvontakomissiohan nimenomaan valvoi Suomen demokratisointia ja fasismin poiskitkemistä. Huom! Suomi ei ollut demokratia ennen kuin proletariaatti eli neljäsosa väestöstä sai täydet poliittiset oikeudet.
"YYA-sopimuksesssa Suomi sai takeet, ettei NL puutu maan sisäisiin asioihin."
Myöskään syksyllä 1939 Neuvostoliitto ei halunnut puuttua Suomen sisäisiin asioihin, vaan ainoastaan ratkaista yhdessä tietyt turvallisuuskysymykset. Tämän hyväksi toimi Jartsev jo 1938. Stalinilta vei oikeastaan 10 vuotta päästä päämääräänsä. Ehkä Suomen olisi kannattanut tehdä YYA-sopimus jo 1938 eikä vasta 1948, niin kuin jotkut muut ovat täällä esittäneet. Kylmän sodan aika Suomen edistykselliset piirit olivat tästä jokseenkin yksimielisiä. Nykyisin suomalaisten suhde vuosien 1939-1944 tapahtumiin on taas muuttunut epäterveeseen suuntaan, juuri sellaisen kiihkoisänmaallisuuden suuntaan, joka Suomen vei toisessa maailmansodassa turmioon.
"Kertoisitko Viljanen, missä päin NL nykyisin sijaitsee ja mikä on puhelin, jos haluiaisi soittaa?"
Neuvostoliiton kohtalo ei mitenkään todista tieteellisen sosialismin teoriaa vääräksi. Marx on ajankohtaisempi kuin koskaan, samoin Lenin. Vai oletko täysin sokea kansainvälisen kapitalismin ja imperialismin nykyiselle valtavalle kriisille, joka toteutuu täysin marxismi-leninismin klassikoiden ennustusten mukaisesti?
,,,, Hän menetti 130 000 miestä ja pataljoonien taisteluvahvuuksista n. 80-95%. Painopistesuunnan pataljoonan tuhoutuivat lähes viimeiseen mieheen. ,,,,,
Tyypillista vastapuolen tappioitten liiottelua. Mitähän tuolla uholla luulet saavuttavasi, et mitään, ei tuota kukaan usko.
sotahistoriaa tunnekaan.
Esimerkiksi 30. Kaartinarmeijakunta ilmoitti radiosanomalla 8.7., että sen jalkaväen taisteluvahvuudesta
( 20 000), on jäljellä enää noin tuhat miestä viidessä divisioonassa. Hyökkäyskykyä ei ole. Samoin panssarit eivät enää hyökänneet, koska torjunta oli niin tehokasta. Pari päivää myöhemmin joukot käskettiin puolustukseen.
Kaarti oli jouduttu jo kertaalleen täydentämään ennen Tali-Ihantalaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8104140/37670996
Neuvostoliitolla oli käytössään Lemingradin ja Karjalan rintamien ilma-armeijoissa sekä Itämeren ilmavoimissa yhteensä 1500 lentokonetta. Ylivoima oli lähes kymmenkertainen. Usein muistutetaan muutaman kymmenen Kuhlmayn koneen ratkaisseen puolustustaiselumme eduksemme. Miksi ei puhuta venäläisilmavoimien täydellisestä epäonistumisista niille annetuissa tehtävissä? Valtava määrä punakoneita ja viimeisen päälle nykyaikaisia osa amerikkaiaista alkuperää. Tässäkö syy miksi joukkojamme ei saatu tuhotuiksi ja venäläiset eivät päässeet etenemään syvälle Suomeen Etelä-Suomen asutuskeskuksiin.
vain 211. Näistä MT-hävittäjiiä yhteensä 34. Osasto Kuhlmey kaksinkertaisti pommitus- ja hävittäjäsuoritukset. Ilmavoimien komentaja ja esikunta olivat yhtä pihalla kuin Kannaksen armeijakuntien komentajat ja esikunnat.