ihmisen tietoisuus

Kyllä puun kaatumisesta syntyy ääniaaltoja ilmakehään vaikkei kukaan olisikaan niitä aistimassa, ja samoin kaikkea muutakin on olemassa riippumatta siitä onko joku sitä aistimassa.

jbvkd kirjoitti:

Kyllä puun kaatumisesta syntyy ääniaaltoja ilmakehään vaikkei kukaan olisikaan niitä aistimassa, ja samoin kaikkea muutakin on olemassa riippumatta siitä onko joku sitä aistimassa.

Lue lisää

Miten voit olla asiasta varma? Kun et itse ole ollut näkemässä tai kokemassa.

Kysäisenpä kirjoitti:

Miten voit olla asiasta varma? Kun et itse ole ollut näkemässä tai kokemassa.

Lakkaavatko kaikki galaksit ja tähdet olemasta aina kun kukaan ei katso niitä, lakkaako ruoka jääkaapissa olemasta aina kun ovi on suljettu eikä kukaan näe niitä?

jbvkd kirjoitti:

Lakkaavatko kaikki galaksit ja tähdet olemasta aina kun kukaan ei katso niitä, lakkaako ruoka jääkaapissa olemasta aina kun ovi on suljettu eikä kukaan näe niitä?

Ihmiset ovat vain miniskulaarisen pieni osuus kaikista havaitsijoista maailmankaikkeudessa.

Ilman aivoja et tiedosta itseäsi, väitän eläintenkin tiedostavan itsensä.

Miten selität kehostapoistumiskokemukset? Mä en usko että ihminen on pelkkää materiaa, jonkinlainen henkikin voi olla olemassa. En usko kehostapoistumiskokemusten olevan pelkkää huuhaata, jotain totta niissäkin on.

Joku kirjoitti:

Miten selität kehostapoistumiskokemukset? Mä en usko että ihminen on pelkkää materiaa, jonkinlainen henkikin voi olla olemassa. En usko kehostapoistumiskokemusten olevan pelkkää huuhaata, jotain totta niissäkin on.

Lue lisää

Vaikea selittää, sillä en ole itse sellaista kokenut. Veikkaisin niiden olevan hallusinaatioita tai unia.

Oikeastaan koko kysymys on aika huono. Onko henki joskus kehon ulkopuolella, vai kuvitteleeko tietoisuus syystä tai toisesta olevansa kehon ulkopuolella? Kyseessä näyttäisi olevan pitkälti aivan sama asia eri sanoin ilmaistuna. Jos oletamme hengen, niin ensimmäinen on oikea sanamuoto, jos taas oletamme aivotoiminnan, niin jälkimmäinen on parempi.

Kumpaakaan ei voida kovin hyvin todistaa, mutta jälkimmäinen kuulostaa omasta mielestäni paremmalta. Henki on mielestäni ylimääräinen ja tarpeeton oletus. Hiukan sama asia olisi, jos olettaisimme television sisällä olevan (kuvaputken ja elektroniikan lisäksi) pieniä miehiä. Kuten henki, myös nämä pienet miehet olisivat näkymättömiä, joten niitä ei voisi havaita. Emme kuitenkaan usko näin olevan, koska olemme itse keksineet ja rakentaneet ko. laitteet. Jos ymmärtäisimme täysin aivojen toiminnan, niin ajatus hengestä tuntuisi yhtä kummalliselta.

Tässä on sitten kyseessä vain omat mielipiteeni, ja tiedän, että tällä palstalla on monia, jotka eivät edellä mainittuja asioita hyväksy. Perustellen saa toki vastustaa.

Joku kirjoitti:

Miten selität kehostapoistumiskokemukset? Mä en usko että ihminen on pelkkää materiaa, jonkinlainen henkikin voi olla olemassa. En usko kehostapoistumiskokemusten olevan pelkkää huuhaata, jotain totta niissäkin on.

Lue lisää

Kehostapoistumiseen ja henkeen /sieluun liittyy muutamia filosofisia ja fysiologisia ongelmia. Ensinnäkin ihminen - ja erityisesti ihmisen tietoisuus - on fenotyyppi. Se tarkoittaa geenien, ympäristömuuttujien, kasvatuksen ja aivojen biokemiallisten tilojen jne. kokonaisuutta erotuksena pelkästään geenien määrittelemästä genotyypistä.

Ihminen on siis osiensa summa, mutta myös jatkuvasti ympäristömuuttujien vaikutukselle altis: hänen tietoisuuteensa ja olemiseensa vaikuttaa aineenvaihdunta, suolison mikrobit, hormonit, infektiot, ympäristön kemikaalit ja toksiinit, ympäristön ihmiset, sosiaalinen asema, sekä miljoonat muut muuttujat. Nämä muuttujat säätelevät sitä miten ihmisen geenit ilmaisevat itsensä, ts. sammuttaen ja käynnistäen geenejä. Tällainen epigeneettinen vaikutus on esimerkiksi tupakoinnilla: se voi aktivoida ja vaimentaa syövälle aiheuttavia geenimuutoksia hypermetylaatiossa ja hypometylaatiossa, jolloin yksittäisten geenien tai koko genomin promoottori- eli säätelyalueen kasvunrajoitegeenien toiminta häiriintyy ja seurauksena on syöpä. Nykyään tiedetään siis, että syöpä edellyttää tietyt geenimuutokset sekä laukaisevan (epigeneettisen) ympäristötekijän - esim. tupakoinnin.

Yksilö - tietoisuus - on siis geneettisten ja epigeneettisten vaikutusten ohjaama biokemiallinen organismi, jonka kehitykseen vaikuttaa ulkoisten ja sisäisten säätelytekijöiden lisäksi sosiaalinen ja kulttuurillinen konteksti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sinun genotyyppisi syntyisi eri ympäristöön - sillä olisi eri identiteetti. Ero voisi olla melko huomaamaton tai hyvin merkittävä - sillä ei ole väliä - se et kuitenkaan olisi sinä. Identtisiä olentoja ei ole. Myös identtisillä kaksosilla - joilla on samat geenit - on eri fenotyyppi, eli heillä on erilliset ja yksilölliset tietoisuutensa.

Sukusolun jakautumisen (meioosin) metafaasissa kromosomit järjestyvät 2 potenssiin 23 tavalla molemmilla vanhemmilla. Näin siis siittiön kromosomisto sisältää isän perimän, mutta on järjestynyt uudella tavalla. Sama koskee munasolun kromosomiston järjestymistä. Näin hedelmöityksessä yksilön kromosomisto voi muodostua 8 3888 608 * 8 388 608 eri tavalla. Siihen, kuinka sukusolunjakautumisessa kromosomit järjestyvät vaikuttaa vanhempien terveydentilan ohella lukemattomat tekijät. Yhden pariskunnan jälkeläiset voivat olla hyvin erilaisia vaikka heille periytyy aina isältä 23 perimän sisältävää kromosomia ja äidiltä 23 perimän sisältävää kromosomia. Yksilön varhaislapsuus vaikuttaa ympäristön säätelytekijöiden kautta persoonan - tietoisuuden rakentumiseen. Jälleen sama genotyyppi voi erilaisessa ympäristössä kehittyä erilaiseksi tietoisuudeksi: yksilö, joka saa lapsuudessaan rakkautta ja hyväksyntää kasvaa erilaiseksi kuin ihminen, joka lapsuudessa joutuu kokemaan pelkoa ja nöyryytyksiä - jopa siloin kun heillä on samat geenit.

Ihminen voi monin tavoin vaikuttaa tietoisuutensa tiloihin. Päihteet ja erityisesti hallusinogeenit muuttavat ihmisten havaintoja maailmasta. Välttämättömien ravinteiden puutokset voivat altistaa välittäjäaineiden ja hormonien puutoksille, joilla on suora vaikutus siihen minkälainen ihmisen persoona on. Aivovammat, infektiot sekä serotoniinin, dopamiinin, adrenaliinin, estrogeenin, testosteronin, leptiinin ja greliinin yms. tasoissa tapahtuvat muutokset muokkaavat toisaalta sitä kuinka persoona tulkitsee ympäristöään ja miten hän regoi aistiensa välittämään informaatioon.

Sielu, henki, persoona ja identiteetti rakentuvat mm. edellämainituilla tavoilla. Ihminen ei koskaan ole sama. Sekä kehon sisällä että ulkopuolella tapahtuvat muutokset vaikuttavat hienovaraisesti ihmiseen jatkuvasti. Käsitykset ja arvot muuttuvat pitkin elämää. Oletko sama persoona kuin vuosi tai kymmenen vuotta sitten. Pääpiirteissään kyllä. Muutokset ovat hienovaraista kehitystä ja vain harvoin radikaaleja. Kuitenkin muutut tiedostavana olentona koko ajan. Mikä on se henki/sielu, joka elää ikuisesti? Onko se persoonasi 30-vuotiaana, vai kaiken kokeneena 70-vuotiaana?

Ruumiistapoistumiskokemukset tapahtuvat lähinnä kai tiedostamattomassa tilassa esim. anestesian vaikutuksessa tai nukkuessa. Mielestäni ne edustavat samanlaista aivojen biokemiallisen toiminnan muutoksen aiheuttamaa harhaa kuin vaikkapa dejá-vu ilmiö tai unet. Ihmisellä on aistielimet juurikin ympäristön aistimiseen, eli ympäristöä ei voi aistia ilman aistielimiä; sellaisia aistimuksia voi kuvitella tai niitä voi syntyä aivojen biokemiallisten häiriöiden seurauksena, mutta se ei tarkoita, että tietoisuus reaalisti erkanisi kehosta. Jos tietoisuus - henki/sielu - poistuisi kehosta, joka on tietoisessa tilassa, eikö keho silloin taantuisi katatoniseksi ameebaksi?

Hmm. Siinä pureskeltavaa aamuun.

Arkkiapologeetta kirjoitti:

Kehostapoistumiseen ja henkeen /sieluun liittyy muutamia filosofisia ja fysiologisia ongelmia. Ensinnäkin ihminen - ja erityisesti ihmisen tietoisuus - on fenotyyppi. Se tarkoittaa geenien, ympäristömuuttujien, kasvatuksen ja aivojen biokemiallisten tilojen jne. kokonaisuutta erotuksena pelkästään geenien määrittelemästä genotyypistä.

Ihminen on siis osiensa summa, mutta myös jatkuvasti ympäristömuuttujien vaikutukselle altis: hänen tietoisuuteensa ja olemiseensa vaikuttaa aineenvaihdunta, suolison mikrobit, hormonit, infektiot, ympäristön kemikaalit ja toksiinit, ympäristön ihmiset, sosiaalinen asema, sekä miljoonat muut muuttujat. Nämä muuttujat säätelevät sitä miten ihmisen geenit ilmaisevat itsensä, ts. sammuttaen ja käynnistäen geenejä. Tällainen epigeneettinen vaikutus on esimerkiksi tupakoinnilla: se voi aktivoida ja vaimentaa syövälle aiheuttavia geenimuutoksia hypermetylaatiossa ja hypometylaatiossa, jolloin yksittäisten geenien tai koko genomin promoottori- eli säätelyalueen kasvunrajoitegeenien toiminta häiriintyy ja seurauksena on syöpä. Nykyään tiedetään siis, että syöpä edellyttää tietyt geenimuutokset sekä laukaisevan (epigeneettisen) ympäristötekijän - esim. tupakoinnin.

Yksilö - tietoisuus - on siis geneettisten ja epigeneettisten vaikutusten ohjaama biokemiallinen organismi, jonka kehitykseen vaikuttaa ulkoisten ja sisäisten säätelytekijöiden lisäksi sosiaalinen ja kulttuurillinen konteksti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sinun genotyyppisi syntyisi eri ympäristöön - sillä olisi eri identiteetti. Ero voisi olla melko huomaamaton tai hyvin merkittävä - sillä ei ole väliä - se et kuitenkaan olisi sinä. Identtisiä olentoja ei ole. Myös identtisillä kaksosilla - joilla on samat geenit - on eri fenotyyppi, eli heillä on erilliset ja yksilölliset tietoisuutensa.

Sukusolun jakautumisen (meioosin) metafaasissa kromosomit järjestyvät 2 potenssiin 23 tavalla molemmilla vanhemmilla. Näin siis siittiön kromosomisto sisältää isän perimän, mutta on järjestynyt uudella tavalla. Sama koskee munasolun kromosomiston järjestymistä. Näin hedelmöityksessä yksilön kromosomisto voi muodostua 8 3888 608 * 8 388 608 eri tavalla. Siihen, kuinka sukusolunjakautumisessa kromosomit järjestyvät vaikuttaa vanhempien terveydentilan ohella lukemattomat tekijät. Yhden pariskunnan jälkeläiset voivat olla hyvin erilaisia vaikka heille periytyy aina isältä 23 perimän sisältävää kromosomia ja äidiltä 23 perimän sisältävää kromosomia. Yksilön varhaislapsuus vaikuttaa ympäristön säätelytekijöiden kautta persoonan - tietoisuuden rakentumiseen. Jälleen sama genotyyppi voi erilaisessa ympäristössä kehittyä erilaiseksi tietoisuudeksi: yksilö, joka saa lapsuudessaan rakkautta ja hyväksyntää kasvaa erilaiseksi kuin ihminen, joka lapsuudessa joutuu kokemaan pelkoa ja nöyryytyksiä - jopa siloin kun heillä on samat geenit.

Ihminen voi monin tavoin vaikuttaa tietoisuutensa tiloihin. Päihteet ja erityisesti hallusinogeenit muuttavat ihmisten havaintoja maailmasta. Välttämättömien ravinteiden puutokset voivat altistaa välittäjäaineiden ja hormonien puutoksille, joilla on suora vaikutus siihen minkälainen ihmisen persoona on. Aivovammat, infektiot sekä serotoniinin, dopamiinin, adrenaliinin, estrogeenin, testosteronin, leptiinin ja greliinin yms. tasoissa tapahtuvat muutokset muokkaavat toisaalta sitä kuinka persoona tulkitsee ympäristöään ja miten hän regoi aistiensa välittämään informaatioon.

Sielu, henki, persoona ja identiteetti rakentuvat mm. edellämainituilla tavoilla. Ihminen ei koskaan ole sama. Sekä kehon sisällä että ulkopuolella tapahtuvat muutokset vaikuttavat hienovaraisesti ihmiseen jatkuvasti. Käsitykset ja arvot muuttuvat pitkin elämää. Oletko sama persoona kuin vuosi tai kymmenen vuotta sitten. Pääpiirteissään kyllä. Muutokset ovat hienovaraista kehitystä ja vain harvoin radikaaleja. Kuitenkin muutut tiedostavana olentona koko ajan. Mikä on se henki/sielu, joka elää ikuisesti? Onko se persoonasi 30-vuotiaana, vai kaiken kokeneena 70-vuotiaana?

Ruumiistapoistumiskokemukset tapahtuvat lähinnä kai tiedostamattomassa tilassa esim. anestesian vaikutuksessa tai nukkuessa. Mielestäni ne edustavat samanlaista aivojen biokemiallisen toiminnan muutoksen aiheuttamaa harhaa kuin vaikkapa dejá-vu ilmiö tai unet. Ihmisellä on aistielimet juurikin ympäristön aistimiseen, eli ympäristöä ei voi aistia ilman aistielimiä; sellaisia aistimuksia voi kuvitella tai niitä voi syntyä aivojen biokemiallisten häiriöiden seurauksena, mutta se ei tarkoita, että tietoisuus reaalisti erkanisi kehosta. Jos tietoisuus - henki/sielu - poistuisi kehosta, joka on tietoisessa tilassa, eikö keho silloin taantuisi katatoniseksi ameebaksi?

Hmm. Siinä pureskeltavaa aamuun.

Lue lisää

"Ruumiistapoistumiskokemukset tapahtuvat lähinnä kai tiedostamattomassa tilassa esim. anestesian vaikutuksessa tai nukkuessa."

Eräs tärkeä osajoukko ruumiistapoistumiskokemuksia on kliinisen kuoleman aikana, aivotoiminnan ollessa joko kokonaan sammunut tai vähintään niin pahasti rapautunut, että aivotietoisuusparadigman puitteissa on mahdotonta, että aivot muodostaisivat aistialueilla havaintoja ympäristöstä tai laskeskelisivat tarkalla tavalla huoneen geometrian jostakin toisesta näkökulmasta kuin missä oma sijainti on.

Kun ihminen on kuollut tai osittain hengissä, siinä huomattava ero.

kuolleistaeinousta kirjoitti:

Kun ihminen on kuollut tai osittain hengissä, siinä huomattava ero.

Vaatimus, jonka mukaan ihminen ei ole kuollut, jos hän ei ole pysyvästi kuollut, vie kuoleman toteamisen tapahtumahetkellä tieteen ulkopuolelle. Se on vähän samanlainen vaatimus kuin "ihminen on pois Suomesta vain jos häntä ei enää milloinkaan nähdä Suomessa." Millaisella mittauksella tai havainnolla voimme tietää, näemmekö jotakuta vielä tulevaisuudessa Suomessa?

Tämän vuoksi tieteellä onkin käytössään kliinisen kuoleman määritelmä, jotta ihminen voidaan todeta kuolleeksi. Jos ajantasainen käsite ei kelpaa, niin kuoleman toteaminen fysikaalisen tilan perusteella tulee mahdottomaksi ja kuolinhetkestä tieteen ulkopuolinen käsite.

Mutta ei sillä niin väliä. Voit haluta tehdä kuolinajasta tieteen ulkopuolisen käsitteen, mutta sairaaloissa edelleen käytetään kliinisen kuoleman käsitettä, johon sisältyy mm. aivotoiminnan totaalinen lakkaaminen. "Todellisen" kuoleman määritelmästä riippumatta eräs tärkeä osajoukko ruumiistapoistumiskokemuksia on kliinisen kuoleman aikana, aivotoiminnan ollessa joko kokonaan sammunut tai vähintään niin pahasti rapautunut, että aivotietoisuusparadigman puitteissa on mahdotonta, että aivot muodostaisivat aistialueilla havaintoja ympäristöstä tai laskeskelisivat tarkalla tavalla huoneen geometrian jostakin toisesta näkökulmasta kuin missä oma sijainti on.

jkl3 kirjoitti:

Vaatimus, jonka mukaan ihminen ei ole kuollut, jos hän ei ole pysyvästi kuollut, vie kuoleman toteamisen tapahtumahetkellä tieteen ulkopuolelle. Se on vähän samanlainen vaatimus kuin "ihminen on pois Suomesta vain jos häntä ei enää milloinkaan nähdä Suomessa." Millaisella mittauksella tai havainnolla voimme tietää, näemmekö jotakuta vielä tulevaisuudessa Suomessa?

Tämän vuoksi tieteellä onkin käytössään kliinisen kuoleman määritelmä, jotta ihminen voidaan todeta kuolleeksi. Jos ajantasainen käsite ei kelpaa, niin kuoleman toteaminen fysikaalisen tilan perusteella tulee mahdottomaksi ja kuolinhetkestä tieteen ulkopuolinen käsite.

Mutta ei sillä niin väliä. Voit haluta tehdä kuolinajasta tieteen ulkopuolisen käsitteen, mutta sairaaloissa edelleen käytetään kliinisen kuoleman käsitettä, johon sisältyy mm. aivotoiminnan totaalinen lakkaaminen. "Todellisen" kuoleman määritelmästä riippumatta eräs tärkeä osajoukko ruumiistapoistumiskokemuksia on kliinisen kuoleman aikana, aivotoiminnan ollessa joko kokonaan sammunut tai vähintään niin pahasti rapautunut, että aivotietoisuusparadigman puitteissa on mahdotonta, että aivot muodostaisivat aistialueilla havaintoja ympäristöstä tai laskeskelisivat tarkalla tavalla huoneen geometrian jostakin toisesta näkökulmasta kuin missä oma sijainti on.

Lue lisää

Millä ihmeellä on voitu synkronoida kokemus ja aivokäyrä? Kokemus on hyvinkin saattanut tulla tajunnan sammuessa tai vasta aivotoiminnan käynnistyessä uudelleen. Siksi väitteesi "eräs tärkeä osajoukko ruumiistapoistumiskokemuksia on kliinisen kuoleman aikana" on tyhjän päällä. Tuollaista ei voi toteennäyttää mitenkään ja tuollaisen väitteen tarjoaminen faktana kertoo, miten höttöisellä pohjalla väitteesi on.
"tai laskeskelisivat tarkalla tavalla huoneen geometrian jostakin toisesta näkökulmasta kuin missä oma sijainti on. "
Tuonkaan väitteen todentaminen ei varmasti ole helppoa. "Tarkalla tavalla" on jo sellainen ilmaus, että se vaatii aika paljon säveltämistä pelkän sanallisen kertomuksen pohjalta.

Tyypillistä pseudotieteellistä huuhaata.

jhkhkhkhkh kirjoitti:

Millä ihmeellä on voitu synkronoida kokemus ja aivokäyrä? Kokemus on hyvinkin saattanut tulla tajunnan sammuessa tai vasta aivotoiminnan käynnistyessä uudelleen. Siksi väitteesi "eräs tärkeä osajoukko ruumiistapoistumiskokemuksia on kliinisen kuoleman aikana" on tyhjän päällä. Tuollaista ei voi toteennäyttää mitenkään ja tuollaisen väitteen tarjoaminen faktana kertoo, miten höttöisellä pohjalla väitteesi on.
"tai laskeskelisivat tarkalla tavalla huoneen geometrian jostakin toisesta näkökulmasta kuin missä oma sijainti on. "
Tuonkaan väitteen todentaminen ei varmasti ole helppoa. "Tarkalla tavalla" on jo sellainen ilmaus, että se vaatii aika paljon säveltämistä pelkän sanallisen kertomuksen pohjalta.

Tyypillistä pseudotieteellistä huuhaata.

Lue lisää

"Kokemus on hyvinkin saattanut tulla tajunnan sammuessa tai vasta aivotoiminnan käynnistyessä uudelleen."

Tuo hypoteesi on tutkimuksin falsifioitu. On kyetty ajoittamaan henkilön kokemus ajalle, jolloin aivotoimintaa ei ole ollut. Jos ihmisten kertomukset jostakin ajanjaksosta vastaavat todellisuutta, ja tuona ajanjaksona aisti- ja muistialueiden toiminta ei ole ollut mahdollinen, niin aivotoiminta tajunnan sammuessa ei voi selittää raporttien oikeellisuutta.

"Millä ihmeellä on voitu synkronoida kokemus ja aivokäyrä?"

Aivotoiminnan sammuminen on pieni hetki, joka ajoittuu muutaman sekunnin ajalle. Jos henkilö kuitenkin kertoo tapahtumista oikein usean minuutin tai jopa usean tunnin ajalta aivotoiminnan sammumisen jälkeen, niin kuten sanottu, aivotoiminta tajunnan sammuessa ei voi selittää raporttien oikeellisuutta. Alla olevassa linkissä kuvataan hyvin dokumentoitu tapaus, jolloin minkäänlaista aivokäyrää ei ole voinut olla, ja silti henkilö kuvasi kaiken oikein.

"Tuollaista ei voi toteennäyttää mitenkään ja tuollaisen väitteen tarjoaminen faktana kertoo, miten höttöisellä pohjalla väitteesi on."

Kyllä se on toteennäytetty useaan kertaan. Eräs sellainen tapaus oli Sam Parnian tutkimuksissa, jolloin potilas raportoi tapahtumat ja verhon takana olleen henkilökunnan ulkonäön täysin oikein usean minuutin ajalta, jolloin aivotoimintaa ei ollut. Tämä potilas kuvasi oikein myös defibrillaattorin piippaukset, jotka ovat laitteen algoritmin mukaisesti tapahtuneet nimenomaan ajalla, jolloin aivotoiminta on ollut poissa pelistä, mukaanlukien tietysti aivokuoren aistialueiden toiminta ja muistojen muodostamistoiminnot aivoissa. Tietenkin poissa on ollut myös mahdollisuus aivojen suorittamaan huoneen geometristen suhteiden laskentaan ja visualisointiin, jossa havaintopiste on huoneen ylänurkassa, ja visualisointi vähintään normaalin havainnon veroista eli paljon tarkempaa ja selkeämpää kuin silloin, kun normaalitilassa ihmiselle annetaan tehtäväksi ”sulje silmät ja visualisoi itsesi huoneen yläkulmaan.”

Myös tämä tapaus, jossa aivoaallot ovat olleet poissa pelistä, on erittäin hyvin dokumentoitu:

https://www.youtube.com/v/ModwWtJiIJc?version=3&start=407&end=559&autoplay=1

Näiden tapausten ja todisteiden jatkuva denialisointi on täysin verrattavissa kreationistien evoluutiodenialismiin. Todisteet eivät vain kelpaa, koska ne ovat oman uskonnon vastaisia.

"Tyypillistä pseudotieteellistä huuhaata."

Nimenomaan todisteiden denialisointi on pseudotieteellistä huuhaata. Ennakko-oletus siitä, mikä voi olla totta ja mikä ei voi olla totta, on uskontoa, ei tiedettä. Sellaista asennetta kutsutaan myös pseudoskeptismiksi. Tiede pohjautuu todisteille, ei ennakkopäätöksille. Edes materialistinen dogma ei ole pyhä ja koskematon ja kaiken tutkimuksen ulkopuolella, vaan myös se on voitava alistaa vastakkaiselle todistusaineistolle ja falsifioinnille. Jos se on ennakko-oletuksena kaikessa asettaen rajat sille mitä voi tapahtua ja mitä ei voi tapahtua, ja jos sitä ei voida eikä saada tutkimuksin falsifioida, on kyseessä dogmaattinen uskonto, ei tieteellinen asenne.

Paikka tieto riittää ja vähän muistia.

Olet vain aivoissasi, et muuta.

Kyttää pelikuvaasi muutama tunti, niin huomaat aivojen vääristävän todellisuuden. Ihminen aistii vain hermoilla.

Merkitykselliset ihmiset ovat vain kiinnostavia.

Tietoisuuden mekanismia ei tunneta, ei tiedetä edes sitä, perustuuko se tunnettuihin fysikaalisiin ilmiöihin. Eikä sitä pystytäänkö koneelle luomaan tietoisuus. Eikä sitä onko aidosti vapaata tahtoa vai toimiiko ihminen ohjelmoidusti.

"Eikä sitä onko aidosti vapaata tahtoa vai toimiiko ihminen ohjelmoidusti. "

Kvanttifysiikassa oletetaan puhtaan satunnaisluvun entiteetti, mutta sitä ei pystytä alkuunkaan selittämään, millainen mekanismi tuottaisi puhtaan satunnaisluvun. Jopa äärettömän monimutkainen matemaattinen funktio tuottaa aina pseudosatunnaislukuja jotka ovat samoja samalla satunnaissiemenellä. Satunnaisluvun entiteetti ei välttämättä ole oikea tai ainoa selitys, vaan voidaan ennemminkin olettaa että ihmisellä on vapaa tahto, joka on yksi tietoisuuden ominaisuuksista.

Suurimmalta osin ihmisen ajatukset ja toiminnot ovat täysin vapaan tahdon alaisia - subjektiivisesti tuntuu ihan omituiselta höpinältä etteikö muka olisi. Jos kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, silloin esiintyy joitakin pakkoajatuksia ja pakkotoimintojakin, mutta silti on suurelta osin vapaan tahdon alainen. Missään tapauksessa ihminen ei toimi ennalta ohjelmoidusti eikä ennustettavasti.

Ehkä tietoisuus tarvitsee määrän aisteja ja muistia.

Tietoisuus ei tarvitse aisteja. Aistideprivaatiokammiossakin tietoisuus säilyy normaalisti, ja aistihavaintojen sijasta tietoisuus voi tarkkailla muita artifakteja, kuten ajatuksia, tunteita, muistikuvia jne. Artifaktit ovat materiaalisia, sähköisiä aivoilmiöitä, kun tietoisuus on immateriaalinen eikä koostu sähköstä tai mistään aineesta. Tietoisuus ei sijaitse millään tietyllä aivoalueella tai pisteessä. Millä tahansa aivoalueella aivojen sähköiset toiminnot voivat väliaikaisesti olla kokonaan hiipuneita, mutta tietoisuus silti säilyy.

aineeton_olio kirjoitti:

Tietoisuus ei tarvitse aisteja. Aistideprivaatiokammiossakin tietoisuus säilyy normaalisti, ja aistihavaintojen sijasta tietoisuus voi tarkkailla muita artifakteja, kuten ajatuksia, tunteita, muistikuvia jne. Artifaktit ovat materiaalisia, sähköisiä aivoilmiöitä, kun tietoisuus on immateriaalinen eikä koostu sähköstä tai mistään aineesta. Tietoisuus ei sijaitse millään tietyllä aivoalueella tai pisteessä. Millä tahansa aivoalueella aivojen sähköiset toiminnot voivat väliaikaisesti olla kokonaan hiipuneita, mutta tietoisuus silti säilyy.

Lue lisää

Ei aistitkaan tarvitse toisia aisteja. Toisaalta unessa voit tuntea aistimuksia esim . haju ja maku aistimuksia.
Tietoisuus olisi siis koordinointiin asioiden hallintaan keskittyvä aisti. Ihmisellä tämä tietoisuuteen perustuva aisti on älykkyytemme johdosta erityinen. Monella eläimellä puolestaan pelkkä "hereillä olon" aisti.

"Tietoisuus olisi siis koordinointiin asioiden hallintaan keskittyvä aisti."

Muilla aisteilla on aika laajat omat aivoalueensa ja aistin assosiatiiviset alueet, esim. näkö, tunto, kuuloaisti jotka vievät paljon tilaa aivoissa:
https://www.biomag.hus.fi/braincourse/L1.html

Mitenkäs tietoisuus-aisti on toteutettu, kun sille ei ole varattu mitään omaa aivoaluetta. Ehkä sellaista aistia ei ole olemassa jolla ei minkäänlaista aivoaluetta ole, vaan kyse on jostain muusta kuin aistista.