Raamattu opettaa että synti on Jumalan lain rikkomista. "Jokainen joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista." (1 Joh 3:4) (2 Moos 20:1-17, 5 Moos 5:1-21)
Syntiä voi tehdä myös jättämällä tekemättä sellaista mitä Jumala on käskenyt tehdä. Synnintekijä ylentää itsensä ja alentaa Jumalan. (1 Moos 3:1-6) Ihminen on perinyt vanhemmiltaan syntisen luonnon jota perisynniksi kutsutaan. (Ps 51:7, Room 7:14-23) Ihminen ei voi omassa voimassaan noudattaa Jumalan tahtoa. Siksi ihminen tarvitsee Jumalan Hengen avun ja tuen, voidakseen noudattaa Jumalan lakia. (Hepr 8:8-10, Jer 31:31-34, Hes 36:26-27, Joh 15:4-5) Vain Jumalan yhteydessä Jeesuksessa Kristuksessa voimme menestyksellisesti taistella syntiä vastaan. Ilman Jeesusta Kristusta emme voi onnistua.
Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2) Jumala ei siedä syntiä. (Ps 89:32-34) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:4-5) Kukaan ei voi tulla pyhäksi joka rikkoo tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. (Ilm 14:12, Jaak 2:10-12)
Jumalan laki, joka Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä (Room 3:20) on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. (Luuk 16:17, Matt 5:17-19) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia tulee saarnata rinnakkain. (Room 3:31) Lain kuningaskäsky (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan pyhästä 10- käskyn laista. Jeesus sanoi, että näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Kaikki laithan tähtäävät Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen.
Synnistä nuhtelu on rakkautta ja pelastaa sieluja. Välinpitämättömyys, että antaa ihmisen kulkea kohti tuhoaan, ei ole rakkautta. Usein evankeliumin palvelijoita syytetään tuomitsemisesta, mutta vaikka kristityn toki tuleekin noudattaa kohteliaisuutta, kristityllä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin. Tämä ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa ja evankeliumin työ on todellista lähimmäisrakkautta. Vilpittömät iloitsevat totuuksista, vilpilliset usein loukkkaantuvat. Evankeliumin työssä ei ole kyse tuomitsemisesta. Raamatun sana voi tuomita ihmisen, sillä Raamattu on Jumalan sana, tahto ja vilpittömän kristityn auktorieetti.
Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, Apt 3:19, Joel 2:12-13, Jes 55:7, Hes 18:32) Kristitytkin erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, jatkuvasti ja tietoisesti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista halpaa armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)
Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)
Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. (Joh 1:29, 1 PIet 2:24, Hebr 9:28, 10:14, 1 Joh 2:2)
jari
Syntiä voi tehdä myös jättämällä tekemättä sellaista mitä Jumala on käskenyt tehdä. Synnintekijä ylentää itsensä ja alentaa Jumalan. (1 Moos 3:1-6) Ihminen on perinyt vanhemmiltaan syntisen luonnon jota perisynniksi kutsutaan. (Ps 51:7, Room 7:14-23) Ihminen ei voi omassa voimassaan noudattaa Jumalan tahtoa. Siksi ihminen tarvitsee Jumalan Hengen avun ja tuen, voidakseen noudattaa Jumalan lakia. (Hepr 8:8-10, Jer 31:31-34, Hes 36:26-27, Joh 15:4-5) Vain Jumalan yhteydessä Jeesuksessa Kristuksessa voimme menestyksellisesti taistella syntiä vastaan. Ilman Jeesusta Kristusta emme voi onnistua.
Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2) Jumala ei siedä syntiä. (Ps 89:32-34) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:4-5) Kukaan ei voi tulla pyhäksi joka rikkoo tahallisesti yhtäkin Jumalan käskyä. (Ilm 14:12, Jaak 2:10-12)
Jumalan laki, joka Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä (Room 3:20) on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. (Luuk 16:17, Matt 5:17-19) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki evankeliumia. Molempia tulee saarnata rinnakkain. (Room 3:31) Lain kuningaskäsky (Matt 22:36-40) on yhteenveto Jumalan pyhästä 10- käskyn laista. Jeesus sanoi, että näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Kaikki laithan tähtäävät Jumalan ja lähimmäisten rakastamiseen.
Synnistä nuhtelu on rakkautta ja pelastaa sieluja. Välinpitämättömyys, että antaa ihmisen kulkea kohti tuhoaan, ei ole rakkautta. Usein evankeliumin palvelijoita syytetään tuomitsemisesta, mutta vaikka kristityn toki tuleekin noudattaa kohteliaisuutta, kristityllä on lupa suhtautua kaunistelemattomasti syntiin. Tämä ei ole ristiriidassa rakkauden kanssa ja evankeliumin työ on todellista lähimmäisrakkautta. Vilpittömät iloitsevat totuuksista, vilpilliset usein loukkkaantuvat. Evankeliumin työssä ei ole kyse tuomitsemisesta. Raamatun sana voi tuomita ihmisen, sillä Raamattu on Jumalan sana, tahto ja vilpittömän kristityn auktorieetti.
Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, Apt 3:19, Joel 2:12-13, Jes 55:7, Hes 18:32) Kristitytkin erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, jatkuvasti ja tietoisesti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista halpaa armoa joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)
Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)
Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. (Joh 1:29, 1 PIet 2:24, Hebr 9:28, 10:14, 1 Joh 2:2)
jari
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainut synti, minkä ihminen voi tehdä, on epäusko Jeesuksen täydelliseen sovitukseen koko maailmankaikkeuden puolesta.
Tähän syntiin liittyy vielä ihmisen oma ylpeys, joka pyrkii omilla töillään lisäämään pelastumisensa mahdollisuutta.
Tähän syntiin on langennut suuri joukko kristityiksi itseään nimittäviä.
He haluavat mennä taivaaseen mukanaan omat hyvät teot ja pyrkimykset, vaikka Raamattu opettaa, että ihmisen omat teot ovat vain kuin saastainen vaate.
He eivät ymmärrä, että Jumala on jo kaiken ponnistelun puolestamme suorittanut ja kutsunut meidät vapauteen Jeesuksessa.
EPÄLUOTTAMUS Jumalaa kohtaan pelastajana on synti, joka vie kadotukseen.
Ainoat hyvät teot voivat olla että on saattanut muita pelastukseen. Kristityn sydän ollakseen kristitty pitää palaa tuota rakkautta lähimmäisiin.
Raamattu ei aseta arvojärjestylksiä, ei täysin pidä paikkaansa.
Joidenkin tähdet loistavta kirkkaammin kuin toisten, en muista missä tuo oli raamatussa, löytyy jos etsisin, mutta kyse on juuri ansioista missä määrin ko persoonallisuuden mukana on pelastunut ihmisiä ponnistelujensa johdosta.
Kuitenkin periaatteessa kysymyksessä ei ole kilpailu tähtien kirkkaudesta. Kaikki ovat pelastuksen suhteen saman arvoisia eikä ylpeydellä ole sijaa.
Hengellisyydessä kasvaa aina nöyryys ja rakkaus virkojen myötä.
Juoksukilpailussa vuorotellaan.
Ei turhaan puhuta ettei saa koskaan katsoa ihmiseen. Harmaat hapset eivät takaa viisautta jos pidossa on jatkuvasti omat ehdot suhteessa pyhitykseen ja kaikkeen Jumalan tahtoon. Kysymyksessä on yksin Hengen varassa riippuminen joka varja dag, ei siinä mitään muuta ole, ja kaikki sujuu sitten kuin pitääkin jos niin on että yksin Kristus määrää.
Riippumatta mistään muusta. Kristus itse osaa jakaa ja käyttää kunkin persoonallisuuden lahjat ja henkiset, taloudelliset sekä tekniset voimavarat ettei huolta ponnissteluiden määrästä ja suhteesta pitää tarviitse kun noin on. Joillekin voi piisata lompakon kaivuu ja joiltakin Kristus odottaa jotakin muutakin, ei noissa toinen ihminen voi arvostelua lausua oikeastaan koskaan.
Ei jari-setäkään koskaan ole lausunut henkilökihtaista arvostelua, Pyhä Henki on nuhtelija, kasvattaja ja opettaja, tuomarikin, ei koskaan toinen ihminen eikä koskaan toinen ihminen saa ketään uskoonkaan, Hengen työ aina, ihmisen tehävä on ainoastaan rakastaa ja kertoa mitä on kirjoitettu. Ingenting annat asiassa.
Rakkaus sitten saa aikaan mitä saa aikaan.
Ei nämä tämän kummempia asioita ole.
yst terv
jari
Älkää pitäkö nuorempia tyhminä.
Jokainen ikä tuo ihmiselle itselleen tiettyä kasvua monin tavoin, myös taantumista.
Alle 30 vuotias voi olla tohtori. Jotkut luulevat että jollakin nuoremmalla voi mennä samojen asioiden oppimiseen vuosikymmeniä kuin itsellä on ollut. Siis ei nuoremmalla mene välttämättä yhtä kauan kuin itsellä on mennyt johonkin asiaan.
Jollakin voi mennä 50 vuotta kirkon penkillä oppiakseen saman määrän minkä nuorempi saavuttaa 5 vuodessa kun orientoituu että hankkii tiedot.
Monien vanhempien ylpeys kärsii tuossa, olisikohan tekojen merkityksellä osuutta asiaan?
Opiskelen korkeakoulussa ja minussta nuorten kannanototot ovat viisaita olleet, ainoa tietysti muistan kun itsekin opiskelin nuorempana, oppiminen on kokonaan uusia asioita ja kirjotetun tekstin päähän päntäämistä.
Käytöntöön soveltaminen on joskus siinä hetkessä hankalampaa kuin vanhan pierun joka on maalimaa katsellut vuosikymmeniä kauemmin, hään oppii hiukan toisella tavalla, hän soveltaa jo kokemaansakin ja näkemäänsäkin.
On hitaampi usein kirjoitetun oppimisessa. Nuoremmalla taas käytäntö tuo esiin tarvittaessa tietoa mitä on päntätty sinne ilman soveltamistakin esiin tarpeen tullen ja valmiuksia kun tietoa tarvitaan.
Opiskelu kaikessa iässä on hauskaa. Joskin kaikilla jossakin vaiheessa ja joku asia vaikeampaa ja toinen helpomi ja osa pakkopullaa ja osa valinnaista mikä kiinnistaa enemmän.
Olen oppini alussa vasta ja tusinan verran vuosia edessä, ei sitä tässä iässä viitsi lähteä raatamaan, ihan miltä matkan varrella tuntuu. vaikeampaa voi jäädä luokalle joskus ja tehdä uudestaan jos tarvetta ja monenlaiset elämäntilantet ja rauhat ovat ratkaaisevia asioita miten sujuu siinäkin.
Terveys, kunto, mielenrauha, aika ja ajankäyttö.
jari
On niin että saatana on vihollinen, ei ihmisen veri eikä liha.
MInä en ole suostunut koskaan sydämessänikään syyllistämään ketän henkilökohtaisesti.
Saatanan tarkoitus on aina masentaa ihminen saadakseen kristinuskon ilosta pois, että myös kaatamaan niitä jotka palvelevat evankeliumin työssä ahkerimmin eli haittaavat saatanan työtä.
Jotka ovat jo helvetin ruokaa, ei perele ittekään niin tyhmä ole että niiden vuoksi aikaansa tuhlaisi.
Saatana voi saada seurakunnassakin suunnitelmat ja kateudet niiden kaatamiseksi jotka ovat kantavia toiminnassa.
Ihmisparka ei osaa aina olla varuillaan. Ansat ovat niin taitavat ja voivat tapahtua vastapuoleltakin niin ettei
toisella ole mitään haluja olla haitaksi toisen uskolle.
Siksi Raamattu varoittaa kantamasta yhteistä iestä jumalattoman kanssa.
Jumalan asialla on kuitenkin ihmisiä kaikenlaisissa vastuissa missä tehdään hyvää.
Politiikka esim on yhteisten asioitten hoitamista, ei sitä aina pidä yhdistää sanan "politiikka" ikäviin ilmiöihin kuten oman kunnian tai vallan tavoitteluun itsensä vuoksi, vaan sielläkin on Jumalan asialla ihmisiä tietämättäänkin silloin kun tekevät hyvää.
jari