Allegro törmäsi hirveen.

Seison aamun pimeydessä Pietarin Laatokan asemalla. Moskovasta yön halki matkannut sinivalkoinen Tolstoi-juna lipuu laiturille arvokkaasti.

Asiakaspalvelu alkaa heti ovelta: matkustajat vastaanottaa virkahattuun ja -takkiin sonnustautunut vaununhoitaja Jekaterina. Hän tarkastaa lipun ja passin ja opastaa oikeaan hyttiin.

Minut Jekaterina vie hyttiin, jossa kuorsaa kaksi miestä.

Änkeän unenpöpperöisten miesten pahanhajuiseksi hengittämään pimeään koppiin. Vaihtoehtoja ei ole, sillä ravintolavaunu on vielä kiinni eikä käytävälläkään voi istua. Täytyy vain kavuta yläpedille ja vetää peitto korviin.

Tolstoi lähtee kohti Helsinkiä ajallaan, kello 6.07.

Juna kolistelee pimeydessä ja hyttitoverini tuhisevat. Vaivun koiranuneen.

Säpsähdän hereille, kun hyttiin alkaa tulvia venäläistä iskelmämusiikkia. Musiikilla halutaan herättää matkustajat ennen Viipuria, jossa tehdään Venäjän raja- ja tullitarkastus.

Juoksen nopeasti vessaan. Rajamuodollisuuksien aikana hytistä ei saa poistua.

Tolstoi-wc:n design ei ole viimeisintä huutoa, mutta se hoitaa tehtävänsä.

Ihmiset tupakoivat vaunun eteisvälikössä, ja katku leijailee vessaan.

Miehet hytissäni ovat heränneet. Nelikymppinen viiksimies makoilee sängyllään, ja nuorempi opiskelee fysiikkaa. Miehet ovat eri seuruetta. Hytissä vallitsee kiusallinen hiljaisuus.

Aamuaurinko valaisee puhtaan, mutta kulahtaneen, postimerkin kokoisen makuuhytin. Alakerran sängyt voi kääntää sohviksi. Ikkunan alla on koruton pöytä.

Ovelle ilmestyy venäläinen tullineiti täydessä meikissä. Hän kyselee, onko meillä mukana huumeita, lääkkeitä tai muuta hämärää. Myös passit tutkitaan.

Kun juna on tarkastettu, venäläiset viranomaiset poistuvat.

Juna kolistelee Suomen puolelle.

Vainikkalan ja Kouvolan välillä on Suomen rajamuodollisuuksien aika. Ne sujuvat sutjakkaasti.

Jekaterina käy kysymässä, haluammeko teetä tai keksejä.

Viereisistä hyteistä kantautuu venäjänkielistä puhetta. Suurin osa Tolstoin matkustajista on venäläisiä. Helsinkiin on matkalla perheitä, liikematkustajia ja opiskelijoita.

Suomalaisia on muutama. Naapurivaunussa matkustavat vantaalainen Veikko Isotalo ja rovaniemeläinen Allan Miller-Tissari. Isotalo kehuu Tolstoi-junaa.

"Ei suomalaisissa junissa ole näin hyvää palvelua", hän sanoo.

Erinomaista palvelua saa myös junan ravintolavaunussa, joka on vuorattu neonvihreällä tekonahalla ja muovikukilla.

Vaunu on Sergein valtakuntaa. Tämä kauluspaitaan ja liiviin pukeutunut tarjoilija pitää pöytäliinat ojennuksessa ja kattaa viinilasit valmiiksi pöytiin.

Nyt hän kantaa munakasta äänekkäälle venäläisseurueelle.

Pian Sergei tuo myös minulle ruokalistan. Tilaan seljankaa, jossa ei ole säästelty lihoja. Tarjolla on myös muita venäläisklassikoita, kuten blinejä ja sampea.

Juna

saapuu Helsinkiin puoliltapäivin.

Jekaterina auttaa matkatavarat laiturille. Hän jää ovelle vilkuttamaan.