Tämä kertomus on tositarina elämästä ja kuolemasta!
Oltin taas kerran Karjalankannaksessa. Oli taas syttynyt sota venäjä vastaan ja oltiin edenneet Rautu asti! Mun isä oli joukojen ylipälikkö kenraalimajuri Urho von Adlerflug, Oltiin eteenemässä kova vauhti kohti Viipuria. Mutta siellä Raudussa törmättiin niin kova vastarintta että rivit alkoi pettä! Ja hyvät neuvot ja uudet sunnitelmat oli äkkiä laadittava . Niin isä Urho pitivät äkkiä pikatilanteen katselu ja päälistön kans päättivät, että isä oli uhraava itseesi ja lähteä hakemaan apua! Kun kuulin sen sanoin. Ei missään tapauksessa saat mihinkään lähteä! Sun on jäätävä huolehtimaan miehistä! Isä vastasi, minulla on luotettavia miehiä, kyllä ne pärjää ilman minua. Luotaan että yliluutnantti Rejo Lappalainen, saa pidetty asemat kunnes sadaan lisäjoukkoja!
Ei siin auttanut minkäänlaisia selittelyjä. Isä piti päänsä ja minulla ei ollut muuta vaihtoehtoja, kun sanoa että lähden sitt mukaan! Ja siin sitt lährettiin kuolemajärvi kohti. Koko ajan oli joka puolella vihollisia. Saatiin olla niin varovaisa, ja Isä urho tuskaili tämä kestää liian kauan! Olimme taas oltu piilossa päivän, eikä ollut päässyt yhtään lähemmäs Susirajan. Silloin hän keksi vaihdetaan tuost kuolleista venäläissotilaista vaatteita! Puettiin päälle venäläisvaattet ja lähettiin taas matkalle, ja nyt etenimme kova vauhti ohi kuolemanjärven pohjoispuoli, ja pääsimme lähellä suomen raja, kun törmättiin omia joukkuja! Ennen kun ehdittiin selittä mitään olivat ne ampuneet minua jalkaan, ja isä lyönneet tajuttoman, ja minut rahasivat puuhun luo. Vaikka miten huusin että olen ystävä olemme teidän aseveljiä niin naureskelivat vaan, kuusi kappaleita hurjan villejä suomalaisia veteraaneja, oikein siissejä, kovia poikkia! Huusivat! Ruki veer ja potkasivat ja löi minua niin että hampaat irtos, kolme kappaletta putos suusta. Petturi huusivat kun osasin Suomea,. mitä sä palvelet väärä herra? Ja naureskelivat julmeesti. Ja hakkasivat uudestaan, ja siinä meni poski kun kiväri osui sopivasti! Ja lihapalat alkoi roikkua. Sitten alkoivat pikkilankan kans sitoa minut! Pikkilanka olivat niityltä löytäneet! Käsien ja jalkojen ympäri survoivat että veri vaan roiski . Viimeisenä ne pyöri mun pään ympäri pikkilankaan kun ne ensin oli lyönneet minua päähän, että silmä meni rikki kiväärin terävästä kulmasta.Veri tirskui pitkin poskea otsasta mitä oli jäljellä siit!
Havahduin siihen että samalla kun sotilas lyö kiväärin pistimeella minua kylkiluun alapuolella. Isä urho huutaa nyt kuolette kaikki! Hän oli herännyt ja saanut kolkattu vartiomies.
Silloin huudan viimesellä voimilla, ei isä minä rakastan näitä omia! Anna Isä anteeksi niille koska ne eivät yymmärrä mitä ne tekevät. Vie tämmöisiä terveisiä kotirintamaan! Oli niinkuin lamautava isku, kun sotilaat ymmärsi mitä ne olivat tehneet! Ja siin sammui minun elämä! Isä Urho lähti käsikranattejien ja konepistoliin kans matkaan, millä hän olis helposti voinut tappaa niit sotilaat . Mutta matkalla, Hän tunsi että hänkin pystyi toteuttamaan Pojan tahtoa, ja antoi anteexi sydämmeessä niille sotilaille, jotka olivat tappaneet Häneen Poika! Hyvä tahto oli Pojan tahto, hän ajatteli kun sydän oli kevyt! Kun hän tuli perille oli se kun olis tullut manajaan, semmoinen tunnelma oli! Kun hän kertoi pojasta, että omat oli tappaneet hänet! Nousi mielivaltainen apinaraivo heitä kohtaan, tuokaa ne tänne me silpoamme ne. Mutta mun Isä sanoi kylmänrauhallisesti Ei minun pojan viimeinen tahto oli, anna niille anteeksi. Sotilaat häpesivät ja alkoi itkeä toinen toinen perään, itkivät kolme päivä, ja yötä. Kun aamu tuli tunsivat he aivan kun uusi elämä oli alkanut, niin kevyt oli sydän!
Jos joku nyt tuntee, että haluaa tämmöinen sydän, joka on rakkautta täynnä, ja joka vain rakastaa, vaikka mitä olisi! Joka haluaa anteeksi, koska tuntee syylisyyttä, että on tehnyt pahaa, tai ajatellut pahaa! Joka haluaa niin suuren rauhan, ettei voi ymmärtää, että se on mahdollista! Jos niin tunnet, sano sydämessä! JEESUKSELLE JOKA OTTI KAIKEN TÄN RAIVON VASTAAN!!! SUN PUOLEESTA!!! RIISTILLÄ!!! ETTÄ SULLA OLIS!!! IHANA ELÄMÄ! SANO TULEE!!! HUUDA TULEE!!! KUISKAA TULE!! ja kaikki on sinun!!
Kirjoittanut Jumalan Pyhän Hengen inspiratioona puoli kolme yöllä kun HÄN minua herätti
Oli muuten vertauskuva todellisuudesta!"minä"
Oltin taas kerran Karjalankannaksessa. Oli taas syttynyt sota venäjä vastaan ja oltiin edenneet Rautu asti! Mun isä oli joukojen ylipälikkö kenraalimajuri Urho von Adlerflug, Oltiin eteenemässä kova vauhti kohti Viipuria. Mutta siellä Raudussa törmättiin niin kova vastarintta että rivit alkoi pettä! Ja hyvät neuvot ja uudet sunnitelmat oli äkkiä laadittava . Niin isä Urho pitivät äkkiä pikatilanteen katselu ja päälistön kans päättivät, että isä oli uhraava itseesi ja lähteä hakemaan apua! Kun kuulin sen sanoin. Ei missään tapauksessa saat mihinkään lähteä! Sun on jäätävä huolehtimaan miehistä! Isä vastasi, minulla on luotettavia miehiä, kyllä ne pärjää ilman minua. Luotaan että yliluutnantti Rejo Lappalainen, saa pidetty asemat kunnes sadaan lisäjoukkoja!
Ei siin auttanut minkäänlaisia selittelyjä. Isä piti päänsä ja minulla ei ollut muuta vaihtoehtoja, kun sanoa että lähden sitt mukaan! Ja siin sitt lährettiin kuolemajärvi kohti. Koko ajan oli joka puolella vihollisia. Saatiin olla niin varovaisa, ja Isä urho tuskaili tämä kestää liian kauan! Olimme taas oltu piilossa päivän, eikä ollut päässyt yhtään lähemmäs Susirajan. Silloin hän keksi vaihdetaan tuost kuolleista venäläissotilaista vaatteita! Puettiin päälle venäläisvaattet ja lähettiin taas matkalle, ja nyt etenimme kova vauhti ohi kuolemanjärven pohjoispuoli, ja pääsimme lähellä suomen raja, kun törmättiin omia joukkuja! Ennen kun ehdittiin selittä mitään olivat ne ampuneet minua jalkaan, ja isä lyönneet tajuttoman, ja minut rahasivat puuhun luo. Vaikka miten huusin että olen ystävä olemme teidän aseveljiä niin naureskelivat vaan, kuusi kappaleita hurjan villejä suomalaisia veteraaneja, oikein siissejä, kovia poikkia! Huusivat! Ruki veer ja potkasivat ja löi minua niin että hampaat irtos, kolme kappaletta putos suusta. Petturi huusivat kun osasin Suomea,. mitä sä palvelet väärä herra? Ja naureskelivat julmeesti. Ja hakkasivat uudestaan, ja siinä meni poski kun kiväri osui sopivasti! Ja lihapalat alkoi roikkua. Sitten alkoivat pikkilankan kans sitoa minut! Pikkilanka olivat niityltä löytäneet! Käsien ja jalkojen ympäri survoivat että veri vaan roiski . Viimeisenä ne pyöri mun pään ympäri pikkilankaan kun ne ensin oli lyönneet minua päähän, että silmä meni rikki kiväärin terävästä kulmasta.Veri tirskui pitkin poskea otsasta mitä oli jäljellä siit!
Havahduin siihen että samalla kun sotilas lyö kiväärin pistimeella minua kylkiluun alapuolella. Isä urho huutaa nyt kuolette kaikki! Hän oli herännyt ja saanut kolkattu vartiomies.
Silloin huudan viimesellä voimilla, ei isä minä rakastan näitä omia! Anna Isä anteeksi niille koska ne eivät yymmärrä mitä ne tekevät. Vie tämmöisiä terveisiä kotirintamaan! Oli niinkuin lamautava isku, kun sotilaat ymmärsi mitä ne olivat tehneet! Ja siin sammui minun elämä! Isä Urho lähti käsikranattejien ja konepistoliin kans matkaan, millä hän olis helposti voinut tappaa niit sotilaat . Mutta matkalla, Hän tunsi että hänkin pystyi toteuttamaan Pojan tahtoa, ja antoi anteexi sydämmeessä niille sotilaille, jotka olivat tappaneet Häneen Poika! Hyvä tahto oli Pojan tahto, hän ajatteli kun sydän oli kevyt! Kun hän tuli perille oli se kun olis tullut manajaan, semmoinen tunnelma oli! Kun hän kertoi pojasta, että omat oli tappaneet hänet! Nousi mielivaltainen apinaraivo heitä kohtaan, tuokaa ne tänne me silpoamme ne. Mutta mun Isä sanoi kylmänrauhallisesti Ei minun pojan viimeinen tahto oli, anna niille anteeksi. Sotilaat häpesivät ja alkoi itkeä toinen toinen perään, itkivät kolme päivä, ja yötä. Kun aamu tuli tunsivat he aivan kun uusi elämä oli alkanut, niin kevyt oli sydän!
Jos joku nyt tuntee, että haluaa tämmöinen sydän, joka on rakkautta täynnä, ja joka vain rakastaa, vaikka mitä olisi! Joka haluaa anteeksi, koska tuntee syylisyyttä, että on tehnyt pahaa, tai ajatellut pahaa! Joka haluaa niin suuren rauhan, ettei voi ymmärtää, että se on mahdollista! Jos niin tunnet, sano sydämessä! JEESUKSELLE JOKA OTTI KAIKEN TÄN RAIVON VASTAAN!!! SUN PUOLEESTA!!! RIISTILLÄ!!! ETTÄ SULLA OLIS!!! IHANA ELÄMÄ! SANO TULEE!!! HUUDA TULEE!!! KUISKAA TULE!! ja kaikki on sinun!!
Kirjoittanut Jumalan Pyhän Hengen inspiratioona puoli kolme yöllä kun HÄN minua herätti
Oli muuten vertauskuva todellisuudesta!"minä"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käytä dosettia, jos on vaikea muistaa milloin on ottanut.