"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja
tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin
ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8
Paavali kirjoittaa kolossalaisille varoittavaan sävyyn saaliiksi joutumisesta, jolla hän
kyseisessä kohdassa viittaa inhimillisten järkeisoppien ja tyhjien petosten vaaroihin.
Meidän ajassamme maailman alkeisvoimat ja mitä moninaisimmat harhaopit ja petokset
ovat vallanneet paljon enemmän tilaa ja näkyvyyttä kuin oli asianlaita Paavalin aikana.
Saaliiksi joutumisen riski on moninkertaistunut apostolin aikoihin verrattuna - niin voisi
ajatella, kun tietää edes jotain siitä ohjelmasisällöstä, jota nykyinen valtamedia tarjoaa.
Tuskin sieltä löytyy oikeaan Jumalan pelkoon ja vanhurskauteen kasvattavaa aineistoa.
Maailman sirkushuvit ovat aina olleet sirkushuveja, eivätkä ne hengen ravinnoksi muutu.
Paavali tarkoittikin "järkeisopilla ja tyhjällä petoksella" uskonnolliseen kaapuun puettua
ihmisviisautta - onhan alkukielen (kreikka) ilmaisu tuossa kohdassa 'δια της φιλοσοφιας',
"kautta filosofian", englanniksi 'through philosophy' ja saksaksi 'durch die Philosophie'.
Uskonnollisen kekseliäisyyden ja siihen liitetyn tarkoitushakuisen filosofian ja viisauden
tuotoksena voi erittäin hyvällä syyllä pitää esimerkiksi vauvakastetta. Jumalan sanasta
ei näet löydy mitään pohjaa, jolle tuon massiivisen uudestisynnyttämisteknologian voisi
hengellisesti perustaa. Ihme olisikin, jos uudestisyntyminen tapahtuisi 'liukuhihnalla'.
Lapsikasteen nostin esimerkkinä esille sen takia, että se on ehkä kaikkein laajimmalle
kristikunnassa levinnyt ihmisviisauden ja tyhjän filosofian tuote. Tuotteen kattavuuden
laajuudelle on ainakin kaksi painavaa kirkollista perustetta: uskonnollisen ja maallisen
vallankäytön haltijaksi ei kirkkoa olisi koskaan saatu ilman lapsikasteen aikanaan täysin
pakollista luonnetta. Valtava painoarvo löytyy myös toisesta lapsikasteen kirkollisesta
perusteesta ja se yhtyy osin ensinmainittuun: kirkkolaitoksen rahoituksen turvaaminen.
Jumala yksin tietää, mitkä filosofiat ja järkeisopit ovat uskonelämän kannalta tuhoisia
ja mitkä ovat ainoastaan vaellusta hidastavia ja hedelmien kasvamiselle vahingollisia.
Oikea oppi voidaan ankkuroida vain Jumalan Sanaan, Jeesukseen, Hän yksin on Totuus.
.
tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin
ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8
Paavali kirjoittaa kolossalaisille varoittavaan sävyyn saaliiksi joutumisesta, jolla hän
kyseisessä kohdassa viittaa inhimillisten järkeisoppien ja tyhjien petosten vaaroihin.
Meidän ajassamme maailman alkeisvoimat ja mitä moninaisimmat harhaopit ja petokset
ovat vallanneet paljon enemmän tilaa ja näkyvyyttä kuin oli asianlaita Paavalin aikana.
Saaliiksi joutumisen riski on moninkertaistunut apostolin aikoihin verrattuna - niin voisi
ajatella, kun tietää edes jotain siitä ohjelmasisällöstä, jota nykyinen valtamedia tarjoaa.
Tuskin sieltä löytyy oikeaan Jumalan pelkoon ja vanhurskauteen kasvattavaa aineistoa.
Maailman sirkushuvit ovat aina olleet sirkushuveja, eivätkä ne hengen ravinnoksi muutu.
Paavali tarkoittikin "järkeisopilla ja tyhjällä petoksella" uskonnolliseen kaapuun puettua
ihmisviisautta - onhan alkukielen (kreikka) ilmaisu tuossa kohdassa 'δια της φιλοσοφιας',
"kautta filosofian", englanniksi 'through philosophy' ja saksaksi 'durch die Philosophie'.
Uskonnollisen kekseliäisyyden ja siihen liitetyn tarkoitushakuisen filosofian ja viisauden
tuotoksena voi erittäin hyvällä syyllä pitää esimerkiksi vauvakastetta. Jumalan sanasta
ei näet löydy mitään pohjaa, jolle tuon massiivisen uudestisynnyttämisteknologian voisi
hengellisesti perustaa. Ihme olisikin, jos uudestisyntyminen tapahtuisi 'liukuhihnalla'.
Lapsikasteen nostin esimerkkinä esille sen takia, että se on ehkä kaikkein laajimmalle
kristikunnassa levinnyt ihmisviisauden ja tyhjän filosofian tuote. Tuotteen kattavuuden
laajuudelle on ainakin kaksi painavaa kirkollista perustetta: uskonnollisen ja maallisen
vallankäytön haltijaksi ei kirkkoa olisi koskaan saatu ilman lapsikasteen aikanaan täysin
pakollista luonnetta. Valtava painoarvo löytyy myös toisesta lapsikasteen kirkollisesta
perusteesta ja se yhtyy osin ensinmainittuun: kirkkolaitoksen rahoituksen turvaaminen.
Jumala yksin tietää, mitkä filosofiat ja järkeisopit ovat uskonelämän kannalta tuhoisia
ja mitkä ovat ainoastaan vaellusta hidastavia ja hedelmien kasvamiselle vahingollisia.
Oikea oppi voidaan ankkuroida vain Jumalan Sanaan, Jeesukseen, Hän yksin on Totuus.
.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Miksi et itse varonut, vaana annoit helluntailaisten saalistaa itsesi heidän hurmahenkien kastealtaaseen?
Teuvo kanssasi. Tämä on myös totta. Lahkojen upputuskasteissa pumpataan ihmisiin vierasta henkeä.
ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään uudelleen kasteelle mm. painostuksen seurauksena ja ovat voineet päästä näissä asioissa "selville vesille".
Lasten kastaminenhan perustuu yksinomaa Jumalan tekoon ja pelastukseen, mutta hurmahenkien uskovien kastaminen perustuu ihmisen omaan ymmärräykseen se fisosofiseen petokseen, että ihminen voisi jotain ymmärtää ehtona kasteelle.
Lisäksi on hyvin ilmeistä, että hurmoshenkisissä uudestikasteissa ihmiseen pumpataan vierasta henkeä. (vapinat, tärinät, kaatumiset jne. ilmiöt todistaa sen puolesta)
Johannes Kastaja saarnasi Juudean erämaassa ja kehotti parannuksen tekemiseen:
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle." Matt. 3:2.
"ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle
hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä
pakenemaan tulevaista vihaa? " Matt. 3:6-7.
Jeesus Kristus jatkoi samalla linjalla aloitettuaan julkisen toimintansa Galileassa:
"Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: 'Tehkää parannus, sillä
taivasten valtakunta on tullut lähelle.'" Matt. 4:17 ja edelleen Matt. 5:20:
"Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin
kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan."
Voitko löytää Johanneksen tai Jeesuksen toiminnasta aineksia, jotka viittaisivat
ihmisten "hällä-väliä-jonossa" -massakastamiseen. Tai yhtä hyvin, voitko löytää
raamatullisia viitteitä lasten järjestelmälliseen kastamiseen? Et takuulla löydä.
Kastamisen ja koko sitä edeltävän evankelioimistyön AVAINasiana on parannuksen
tekeminen, kääntyminen Jumalan puoleen, katumuksen ja parannuksenteon kautta.
Siitä sinä et pääse yli etkä ympäri, et vaikka kääntelisit Raamattuasi mihin suuntaan
tahansa ja etsisit sieltä yötä päivää johtolankoja lasten kastamiselle kuten sanot
"Jumalan teossa". Ensimmäinen Jumalan teko tässä asiassa on, että Hän armossaan
vetää meitä parannukseen ja Jeesuksen tykö syntiemme anteeksisaamiseksi.
Jumala EI tee sellaista eikä ole edes osallisena sellaisessa, että ihmisiä, aikuisia tai
lapsia tuotaisiin liukuhihna- ja massaperiaatteella 'kastekäsiteltäväksi'. Raamattu ei
missään puhu myöskään yksittäisten ihmisten ja tapausten kohdalla kastamiseen
ryhtymisestä ilman parannuksen tekemistä. Kaste EI ole muotomeno eikä rituaali.
Tarkoitan edellä puolustaa Raamatun mukaista kastetta. En edusta uskonnollisia
ryhmittymiä, siitä minua ei pitäisi syyttää. Haluan olla yksin Raamatun linjoilla.
'Hengen pumppaukset, vapinat' jne. ovat todella vastenmielisiä ilmiöitä, joilla esim.
minua on turha leimata. En ole koskaan suostunut tai mennyt mukaan sellaiseen.
Lyhyesti; kasteen ottaminen (Apt. 2:38) on yksilöihmisen oma tietoinen ratkaisu
aivan samoin kuin sitä edeltävä katumus ja parannuskin on yksilöihmisen ratkaisu.
.
ihmisviisauden ja varsinkaan filosofian kanssa. Kirkon suorittama kasteseremonia on aika puhtaasti kristillinen ja raamatullinen tapahtuma. Ei siinä kenenkään filosofialla ole mitään merkitystä. ja kaikkein parasta on se, että lapsi on kaikkein ansiottomin ja syytön kaikkeen problematiikaan, mikä siihen liittyy.
kastetilaisuus on monelle ainoa kristillinen evankelinen Kristuksen nimeen ja kunniaan sidottu lyhyt raamatullinen kastetapahtuma, missä rukoillaan täysin raamatullisesti, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen.
Tämä on täysin ongelmaton kristillinen tapahtuma jokaisen viattoman ihmisen elämässä. Kenenkään viattoman lapsen ei ole pakko lähteä seuraamaan aikuistuessaan Kristusta. Jokainen voi myöhemmin uudestisyntyessään ottaa vastaa Jeesus Kristus. Jos haluaa varmistua siitä, että riittääkö lapsikaste, niinkuin monet vakavasti uskonsa Jeesukseen vastaanottaneet ovat kysyneet. Ja ihmeellistä on se, että jeesus on vastannut kysymykseen. Siitä on Hengen todistus. Mutta missään, myöskään lahkoissa ei ole ilmennyt Hengen todistusta siitä, että pitäisi vielä uusia lapsena saatu kaste. Mutta en ole myöskään kuullut, että olisi sinänsä väärinkään tehnyt, paitsi siinä, että ei ole kysynyt Jumalalta näinkin tärkeää kysymystä.
Mutta valitettavan tyypillistä on tuo kasteen uusimiseen littyvät lieveilmiöt, em "hengen pumppauksineen" ja ennenkaikkea, LAPSIKASTEPILKKA, missä käytettään halveksivan pilkaavia ilmauksia, kuten "lapsivalelu", ja kaikenlainen pilkkaamnen, mikä liittyy tuohon Pyhään toimitukseen, missä rukoillaan Pyhän Hengen nimessä.
jokainenhan voi sisällyttää tuohon tapahtumaan; yhtähyvin pelastuskäsityksen, kuin minkä tahansa filosofisen merkityksen. Mutta papin suorittama rukous on Raamatullinen ja ei vahingoita ketään. Mutta saattaa olla siunaukseksi monelle. Kun Pyhiä sanoja viljellään, niin se on aina hyväksi, koko kristilliselle arvomaailmalle. Se on eriasia, milloin ihminen uudestisyntyy, pelastuu. Se jätettäköön Jumalan pätettäväksi.
Mutta tämä ei kuitenkaan pois sulje, etteikö vakavalla mielenlaadulla uskovien kasteelle mennyt saisi siitä siunauksen? (Meitä uskovia kun yhdistää ihan eri seikat, Raamatulliset). Mutta tällaista hengen todistusta ei ole vaan ilmennyt missään vapaankaan suunnan yhteydessä, missä olen enimmäkseen viettänyt aikaani.
Semperin aloituspuheenvuoroa kärjistää epäuskoon perustuvat aivan tuulesta temmatut argumentit; filosofia, kirkolliset epäkohdat. Ne ei rasita uskovien uskon perustaa, mikä on Jeesus Kristius ja Hänen läsnäolonsa Pyhän Hengen kautta. Ei sanoissa, vaan Voimassa.
Mitä Raamattu sanoo kasteesta ja kätten päälle panemisesta?- Emme palvele Jeesusta sanojen ja filosofian opin muodoilla koristeltuna eri kirkkokuntien ja lahkojen opi tuulissa, vaan Hengessä ja totudessa. Ja tottelemme sitä , mitä Jeesus meille opettaa ja on jo lahjoittanut. Jokainen joka on syntynyt Hengestä, kuulee Paimenensa äänen ja tottelee Häntä. Mutta tämän tuntee vain se, joka on hengellinen. Lihallinen ihminen, uskovaksikin itseään kutsuva, on opillisista asioista kipeä ja on ainaisiin loputtomiin väittelyihin ja riitoihin sotkeutuva. Henkeä ei hänessä ole, sen kaltaista karta , sanoo Jumalan SANA.
Hengelliselle ihmiselle tämä on täysin selvää!
sillä Raamatusta näemme Pyhän Hengen toiminnassa että vain parannuksen kautta sydämen uskon suullaan tunnustaneet kastettiin eikä vauvoja eikä kaikkia kuulijoita vaan pelkästään Sanan vastaanottaneet.
Ne, jotka tekee pahaa eivät tahdo tulla valkeuteen ettei tekojansa näin osoitettaisi ihmisistä lähtöisin olevaksi vastoin Jumalan tahtoa, mutta ne, jotka tahtovat tehdä totuuden tulevat valkeuteen ja ottavat kasteen Jeesuksen nimessä niinkuin Herra Jeesus seuraajilleen ja opetuslapsilleen tahtoo ja opetti.
Jokainen voi itse kohdaltaan päättää tekeekö kasteissa Jumalan tahtoa vai ihmisten järkeisoppien mukaan vaikka tietysti ei ole kastettavan vauvan syy, että hänelle suoritetaan ihmislähtöistä toimenpidettä, sillä ei siitä haittaakaan ole muutoin kuin väärän opetuksen suhteen opettajille ja sitä uskoville, sillä Herra tahtoo pyhittää totuudessa ja repiä pois kaikki ihmistoimenpiteet, jotka eivät ole Jumalasta, mutta joita epäuskonhengessä suoritetaan uskonnollisina rituaaleina samoin kuin maailman uskonnoissa on noita taikauskomeininkejä.
Jumala tahtoo siunata kaikkia vauvoja ja vanhempia, mutta tahtoo totuutta salatuimpaan saakka eikä mielisty valhesiin kasteopista tai muistakaan vaan tahtoo että parannusta tehdään niistä kaikista niinkuin on opetettu Raamatusta Pyhän Hengen opettamana. Autuaat ne, jotka uskovat enemmän Luojaa Jeesuksen nimessä kuin uskonnollisia pappeja vailla Luojan tahdon tuntemisesta.
Lapsikaste on kirkollinen rituaali, jolla EI ole MITÄÄN Raamattuun perustuvaa
opillista pohjaa. Asia on syytä sanoa suoraan, koska kantani on horjumaton.
Vauvakasteen 'raamatullisuus' on VAIN siinä, että se matkii todellista Raamatun
opettamaa kastetta, joka kuuluu uskonsa tunnustaville ja parannuksen tehneille.
Kirkko ryhtyi Rooman valtakunnan ajoista lähtien kansalaisten systemaattiseen
sitouttamiseen oman uskonnollisen valtansa alaisuuteen. Mikä siihen projektiin
olisi paremmin sopinut kuin vauvojen massakäsittely ja 'korvamerkintä' kirkon
hyväksymiksi kansalaisiksi. Puhdas hengellisyys ja raamatullisuus olivat kaukana
siitä kylmäverisestä valtapoliittisesta laskelmoinnista. Sanotaan se nyt suoraan.
Tämä asetelma on täysin selvä jokaiselle, joka uskaltaa ottaa kirkolliset linssit
silmiltä ja katsoo "peittämättömin kasvoin Herran kirkkautta" ja Sanan totuutta.
Kaste ei ole autuuden eikä taivaskelpoisuuden mittari, sitä minä haluan korostaa.
Toiseksi korostan, ettei minulla ole koko totuuden avaimia. Pyhän Hengen johdatus
minulla ON elämässäni ja Jumalan armo ylläni. Niiden avulla ja niiden varassa teen
matkaa kohti päämäärää, sieluni pelastusta.
Jokainen voi olla vapaasti eri mieltä minun kanssani - ja useimmat kai (?) ovatkin.
Onnellinen olen siitä, että minulla on oikeus tähän omaan uskooni, josta en luovu
minkään inhimillisen ketkuilun tai vedätyksen tai edes uhkailun johdosta.
"Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;"
Room. 14:22
.
on! Hengellisellä ihmisellä on hengelliset linssit silmillä, ei minkään kirkon, lahkon, tai muunkaan uskonnollisen yhdistyksen/organisaation linssejä. Uudestisyntynyt kristitty on siis hengellinen, hän tutkii kaiken Jumalan Hengellä, mutta häntä itseään ei voi kukaan muu tutkia kuin toinen hengellinen ihminen. Raamattua, Jumalan sanaa tutkitaan sillä samalla hengellä, jonka Jumala on omilleen lahjoittanut. Liha kuolettaa, henki tekee eläväksi. Myös siis kasteasiat ovat vain hengellisesti ymmärrettävissä.
Miten onkaan suuri asia, kun ihminen vauvana siunataan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamisen yhteydessä. Monet myöhemmin uskoon tultuaan ovat saaneet hengen todistuksen, että itse Herramme Jeesus Kristus oli tuossa tilaisuudessa läsnä, ja siihen on myös uskominen. Kuka tätä USKALTAA mitätöidä, saatikka pilkata? Kuinkahan pitkälle pilkassa silloin mennään?
Kirjoitit: >>Miten onkaan suuri asia, kun ihminen vauvana siunataan
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kastamisen yhteydessä.
Paavalin aikana vauva kasteet olisivat olleet käytössä, niin seuraavanlaista jaetta ei raamatusta löytyisi:
"Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä."
Tuo jae jo kertoo, että lapsien kastaminen ei ollut sen ajan käytäntö. Lapset olivat pyhitettyjä jo sen kautta jos jompikumpi vanhemmista oli Herran Jeesuksen uskova. Ja niin kauan kuin he olivat uskovan vanhempansa alaisuudessa he olivat pyhitettyjä.
puhutaan; ..kastettiin perhekunnittain. Missään ei taas sanota, että lapsia/vauvoja ei saisi kastaa.
Mutta kenet kastetaan, ja kuka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella!? Tämä on...
Yksikään vapaasuuntalainen ei olle tullut pyydettäessä todistamaan aikuiskasteen autuudesta tai uskovien kasteen lisäkasteesta, jos on saanut lapsena kasteen. Tästä samasta ongelmasta on uudestikastajilla jjatkuvasti polemiikkia, ei meillä jotka olemme noudattaneet raamatuun mukaista yksi, usko, yksi kaste ja yksi Jumala- periaatetta. Siis YKSI, täytyy olla aika vahvat perusteet teilatakseen tuon Raamatun ppaikan kumoamista. ja selittelyähän riittää. Niinkuin muussa yhteydessä mainitsin, niin uskonvanhurskauden todistukseksi ei käy lapsikastepilkka, "vauvavaleluineen" sun muine Pyhää toimitusta halventavine, pilkkaavine ilmauksiuneen. Se todistaa ihan muusta kristinuskoon vastaisesta käyttäytymisestä, niinkuin se on mm. Semperillä ilmennyt, pilkkapuheineen mm. homottelusta sun muusta, mistä en viitsisi edes . häpeällistä.
Se, että menee omalle kasteelle, on epäuskoa, Jumalan pilkkaa. mutta senkin saa anteeksi, mikäli nöyrtyy siihen. Mútta ylpeyden lankeemus on ollut suurta jo tuolle omanvanhurskauden kasteelle menemmisessä, että siitä nöyrtyminen on jo ylivoimaisen vaikeaa. Ja tästä seuraa tämä muiden uskovien halveksunta ja epätoivoinen lahkokastamiseen takertuminen. Täytyy muistaa nyt niitä kohtaan, jotka ovat menneet joko painostuksesta tai vilpittömästä tahdostaan(?) ns. uskovien kasteelle. heille se ei ole tuomioksi mutta niille, jotka tekevät siitä uskonvanhurskaudessaan jopa pelastuskysymyksen, ovat todella harhassa ja lahkolaisiakin pahempia.
Tässä täytyy olla tarkkana, missä sielun tilassa mtäkin tehdään, ja mikä hengellinen MERKITYS toimitukselle annetaan. Jos siitä tehdään tällainen lahkoriitti, mikä Semperillä näyttää olevan, se ei voi olla millään lailla siunaukseksi. eli tehdään itsestä hurskaampia muihin nähden. järkikinhän sen sanoo, ettei tällainen ylemmyyden tunne ole Jumalasta. Kun uskon vanhurskauteen liittyy juuri nöyryys ja lähimmälleen parhaaksi eläminen. monessa uskovien kasteella käyneellä on juuri täkkainen ominaisuus, uskoisin. Mutta miksi juuri tällä alueella palljastuu jatkuvasti ns. sanoisinko hurskauspetosta, siis kuitenkin tuodaan loppupeleissä esille tuo ns. uskovien kaste. Sitä vähemmän nappaa, mitä enempi kuulee ja tutustuu tilanteeseen. Itselle Jumala on puhunut jo aikaa sitten tästä asiasta aivan selkeästi, ja näyttänyt koko toimituksen. Mutta eiväthän uudestikastetut tule sitä koskaan uskomaan, niinkuin ei muitakaan Jumalasta lähteviä näkyjä ja ilmestyksiä.
Tästä on muidenkin todistuksia paaston ja pitkän rukouksen kautta saatuun ilmestykseen ja profetiaan perustuvaa hengen tietoa, mutta yhtään uudestkastetun todistusta armolahjojen kautta en ole kuullut. Siis olisin kaivannut, koska niissä piireissä olen uskoon tullut. Ja niissä piireissä nimenomaan valistettiin jo 70-luvulla, että kaikki täytyy kysyä Jumalalta, siis Jeesuksen nimessä rukoillen. Voisi tietysti läväyttää, että en eikä moni muukaan uudestikastamaton ole Jumalan lapsi, mutta uskon hedelmien suhteen en kyllä ole havainnut muuta kuin kylmää kättä ja ohdakkeita. Mutta uudestisynttymisestä olen ehdotonta mieltä, että jos ei uudestisynny ylhäältä, niin ei voi nähdä taivasten valtakuntaa. Tämä on se pointti, ei kasteteologia. Mutta joka tuo sen tuossa em. mielessä esille, niin penäisin, että onko ensinkään tultu uskoon?
En korosta, enkä teilaa mitään luterilaisen kirkon, enkä minkään muunkaan kristillisen tahon kasteteologiaa, vaan olen kriittinen sille, minkä suuren uskonnollisen merkityksen sille antaa. Jeesus on minulle henkilökohtaisesti ilmoittanuut kysyttäessä läsnäolonsa omassa kastetapahtumassa, mikä on Pyhä. Ja koen, että jokainen joka sitä pilkkaa on Pyhän pilkkaaja. En itsekään pilkkaa uskovien kasteella käyneitä, jos he ovat kokeneet sen pyhäksi. Ja näin olen heidän kanssaan yhteiseen rukoukseen käynyt, eikä mitään ongelmáa ole ollut. Käsitykseni mukaan tuo uskovien kasteen nimellä kulkeva epäpyhä uskovien yhteyttä hajottava riitti palvelee epäjumalaa. Sen pitäisikin palvella uskovien yhteyttä, näin yksinkertaista se vaan on.
Mainittakoon, ettei minulle ainakaan ole tuolla Semperin kasteteologialla sen kummempaa merkitystä, vaan sillä asuuko hänen sydämessään Kristuksen Henki? Jos hänellä asuisi, niin ei nostaisi tällaisia, eikä mitään muutakaan riitakysymyksiä esille, vaan todistaisi Kristuksen rakkaudesta, ja uskovien yhteydestä. Siihen ei ole mitään opillista estettä. Este on hänen omassa sydämessään, mikä ei tahdó taipua Jumalan Pojan uskoon ja vilpittömään lähimmäisenrakkauteen. Ja uskovat sen tietävät! Ja voivat rukoilla hänen puolestaan.
kuulu! et taida Raamatun sanan tulkinnasta ymmärtää nhöläsen pöläystä. Sun teologias perustuu yhtä asiattomaan tulkintaan, kuin "Juudas meni ja hirttäytyi." Tee sinä samoin.
hetki ihan rauhassa. Jos lapset olisi kastettu tuohon aikaan automaattisesti vaikkapa miehen tullessa uskoon, niin ei Paavalin tarvitsisi erikseen tuossa asiassa mainita, että lapset olisivat saastaisia vain sen vuoksi koska toinen puoliso ei ole uskossa. Jumalan ilmoituksessa on aina oma kokonaisuutensa ja kaikki nivoutuu sulavasti toisiinsa.
Vai mitä sinä luulet itse jos mietit asiaa hieman kauemmin ilman mitään ennakkokäsityksiä asioista: voisiko kastetusta lapsesta sanoa, että he ovat epäpuhtaita koska toinen vanhemmista ei usko?
Pelkkä ihmisen siunaus ei koskaa ole sama kuin Jeesuksen kosketus lapselle. Jeesuksen kosketuksen jälkeen lapsi uskoi Jeesukseen. Jeesus pelasti lapsia kosketuksellaan eläissään maan päällä.
Jeesus asetti kristillisen kasteen lapsille vasta kuolemansa jälkeen viimeisinä sanoinaan ennen taivaaseen nousemistaan (Matt.28.19_20).
Didakhe
Kirjoitus on ensimmäisen vuosisadan lopulta, luultavasti Syyriassa syntynyt kreikankielinen teos kristillisen seurakuntaelämän ohjaamiseksi.
Luku 7.
1. Mutta liittyen kasteeseen, kastakaa näin: selostettuanne ensin kaikki nämä säännöt, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevassa vedessä.
2. Mutta jos ei ole juoksevaa vettä, kastakaa jossain muussa vedessä, ja jos et voi kastaa kylmässä niin lämpimässä vedessä.
3. Mutta jos ei ole kumpaakaan, kaada vettä kolme kertaa päähän Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
4. Mutta ennen kastetta, paastotkoon kastaja ja kastettava, ja muut, jotka kykenevät. Ja käskekää kastettavaa paastoamaan yksi tai kaksi päivää aikaisemmin.
-----------------------------------
Ei tälläkään kertaa sanaakaan lapsien kastamisesta. Päinvastoin: "käskekää kastettavaa paastoamaan yksi tai kaksi päivää aikaisemmin." Soveltuu hieman huonosti vauvoihin. Kuten seuraavakin kohta: "selostettuanne ensin kaikki nämä säännöt, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevassa vedessä."
---------------------------------------
Luku 9.
1. Mutta liittyen ehtoolliseen, antakaa kiitoksenne tällä tavalla.
2. Ensin liittyen maljaan. Me kiitämme sinua, meidän Isämme, pyhästä viinipuusta, Pojastasi Daavidista, jonka teit meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
3. Ja liittyen murrettuun leipään. Me kiitämme sinua, meidän Isämme, elämästä ja viisaudesta, jonka olet tehnyt meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
4. Niin kuin tämä murrettu leipä oli kerran hajallaan vuorilla ja sen jälkeen, kun se tuotiin yhteen, se tuli yhdeksi, niin myös seurakuntasi kokoontukoon yhteen maan ääristä valtakuntaasi, sillä sinun on kunnia ja valta Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisesti.
5. Ja älköön kukaan syökö tai juoko ehtoolisestanne, vaan sellaiset, jotka on kastettu Herran nimeen, sillä totuudella Herra on sanonut tähän liittyen ’älkää antako pyhää koirille’.
----------------------------
Luku 10.
1. Mutta kun se on suoritettu, rukoilkaa.
2. Me kiitämme sinua, pyhä Isä, pyhästä nimestäsi, jonka olet laittanut sydämiimme, ja viisaudesta ja uskosta ja kuolemattomuudesta, jotka olet tehnyt meille tunnetuksi poikasi Jeesuksen kautta, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
3. Sinä, kaikkivaltias Herra, loit kaiken nimesi tähden, ja olet antanut sekä lihan että juoman ihmisille nautittavaksi, että me kiittäisimme sinua, mutta meille olet antanut hengen lihaa ja juomaa ja ikuisen elämän poikasi kautta.
4. Yli kaiken me kiitämme sinua, että sinä voit pelastaa, sinulle olkoon kunnia ikuisesti.
5. Muista, Herra, seurakuntaasi, vapauttaksesi sen kaikesta pahasta ja täydellistääksesi sen rakkaudessasi, ja kokoa se yhteen neljältä ilmansuunnalta siihen, mikä on ollut pyhitetty valtakuntaasi varten, jonka olet sitä varten valmistanut, sillä sinun on valtakunta ja kunnia ikuisesti.
6. Tulkoon ilo ja kadotkoon tämä maailma. Siunattu olkoon Daavidin poika . Jos kukaan on pyhä, hän tulkoon, jos ei ole, hän katukoon. Herramme tulee, totisesti.
7. Mutta vaatikaa profeettoja kiittämään niin paljon kuin he haluavat niin tehdä.
Lapset mainitaan ensimmäisenä ja lapsilla on etuoikeus pyhään kasteeseen.
Lapsia ei todellakaan jätetty seurakunnan (Kristuksen ruumiin ulkopuolelle) pelkän ihmissiunauksen varaan.
Lapset kastettiin perhekuntaan luuluvina ja hyvin otollisina Jumalan valtakuntaan tuleviksi.
Kristinuskon historialliseen kehitykseen on vaikuttanut eniten lapsikasteen tuleminen kirkon toimintaan. Lapsikaste syrjäytti uskoville ihmisille tarkoitetun kasteen, ja muutti sen alkuperäisen tarkoituksen ja raamatullisen merkityksen. Lapsikaste siinä muodossa, jossa se kirkoissa esiintyy, tuli vähitellen erilaisten muidenkin harhaoppien kanssa ja vakiinnutti asemansa myöhemmin roomalaiskatolisessa kirkossa, josta se kirkon hajaannuksen myötä levisi siitä syntyneisiin moniin muihinkin kirkkokuntiin.
Puolustettaessa uskovien kastetta on perinteisesti tuotu esiin yleensä vain Raamatun kanta asiassa. Vähemmälle huomiolle kastetta koskevissa keskusteluissa on jäänyt sen historiallinen tausta, koska uskovien kasteen puolustamiseksi on Raamatusta saatu muutenkin riittävät perusteet.
Vaikka Raamatussa ei puhuta muusta kuin uskovien kasteesta, on paradoksaalista, että sitä on pidetty kirkollisessa julistuksessa epäraamatullisena ja lapsikastetta, jota Raamatussa ei edes mainita, on pidetty sitä vastoin oikeana kasteena.
Vallitsevista oloista johtuen seurakunnat ja uskovat joutuivat olemaan hajallaan. Aluksi ei ollut myöskään yhtenäistä Jumalan sanaa, Raamattua, vaan julistus tapahtui suullisen ja kuullun sanoman perusteella. Luku- ja kirjoitustaito olivat harvinaista.
Näissä olosuhteissa oli hyvät mahdollisuudet, että erilaiset harhaopit pääsivät syntymään ja leviämään. Huolimatta tästä lapsikaste alkoi saada jalansijaa vasta toisen vuosisadan lopulla ennen kaikkea sen harhaopin johdosta, että lapset joutuvat kastamattomina kadotukseen.
Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena, sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tekemään syntiä. "Lopullisesti lapsikasteen teologisen perustan loi kirkkoisä Augustinus (k. 430) perisyntiopin pohjalta", (Pentti Lempiäinen: Pyhät toimitukset, Kirjapaja s. 22).
Kastamista pyrittiin myös viivyttämään erään harhaopin johdosta ainakin 300-400 luvulla, jopa lähelle kuolemaa, jotta ei olisi tehty syntiä enää kasteen jälkeen. Tätä oppia oli esiintynyt jo tätä aikaisemminkin. Ainakin Tertulianus mainitsee tästä n. v. 203. Samalla tähän viittaa myös se, ettei sylilasten kastaminen ollut kovin yleinen tapa ennen 300 -lukua.
Kirkkoisä Tertulianus (kuollut luultavasti v. 220) vastusti lasten kastamista. Hän halusi varmistaa, että kastettavat ovat henkilökohtaisesti uskossa, ja viivyttää sen vuoksi lasten, joilla hän tarkoitti 6-12 vuoden ikäisiä lapsia, kastamista liian aikaisin.
Tertulianus mainitsee tästä kirjassa De baptismo. Tertulianuksen kirjoituksista ilmenee selvästi se, että hän tarkoittaa tällä sellaisia lapsia, jotka ovat sen ikäisiä, että he ymmärtävät uskon ja kasteen merkityksen. Näyttää siltä, että Tertulianus pelkäsi kastetun pakanuuden syntymistä. Tämän vuoksi hän suhtautui kielteisesti varsinkin pakanvanhempien lasten kastamiseen, koska heidän uskostaan ei voitu olla varmoja vanhempien pakanallisen taustan vuoksi. Hänen mukaansa tuli odottaa, jotta olisi oltu varmoja siitä, etteivät he ottaisi kastetta vain vanhempiensa esimerkin perusteella, omaamatta vielä itse todellista uskoa.
Kirkkoisä Origenestä (182-254) kirkko on pitänyt lapsikasteen puoltajana. Origenes käytti puhuessaan lapsista jopa vielä 12-vuotiaista, kuten esim. Jeesuksesta hänen temppelissä ollessaan 12-vuotiaana, sanaa (parvulus), joka tarkoittaa pikkulasta, imeväinen lapsi (infantes).
Origenes ei puhunut rintalasten kastamisesta, vaan pikkulasten. Origeneksen lausunto ei siten anna tukea sylilasten kastamiselle (kastaa imeväisikäisiä lapsia). "Origeneelle omistettu lause kirkon tavasta kastaa lapsia puuttuu alkukielisestä tekstistä. Se esiintyy ainoastaan latinankielisessä käännöksessä. Hieronymus ja Rufinus, jotka käänsivät Origeneen kirjoituksia latinaksi, tunnustivat itse tehneensä lisäyksiä tähän tekstiin" (Yksi kaste, Juhani Lehmuskoski, sivu 127).
Varttuneimpia lapsia, jotka ymmärsivät jo kasteen ja uskon merkityksen, oli kastettu aikaisemminkin heidän henkilökohtaisen uskoontulonsa perusteella, jo todennäköisesti apostolisena aikana. Historiassa mainitut henkilöt, esim. Gregorius Nazaianzilainen, Pelagius, Krysostomus, Origenes, Augustinus ja Justinus Marttyyri ovat lausunnoissaan tarkoittaneet juuri mahdollisesti tällaisia lapsia, jotka olivat kastettu heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella.
Sylilasten kastamisen tueksi esitetyt lausunnot eivät anna varmaa tietoa kastettavien tarkasta iästä. Kaikki, heidän lausuntojensa perusteella tehdyt johtopäätökset ovat tästä syystä johtuen olettamuksia, joita ei voida todistaa oikeiksi.
Kiistely lapsikasteesta v. 253
Siitä, voitaisiinko kastaa myös sylilapset, kiisteltiin seurakuntien yhteisessä kokouksessa vuonna 253. Todisteet imeväisikäisten lasten kastamisesta jo apostolisena aikana perustuvat olettamuksiin, samoin kuin kirkkoisien kirjoitusten tulkinnat siitä, että se olisi yleisesti käytössä ollut tapa.
Sylilapsia eli imeväisikäisiä lapsia on kastettu todennäköisesti jo vähän ennen v. 253, jolloin siitä kiisteltiin. Tällaiset lasten kastamiset perustuivat harhaoppeihin, joita esiintyi toisella ja kolmannella vuosisadalla sangen runsaasti. Jo apostoli Paavalinkin aikana esiintyi sellaistakin harhaoppia, että ihmiset kastattivat itsensä jopa kuolleitten puolesta, 1. Kor. 15:29. Harhaoppien varaan ei voida rakentaa oppia raamatullisesta kasteesta, eikä niiden perusteella voida sivuuttaa Raamatun varmaa ilmoitusta ja siellä mainittua kastekäytäntöä.
Käytettävissä olevien asiatietojen perusteella, joita on apostolisen ajan jälkeiseltä ajalta peräisin, näyttää siltä, ettei sylilasten kastaminen ollut yleinen tapa ennen 300- lukua. Lapsikaste siinä muodossa, jossa se monissa kirkoissa esiintyy, tuli kirkkoon vähitellen. Uskovien kaste oli yhä sen rinnalla vielä pitkään.
Tätä osoittaa sekin, että monet katolisen kirkon johtomiehetkin kastettiin vasta aikuisena, vaikka he olivat syntyisin kristityistä perheistä. Esimerkkeinä tästä ovat Gregorius Nyssalainen, Basilius, Gerogorius Nazianzalainen ja Augustinus. Vaikka Augustinuksen äiti oli hurskas kristitty, kastatti Augustinuskin itsensä uskoon tultuaan vasta 30-vuotiaana, vuonna 387. Augustinus kuoli v. 430.
Uskovien kastekäytäntöön viittaa myös ennen kastetta annettu katekumenaattiopetus (opetus kasteoppilaille), jota annettiin vielä 300- luvulla. Tähän alkoi tulla mukaan tällöin myös maagisia seremonioita sekä opetukseen pääsemisessä että itse kasteeseenkin, samalla myös pakanalliset mysteerikäsitykset alkoivat saada niissä valtaa.
"Luterilaiset pitävät jyrkästi kiinni lapsikasteesta. Heidän oppinsa johtaa tässä asiassa vaikeuteen siinä, että sakramenttien siunaus riippuu uskosta, eikä imeväisillä voi olla vielä mitään uskoa", (Kristilliset kirkot ja muut yhteisöt, Osmo Tiililä, sivu 259).
Koska raamatusta ei löydy tukea lapsikasteopille, on tämän opin tueksi haettu tukea mm. kirkkoisien lausunnoista, proselyyttikasteista, hautakirjoituksista ym. On pyritty esittämään arvioita joidenkin henkilöiden kuolinajoista ja arvioimaan, koska heidät olisi mahdollisesti kastettu. Lapsikasteen esiintymistä ennen sen yleistymistä on perusteltu sanoilla: luultavasti, mahdollisesti, lienee, todennäköisesti jne.
Yksinkertaisempaa olisi toimia sen mukaan, mitä tästä asiasta on Raamatussa selvästi sanottu.
Kolossalaiskirje:
2:12 "ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös Hänen kanssaan
olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
2:13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen,
teidät Hän teki eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,"
Efesolaiskirje:
2:1 "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2:2 joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen
hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,"
_ _ _ _ _ _ _
Filosofisen lapsikasteen esitaistelijoille riittää pureksimista Paavalin kasteopissa, jota
jokainen voi tutkia vaikkapa edellä olevista Kol. ja Efes. kirjeiden selkeistä jakeista.
Lapsi ja varsinkaan vastasyntynyt vauva ei voi olla kuollut "rikoksiinsa ja synteihinsä".
Sen käsittää jopa uskonnolliseen filosofiaan paatunut sanan tutkija, jos on rehellinen.
Jos kyse olisi "luterilaiseen perisyntiin" kuolemisesta, niin tuskin vauvojen voidaan
väittää siinäkään "ennen vaeltaneen", vrt. Ef. 2:2. Kaiken kaikkiaan vauvakaste on
täysin keinotekoinen ja Jumalan sanalle kokonaan vieras filosofinen oppisovellus.
Rituaalina se toki on lapselle vaaraton, mutta silloin kun siihen liitetään kristillisiä
odotusarvoja myöhemmälle iälle, voi se osoittautua vahingolliseksi taustatekijäksi.
Ja kuten on tälläkin palstalla nähty siitä voi kummuta peräti aggressiivisia tunteen
purkauksia, jotka ilmiselvästi viittaavat vihaan ja muihin vastaaviin lihan tekoihin.
Ei Paavali suotta keskittänyt apostolin toimessaan suurimman huomion siihen, että:
"syntyisi uskon kuuliaisuus Hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,"!
Olkaamme kuuliaisia Jumalan Sanalle, EI kirkonisien ja paavien filosofisille aatteille.
.
Jeesus todistaa;
Matt. 18:3
ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. [Matt. 19:14]
TE kaikki.
"kuten on tälläkin palstalla nähty siitä voi kummuta peräti aggressiivisia tunteen
purkauksia, jotka ilmiselvästi viittaavat vihaan ja muihin vastaaviin lihan tekoihin."
Entäpä oma aloituksesi? Millaisin tuntein sitä väsäilit.
Tähän seuraa sinun filosifisiin kiemuroihin pätemisen tarpeella höystetty sanasoppasi. Olethan niin ylevä ja hengellinen. Ja lapsena kastetut eivät ole. Eikö niin. Oi aikoja! (Sinä vain laitat tämänkin latinaksi, eikö niin?)
Semper keskustelee asiallisesti aiheesta. Ensinäkin on syytä todeta, ettei mielestäni Semperin kastekokemus tee hänestä uskon kuuliaisuuden suhteen parempaa, eikä myöskään huonompaa. Mutta myös me, jotka olemme uskoon tulleet, emme usko Paaviin, emmekä sen koomin Lutheriin. Kasteteologia on sivuasia uskonelämässämme. Mutta se voi olla osoitin siinä suhteessa, että mikä piirtyy tärkeäksi uskoelämässä. Semperin lainauksissa korostuu ainoastaan ensimäisessä lainatussa jakeessa kasteen merkitys. Muut jakeet puhuvat ihan eri asiasta.
Semperin teologiassa korostuu edelleen filosofia ja Paavin Roomalaiskatolinen painotus. Meillä Luther juuri irtaantui Paavin syleilystä. Sillä ei ole meille uskoville mitään merkitystä sinänsä. Ensinäkin filosofia ja teologia ovat ihan oma tieteen alueensa. Uskovina emme tarvitse edes muuta käsikirjaa, kuin Raamattu. Tieteellisenä harrasteena voisin kyllä sepostella erilaisia tieteellisiä kuvioita palstalle. Mutta inhimillisesti se ei ole evankelisesti kovin viisasta.
Kaste, tai mikä tahansa kristillinen toimitus voi tulla painotusalueeksi . Uskonnolinen ihminen etsii mistä tahansa riitistä itselleen sopivaa tukea omalle uskonnollisudelleen. Kaste näyttää sopivan yhdeksi merkitäväksi uskonnolilseksi rituaaliksi, minkä kautta annettaisiin pelastuksen avaimet kouraan. Tämä on syvää harhaopia ja eksytystä.
Jo järjen päätelmätkin todistavat, että uskoontulo on se päätapahtuma. Se tapahtuu sydämen syvimmällä tasolla, sisäisen ihmisen uudestisyntymän kautta. Siis sisäinen ihminen muuttuu syntiseksi ja tarvitsee Kristusta pelastuakseen. Valitettavasti kaste näyttää olevan joillakin se oikotie onneen. Mutta se on yksi niistä syvimmistä valheista. Ja tähän valheeseen Semper nyt tukeutuu. Eikä usko siihen itsekään. Mutta kun ei ole muuta täkyä olemassa. Sen vuoksi hän mm. tarvitsee rukousta ja ymmärrystä. Ei vihamielisyyttä missään mielessä. Ja näkyni on hänen mietteliäsyydestään. Jos hän sen joskus ymmärtää, niin ei taatusti enää kirjoittele ikävään sävyyn, eikä panettele lähimmäistään, vaan ylistää Kristusta. Ja olemme kaikki veljiä keskenämme.
Raamattu on kirjoitettu Juutalaisesta uskonnosta, ja useaan kertaan väärennetty, ei alkuperäisestä teoksesta. Jumalan Testamentti on 10 käskyä, ja Jeesuksen Testamentti on Jeesuksen opit. Kaiki muut testamentit, ovat paavaleitten, luterin, wasan, lestadion j n e testamentteja - niitä ei kannata ottaa kuuleviin korviinkaan.
Raamattu on kirjoitettu Juutalaisesta uskonnosta, ja useaan kertaan väärennetty, ELI alkuperäisestä teoksesta. Jumalan Testamentti on 10 käskyä, ja Jeesuksen Testamentti on Jeesuksen opit. Kaiki muut testamentit, ovat paavaleitten, luterin, wasan, lestadion j n e testamentteja - niitä ei kannata ottaa kuuleviin korviinkaan.
tällaista: >>Entäpä oma aloituksesi? Millaisin tuntein sitä väsäilit.
että kirkossa "painotusalue" on juuri lapsikaste.
josta Raamatussa ei ole mitään mainintaa. Jeesus siunasi lapsia.
ole painotusalue, kute Ved.2:nkin antio ymmärtää. Mutta kuka on kastettu Jumalan Pyhällä Hengellä ja tulella?
ihmisiä perhekunnittain, siis vauvasta vaariin joita ei oltu koskaan ennen kastettu.
jep jep
Lapsikaste voi olla myös suoja henkivaltoja vastaan ja myöhempää elämää varten ja kun ihminen oivaltaa Jeesuksen sovitustyön. Ja mitä agressiivisiin tunteisiin, niin kyllä niitä näyttää kasteesta huolimata hellareissakin olevan, eivät sen pyhempiä.
Kaikki ihmiset ovat savea. Merkityksellistä on vain Jumalan armo Jeesuksessa.
Taikauskoa.
Ei vaan uskoa. Taikausko on eri juttu.
Joh. 19:30
Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Huomaatko? Sinua kutsuttiin Raamattu-palstalle!
""Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja
tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin
ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8 "
Esimerkiksi lääketiede (Diagnosis, Dia Gnostiikka) on järkeisoppia.
"Oikea oppi voidaan ankkuroida vain Jumalan Sanaan, Jeesukseen, Hän yksin on Totuus."
Noudata siis Jeesuksen oppeja sanantarkasti, äläkä paavalin.
vierasta henkeä on pumpattu sisälle oikein roppakaupalla (kätten päällepanot ja uudestikasteen hauta)
"Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä."
.
1.Korinttolaiskirje 11:1 "Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja."
Näillä mennään, ja silloin pysyy suunta ja päämäärä oikeana ja opit oikeassa ojennuksessa.
.
kyllä Semperin kirjoitukset pohjautuvat Raamattuun, eivät mihinkään lahkoihin.
syntynyt kristitty jos kirjoitukset perustuisivat täysin raamattuun. On paljon paljon eksyneitä ja harhaopettajia joilla opetus voi olla 99,99 % oikeaa, mutta loput eksytystä. Eli joka on hengessä ja totuudessa, täytyy totuus olla vähintään 100%:sta. Mutta erehdyksiä sattuu uskossa kasvamisen aikana, jolloin voi otta opiksi virheistäänn ja mennä eteenpäin. Uskossahan täytyy mennä koko ajan eteenpäin.
Tässä hyvähenkisessä keskustelussa Semper kuitenkin vetoaa aiva oikein Jeesuksen seuraamiseen, mikä on kaikkein tärkeintä. Enkä usko, että kastekysymys tässä suhteessa jakaisi meitä Kristuksen rakkauden suhteen.
Itsellä on oma kastekäsitys rukouksin saaneena. Ja hyväksyn Semperin perustelut ja käsittelytavan hengen. Eli molempi parempi, mutta myös pahempi.
Eli ei ole pelastuskysymys. Näillä mennään.
'2012: Suomalainen on tullut toimeen ilman ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta, oikeuksia (Lakia) loukkaavia oppeja 25000 vuotta - merkitsee sitä - että ihmiskunta tulee toimeen ilman ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta, oikeuksia (Lakia) loukkaavia oppeja seuraavat 25000 vuotta. '
Matt 28:19,20; Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso,olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”.
Jeesus antoi käskyn, että tuli mennä ja tehdä ihmisistä Jeesuksen opetuslapsia ja sitten kastaa nämä uskoon tulleet opetuslapset, eikä kaikkea kansaa. Tämän jälkeen näitä opetuslapsia, jotka olivat tulleet uskoon tuli opettaa pitämään kaikki Jumalan antamat käskyt, mitä Jeesus on käskenyt pitää. Kaikkia kansoja ei tullut opettaa, vaan ainoastaan uskoon tulleet opetuslapset.
Selvennyksen vuoksi kertaan vielä; Tämä lähetyskäsky tarkoitti, että tuli julistaa evankeliumia ja ne, jotka tunnustavat syntinsä ja tekevät parannuksen ja tulevat uskoon, vain he menevät kasteelle ja sen jälkeen heitä tuli opettaa pitämään koko Jumalan sanan totuus. Aapeli Saarisalo on kääntänyt Matt 28:19,20:n tarkasti alkukielen mukaisesti, joka kuuluu näin: ” Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä olen teille käskenyt. Katso, Minä olen kanssanne joka päivä mailmanajan täyttymykseen asti” Mark 16:15,16 kertoo meille tarkemmin kuinka tuo lähetyskäsky tehdään käytännössä.
Meidän pitäisi ymmärtää Raamattua aina sen kokonaisopetuksen valossa ei yhden jakeen perusteella.
Matt 28:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Tuliko tehdä kaikista kansoista opetuslapsia kastamalla heitä? Ei. Kun tutkimme tämän jakeen yhdessä muiden asiaa käsittelevien jakeiden kanssa, niin huomaamme, että ihmisistä tulee opetuslapsia, kun he uskovat evankeliumin, ja siksi koska he uskovat evankeliumin, heidät kastetaan:
Mark 16:
15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Tulee mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia, ja ne jotka uskovat, niin heidät kastetaan.
Vedessä kastamalla ei tehdä opetuslapsia:
1 Kor 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
Paavali opettaa, että Kristus ei lähettänyt häntä kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan, koska evankeliumin julistuksen kautta ihmisistä tehdään opetuslapsia.
Matt 28:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Alkutekstissä on sana matheteuo, joka tarkoittaa opettamista, olla opetuslapsi ja tehdä opetuslapseksi. Kun katsomme Raamatun sanan opetusta, niin huomaamme että evankeliumin julistuksen kautta tehdään ihmisistä opetuslapsia, koska usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Raamattu opettaa, että ihmisen tulee henkilökohtaisesti uskoa Jumalaan, jonka jälkeen voidaan myös kastaa.
Room 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Raamattu todistaa myös muualla, että sana matheteuo tarkoittaa opetuslapseksi tekemistä, joka tapahtuu evankeliumin julistuksen kautta:
Apos 14:21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan.
Apt 14:12 on alkutekstissä sana matheteuo, joka on tässä käännetty opetuslapseksi tekemisellä, joka tapahtui evankeliumin sanan julistuksen kautta. Apostolien tekojen kautta näemme kuinka opetuslapset toteuttivat Jeesuksen antaman lähetyskäskyn. Apostolien teoissa julistettiin evankeliumia, jonka kautta tehtiin ihmisistä opetuslapsia kun he uskoivat evankeliumin Herrasta Jeesuksesta, ja uskoon tulleet kastettiin aina uskoontulon jälkeen, pelastuksen seuraamuksena.
Matt 28:19 alkutekstin mukainen ajatus on, että tulee mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikista kansoista opetuslapsia (evankeliumin julistuksen kautta) ja kastaa kaikista kansoista uskoontulleet sekä opettaa heitä pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt (mitä Jumalan sana opettaa Uuden Liiton järjestyksen mukaan).
tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/vesikaste2.html
Juuri niin!
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja
tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin
ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8
Paavalille uskollinen ei saa käyttää mitään tieteeseen eli järkeisoppiin yhdistettävissä olevaa. Paavalille uskollisen ei saa lähettää lapsiaan kouluun koska siellä opetetaan Jumalan sanan ja Jeesuksen oppien mukaista järkeisoppia, eikä hulluiksi. Pavalille uskollisen pitää muuttaa elukoitten jokkoon metään.
Jos on vakaumukseltaan uskollinen paavalille,ei ole pätevä virkamies,koska virkamiespaikalla vaaditaan järkeä,eikä hullua.
"Paavali kirjoittaa kolossalaisille varoittavaan sävyyn saaliiksi joutumisesta, jolla hän kyseisessä kohdassa viittaa inhimillisten järkeisoppien ja tyhjien petosten vaaroihin"
Sinulla ei ainakaan ole huolta. Kirjoituksessa ei ole järjen hiventäkään.