Niin kuolivat

Jätämme geeniperimän..toi on siis kongretiaa..mutta kaikista meistä jää muistot läheisillemme.
Jos teet rikoksia niin niistä jää muisto rekistereihin... ei täällä voi taapertaa iloman ettei jotain jälkeä jää... ja älä unohda biologista jalanjä'lkeäsi... jokaisen euro jonka käytät uluttaa luontoa ja köyhdyttää ympäristöäsi... voi vee.. miljoonia jälkiä sinustakin jää, muistoja, merkkejä, jälkiä..hyvää ja pahaa.

et oo niin turha kuin mitä kenties kuvittelet!

Ei tullut lueskeltua kirjoituksia, ennen omaa aloitustani, olisi sopinut tähän kommentiksi.

En varsinaisesti usko "elämää suurempiin" aioihin. Ihminen nyt joka tapauksessa tulee tuhoamaan rotunsa a luultavimmin koko maapallon jossain vaiheessa. Paljon kiinnostaa ulkoavaruuden tyyppejä alkaa perehtymään siihen, minkälaisia vaiheita tuokin planeetta lie ajat sitten kokenut ja mitä eliömuotoja siellä lie esiintynyt joskus tsiljoona vuotta sitten.

Aikoinaan laskettiin sukupolveksi muistaakseni 25 vuotta. Nyt kun elinikä ihmisellä on noussut, henkilökohtaisia muistikuvia jostain yksittäisestä ihmisestä, jollain elossa olevalla ihmisellä voi olla sadankin vuoden takaata. Mutta sitten kuin kukaan ei henkilökohtaisesti muista jotakuta ihmistä, sitten se on niinkuin pelkkä nimi hautakivessä.

Paitsi. Jotkut tekevät jotain asioita, joitten takia niitten nimi ja teot säilyvät ihmiskunnan muistoissa pitempään. Useitakin sukupolvia. Vaaditaan tosiaan jokin merkityksellisempi teko. Olkoon sitten joku maalaus, kirjoitus, sota, keksintö, jotain tuollaista. Kaikki suomalaiset tietävät Aleksis Kiven. Aika harva taitaa lueskella iltalukemisinaan tyypin kirjoituksia :DDD Jotenkin joistain tulee vaan instituutioita, joistain ei.

Suurin syy, että ei tule suureksi ja kuuluisaksi on mun mielestä se, aniharva tekee koko elämänsä aikana loppujenlopuksi yhtään mitään mainittavaa. Elelevät elämäänsä ne. Jotkut ottaa riskejä ja tekee asioita. Jonkinlainen arvaus on, Ollila ei tule olemaan suomen historiaa käsittelevissä teoksissa suurestikaan esillä joskus sadan vuoden päästä, joku Taberman tai Melleri ehkä. Siinäpä miettimistä.


=DW=

ei ihminen ole päässyt. Mutta kaikki elämä tallentuu jokaisen omiin aivoihin, niin sanat kuin teot ja ajatukset.
Ei kukaan ole vielä kyennyt sanomaan miksi aivot kerää tiedon ja mihin niitä tarvitaan. Ja tarvitaanko mihinkään?
Varsinkin jos kaikki tieto häviää kuolemassa. Kun kuitenkin asiat unohtuu ihmiseltä elämän aikana.

Niinpä, eikös sen pitäisi innostaa elämään elämäänsä täysillä kun tietää että joku päivä kaikki loppuu. Ja sitä päivää ei yleensäkään kukaan tiedä koska se tapahtuu.

Mitä sitten on täysillä eläminen se on jokaisen itse kohdallaan mietittävä.
Mulle se on tässä hetkessä elämistä ja unelmointia. Eli en jaksa vanhoissa kurjissa jutuissa muhia, enkä kanna katkeruutta menneisyyttä kohtaan.
Olen itselleni armollinen monissa asioissa, kun tiedän parhaani yrittäneeni, aina ei kuitenkaan tulos ole sellainen kun haluaisin.
Nyt nautin vain olemisesta ja käyn maate kun väsyttää. Sen verran raskas viikko on takana etten vaadi itseltäni tämän viikonlopun aikana yhtään mitään.

Ja minustahan ei jää jälkeen mitään edes lapsissa, joten, mitä sitten? :))

Kannattaakoomaan kuolemiseen keskittyä vielä tässä vaiheessa. Eläminen on kuitenkin olemassaolon pointti. Päivä kerrallaan tässä hetkessä ja kaikesta kauniista nauttien, niinkuin tulisillakin tuolla kirjoitteli. Toinen-jalka-haudassa-vaiheesta tulee luonnottoman pitkä, jos jo viiskymppisenä tähyilee, koska kuolema alkaa näkyä horisontissa. Ennuste edessä olevista vuosista on meillä viiksymppisillä muutama kymmenen vuotta. Ehkä olemme vasta elämämme puolivälissä. Eivät ne vuodet hetkessä ohi vilahda, jos on oikeesti elossa.

"Mitä on elämä... hetken välähdys ja sitten loppu... meistä ei mitään jää."
Miks pitäis jäädä jotain? Muille ihmisille ja uudelle pitää antaa tilaa.

"Tyypit jotka aiemmin oli koko kansan omaisuutta ovat 10 vuoden päästä tuiki tuntemattomia suurimalle osalle."
Souuu? Et kai sä mittaa oman elämäsi arvoa toisten ihmisten ihailusta?