Imaami Anas HUJJAR

,,,,,,,,, kirjoitti:

Imaami Hujjar... siis Hajjar noudattaa islamin taqiyya-doktriinia ja valehtelee ei-muslimeille sumeilematta:

"Suurin kuulemani väärinkäsitys pommi-iskun jälkeen islamilaisuudesta on se, että islam kehottaa väkivaltaan. Islam kehottaa rauhaan, me emme pelottele tai uhkaile siviilejä tai viattomia."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010121812883784_uu.shtml

Isla­milainen valtioteoria jakaa koko maailman kah­teen vaikutuspiiriin: islamin alueeseen (Dar al-islam) ja sodan alueeseen (Dar al-harb). Sana islam mer­kitsee "alistumista" ja muslimi "alistuvaa", ja niinpä isla­min alue käsittää ne kan­sakunnat, jotka ovat alistuneet islamilaisen vallan alle, mikä tar­koittaa sitä, että näissä yhteis­kun­nissa vallitsee shari’a-laki. Koko muun maa­ilman, joka ei ole hy­väksynyt shari’a-lakia ja joka ei näin ollen ole alistu­misen tilassa, katsotaan olevan kapina- tai sota­tilassa Al­lahin tahtoa vastaan. Dar al-islamin velvollisuutena on käydä sotaa Dar al-harbia vastaan aina sii­hen asti, kunnes kaikki kansakunnat alistuvat Allahin tahtoon ja hyväksyvät shari’an. Rau­han tila (Dar al-salam) uskotaan saavutetta­van vasta sitten, kun koko maa­ilma on täydellisesti alistunut Allahin lain alai­suuteen. Eräät muslimiteo­reetikot, ku­ten muslimivel­jeskunnan pääideologeihin kuulunut Sayyid Qutb (k. 1966), pu­huvatkin isla­mista "rauhan uskontona" viita­ten juuri tuohon islamin utopistiseen lopulliseen voit­toon muusta ihmis­kunnasta. Mutta siihen asti kunnes tuo kaukainen tavoite on saavutettu, islamin maa­ilma katsoo olevansa jatkuvassa, jo 1400 vuotta kestäneessä sotatilassa muun maailman kanssa. Itse asiassa ai­noat vaiheet Muhammadin ajan jälkeen, jolloin dar al-islam ei ole ollut aktii­visesti sodassa dar al-harbin kansa, ovat olleet niinä ajanjaksoina, jolloin muslimi­maailma on ollut liian heikko ja hajanainen sotiakseen te­hok­kaasti.

Jihadia koskevia määräyksiä löytyy mm. seuraavista Koraanin jakeista: 2:154, 2:190-195, 2:216-218, 3:110-111, 3:142-173, 3:195-200, 4:74-80, 4:84-85, 4:89-100, 4:104, 6:151, 8:15-18, 8:26, 8:36-40, 8:58-75, 9:1-29, 9:36, 9:73, 9:88-89, 9:111, 9:120, 9:123, 22:39-40, 47:4, 48:25, 57:10, 60:1-9, 61:10-13.

Taisteleminen Al­lahin asian puolesta on muslimien yhteisöllinen velvollisuus (fard al-kifaya), ja tätä maailmanlaa­juista taistelua shari’an käyttöönottamiseksi kaik­kialla maailmassa kutsutaan jiha­diksi. Jihadilla, joka kirjai­mellisesti tarkoittaa "kamppailua", on monia eri muotoja, ja sitä voidaan käydä esimer­kiksi puheen, aseiden tai rahan avulla. Islamin puolustelijoilla on tapana viitata ta­rinaan, jossa Muham­madin kerrotaan eräältä sotaretkeltään palattuaan todenneen, että muslimit palasivat pie­nemmästä jihadista (jihad asghar) suurempaan jihadiin (jihad akbar). Kun tari­nan mukaan Mu­ham­madilta kysyttiin, onko suu­rempaa jihadia kuin jihad vääräuskoisia vastaan, hänen väitetään vastan­neen: "Kyllä, jihad al-nafs (jihad itseä vastaan)." Islamin puoluste­lijat eivät tarkoituksellisesti kui­ten­kaan koskaan mainitse erästä olennaista to­siasiaa, joka liittyy kyseiseen perimätietoon. "Tämä hadith ei ole sahih (luotettava)", kuten sheikki Muham­med Salih al-Munaj­jid toteaa. Li­säksi isla­min puolustelijoi­den antama mielikuva siitä, että jihad al-nafs olisi jotain saman­kaltaista kuin hen­gel­linen kil­voittelu kris­tinuskossa, on harhaan­johtava, sillä hengelli­sen kamppai­lun tavoitteena isla­missa on ennen kaikkea voittaa fyysistä sotimista vastaan koettu vastenmieli­syys: http://islamqa.com/en/ref/10455

Islam myöntää, että taistelu ja tappaminen ovat periaatteessa vastenmielisiä, ja niinpä Allah uhkaa­kin ankarasti Helvetin tulella niitä, jotka ilman perustelua syytä perääntyvät taistelun tiimellyksestä. Tappamista kohtaan koettu vastenmielisyys on Koraanin mukaan Allahin "parasta koettelemusta", joka jokaisen muslimin tulee voittaa alistumalla Allahille: http://www.usc.edu/schools/college/crcc/engagement/resources/texts/muslim/quran/008.qmt.html

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä